Mies ei halua edetä/muuttaa yhteen
Ollaan seurusteltu yli vuosi, mies 50 v ja itse olen vähän päälle 40 v. Molemmat ollaan erottu pitkistä avioliitoista muutama vuosi sitten, molempien exät löytäneet uudet avioliiton aikana joten sama karu kokemus on yhdistänyt meitä. Miehen lapset jo aikuisia, mulla vielä 2 alaikäistä teiniä kotona. Asumme lähekkäin ja itse olen alkanut haaveilemaan yhteisestä arjesta, tuntuu hassulta tässä iässä ikävöidä toista, nähdään viikolla yleensä yhtenä iltana ja viikonloppuisin. Olemme keskustelleet asiasta ja mies on sitä mieltä ettei ole kiire mihinkään ja nautitaan vaan toistemme seurasta. Hän on selvästi tottunut asumaan eronsa jälkeen yksin, on omistautunut työlleen ja illat venyvät töissä.
Onko muilla kokemuksia, odotanko turhaan sellaista päivää että asuisimme saman katon alla tai onko tässä vielä toivoa että asiat etenevät?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Mies on kertonut liiallisen työnteon olleen yksi syy avioliiton karitumiseen, mutta jatkaa silti samaan malliin..
On vaikea itse tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen kun tykkään hänestä niin paljon, viihdyn hänen seurassaan mutta samalla tuntuu että joudun jarruttelemaan omia tunteitani ja ajatuksiani tässä suhteessa.
Otin tämän asian puheeksi, ja sanoin etten haluaisi tuhlata tässä iässä aikaa jos molemmat ei olla yhtä tosissaan, hän oli sitä mieltä ettei tämä ole hukkaan heitettyä aikaa, kävi miten kävi emme koskaan unohtaisi yhteisiä aikoja ja toisiamme😬
ap
Sä menet nyt vanhanaikaiseen. Mies ei halua enempää, kuin mitä antaa. Hän ei tule koskaa vastaamaan suoraan sinun kysymyksiisi suhteen tilasta tai tulevaisuudesta, koska olette aivan eri aaltopituudella ja mies tietää menettävänsä sinut, jos vastaisi uteluihisi, että ei ole samalla tavalla vakavissaan, kuin Sinä haluaisit. Sitä on myös miehiä, jotka haluavat perinteisen parisuhteen ja kumppanuutta, tämä mies haluaa elää työlleen ja kevyen kumppanin vapaalle silloin tällöin. Hän on jo jättänyt perheensä, koska keskittyi työlleen, niin miksi arvelet hänen muuttavan käytöstään sinun vuoksi?
Vaklaa salaa viikolla "agenttina". Jos löytyy jotain raskauttavaa, helpompi paeta suhteesta ajoissa. No ei vaan, tee itse päätökset mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
No kai sitä nyt voi nukkua yhdessä silloinkin, kun ei asu yhdessä?! Kun AP:n lapsukaiset on kerran jo teinejä, niin miksi mies ei voi olla välillä yötä? Jos mies ei halua, niin se on sitten hyvinkin selvä merkki siitä, että ei halua yhteistä kotia ainakaan niin pitkään, kun lapsia on mukana asumisjärjestelyissä.
Nukutaan yhdessä, mutta asutaan erikseen? Näppärää 🙄
On se näppärää. Onko siinä mielestäsi jotain vikaa?
Miten se käytännössä toteutuu? Joka ilta ja aamu vaihtaa kämppää?
Ei vaan ollaan yhdessä ja nukutaan vaikka 3pv/vk ei 7pv/vk.
Saatan olla vaativa, mutta kyllä mä haluan läheisyyttä päivittäin ja nukkua miehen vieressä joka yö.
Mies tuli jätetyksi avioliitossaab, ex vaimo löysi uuden.. Uskon että tämäkin voi vaikuttaa miehen sitoutumishaluihin..
ap
Hälytyskellot saisivat jo minulla tuossa kohtaan jos tuntuu että joutuu jarrutteleen ja vähättelemään tunteitaan. En usko että mies puuhailee selän takanasi mitään sen kummempaa, mutta onhan se kätevä järjestely että viikonloppuisin ja yhtenä iltana viikossa saa ja muuten voi elää kuin sinkku. Viettääkö mies koskaan aikaa sinun ja lasteni kanssa vai onko tapaamiset pelkästään aikuisten kesken?
Toinen mikä pisti silmään oli tuo kun kirjoitit tuosta että mies elää työlleen. Todennäköisesti ei tämäkään muutu koska työ on se mistä hän kokee että hänen ihmisarvo on kiinni. Aika tyypillistä tuon ikäisille ihmisille.
En usko hetkeäkään että mies tulee antamaan sinulle tulevaisuudessakaan enempää kuin nyt. Toisaalta, saathan nyt jo viikonloput ja yhden illan viikossa. Miettisin että riittääkö se. Jos todella haluat enemmän niin sitten kai on otettava se riski että lähtee etsimään ihmistä joka voisi tarjota enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
No kai sitä nyt voi nukkua yhdessä silloinkin, kun ei asu yhdessä?! Kun AP:n lapsukaiset on kerran jo teinejä, niin miksi mies ei voi olla välillä yötä? Jos mies ei halua, niin se on sitten hyvinkin selvä merkki siitä, että ei halua yhteistä kotia ainakaan niin pitkään, kun lapsia on mukana asumisjärjestelyissä.
Nukutaan yhdessä, mutta asutaan erikseen? Näppärää 🙄
On se näppärää. Onko siinä mielestäsi jotain vikaa?
Miten se käytännössä toteutuu? Joka ilta ja aamu vaihtaa kämppää?
Ei vaan ollaan yhdessä ja nukutaan vaikka 3pv/vk ei 7pv/vk.
Saatan olla vaativa, mutta kyllä mä haluan läheisyyttä päivittäin ja nukkua miehen vieressä joka yö.
Saathan sinä haluta. Ei tarkoita että kaikkien pitäisi haluta samaa. Toiselle voi hyvin sopia se, että eletään eri osoitteissa, tarpeelliset kamat kummassakin asunnossa. Ihan selvästi AP:n miehelle sopii tämä järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itselläni on välillä epätietoinen olo suhteen tilasta ja siitä haluaako mies muuta kuin kevyttä yhdessäoloa hänen aikataulujensa mukaan. Välillä tulee mieleen että luonnollista se kai olisi asua yhdessä jakaen arki rakkaan ihmisen kanssa, nyt eletään toista vuotta seurustelusuhteessa.
Tässä iässä ei haluaisi tuhlata aikaa sellaiseen suhteeseen joka ei välttämättä koskaan etene.. Haluaisin löytää vielä elämänkumppanin, mutta kiva kuulla että osalla on kokemus ettei nopea yhteenmuutto muuta suhdetta välttämättä sen paremmaksi.
Ja lasten sopeutuminen voisi olla myös haasteellista ottaen huomioon heidän kokemansa vanhempien vaikean avioeron.
Mies ei ole koskaan arkena luonani yötä, ja satunnaisesti muutenkaan käy meillä, näemme useimmiten hänen luonaan. Olen joskus ehdottanut että voisimme olla luonani yötä, mutta se ei ole käynyt miehelle..
ap
Olen sinua muutaman vuoden nuorempi. Muutimme yhteen viiden vuoden seurustelun jälkeen. Kummallakin teini-ikäisiä lapsia edellisestä liitosta. Lapset tulevat ihan hyvin toimeen keskenään ja meidän aikuisten kanssa. Varsinkin mun teinit tykkäävät miehestäni tosi paljon. Kaffepulla kommentoi, että tuskin teinit tykkäisivät. Nämä teinit ainakin tykkäsivät.
Vierailija kirjoitti:
Mies tuli jätetyksi avioliitossaab, ex vaimo löysi uuden.. Uskon että tämäkin voi vaikuttaa miehen sitoutumishaluihin..
ap
Miksi se edes haluaisi sitoutua, jos työ on tärkeintä? Sinä tulet vasta toisena, ja se sinun on hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
No kai sitä nyt voi nukkua yhdessä silloinkin, kun ei asu yhdessä?! Kun AP:n lapsukaiset on kerran jo teinejä, niin miksi mies ei voi olla välillä yötä? Jos mies ei halua, niin se on sitten hyvinkin selvä merkki siitä, että ei halua yhteistä kotia ainakaan niin pitkään, kun lapsia on mukana asumisjärjestelyissä.
Nukutaan yhdessä, mutta asutaan erikseen? Näppärää 🙄
On se näppärää. Onko siinä mielestäsi jotain vikaa?
Miten se käytännössä toteutuu? Joka ilta ja aamu vaihtaa kämppää?
Ei vaan ollaan yhdessä ja nukutaan vaikka 3pv/vk ei 7pv/vk.
Saatan olla vaativa, mutta kyllä mä haluan läheisyyttä päivittäin ja nukkua miehen vieressä joka yö.
Sinä haluat, moni meistä ei halua. Oma tupa, oma lupa, oma ajankäyttö, omat rahat on tärkeämpiä.
Mutta kyllä itsellenikin pari iltaa ja yötä rakastamani ihmisen seurassa per viikko sopii oikein hyvin. Ja ollaan naimisissa ja toisiimme sitouduttu. Lomilla sitten vietetään enemmän yhdessä aikaa ja reissataan.
Kerrankin fiksu mies. Kukaan viisas ihminen ei ala leikkiä uusperheen lapsiperhe-elämää.
Ja mitä mieltä teini-ikäiset lapset ovat, jos vieras ihminen muuttaisi heidän kotiinsa,?
Miksi toistamiseen haluat rikkoa lasten kodin, tuomalla sinne jonkun miehen?
Vierailija kirjoitti:
Mies tuli jätetyksi avioliitossaab, ex vaimo löysi uuden.. Uskon että tämäkin voi vaikuttaa miehen sitoutumishaluihin..
ap
Seurustelin miehen kanssa jolla oli sama historia. Pitkä avioliitto, koko ajan tehnyt tosi paljon töitä että perheellä oli todella hyvä elintaso ja sitten n. 40 v tuli uupumus. Tässä vaiheessa vaimo jäi kiinni pettämisestä ja mieheltä hajosi käytännössä koko paketti ympäriltä. Olisi halunnut jatkaa avioliittoaan mutta vaimo valitsi tämän sivusuhteen. Heidän erostaan oli mennyt n. 5 kk kun minä tulin kuvioihin. Mies valehteli minulle aluksi että erosta oli kauemmin ja luulin että se olisi käsitelty. Myöhemmin kun asian laita selvisi, että ero olikin tuore olin jo rakastunut enkä tyhmä lähtenyt. No, joka tapauksessa, meidän suhteemme oli sitä että näimme joka toinen viikonloppu ja joskus arkisin ja mies ei halunnut tavata mun lapsia. Suhde kesti 3 v jossa noin 1.5 vuoden kohdalla olisin halunnut enemmän yhdessäoloaikaa kuin mitä mies minulle pystyi tarjoamaan. Erottiin kun mies löysi toisen jolle riitti vähempi, eli se joka toinen vkl tapailu. Tietääkseni on edelleen tämän naisen kanssa (noin vuoden olleet) ja suhde on edelleen samanlainen. Oman kokemukseni perusteella siis veikkaisin että ennemmin käy näin miten mulle kävi kuin niin että mies suostuisi antamaan sinulle enemmän. Kaikki ei vaan pysty antamaan kovin paljoa itsestään. Varmasti tuossa meidänkin suhteessa menneisyyden asiat painoi mutta ei se helpottanut sitä asiaa että minun tarve yhdessäolosta ei toteutunut. Minä halusin parisuhteen, mies enemmänkin tapailusuhteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
No kai sitä nyt voi nukkua yhdessä silloinkin, kun ei asu yhdessä?! Kun AP:n lapsukaiset on kerran jo teinejä, niin miksi mies ei voi olla välillä yötä? Jos mies ei halua, niin se on sitten hyvinkin selvä merkki siitä, että ei halua yhteistä kotia ainakaan niin pitkään, kun lapsia on mukana asumisjärjestelyissä.
Nukutaan yhdessä, mutta asutaan erikseen? Näppärää 🙄
On se näppärää. Onko siinä mielestäsi jotain vikaa?
Miten se käytännössä toteutuu? Joka ilta ja aamu vaihtaa kämppää?
Ei vaan ollaan yhdessä ja nukutaan vaikka 3pv/vk ei 7pv/vk.
Saatan olla vaativa, mutta kyllä mä haluan läheisyyttä päivittäin ja nukkua miehen vieressä joka yö.
Sinä haluat, moni meistä ei halua. Oma tupa, oma lupa, oma ajankäyttö, omat rahat on tärkeämpiä.
Mutta kyllä itsellenikin pari iltaa ja yötä rakastamani ihmisen seurassa per viikko sopii oikein hyvin. Ja ollaan naimisissa ja toisiimme sitouduttu. Lomilla sitten vietetään enemmän yhdessä aikaa ja reissataan.
Tätähän se nykypäivänä monille on: minä, oma, mun ovat tärkeimmät asiat. Hyvä että sellaiset ihmiset ovat keskenään. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset ollenkaan nykyään kaipaa läheisyyttä, kosketusta? Minusta parisuhteen paras anti on juurikin se, että voi nukkua lähekkäin. Ja herätä aamulla rakkaan vierestä.
No kai sitä nyt voi nukkua yhdessä silloinkin, kun ei asu yhdessä?! Kun AP:n lapsukaiset on kerran jo teinejä, niin miksi mies ei voi olla välillä yötä? Jos mies ei halua, niin se on sitten hyvinkin selvä merkki siitä, että ei halua yhteistä kotia ainakaan niin pitkään, kun lapsia on mukana asumisjärjestelyissä.
Nukutaan yhdessä, mutta asutaan erikseen? Näppärää 🙄
On se näppärää. Onko siinä mielestäsi jotain vikaa?
Miten se käytännössä toteutuu? Joka ilta ja aamu vaihtaa kämppää?
Ei vaan ollaan yhdessä ja nukutaan vaikka 3pv/vk ei 7pv/vk.
Saatan olla vaativa, mutta kyllä mä haluan läheisyyttä päivittäin ja nukkua miehen vieressä joka yö.
Sinä haluat, moni meistä ei halua. Oma tupa, oma lupa, oma ajankäyttö, omat rahat on tärkeämpiä.
Mutta kyllä itsellenikin pari iltaa ja yötä rakastamani ihmisen seurassa per viikko sopii oikein hyvin. Ja ollaan naimisissa ja toisiimme sitouduttu. Lomilla sitten vietetään enemmän yhdessä aikaa ja reissataan.
Tätähän se nykypäivänä monille on: minä, oma, mun ovat tärkeimmät asiat. Hyvä että sellaiset ihmiset ovat keskenään. Kukin tyylillään.
No nimenomaan. Eli kaikki hyvin.
Fiksu mies. Tai no, olisi vielä fiksumpi jos ei olisi ollenkaan ottanut riesakseen ap:n kaltaista ripustautujaa.
Vierailija kirjoitti:
Järjestely on toiminut näin ihan hyvin, välillä on vaan sellainen olo että olisi kiva nukkua toisen vieressä ja nähdä päivittäin, toisaalta tässä elämänvaiheesaa en voisi lastenkaan takia ottaa miestä kanssamme asumaan, voisi olla kaikille hankala sopeutua.
Juttelin tästä yhden ystäväni kanssa ja hän oli sitä mieltä ettei mies ole tosissaan, tämä on hänelle kohtuullisen helppo järjestely, voidaan nähdä silloin kun hänelle sopii ja halutessaan voi viettää aikaa omassa asunnossaan.
Tuntuu että trendi on tässä iässä se, että nopeasti muutetaan yhteen, mutta ehkä suhde pysyy näin tuoreempana kauemmin🤔
ap
Sinun pitää itse määritellä millaisen suhteen haluat. Lastesi kannalta on tietty parempi ettei vieras äijä pyöri jatkuvasti nurkissa. Kannattaa varmaan hankkia myös oma elämä eikä olla miehen käytettävissä silloin kuin hän haluaa. Pidä omat rajasi ja omat menosi. Siitä ei koidu mitään hyvää, että aina joustaa ja järjestää elämänsä toisen vaatimusten mukaan.
Miksi haluat muuttaa yhteen miehen kanssa, joka viihtyy illat töissä? Kohta pian alat nalkuttaa siitä miehelle.
Vuosi on varsin lyhyt aika. Mihin teillä tässä vaiheessa on kiire sitoutua enemmän? Ette tule hankkimaan yhteisiä lapsia. Seuraava isompi elämänmuutos on eläkkeelle jääminen ja siihen on vielä pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itselläni on välillä epätietoinen olo suhteen tilasta ja siitä haluaako mies muuta kuin kevyttä yhdessäoloa hänen aikataulujensa mukaan. Välillä tulee mieleen että luonnollista se kai olisi asua yhdessä jakaen arki rakkaan ihmisen kanssa, nyt eletään toista vuotta seurustelusuhteessa.
Tässä iässä ei haluaisi tuhlata aikaa sellaiseen suhteeseen joka ei välttämättä koskaan etene.. Haluaisin löytää vielä elämänkumppanin, mutta kiva kuulla että osalla on kokemus ettei nopea yhteenmuutto muuta suhdetta välttämättä sen paremmaksi.
Ja lasten sopeutuminen voisi olla myös haasteellista ottaen huomioon heidän kokemansa vanhempien vaikean avioeron.
Mies ei ole koskaan arkena luonani yötä, ja satunnaisesti muutenkaan käy meillä, näemme useimmiten hänen luonaan. Olen joskus ehdottanut että voisimme olla luonani yötä, mutta se ei ole käynyt miehelle..
apOlen sinua muutaman vuoden nuorempi. Muutimme yhteen viiden vuoden seurustelun jälkeen. Kummallakin teini-ikäisiä lapsia edellisestä liitosta. Lapset tulevat ihan hyvin toimeen keskenään ja meidän aikuisten kanssa. Varsinkin mun teinit tykkäävät miehestäni tosi paljon. Kaffepulla kommentoi, että tuskin teinit tykkäisivät. Nämä teinit ainakin tykkäsivät.
Hehheh, alapeukkuja tulee, kun joku kertoo, että on onnellisessa uusperheessä ja että teinit ovat mukavia ja tykkäävät niin omista vanhemmistaan kuin bonusvanhemmistaan. Lisätäänpä vielä vettä myllyyn: Teinit pärjäävät hyvin koulussa, eivät ole mörököllejä vaan fiksuja nuoria ja mukavaa seuraa, vaikka ovat ressukat kasvaneet uusperheessä.
Mun mielestä yhdessä nukkuminen tarkoittaa yhdessä asumista, ei vain satunnaisia öitä. En minä jaksaisi päivittäin siirtyä kodista toiseen ja aina miettiä, mitä kaikkea tarvitsee mukaan ottaa.