Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua edetä/muuttaa yhteen
11.08.2021 |
Ollaan seurusteltu yli vuosi, mies 50 v ja itse olen vähän päälle 40 v. Molemmat ollaan erottu pitkistä avioliitoista muutama vuosi sitten, molempien exät löytäneet uudet avioliiton aikana joten sama karu kokemus on yhdistänyt meitä. Miehen lapset jo aikuisia, mulla vielä 2 alaikäistä teiniä kotona. Asumme lähekkäin ja itse olen alkanut haaveilemaan yhteisestä arjesta, tuntuu hassulta tässä iässä ikävöidä toista, nähdään viikolla yleensä yhtenä iltana ja viikonloppuisin. Olemme keskustelleet asiasta ja mies on sitä mieltä ettei ole kiire mihinkään ja nautitaan vaan toistemme seurasta. Hän on selvästi tottunut asumaan eronsa jälkeen yksin, on omistautunut työlleen ja illat venyvät töissä.
Onko muilla kokemuksia, odotanko turhaan sellaista päivää että asuisimme saman katon alla tai onko tässä vielä toivoa että asiat etenevät?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää hinguta saman katon alle? Ei se sitoutumisen asteesta kerro vielä mitään ettei mies halua yhteistaloutta. Mekin asutaan erillämme ja mentiin pari vuotta sitten naimisiin, loistavasti toimii näin aikuisten ihmisten (40+) kesken kun yhteisiä lapsia ei ole tietenkään edes suunnitteilla. Molemmilla omat jälkeläiset entisistä elämistä ja tällä tavoin kaikilla hyvä olla. <3
Tämä juuri, kokonaisuus ratkaisee. Jos ap:lla on fiilis että kaikki ei ole ok suhteessa niin ehkä siihen vaistoon kannattaa luottaa. Mutta lähtökohtaisesti tuo että halutaan kypsinä aikuisina pitää omat asunnot, EI ole merkki mistään sitoutumishaluttomuudesta. Meitä on paljon naimisissa olevia eri asunnoissa asuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten kukaan järkevä ihminen enää nykyaikana haluaa asettaa lapsensa uusperhetilanteeseen. Ihan oikeasti se ei useimmitenkaan ole pitkän päälle kivaa, toki aina on poikkeuksia.
Mitä ihmeen pahaa siinä on, että haluaa PARIsuhteen, läheisyyttä, yhdessäoloa, yhteistä arkea? Täällä jotenkin sellainen tuomitaan ihme läheisriippuvuudeksi ja että olet "riippakivi"? Kumma juttu, että 20-40 vuotiaat perheelliset elävät sellaista elämää. Kas, eroat ja olet yhtäkkiä lastesi kanssa joku hylkiö, jonka ei missään nimessä kannata toivoa uutta parisuhdetta. Kyllähän sulla mies voi olla, mutta turha kuvitella mitään muuta kuin sitä, että vaan "tapailet" toista kerran kahdessa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen pahaa siinä on, että haluaa PARIsuhteen, läheisyyttä, yhdessäoloa, yhteistä arkea? Täällä jotenkin sellainen tuomitaan ihme läheisriippuvuudeksi ja että olet "riippakivi"? Kumma juttu, että 20-40 vuotiaat perheelliset elävät sellaista elämää. Kas, eroat ja olet yhtäkkiä lastesi kanssa joku hylkiö, jonka ei missään nimessä kannata toivoa uutta parisuhdetta. Kyllähän sulla mies voi olla, mutta turha kuvitella mitään muuta kuin sitä, että vaan "tapailet" toista kerran kahdessa viikossa.
Itse en tuomitse, mutta väitän vastaan siinä että kaikki olisivat jotain pleijereitä vain siksi ettei halua muuttaa yhteen. Ei se sitoutumiskyvyistä kerro tänä päivänä mitään. Fiksuutta vain tiedostaa omat tapansa ja tarpeensa ja jos saman katon alla asuminen ei houkuta, ei siihen kannata tosiaan väkisin lähteä, uusperheilemään etenkään.
Sinä ja 2 teiniä.Kyllä mies tekee hyvin kun ei muuta teidän luokse asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen pahaa siinä on, että haluaa PARIsuhteen, läheisyyttä, yhdessäoloa, yhteistä arkea? Täällä jotenkin sellainen tuomitaan ihme läheisriippuvuudeksi ja että olet "riippakivi"? Kumma juttu, että 20-40 vuotiaat perheelliset elävät sellaista elämää. Kas, eroat ja olet yhtäkkiä lastesi kanssa joku hylkiö, jonka ei missään nimessä kannata toivoa uutta parisuhdetta. Kyllähän sulla mies voi olla, mutta turha kuvitella mitään muuta kuin sitä, että vaan "tapailet" toista kerran kahdessa viikossa.
Eihän se ole paha, mutta ei myöskään itsestäänselvyys. Saa parisuhdetta toivoa, ja ap:n tapauksessa kannattaisikin etsiä sellainen mies, joka toivoo samanlaista parisuhdetta. Nykyinen selvästikin toivoo toisenlaista parisuhdetta kuin ap.
Mies ei oma-aloitteisesti puhu tunteistaan eikä pysty sanomaan että rakastaa paitsi kännissä.. On kertonut ettei osaa rakastaa ketään.. Itse olen avoin ja puhun mielelläni tunteista, mutta kieltämättä joudun himmailemaan hänen kanssaan. Tunnen itseni tosi hölmöksi jos sanon että rakastan häntä ja en saa vastakaikua. Tiedän kyllä että välittää paljon ja on varmaan kiintynytkin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on kertonut liiallisen työnteon olleen yksi syy avioliiton karitumiseen, mutta jatkaa silti samaan malliin..
On vaikea itse tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen kun tykkään hänestä niin paljon, viihdyn hänen seurassaan mutta samalla tuntuu että joudun jarruttelemaan omia tunteitani ja ajatuksiani tässä suhteessa.
Otin tämän asian puheeksi, ja sanoin etten haluaisi tuhlata tässä iässä aikaa jos molemmat ei olla yhtä tosissaan, hän oli sitä mieltä ettei tämä ole hukkaan heitettyä aikaa, kävi miten kävi emme koskaan unohtaisi yhteisiä aikoja ja toisiamme😬
ap
Siis jos hän on jo kerran eronnut työnteon takia, niin miksi ihmeessä sinä haluat itsesi ja lapsesi samaan tilanteeseen? Mies tekee pitkiä päiviä ja sinä hoidat yksin huushollia? Mikä järki?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
En ole koskaan tykännyt nukkua läheikkäin vaan pakko olla hajurako eikä saa koskea. No tuo ei kuitenkaan sitä tarkoita ettei sitä läheisyyttä muuten ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei oma-aloitteisesti puhu tunteistaan eikä pysty sanomaan että rakastaa paitsi kännissä.. On kertonut ettei osaa rakastaa ketään.. Itse olen avoin ja puhun mielelläni tunteista, mutta kieltämättä joudun himmailemaan hänen kanssaan. Tunnen itseni tosi hölmöksi jos sanon että rakastan häntä ja en saa vastakaikua. Tiedän kyllä että välittää paljon ja on varmaan kiintynytkin..
ap
Miksi edes haluaisit tuon miehen kanssa yhteen asumaan tai ylipäänsä parisuhdetta? Ette ole yhtään samalla aaltopituudella tuon asian suhteen, enkä sinänsä sano että mieskään mikään pelimies silti olisi. Mutta tuskin saat häneltä milloinkaan sitä mitä kaipaat. Eteenpäin vaan nyt.
Totta että suhde voi olla erittäin hyvä ilman yhdessäasumista. Mielestäni ap:n tilanteessa haluvyhdessäasumisesta on vain seuraus siitä että kokee jäävänsä miehen huomiota vaille/,tarpeet ei täyty ja ap kuvittelee että muuttamalla yhteen tilanne jotenkin korjaantuisi. Tämän perusteella mitä ap on täällä kertonut, minäkin kallistuisin siihen suuntaan että ap ja mies haluaa hieman erityyppisiä asioita suhteeltaan, miehellä on työ ja sen jälkeen tulee kaikki muu. Ap:lla kenties ensisijaisena perhe. Eli olisko pohjimmiltaan kyse arvoristiriidasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa taas vanha hyvä sääntö: älä kuuntele mitä mies sanoo vaan katso mitä hän tekee. Teot ratkaisevat. Ei sillä, eihän ap:n mies taida mitään puhuakaan :D
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa taas vanha hyvä sääntö: älä kuuntele mitä mies sanoo vaan katso mitä hän tekee. Teot ratkaisevat. Ei sillä, eihän ap:n mies taida mitään puhuakaan :D
Ei tuotakaan asiaa pidä kääntää noin sukupuolittuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas leivotaan miehestä sikaa, vaikka ap etsii ainoastaan laskujen maksajaa, vara-isää ja kodinhoitajaa.
kyllä te ämmät olette venkuloita ja käärmeitä. lisäksi yksikään teini ei halua tuntematonta miestä kotiinsa.
on tosiaan parempi että ap eroaa, säästyy mieskin tuolta helvetiltä ja takertujalta
Ei minun mielestä mies oo mikään sika. Ikävää jos minun kommentista jäi sellainen kuva. Minusta tässä on vaan kaksi ihmistä jotka haluu eri asioita. Eikä minun mielestä ap:kaan kommunikoi kovin avoimesti jos pelkää näyttää tunteitaan/ peittelee niitä.
Tulee kyllä mieleen, että miehestä etsitään vaan taloudellista hyötyä, jos halutaan muuttaa yhteen vaikka mies on näköjään työnarkomaani ja kerran jo eronnut sen takia. Naiselle helppoa, kun mies pysyy poissa jaloista, mutta rahaa tulee. Viikonloppuna sitten yritetään nokittaa siivousvuorot.
Eikös ap:n pitäisi olla palstatotuuden mukaan kiitollinen, kun mies siivoaa omat sotkunsa (toki omassa kämpässään), eikä hänen tarvitse olla miehelle kotiorjana. Jos vielä joskus erehdyn parisuhteeseen, niin toimisin pitkälti ap:n miehen tavoin. Jos ei muista syistä, niin siksi että jokaisessa parisuhteessani tekemieni kotitöiden määrä on räjähtänyt käsiin naisen kanssa yhteenmuutettuani. Ja väittäisin että oma kotini on siistimpi kuin naisen kanssa yhdessä asumamme.
Ihanko tulee yllätyksenä, ettei mies halua muuttaa teinien kanssa samaan asuntoon. Miehet tuntuvat muutenkin olevan tämän asian suhteen fiksumpia, toisin kuin naiset, jotka aina jotenkin päätyvät äitipuoliksi ties mihin huusholleihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestely on toiminut näin ihan hyvin, välillä on vaan sellainen olo että olisi kiva nukkua toisen vieressä ja nähdä päivittäin, toisaalta tässä elämänvaiheesaa en voisi lastenkaan takia ottaa miestä kanssamme asumaan, voisi olla kaikille hankala sopeutua.
Juttelin tästä yhden ystäväni kanssa ja hän oli sitä mieltä ettei mies ole tosissaan, tämä on hänelle kohtuullisen helppo järjestely, voidaan nähdä silloin kun hänelle sopii ja halutessaan voi viettää aikaa omassa asunnossaan.
Tuntuu että trendi on tässä iässä se, että nopeasti muutetaan yhteen, mutta ehkä suhde pysyy näin tuoreempana kauemmin🤔
apAinakin omassa kuplassani trendi on tasan päinvastoin. Minä ja puolisoni muutimme lopulta yhteen neljän seurusteluvuoden jälkeen, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ollut vaan vahvasti oli olemassa myös vaihtoehto, että asuisimme erillään. Miehen kaveri on seurustellut jo kymmenisen vuotta elämänkumppaninsa kanssa ja he eivät tietääkseni suunnittele ainakaan toistaiseksi yhteenmuuttoa. Mitä muita ikäisiämme (+/-50) pariskuntia olen seurannut, niin yksi meni salamannopeasti avoliittoon ja siitä pian avioliittoon, mutta kyllä useaimmat joko asuvat erillään tai ainakin ovat asuneet erillään useamman vuoden ennen yhteenmuuttoa.
Minä en olisi voinut kuvitellakaan avoliittoa vuoden tuntemisella. Siinä ajassa ei vielä tiedä, onko toinen loppuelämän elämänkumppani, enkä todellakaan olisi luopunut omasta rakkaudella vuosia rakentamastani kodista vain kokeillakseni, toimiiko suhde. Eri asia nuorilla opiskelijoilla, joilla on vain "kämppä", jossa he asuvat tilapäisesti. Minä olin rakentanut (=hankkinut, sisustanut) ajatellen sen olevani loppuelämäni koti, ei vain asunto/kämppä.
En ole vielä koskaan nähnyt tilannetta että nainen hyväksyisi miehen sisustamisen. Ja nimen omaan naiset sisustaa itselleen vaikka asuisi miehen kanssa. Tässä on aika hyvä syy minkä takia miehet ei viihdy kotona, koko koti on sisustettu miellyttämään naista
Miksi pitää hinguta saman katon alle? Ei se sitoutumisen asteesta kerro vielä mitään ettei mies halua yhteistaloutta. Mekin asutaan erillämme ja mentiin pari vuotta sitten naimisiin, loistavasti toimii näin aikuisten ihmisten (40+) kesken kun yhteisiä lapsia ei ole tietenkään edes suunnitteilla. Molemmilla omat jälkeläiset entisistä elämistä ja tällä tavoin kaikilla hyvä olla. <3