Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua edetä/muuttaa yhteen
11.08.2021 |
Ollaan seurusteltu yli vuosi, mies 50 v ja itse olen vähän päälle 40 v. Molemmat ollaan erottu pitkistä avioliitoista muutama vuosi sitten, molempien exät löytäneet uudet avioliiton aikana joten sama karu kokemus on yhdistänyt meitä. Miehen lapset jo aikuisia, mulla vielä 2 alaikäistä teiniä kotona. Asumme lähekkäin ja itse olen alkanut haaveilemaan yhteisestä arjesta, tuntuu hassulta tässä iässä ikävöidä toista, nähdään viikolla yleensä yhtenä iltana ja viikonloppuisin. Olemme keskustelleet asiasta ja mies on sitä mieltä ettei ole kiire mihinkään ja nautitaan vaan toistemme seurasta. Hän on selvästi tottunut asumaan eronsa jälkeen yksin, on omistautunut työlleen ja illat venyvät töissä.
Onko muilla kokemuksia, odotanko turhaan sellaista päivää että asuisimme saman katon alla tai onko tässä vielä toivoa että asiat etenevät?
Kommentit (187)
En usko, että viiskymppinen mies on halukas muuttamaan yhteen teinien kanssa. Eikä kannata.
Minä naisena tein sen virheen, että aloitin suhteen ja mentiin yhteen asumaan uuden kumppanin kanssa jolla oli teini, olimme noin viiskymppisiä kummatkin.
Minun lapseni olivat jo pois kotoa. Miehellä oli iltatähti teini-iässä.
Jos olisi tiennyt kuinka rasittavaa on tuossa iässä kun on jo tottunut olemaan rauhassa omassa kodissaan.
Teini vietti meillä paljon aikaa ja väsyin kun kävin töissä ja perjantaina teini oli heti valmiiksi meillä tai mies lähti hakemaan.
Ikäväsi kävikin, ei vain onnistunut vaikka erillään asuen olisimme ehkä onnistuneet. Tai olisimme odottaneet teinin kasvamista.
Jälkiviisaana olen monesti tätä harmitellut.
Tietysti myös muut asiat suhteen toimivuudessa vaikuttavat aloittajalla, vaikka ei yhteenmuuttoa ajattelisikaan.
Oletteko sopivia yhteen, mieti olisitko tyytyväinen suhteeseen jos yhteenmuuton suosiolla siirtäisi tulevaisuuteen, kunhan teinit ovat poissa kotoa.
Tai niin, ettette muuta silloinkaan yhteen, mieti siltä kannalta, älä tuijota tai jumitu nyt liikaa siihen yhteenmuuttoajatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itselläni on välillä epätietoinen olo suhteen tilasta ja siitä haluaako mies muuta kuin kevyttä yhdessäoloa hänen aikataulujensa mukaan. Välillä tulee mieleen että luonnollista se kai olisi asua yhdessä jakaen arki rakkaan ihmisen kanssa, nyt eletään toista vuotta seurustelusuhteessa.
Tässä iässä ei haluaisi tuhlata aikaa sellaiseen suhteeseen joka ei välttämättä koskaan etene.. Haluaisin löytää vielä elämänkumppanin, mutta kiva kuulla että osalla on kokemus ettei nopea yhteenmuutto muuta suhdetta välttämättä sen paremmaksi.
Ja lasten sopeutuminen voisi olla myös haasteellista ottaen huomioon heidän kokemansa vanhempien vaikean avioeron.
Mies ei ole koskaan arkena luonani yötä, ja satunnaisesti muutenkaan käy meillä, näemme useimmiten hänen luonaan. Olen joskus ehdottanut että voisimme olla luonani yötä, mutta se ei ole käynyt miehelle..
apMielenkiinnosta, MIHIN teidän suhteen pitäisi edetä? Ette tule perustamaan ydinperhettä, saamaan lapsia, avioliittokaan ei ole niin suuri juttu kuin ensimmäinen. Joten mikä kiire on vuoden jälkeen? Sinullakin on vielä hyvät 40 vuotta aikaa seurustella.
Kuvittelin, että vanhemmalla iällä oikeasti voi nauttia suhteesta. Viettää mukavaa aikaa yhdessä, mutta kummallakin on oma elämä. Varsinkin lapsien kanssa rajoitteet ovat täysin ymmärrettäviä, ei sitä enää lähdetä kotia leikkimään ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen.
En ole ap, mutta ei mulla ole muuttunut mihinkään käsitys parisuhteesta ja sen etenemisestä, vaikka ero tulikin lasten isästä. Tietenkään lapsia ei enää ole tulossa, mutta ei niitä tule kaikille nuoremmillekaan. Tämä on mulla ainakin vahvasti sisään koodattu. En kaipaa erillisiä asuntoja, omia elämiä ja tapailuja. Haluan kumppanin jakamaan elämän.
Mulla miesystävän kanssa sama tilanne ja olen pohtinut, että tarvitaanko yhteenmuuttoa. Kaipaan välillä omaa rauhaa, nuorin lapseni on eskarissa ja en tarvitse hänelle ”isää.” Miehen lapset on jo aikuisia. Ihanaa kun saa välillä olla omissa oloissa ja kutsua kavereita omaan kotiin ja hölistä rauhassa. Ehkä katselemme asiaa myöhemmin uudelleen, jos katselemne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itselläni on välillä epätietoinen olo suhteen tilasta ja siitä haluaako mies muuta kuin kevyttä yhdessäoloa hänen aikataulujensa mukaan. Välillä tulee mieleen että luonnollista se kai olisi asua yhdessä jakaen arki rakkaan ihmisen kanssa, nyt eletään toista vuotta seurustelusuhteessa.
Tässä iässä ei haluaisi tuhlata aikaa sellaiseen suhteeseen joka ei välttämättä koskaan etene.. Haluaisin löytää vielä elämänkumppanin, mutta kiva kuulla että osalla on kokemus ettei nopea yhteenmuutto muuta suhdetta välttämättä sen paremmaksi.
Ja lasten sopeutuminen voisi olla myös haasteellista ottaen huomioon heidän kokemansa vanhempien vaikean avioeron.
Mies ei ole koskaan arkena luonani yötä, ja satunnaisesti muutenkaan käy meillä, näemme useimmiten hänen luonaan. Olen joskus ehdottanut että voisimme olla luonani yötä, mutta se ei ole käynyt miehelle..
apMielenkiinnosta, MIHIN teidän suhteen pitäisi edetä? Ette tule perustamaan ydinperhettä, saamaan lapsia, avioliittokaan ei ole niin suuri juttu kuin ensimmäinen. Joten mikä kiire on vuoden jälkeen? Sinullakin on vielä hyvät 40 vuotta aikaa seurustella.
Kuvittelin, että vanhemmalla iällä oikeasti voi nauttia suhteesta. Viettää mukavaa aikaa yhdessä, mutta kummallakin on oma elämä. Varsinkin lapsien kanssa rajoitteet ovat täysin ymmärrettäviä, ei sitä enää lähdetä kotia leikkimään ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen.
Tämä on hyvin ajateltu, näinhän se on.
Miksi aloittaja ei voisi nyt nauttia kevyesä tyhdessäolosta?
Miksi siihen pitää ympätä uusperhe, teinit ja arkielämä?
Tuonikäisellä miehellä on jo omat tavat ja tottumukset, niinkuin aloittajallakin.
Myös kaipuu omaan rauhaan ja tekemisiin.
Minä nimenomaan naisena kaipaisin kevyttä, aikuista seurustelua jos olisin kahden teinin äiti.
Että pääsisin joskus livahtamaan siitä pois, vaikkapa sen miehen kotiin.
Ja vaikka nyt olen jo yksin eronneena naisena, niin samoin, en halua arkista liittoa, sen olen jo nähnyt ja elänyt.
Vaan kahden aikuisen seurustelua, vietetään yhdessä kivaa aikaa ja sitten välillä kumpikin omissa oloissaan.
Sehän on hyvä, että välillä tulee ikävä toista, sittenhän se tuntuu taas entistä paremmalta kun ollaan yhdessä.
Jos olisin samassa tilanteessa kuin tämä mies, jolla on aikuiset lapset jo muuttaneet kotoa ja uusi ”aikaa itselle” -arki niin en todellakaan muuttaisi saman katon alle johonkin teiniuusperhekuvioon asumaan 😊. Sitten oli taas täysi kotiralli päällä monta vuotta ja elämä muiden ehdoilla elämistä. Tonnin ruokakauppalasku ja kaikki x 4….ei todellakaan.
Muutatte sitten yhteen kun lapsesi ovat muuttaneet pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itselläni on välillä epätietoinen olo suhteen tilasta ja siitä haluaako mies muuta kuin kevyttä yhdessäoloa hänen aikataulujensa mukaan. Välillä tulee mieleen että luonnollista se kai olisi asua yhdessä jakaen arki rakkaan ihmisen kanssa, nyt eletään toista vuotta seurustelusuhteessa.
Tässä iässä ei haluaisi tuhlata aikaa sellaiseen suhteeseen joka ei välttämättä koskaan etene.. Haluaisin löytää vielä elämänkumppanin, mutta kiva kuulla että osalla on kokemus ettei nopea yhteenmuutto muuta suhdetta välttämättä sen paremmaksi.
Ja lasten sopeutuminen voisi olla myös haasteellista ottaen huomioon heidän kokemansa vanhempien vaikean avioeron.
Mies ei ole koskaan arkena luonani yötä, ja satunnaisesti muutenkaan käy meillä, näemme useimmiten hänen luonaan. Olen joskus ehdottanut että voisimme olla luonani yötä, mutta se ei ole käynyt miehelle..
apMielenkiinnosta, MIHIN teidän suhteen pitäisi edetä? Ette tule perustamaan ydinperhettä, saamaan lapsia, avioliittokaan ei ole niin suuri juttu kuin ensimmäinen. Joten mikä kiire on vuoden jälkeen? Sinullakin on vielä hyvät 40 vuotta aikaa seurustella.
Kuvittelin, että vanhemmalla iällä oikeasti voi nauttia suhteesta. Viettää mukavaa aikaa yhdessä, mutta kummallakin on oma elämä. Varsinkin lapsien kanssa rajoitteet ovat täysin ymmärrettäviä, ei sitä enää lähdetä kotia leikkimään ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen.
Nimenomaan. Mihin pitäisi kehittyä jos nyt on hyvä fiilis ja mukavaa yhdessä. Tuo on juuri se aika kun voi ottaa seurustelun kevyesti ihan mitään paineita ja aikarajoja.
Vierailija kirjoitti:
Mies tuli jätetyksi avioliitossaab, ex vaimo löysi uuden.. Uskon että tämäkin voi vaikuttaa miehen sitoutumishaluihin..
ap
Miesparka on uhri isolla U:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teitä vähän vanhempina aloitettu suhde, joka nyt jatkunut 14 vuotta.
Ei aikomustakaan muuttaa yhteen, paras ratkaisu molemmille. Yhdessä 2-3 vrk viikossa + kaikki lomat. Riittävästi omaa tilaa ja aikaa, mutta turvallinen, toimiva parisuhde siinä rinnalla. Ei kaikkien tarvitse aina olla kylki kyljessä. Tietysti vähän ristiriitainen tilanne teillä, jos toinen haluaa ja toinen ei. Palaverin paikka.
En voi suositella yhteen muuttoa, aikusten yhteenmuutto voi tuhota sen suhteen .
On sen verran ikää että, on jo omat tavat.
Ihana olla tykkämänsä ihmisen kanssa , ilman pakko arkea.
Meillä on miesystävän kanssa samanlaiset avainniput 🥰, poissulkien pyörän ja auton avaimet🤪.
Asumme naapureina, joka toimii hyvin. Näin on ollut jo kymmenen vuotta.
No , on meillä yhteinen kesämökki.
-
Se on älyttömin juttu kun eron ja uuden kumppanin myötä tehdään se ” rakkauslapsi” ja pian on se sama arki edessä ja taas aletaan haikailen sitä vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme köökiä kirjoitti:
En voi suositella yhteen muuttoa, aikusten yhteenmuutto voi tuhota sen suhteen .
On sen verran ikää että, on jo omat tavat.
Ihana olla tykkämänsä ihmisen kanssa , ilman pakko arkea.Meillä on miesystävän kanssa samanlaiset avainniput 🥰, poissulkien pyörän ja auton avaimet🤪.
Asumme naapureina, joka toimii hyvin. Näin on ollut jo kymmenen vuotta.
No , on meillä yhteinen kesämökki.Se on älyttömin juttu kun eron ja uuden kumppanin myötä tehdään se ” rakkauslapsi” ja pian on se sama arki edessä ja taas aletaan haikailen sitä vapautta.
Tällaisen suhteen minäkin haluaisin! Omat kämpät ja yhteinen kesämökki plus lyhyt välimatka.
Vierailija kirjoitti:
Kolme köökiä kirjoitti:
En voi suositella yhteen muuttoa, aikusten yhteenmuutto voi tuhota sen suhteen .
On sen verran ikää että, on jo omat tavat.
Ihana olla tykkämänsä ihmisen kanssa , ilman pakko arkea.Meillä on miesystävän kanssa samanlaiset avainniput 🥰, poissulkien pyörän ja auton avaimet🤪.
Asumme naapureina, joka toimii hyvin. Näin on ollut jo kymmenen vuotta.
No , on meillä yhteinen kesämökki.Se on älyttömin juttu kun eron ja uuden kumppanin myötä tehdään se ” rakkauslapsi” ja pian on se sama arki edessä ja taas aletaan haikailen sitä vapautta.
Tällaisen suhteen minäkin haluaisin! Omat kämpät ja yhteinen kesämökki plus lyhyt välimatka.
Onnea etsintään.
Meillä keskusteltiin alkuaikoina yhdessä asumisesta, minä ajattelin , että se niinkuin kuuluu asiaan. Siirtyä eteenpäin !!
Kunnes tajusin,
Miksi kummassa pitäisi asua yhdessä ??
Jos suhde on hyvä ja kumpikin tietää, että on parempi, kun on hieman omaa rauhaa.
( esim. Minä saan katsoa love islandin, jota ei mieheni kestäisi katsoa.
Miehelläni on taas niitä omia juttuja ).
Näemme silti päivittäin. Toisinaan olemme pitempiä jaksoja jomman kumman kotona.
Sen jälkeen kun päätimme , ettemme muuta yhteen, niin aloimme katselemaan minulle asuntoa miehen asunnon läheltä.
Miehelläni oli alueella xxxx asunto ja minä onnistuin ostamaan naapuri talosta osakkeen.
Ja jos on niitä lapsia, on paljon simppelimpää, kun on omat talot ja varat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Mitä ne lapset tykkäisivät, jos he joutuisivat jakamaan kotinsa vieraan miehen kanssa? En usko, että ilahtuisivat.
Kommentoin tähän sen verran että, mitäköhän niitten tuhansien muitten uusioperheitten lapset ovat olleet mistäkin mieltä??
Ei se "vierasmies" siihen perheeseen yleensä suoraan maantieltä tule, jonkin aikaa seurustellaan ennenkuin yhteen muutetaan.
Jos olisin itse aikoinaan tehnyt niinkuin lapset haluavat tai elänyt pelkästään lasten ehdoilla, niin olisi jäänyt tämä onni kokematta. Lapset sopeutuvat yllättävän hyvin uusiin asioihin kun heidät pitää mukana ja ajantasalla. En ymmärrä miksi naiset antavat lasten määrätä tulevaisuuden, pitäisikö se oma elämä unohtaa ja odottaa katkerana kuolemaa?? Ei ne lapset olisi alunperin sitä vanhempien eroakaan hyväksyneet, mutta sitähän ei kysytty siinä vaiheessa.
En minäkään muuttaisi.
Itse kasvattanut omat lapset aikuisiksi, ikää vasta 45.
Nautin vapaudesta ja siitä että on oma koti.
En haluaisi iltoihin kahta alle teini-ikäistä lasta pyörimään. Valitettavaa mutta niin se vaik on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette vapaapäivinä yhdessä, kun ei oo töitä. Sillon on eniten aikaa. En minäkään muuttaisi miehen kanssa yhteen, jolla teinejä. Miehesi on viisas. Ja vanhoista suhteista oppinut. Ei ihmiset enää kyhnää 24h/ vrk puolison kanssa. Se on mennyttä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
No kai sitä nyt voi nukkua yhdessä silloinkin, kun ei asu yhdessä?! Kun AP:n lapsukaiset on kerran jo teinejä, niin miksi mies ei voi olla välillä yötä? Jos mies ei halua, niin se on sitten hyvinkin selvä merkki siitä, että ei halua yhteistä kotia ainakaan niin pitkään, kun lapsia on mukana asumisjärjestelyissä.
Nukutaan yhdessä, mutta asutaan erikseen? Näppärää 🙄
On se näppärää. Onko siinä mielestäsi jotain vikaa?
Miten se käytännössä toteutuu? Joka ilta ja aamu vaihtaa kämppää?
Ei vaan ollaan yhdessä ja nukutaan vaikka 3pv/vk ei 7pv/vk.
Saatan olla vaativa, mutta kyllä mä haluan läheisyyttä päivittäin ja nukkua miehen vieressä joka yö.
Yök, ei tulisi mitään.
Meillä nukutaan eri huoneissa sillä molemmat tarvitsee ehdotonta hiljaisuutta ja rauhaa että pystyy nukkumaan kunnolla.
Tämä sama aloitushan oli täällä ihan hiljattain. ???
En suosittele yhteen muuttoa ennen kuin lapsesi ovat muuttaneet omilleen. Minulla oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne, miesystäväni muutti minun ja kahden vuoroviikkoteinin kanssa asumaan, minun toivomuksestani vaikka itse ei ollut niin innostunut. Eihän siitä sitten lopulta mitään tullut, mies ei voinut sietää lasteni läsnäoloa ja ärsyntyi ihan kaikesta. Muutti sitten parin vuoden jälkeen pois, olisi kyllä halunnut jatkaa vielä suhdetta, mutta tilanne oli jo mennyt niin tulehtuneeksi että itse en halunnut jatkaa enää millään tasolla.
Mulla on tuore suhde naapurin mieheen. Molemmilla teinejä, mulla vakituisesti, miehellä viikonloppuisin ja lomilla. Ei ole suunnitelmia muuttaa yhteen, tämä on erittäin hyvä näin. On omat rahat, omat kotityöt, omat lapset. Nautitaan vain toistemme seurasta. Mies arvuutteli, että kuinka kauan mahdan jaksaa häntä pitää hyvänä. Vastasin, että niin kauan, kuin mun ei tarvitse pyykätä sun kalsareita. Tässä kuviossa tulee mielestäni vain etuja, kummankaan ei tarvitse tinkiä omista tavoista tai sovitella esim. siivoustapoja yms. arkiasioita molemmille sopiviksi. Ollaan vakavissamme, mutta silti tavallaan vapaita.
Vierailija kirjoitti:
Mies on kertonut liiallisen työnteon olleen yksi syy avioliiton karitumiseen, mutta jatkaa silti samaan malliin..
On vaikea itse tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen kun tykkään hänestä niin paljon, viihdyn hänen seurassaan mutta samalla tuntuu että joudun jarruttelemaan omia tunteitani ja ajatuksiani tässä suhteessa.
Otin tämän asian puheeksi, ja sanoin etten haluaisi tuhlata tässä iässä aikaa jos molemmat ei olla yhtä tosissaan, hän oli sitä mieltä ettei tämä ole hukkaan heitettyä aikaa, kävi miten kävi emme koskaan unohtaisi yhteisiä aikoja ja toisiamme😬
ap
Entä jos lähtisit siitä, että mies on yksi mukava asia elämässäsi, mutta ei sellainen asia, jonka voi muuttaa mieleisekseen. Sinä haluat ripustautua, mies haluaa elää. Etsi joku sellainen, joka haluaa sinusta kotiapulaisen, koska nykyinen mies on liian itsenäinen etsimään taloudenhoitajaa.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiinnosta, MIHIN teidän suhteen pitäisi edetä? Ette tule perustamaan ydinperhettä, saamaan lapsia, avioliittokaan ei ole niin suuri juttu kuin ensimmäinen. Joten mikä kiire on vuoden jälkeen? Sinullakin on vielä hyvät 40 vuotta aikaa seurustella.
Kuvittelin, että vanhemmalla iällä oikeasti voi nauttia suhteesta. Viettää mukavaa aikaa yhdessä, mutta kummallakin on oma elämä. Varsinkin lapsien kanssa rajoitteet ovat täysin ymmärrettäviä, ei sitä enää lähdetä kotia leikkimään ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen.