Miksi älykkyys karkottaa ihmisiä?

Koen vähemmän älykkäät ihmiset arvaamattomina, siksi välttelen heidän seuraansa. Sieltä ei koskaan voi tietää, mitä sieltä tulee.

Vierailija kirjoitti:

On eri tyyppisiä älykkyyksiä. Se, että on fiksu ei riitä, pitää olla myös sosiaalista kyvykkyyttä. Sosiaalista älyä.

Eli oikeastaan älykkyys ei mitenkään aiheuta vieroksuntaa vaan sosiaalisen älykkyyden puute aiheuttaa sen. 🤔

Jollei erota toisistaan älykkyyttä ja fiksuutta, ei pitäisi koskea tähän aihepiiriin ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Omia kokemuksia omasta kokemuksesta (testatusti Mensan jäsenyyteen riittävä ÄO) ja lähipiirin älykkäiden...

Kyllä, aikuinen älykäs ihminen pystyy tarvittaessa kommunikoimaan vaikka kuinka älyllisesti yksinkertaisten kanssa, ellei sitten omaa jotain neurologisia erityisyyksiä kuten autismi tms. Sitä pystyy käsittämään millaisesta maailmakuvasta käsin keskustelukumppani maailmaa katselee ja sovittaa omat sanomisensa samaan maailmankuvaan. Mutta siinä on se juttu, että älykäs ei välttämättä saa siitä itselleen mitään, ellei sitten kommunikointi kaikenlaisten ihmisten kanssa ole osa hänen työtään. Ei moni halua esim. läheistä ystävyyssuhdetta saati parisuhdetta sellaisen kanssa, jonka kanssa ei voi olla vaan kuka on, ja tulla ymmärretyksi, vaan täytyy koko ajan ikään kuin kääntää itseään toisenlaisen maailman- ja ihmiskuvan kielelle. Ja osaa toinen ei voi sittenkään ymmärtää. 

Sitten on se juttu että usein ihmisillä on vaistomaista, tietynlaista kilpailullista laumakäytöstä, joka ei poikkea paljoakaan muiden ihmisapinoiden vastaavasta. On ikään kuin pinnan hilliittyyden alla peli, jossa katsotaan ketkä täällä on alfauroita ja -naaraita. Jossain suhteessa ylivertainen, olipa se ulkonäkö tai iäly, nähdään helposti epämiellyttävänä kilpailijana ja sellaisesta halutaan pysyä kauempana, koska sen rinnalla itse näyttää huonommalta.

Ja toki se, että lapsena useimmat ei vielä olleet oppineet olemaan taviiksille heidän kaltaisensa ja siten sulautumaan joukkoon, vaan olivat lapsen viattomuudella aitoja itsejään, ja siis muille outoja, ja joutuivat usein kiusatuiksi ja syrjityiksi. Jos kiusaamista on ollut paljon, se vaikuttaa helpostii koko iän siihen, miten paljon yleensä haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja toisaalta jos haluaakin niin elekieli voi olla kiusaamisen jälkien takia esim. pelokas, puolustautuva, ylimielisen oloinen kun pitää yllä suojakuorta kiusaushyökkäyksen varalta tms. Ja sellainen karkottaa muita.

Hienosti kirjoitettu teksti.

Mä olen myös Mensan viralliset testit käynyt. En ollut pätevä siihen porukkaan, jäi parista pisteestä. Olin koulussa se outolintu. Pari kaveria oli ja muuten suht mitäänsanomaton tai kiusattu. Olin lievästi sanottuna temperamenttinen lapsi, tosin todella kiltti. Harvoin oli esimerkiksi suuttuessani mitään kontrollia käytökselläni, verbaalisesti ainakin päästin kaiken pihalle. Olen yhtä temperamenttinen, nauran paljon, itken paljon. Suutun myös herkästi ja lepyn todella nopeasti. Nykyään pyrin säätelemään käytöstäni ja kun suutun esimerkiksi töissä niin sanon suoraan, että nyt istun hiljaa kunnes rauhoitun. Olen todella kärsimätön ja suurin osa kuvailisi minua ärsyttävänä. Eniten työ- ja opintoelämässä ärsyttää hidas eteneminen ja se, jos joudutaan moneen otteeseen selittämään asiat. Pystyn äärimmäisen nopeaan päätöksentekoon. Usein ihan faktaan ja loogiseen ajatteluun perustuvaan päätöksen tekoon ja samalla kerron mitä päässäni pyörii. Yleensä ihmiset eivät pysy perässä ja sitten saatan ärsyyntyä kun kertovat etteivät ymmärrä.

Normaalissa keskustelussa harvemmin itse puhun, teen kysymyksiä toisille. Tällä tavoin olen oppinut, että ei tarvitse olla taas se joka selventää ajatuksiaan kolmelta eri kantilta yrittäen kertoa mitä ajaa takaa. En vain osaa aina ilmeisesti olla muiden mielestä looginen.

Rakastan olla yksin, ystäviä tai kavereita ei pahemmin ole kun en jaksa pitkään muiden seuraa. Vapaa-ajalla luen paljon kaunokirjallisuutta tai tieteellisiä artikkeleita. Käyn kulttuuritapahtumissa kuten baletissa tai oopperassa. Teen pidempiä kävelyitä nauttien luonnosta.

T: DI kahdesta koulutusohjelmasta. Nyt luen finanssialaa KTM koulutusohjelmassa ulkomailla. N30.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Vähän aikaa voi onnistua. Teeskentely paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Toinen älykäs huomaa käytöksen takaa mahdollisen kateuden tai aggresiivisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Tuo on manipulointia.

Ei, vaan normaalit käytöstavat. Ellei ne onnistu, ei ole kovin älykäs, vaikka miten osaisi jatkaa merkkijonoja.

Kysykää rantojen Ranelta, hän vastaa että hän on se äkykäs, ja muut tyhmiä. Harhaahan se on.

Varsinkin puoliso, joka on välittävä ja rehellinen. Vain älykkyys, mutta ilman tunneälyä ja valehtelu kumppanille ei ole hyväksi terveelle suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Omia kokemuksia omasta kokemuksesta (testatusti Mensan jäsenyyteen riittävä ÄO) ja lähipiirin älykkäiden...

Kyllä, aikuinen älykäs ihminen pystyy tarvittaessa kommunikoimaan vaikka kuinka älyllisesti yksinkertaisten kanssa, ellei sitten omaa jotain neurologisia erityisyyksiä kuten autismi tms. Sitä pystyy käsittämään millaisesta maailmakuvasta käsin keskustelukumppani maailmaa katselee ja sovittaa omat sanomisensa samaan maailmankuvaan. Mutta siinä on se juttu, että älykäs ei välttämättä saa siitä itselleen mitään, ellei sitten kommunikointi kaikenlaisten ihmisten kanssa ole osa hänen työtään. Ei moni halua esim. läheistä ystävyyssuhdetta saati parisuhdetta sellaisen kanssa, jonka kanssa ei voi olla vaan kuka on, ja tulla ymmärretyksi, vaan täytyy koko ajan ikään kuin kääntää itseään toisenlaisen maailman- ja ihmiskuvan kielelle. Ja osaa toinen ei voi sittenkään ymmärtää. 

Sitten on se juttu että usein ihmisillä on vaistomaista, tietynlaista kilpailullista laumakäytöstä, joka ei poikkea paljoakaan muiden ihmisapinoiden vastaavasta. On ikään kuin pinnan hilliittyyden alla peli, jossa katsotaan ketkä täällä on alfauroita ja -naaraita. Jossain suhteessa ylivertainen, olipa se ulkonäkö tai iäly, nähdään helposti epämiellyttävänä kilpailijana ja sellaisesta halutaan pysyä kauempana, koska sen rinnalla itse näyttää huonommalta.

Ja toki se, että lapsena useimmat ei vielä olleet oppineet olemaan taviiksille heidän kaltaisensa ja siten sulautumaan joukkoon, vaan olivat lapsen viattomuudella aitoja itsejään, ja siis muille outoja, ja joutuivat usein kiusatuiksi ja syrjityiksi. Jos kiusaamista on ollut paljon, se vaikuttaa helpostii koko iän siihen, miten paljon yleensä haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja toisaalta jos haluaakin niin elekieli voi olla kiusaamisen jälkien takia esim. pelokas, puolustautuva, ylimielisen oloinen kun pitää yllä suojakuorta kiusaushyökkäyksen varalta tms. Ja sellainen karkottaa muita.

Hienosti kirjoitettu teksti.

Mä olen myös Mensan viralliset testit käynyt. En ollut pätevä siihen porukkaan, jäi parista pisteestä. Olin koulussa se outolintu. Pari kaveria oli ja muuten suht mitäänsanomaton tai kiusattu. Olin lievästi sanottuna temperamenttinen lapsi, tosin todella kiltti. Harvoin oli esimerkiksi suuttuessani mitään kontrollia käytökselläni, verbaalisesti ainakin päästin kaiken pihalle. Olen yhtä temperamenttinen, nauran paljon, itken paljon. Suutun myös herkästi ja lepyn todella nopeasti. Nykyään pyrin säätelemään käytöstäni ja kun suutun esimerkiksi töissä niin sanon suoraan, että nyt istun hiljaa kunnes rauhoitun. Olen todella kärsimätön ja suurin osa kuvailisi minua ärsyttävänä. Eniten työ- ja opintoelämässä ärsyttää hidas eteneminen ja se, jos joudutaan moneen otteeseen selittämään asiat. Pystyn äärimmäisen nopeaan päätöksentekoon. Usein ihan faktaan ja loogiseen ajatteluun perustuvaan päätöksen tekoon ja samalla kerron mitä päässäni pyörii. Yleensä ihmiset eivät pysy perässä ja sitten saatan ärsyyntyä kun kertovat etteivät ymmärrä.

Normaalissa keskustelussa harvemmin itse puhun, teen kysymyksiä toisille. Tällä tavoin olen oppinut, että ei tarvitse olla taas se joka selventää ajatuksiaan kolmelta eri kantilta yrittäen kertoa mitä ajaa takaa. En vain osaa aina ilmeisesti olla muiden mielestä looginen.

Rakastan olla yksin, ystäviä tai kavereita ei pahemmin ole kun en jaksa pitkään muiden seuraa. Vapaa-ajalla luen paljon kaunokirjallisuutta tai tieteellisiä artikkeleita. Käyn kulttuuritapahtumissa kuten baletissa tai oopperassa. Teen pidempiä kävelyitä nauttien luonnosta.

T: DI kahdesta koulutusohjelmasta. Nyt luen finanssialaa KTM koulutusohjelmassa ulkomailla. N30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Tuo on manipulointia.

Ei, vaan normaalit käytöstavat. Ellei ne onnistu, ei ole kovin älykäs, vaikka miten osaisi jatkaa merkkijonoja.

Kysykää rantojen Ranelta, hän vastaa että hän on se äkykäs, ja muut tyhmiä. Harhaahan se on.

Ranehan saattaa olla nero, mutta silti alkoholia heikompi. Viina vie ihmisiä ihan koko skaalalla.

Älykkyys karkottaa varmasti, jos sitä käyttää väärin. Jos sitä käyttää oikein, se voidaan tulkita viisautena.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys karkottaa varmasti, jos sitä käyttää väärin. Jos sitä käyttää oikein, se voidaan tulkita viisautena.

Kenen määritelmää oikeasta ja väärästä nyt tulkitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Tuo on manipulointia.

Ei, vaan normaalit käytöstavat. Ellei ne onnistu, ei ole kovin älykäs, vaikka miten osaisi jatkaa merkkijonoja.

Kysykää rantojen Ranelta, hän vastaa että hän on se äkykäs, ja muut tyhmiä. Harhaahan se on.

Ranehan saattaa olla nero, mutta silti alkoholia heikompi. Viina vie ihmisiä ihan koko skaalalla.

No jos olisi älykäs, tietäisi että syrjäytynyt keskimäärin ei ole huippuälykäs, vaan apukoulutasoa.

Jos ei tajunnut tuota vaan luuli että puhutaan vertauskuvan sijaan jostakin konkreettisesta Ranesta, ei ole kovin älykäs.

Älykkään ei tarvitse tehdä älystään numeroa.

Tunnen harvoin myötähäpeää, mutta se availee kyllä silmiään silloin, kun älykkyyttä koskevissa keskusteluissa korostetaan omaa halua käydä syvällisiä keskusteluja ja kuunnella oopperaa ja pidetään näitä jonkinlaisena älykkyyden osoituksena.

Ihan keskivertoälykäskin voi tykätä syvällisistä keskusteluista ja ns. korkeakulttuurista yhtä lailla. Samoin hyvin älykäs voi katsoa kolmatta kertaa vaikka Poliisiopisto ykköstä ja höhötellä aina samoissa kohdissa. Tai niin minä, kieltämättä älykäs, ja yksi sisaruksistani, huippuälykkäiden älykkäimmästä päästä, teineinä teimme.

Sama tilanne kuin aikuisten ja lasten kommunikaatiossa. Pelkkien lasten kanssa aikaa viettävät aikuiset alkavat kaipaamaan älyllisempää seuraa jossain vaiheessa. Lapset taas tuskastuvat siihen, etteivät ymmärrä riittävästi aikuisten keskustelusta osallistuakseen siihen kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Oman käytöksen jatkuva "sovittaminen" on raskasta eikä siitä saa itselleen mitään. Kyllähän keskivertoälyinenkin kykenee kommunikoimaan älyltään kehitysvammaisen kanssa, mutta ei se ole hänelle miellyttävää tai hedelmällistä kovin pitkään. Sama älykkyysero on sen keskivertoälykkään ja Mensan rajoilla olevan kanssa, ja yhtälailla se älykäs kyllä kykenee jossain määrin kommunikoimaan keskimääräisen kanssa, mutta se on hänelle raskasta ja usein turhauttavaa. Siksi sen usein mieluummin jättää välistä ja on yksin.

Älykkyyttä on monenlaista. Se itsessään ei karkota ketään, mutta tapa ilmaista sitä saattaa toimia karkotteena. Sosiaalinenkin äly on tärkeää.

Tinderin kokeilu oli tuskaa, koska suurin osa ihmisistä siellä vaikuttaa olevan tyhjäpäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Oman käytöksen jatkuva "sovittaminen" on raskasta eikä siitä saa itselleen mitään. Kyllähän keskivertoälyinenkin kykenee kommunikoimaan älyltään kehitysvammaisen kanssa, mutta ei se ole hänelle miellyttävää tai hedelmällistä kovin pitkään. Sama älykkyysero on sen keskivertoälykkään ja Mensan rajoilla olevan kanssa, ja yhtälailla se älykäs kyllä kykenee jossain määrin kommunikoimaan keskimääräisen kanssa, mutta se on hänelle raskasta ja usein turhauttavaa. Siksi sen usein mieluummin jättää välistä ja on yksin.

Kumma kyllä, minä olen useimmiten viihtynyt sellaisten ihmisten seurassa, joiden koulutus- ja tietotaso ovat omiani matalammat, mutta ovat miellyttäviä ja lämpimiä ihmisiä. Äly ja elämästä vieraantuminen ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Tuo on manipulointia.

Ei, vaan normaalit käytöstavat. Ellei ne onnistu, ei ole kovin älykäs, vaikka miten osaisi jatkaa merkkijonoja.

Kysykää rantojen Ranelta, hän vastaa että hän on se äkykäs, ja muut tyhmiä. Harhaahan se on.

Ranehan saattaa olla nero, mutta silti alkoholia heikompi. Viina vie ihmisiä ihan koko skaalalla.

No jos olisi älykäs, tietäisi että syrjäytynyt keskimäärin ei ole huippuälykäs, vaan apukoulutasoa.

Jos ei tajunnut tuota vaan luuli että puhutaan vertauskuvan sijaan jostakin konkreettisesta Ranesta, ei ole kovin älykäs.

Älykkään ei tarvitse tehdä älystään numeroa.

Kun sanot "syrjäytynyt keskimäärin ei ole huippuälykäs, vaan apukoulutasoa", mihin perustat väitteesi?

Väitätkö ihan oikeasti, että huippuälykäs ei voi olla juoppo? Jos väität, mihin väitteesi perustuu? Onko lähteenä hiha, vai hattu? Vai onko asialle olemassa tieteellinen kanta? Jos on, esitä se.

Jos sinun vähäinen älysi ei riitä tajuamaan vertauskuvaan vastaamiseen vertauskuvalla, mitä ajat takaa?

Rantojen Rane on vertauskuva juoposta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Rane voisi olla huippuälykäs.

Ota pois se liian kireä hattu ja ota iisimmin, niin ajatuskin saattaa toimia. Jookos.

Tällä palstalla keksitään aina positiivisia seikkoja itsestä, joiden vuoksi ei pariudu tai löydä ystäviä. Nyt on vuorossa älykkyys.

Ajatelkaa miesten tilannetta älykkyyden osalta. Hajonta on valtava verrattuna naisten vastaavaan. Siellä yläpäässä on ja on aina ollut iso joukko miehiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia löytää itselleen älyllisesti vastaavaa naiskumppania. Onko tämä ongelma, valittavatko miehet tästä? Eivät tietenkään. Älykkäät miehet pariutuvat keskivertoa paremmin ja kykenevät pidempiin parisuhteisiin kuin keskivertomiehet.

Sama juttu miesten kaveriporukoissa. Älykkyys on yksi positiivinen ominaisuus, mutta niin on vaikka seurallisuus tai laaja elämänkokemus. Kaikki voivat oppia toisiltaan ja nauttia yhteisestä seurasta.

Mutta jos niin haluatte arvon naiset, jatkakaa toki oman ainutkertaisen elämänne ankeuttamista keksimällä ties mitä epärelevantteja syitä konkreettisiin ongelmiinne. Toinen vaihtoehto on kohdata ne, kuunnella ehkä toisten ihmisten antamaa kritiikkiä ja pyrkiä muuttamaan olemassa olevaa tilannetta myöntämällä oma vajavaisuutensa. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.

Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.

Oman käytöksen jatkuva "sovittaminen" on raskasta eikä siitä saa itselleen mitään. Kyllähän keskivertoälyinenkin kykenee kommunikoimaan älyltään kehitysvammaisen kanssa, mutta ei se ole hänelle miellyttävää tai hedelmällistä kovin pitkään. Sama älykkyysero on sen keskivertoälykkään ja Mensan rajoilla olevan kanssa, ja yhtälailla se älykäs kyllä kykenee jossain määrin kommunikoimaan keskimääräisen kanssa, mutta se on hänelle raskasta ja usein turhauttavaa. Siksi sen usein mieluummin jättää välistä ja on yksin.

Jos ihminen on kiinnostunut muista ihmisistä, ihan kaikista, ensimmäisenä ei tule mieleen punnita kenenkään älyä. Ihminen on kiinnostava sellaisenaan ja oleellista on tutustua ihmiseen kuoren sisällä.

Äly ei kumoa kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, eikä hyviä sosiaalisia taitoja. Ne kaikki voi olla samassa paketissa ja sellainen ihminen tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, ilman oman käytöksen "sovittamista" mihinkään muottiin. Ajatuskin aiheesta on häiritsevän outo.