Millä rahoilla jäätte kotiin hoitamaan lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti me vaan pärjättiin, vaikka oltiin molemmat opiskelijoita, kun lapsi syntyi 2012. Joo, loisittiin tuilla. Vanhemmatkin vähän auttoivat. Mutta ei sen enempää tuet kuin vanhempien apukaan ollut lähelläkään noita summia, joita ap miehineen tienaa. Asuttiin pienessä halvassa kaksiossa ja kaikki mahdollinen oli karsittu pois. Hyvin pärjättiin. Ei sitä kuitenkaan kestänyt kuin pari vuotta. Sen jälkeen mies sai töitä ja tilanne helpottui huomattavasti. 

Harva ymmärtää tätä että jos jo alun perin on ollut tosi pienet tulot ja sen myötä menot ni tottakak on helpompi jäädä kotiin kun ne tulot prosentuaalisestk tippuu huomattavasti vähemmän kun jos tuloja on reilummin.

Ymmärrän ap sua hyvin, samoja mietintöjä ittellä myös.

Tuon nyt ymmärtää lapsikin. Mutta ap kysyi, millä tuloilla jäitte kotiin. Minä kerroin. En tiennyt, että tähän saa vastata vain suurempi tuloiset, jotka ovat tajunneet vasta lapsen synnyttyä, että tulot ei riitä menoihin. 

t. lainaamasi

Lainaus karkasi, sori, olin vaan tulossa kysymään että miksi kukaan nainen laittaisi säästöjään tuollaiseen?

Miksei mies laita säästöjään siihen? Minäpä vastaan: Kukaan mies ei ole niin tyhmä.

Miehet käyvät töissä, ja sijoittavat rahansa. Nainen taas ajattelee, että kunhan jotenkin pärjätään. Nainen käyttää omat vaivalla hankitut säästönsä siihen, että voi olla kotona lapsen kanssa.

Sitten kun tulee ero, naisella ei ole mitään.

Lapsi ei ollut vahinko, joten oli aikaa säästää. Pääomatulot hoitovapaan aikana olivat noin 1200 e/kk, siihen kotihoidontuki ja lapsilisä päälle, ihan hyvin pärjättiin. Asumismenot tosin oli vastikkeen verran eli muutama satanen.

No mies tienasi nettona silloin joku 1500-1600e/kk, riippuen kuinka paljon teki töitä (ja se teki niitä PALJON, matalapalkka-ala). Lasten kotihoidontuki oli alle 300e nettona, sisaruslisä oli joku 90e miinus verot (en vienyt isompaa päivähoitoon), lapsilisät n. 200e. Asumistukea sai tuohon vielä jonkun 300e. Eli yht 2400e nettona suunnilleen tulot. 

Vuokraan meni 900e. Ruokaan ja päivittäistavaroihin olin budjetoinut 350e. Sähkö ja siirto 30e. Autoon bensoineen veroineen vakuutuksineen korjauksineen meni keskimäärin joku 300e (velaton ja vanha), muita vakuutuksia meillä oli kotivakuutus 20e, lasten hoitokuluvakuutukset 30e/kpl. En nyt jaksa muistaa mitä muita menoja oli mutta noi oli ne pakolliset suunnilleen. 

Asuttiin vuokralla kolmiossa ihan mukavasti, Turussa, olin 5 vuotta yhteensä kotona, osan ajasta sain äitiysrahaa joka oli sitten isompi (toki sillon tuo asumistuki tippui myös heti pois). Säästöjä oli 0e, pikemminkin oli jotain vanhaa luottokorttivelkaa + opiskelulainaa joita lyhennettiin vielä noihin aikoihin. 

Sillai kun tekee lapset heti opiskeluiden jälkeen ja on tottunut pieniin tuloihin, niin ei tuo mikään kummoinen taloustemppu oikeastaan edes ollut. Kirpparilta hankin vaatteet ja kamppeet ja myin eteenpäin kun jäi pieneksi. 

Aika hurjaa että asumistuki ja toimeentulotuki pitävät käynnissä tällaisia ilmiöitä.

Eli ihmiset laskevat tukien varaan ja jättäytyvät kotiin sen sijaan, että menisivät töihin. Sitten tästä tehdään muka joku hyve.

Normituloiset eivät saa tukia, eli pakko palata töihin. Ja sitten he ovat muka huonoja vanhempia!

Briteissa on lapsilisa kahdelle lapselle jos tulot ovat kummallakin vanhemmalla alle £60k vuodessa.7

Kaffepulla kirjoitti:

Aika hurjaa että asumistuki ja toimeentulotuki pitävät käynnissä tällaisia ilmiöitä.

Eli ihmiset laskevat tukien varaan ja jättäytyvät kotiin sen sijaan, että menisivät töihin. Sitten tästä tehdään muka joku hyve.

Normituloiset eivät saa tukia, eli pakko palata töihin. Ja sitten he ovat muka huonoja vanhempia!

Samaa mieltä. Only in Finland!

Vierailija kirjoitti:

Eikö koti merkkaa ihmisille enää mitään?! En mistään hinnasta luopuisi edes vuodeksi kokeiluna omasta rakkaasta kodista, lapseni lapsuudenkodista, muuttaakseni jonnekkin uudelle tuntemattomalle paikkakunnalle vaan jotta lapsi saisi olla kotona.

Koti on valittu rakkaudella ja lapsia ajatellen, siellä on perheen ja lapsen juuret.

Meillä on myös valittu rakkaudella lapsille koti ja niin edelleen, mutta omien tulojen mahdollistamissa puitteissa. Munkin mielestä nämä muuta maalle-tyyppiset vinkit on ihan turhia, mutta ihan kaikkea ei voi saada. Asun minäkin Espoossa, juuri siksi kun kaikki tukiverkot ovat täällä, mutta asumiskulut ovat huomattavasti pienemmät kuin aloittajalla. Koulu ja päiväkoti ovat meilläkin ihan vieressä. Täälläkin on monen hintaista asuntoa, ei tarvitse asua maalla kaukana. 

Jos rahaa on jäänyt oikeasti reilusti säästöön kaksilla tuloilla, olisi hieman pidempi kotona olo ihan varmasti mahdollista. Sekin on ihan ok, jos haluaa palata töihin, eikä halua jäädä kotiin. Jos töissä käyvä puoliso ei ole erityisen hyvätuloinen, ihan kaikki joutuvat pihistelemään kotihoidontuen ajan. Aika isot säästöt saa olla, jos haluaa pitää saman elintason. Ainakin minulla oli ekan lapsen jälkeen opiskelijaelämä ja pihistely ihan tuoreessa muistissa, eli tuttua puuhaa.

Kaffepulla kirjoitti:

Aika hurjaa että asumistuki ja toimeentulotuki pitävät käynnissä tällaisia ilmiöitä.

Eli ihmiset laskevat tukien varaan ja jättäytyvät kotiin sen sijaan, että menisivät töihin. Sitten tästä tehdään muka joku hyve.

Normituloiset eivät saa tukia, eli pakko palata töihin. Ja sitten he ovat muka huonoja vanhempia!

Mitä v'ttua sekoilet? Ihan normituloisia suurin osa kotiin jäävistä on. Asumistukea ja tt-tukea saa lähinnä ne, joilla ei ole lainkaan töitä. Kun niissä huomioidaan molempien samassa taloudessa asuvien tulot, ei vain hakijan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Asuntolaina oli lyhennysvapaalla. 2. Menot olivat pienemmät, ehdin laittaa ruokaa ja hyödyntää tarjouksia, matkustettiin edullisemmin, en tarvinnut bussilippua ja muutenkin menoja oli vähemmän, kun oltiin paljon kotona. 3.  Olin säästänyt hoitovapaata varten, että ei tarvinnut pihistellä ihan kaikesta.

Ihan vain sivuhuomautuksena, miksi vain sinä olit säästänyt hoitovapaata varten? Jos puoliso löytyy, eikö hoitovapaaseen tulisi käyttää molempien säästöjä kun yhteistä lasta kerran toinen jää hoitamaan. Miksi vain toinen joutuu kantamaan tästä taloudellisen vastuun eli käyttää vain omia säästöjä, oma urakehitys saattaa jäädä jälkeen, eläkekertymä on pienempi. Ihan riippumatta siitä kumpi jää kotiin, molempien taloudellinen tilanne tulisi turvata tasapuolisesti.

Oisko vaikka siksi, että sen toisen palkalla pääosin eletään sen hoitovapaan ajan? 

Ilmeisesti ei ole eletty jos hoitovapaaseen on käytetty toisen säästöjä. Sinusta on siis reilua, että hoitovapaan jälkeen toinen ei pysty säästämään, mutta saa pitää omat säästönsä ja toinen ei pysty säästämään ja käyttää kaikki omat säästönsä? Kun kyseessä on kuitenkin yhteinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Asuntolaina oli lyhennysvapaalla. 2. Menot olivat pienemmät, ehdin laittaa ruokaa ja hyödyntää tarjouksia, matkustettiin edullisemmin, en tarvinnut bussilippua ja muutenkin menoja oli vähemmän, kun oltiin paljon kotona. 3.  Olin säästänyt hoitovapaata varten, että ei tarvinnut pihistellä ihan kaikesta.

Ihan vain sivuhuomautuksena, miksi vain sinä olit säästänyt hoitovapaata varten? Jos puoliso löytyy, eikö hoitovapaaseen tulisi käyttää molempien säästöjä kun yhteistä lasta kerran toinen jää hoitamaan. Miksi vain toinen joutuu kantamaan tästä taloudellisen vastuun eli käyttää vain omia säästöjä, oma urakehitys saattaa jäädä jälkeen, eläkekertymä on pienempi. Ihan riippumatta siitä kumpi jää kotiin, molempien taloudellinen tilanne tulisi turvata tasapuolisesti.

Oisko vaikka siksi, että sen toisen palkalla pääosin eletään sen hoitovapaan ajan? 

Ilmeisesti ei ole eletty jos hoitovapaaseen on käytetty toisen säästöjä. Sinusta on siis reilua, että hoitovapaan jälkeen toinen ei pysty säästämään, mutta saa pitää omat säästönsä ja toinen ei pysty säästämään ja käyttää kaikki omat säästönsä? Kun kyseessä on kuitenkin yhteinen lapsi.

Kaikki päätökset, joihin molemmat osapuolet ovat suostuneet, ovat reiluja. Tässä ei ole yhtä ja oikeaa tapaa toimia. 

Kaffepulla kirjoitti:

Aika hurjaa että asumistuki ja toimeentulotuki pitävät käynnissä tällaisia ilmiöitä.

Eli ihmiset laskevat tukien varaan ja jättäytyvät kotiin sen sijaan, että menisivät töihin. Sitten tästä tehdään muka joku hyve.

Normituloiset eivät saa tukia, eli pakko palata töihin. Ja sitten he ovat muka huonoja vanhempia!

Nyt kysyttiin millä rahoilla. Jos ap:n mies tienaa vaikka sen 300e enemmän kuin mitä minun mies tienasi, jonka takia me saatiin 300e asumistukea, niin lopputulos on sama, eli ei yhtään ainakaan enempää rahaa sille tukia saavalle. Joten mikä estää ap:n kotiinjäännin mutta minun ei? 

Kaffepulla kirjoitti:

Aika hurjaa että asumistuki ja toimeentulotuki pitävät käynnissä tällaisia ilmiöitä.

Eli ihmiset laskevat tukien varaan ja jättäytyvät kotiin sen sijaan, että menisivät töihin. Sitten tästä tehdään muka joku hyve.

Normituloiset eivät saa tukia, eli pakko palata töihin. Ja sitten he ovat muka huonoja vanhempia!

Vähän on laitettu mutkia suoriksi. Kun nyt katsoo puolituttuja tavallisia keskituloisia ihmisiä, niin iso osa pitää edes muutaman kuukauden hoitovapaan, joku sitten vähän pidemmän. Koska toinen puolisi on töissä niin mitään asumistukia kukaan ei taida saada eli veikkaisin, että ihan säästöillä ja vyötä kiristämällä nuo menevät. Jotkut tekevät osa-aikaitöitä ja ansaitsevat näin lisätuloja. Tyyliä on monia ja kaikilla on se lapsen paras etusijalla.

Ei kauhean montaa kommenttia ollut missä sanottiin että omilla säästöillä, aika paljon tuli kommentteja että miehen tai yhteiskunnan rahoilla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa sinne kotiin jäädä ne ketkä elävät toimeentulotuen varassa eikä heillä muuta ole kuin se lapsen hoito. Kyllähän normaali ihminen kaipaa älyllistä haastetta jne. Tuntemillani rikkailla on lastenhoitaja/lapset menee päikkyyn vaikkeivat vanhemmat mitään pitkiä työpäiviä tee.

Mitä se edes kenellekkään kuuluu mitä äidit/perheet tekevät. Äitiysloma loppuu kun lapsi on 9kk. Eli virallinen suositus on palata silloin töihin eikä jäädä loisimaan yhteiskunnan varoilla.

Ai että ihan ”normaali ihminen”. Lue nyt kommenttisi vielä. Oletkohan itse ihan normaali? Inhottava ainakin olet, ihan kuin olisit katkera jostain. Ja että ihan virallinen suositus. Jostain varmaan voi lukea nämä normaaleille ihmisille laaditut viralliset suositukset. 😂

Minä jäin kotiin. En ”loisinut”, kun tosiaan oli ne kaksi lasta ja iso koti hoidettavana. Jatkoin vielä kotona oloa ja opiskelin kaksi tutkintoa lasten ollessa vähän isompia.

Ja kyllä, oli työpaikka, johon ensin palasin nuoremman ollessa kolmevuotias. Totesimme kuitenkin miehen kanssa, että arki oli hirveää rumbaa. Meillä ei ollut tarpeeksi aikaa toisillemme, siis perheelle, vaikka pyrimme pitämään lasten hoitopäivän kohtuullisena niin, että toinen vei ja toimen haki.

Kuten tuosta voi lukea, päätös oli yhteinen ja olemme perhe. Yhteisillä rahoilla siis jäin, mies teki palkkatyötä ja minä kotityötä. Olin lasten kanssa, teimme kaikenlaista, hoidin kotia, tein hyvää ruokaa. Elämä rauhoittui - ja miehen tulot kasvoivat. Itse hän on sitä mieltä, että perheemme tulot kasvoivat hyvien valintojen takia, joista tämä oli yksi.

Olin opiskellut, kun jäin kotiin ja jatkoin, kun lapset kasvoivat. Missään vaiheessa en koe olleeni ilman älyllisiä haasteita. No, ehkä sen ajan olin, kun olin töissä. Eipä siinä paljoa jaksanut, kun piti vain painaa töitä (asiantuntijatyö). Jätin sitten kotiin jäädessäni tuolloisen työpaikkani ja ryhdyin lisää opiskeltuani yrittäjäksi. Sillä tiellä olen yhä.

Eli sinusta älyllistä haastetta oli siivous ja ruuanlaitto sekä lasten vahtiminen? Toivottavasti miehesi maksoi sinulle eläkekertymää näiltä vuosilta kun lorvailit kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Asuntolaina oli lyhennysvapaalla. 2. Menot olivat pienemmät, ehdin laittaa ruokaa ja hyödyntää tarjouksia, matkustettiin edullisemmin, en tarvinnut bussilippua ja muutenkin menoja oli vähemmän, kun oltiin paljon kotona. 3.  Olin säästänyt hoitovapaata varten, että ei tarvinnut pihistellä ihan kaikesta.

Ihan vain sivuhuomautuksena, miksi vain sinä olit säästänyt hoitovapaata varten? Jos puoliso löytyy, eikö hoitovapaaseen tulisi käyttää molempien säästöjä kun yhteistä lasta kerran toinen jää hoitamaan. Miksi vain toinen joutuu kantamaan tästä taloudellisen vastuun eli käyttää vain omia säästöjä, oma urakehitys saattaa jäädä jälkeen, eläkekertymä on pienempi. Ihan riippumatta siitä kumpi jää kotiin, molempien taloudellinen tilanne tulisi turvata tasapuolisesti.

Oisko vaikka siksi, että sen toisen palkalla pääosin eletään sen hoitovapaan ajan? 

Ilmeisesti ei ole eletty jos hoitovapaaseen on käytetty toisen säästöjä. Sinusta on siis reilua, että hoitovapaan jälkeen toinen ei pysty säästämään, mutta saa pitää omat säästönsä ja toinen ei pysty säästämään ja käyttää kaikki omat säästönsä? Kun kyseessä on kuitenkin yhteinen lapsi.

Ei kannata hankkia lapsia ollenkaan, jos rupeaa noin monimutkaisesti asioita miettimään. Perhe-elämästä tulee todella hankalaa, jos kaikki ruvetaan miettimään millilleen tasapuoliseksi ja tasajaetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti me vaan pärjättiin, vaikka oltiin molemmat opiskelijoita, kun lapsi syntyi 2012. Joo, loisittiin tuilla. Vanhemmatkin vähän auttoivat. Mutta ei sen enempää tuet kuin vanhempien apukaan ollut lähelläkään noita summia, joita ap miehineen tienaa. Asuttiin pienessä halvassa kaksiossa ja kaikki mahdollinen oli karsittu pois. Hyvin pärjättiin. Ei sitä kuitenkaan kestänyt kuin pari vuotta. Sen jälkeen mies sai töitä ja tilanne helpottui huomattavasti. 

Harva ymmärtää tätä että jos jo alun perin on ollut tosi pienet tulot ja sen myötä menot ni tottakak on helpompi jäädä kotiin kun ne tulot prosentuaalisestk tippuu huomattavasti vähemmän kun jos tuloja on reilummin.

Ymmärrän ap sua hyvin, samoja mietintöjä ittellä myös.

Harva suurempi tuloinen näyttää ymmärtävän, että asioihin kannattaa varautua etukäteen eikä vasta 9kk vauvan syntymän jälkeen herätä tajuamaan, että ainiin tässä pitäisi vielä pari vuotta pärjätä...

Ap tässä hei😊

Ymmärrän, että olisi pitänyt säästää aikaisemmin, mutta kun esikoinen kyseessä niin oikeasti olin satavarma että tämä mamma on uraohjus ja luulin, etten olisi halunnut pitää lasta kotona. Oli se aika hurjaa huomata miten paljon muuttuu lapsensaannin jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Ei kauhean montaa kommenttia ollut missä sanottiin että omilla säästöillä, aika paljon tuli kommentteja että miehen tai yhteiskunnan rahoilla...

Niin? Miksi vain naisen pitäisi lapsi elättää?

Ssnoin itseni irti töistä alkaessani vauvan perhehoitajaksi. Tulot putosivat puoleen. Puolisokin oli vailla töitä ajoittain. Olihan se tiukkaa, mutta selvittiin. Lapsen ollessa vähän yli vuoden, menin vajaaksi vuodeksi töihin. Tein neljän tunnin päivää, joten hain lapsen kotiin heti ruokailun jälkeen. Kokopäivähoitoon en niin pientä laittaisi. Seuraavan kerran meidän pienikin meni hoitoon vasta kolmivuotiaana.

Kotihoidontuki, onko se jotain 200e ja opintotuki 500e, lapsilisä 100e, miehen nettopalkka 2900e. Ihan hyvin eletään. En koskaan joudu katsomaan onko tilillä rahaa, tosin shoppailu ei kuulu harrastuksiin ja peruselämiseen rahat riittää hyvin.

Asuntolainaa taidetaan maksaa 1300e, 2 velatonta autoa.