Millä rahoilla jäätte kotiin hoitamaan lasta?
Tuosta Nata Salmela-keskustelusta tuli mieleen. Itse esikoisen äitinä en haluaisi laittaa lastani hoitoon 1,5 vuotiaana, mutta millä ilveellä te perheen elätätte jos jompi kumpi vanhempi on kotona? Mitä en tässä yhtälössä tajua?
Tässä meidän speksit:
Miehen nettopalkka 2800e/kk
Minun nettopalkka 2400e/kk
Tällä hetkellä olen vielä äitiyslomalla syyskuun puoliväliin, jonka jälkeen jään joulukuun alkuun hoitovapaalle. Sen jälkeen mies on isyyslomalla/hoitovapaalla maaliskuuhun asti.
Asumiskustannuksia, automaksuja ja vakuutuksia jne meillä on noin 2200e/kk.
Ei jos mies jää kotiin ja minä töihin, meillä olisi yhteensä siis noin 500e elämiseen.
Jos taas minä jään kotiin ja mies menee töihin, jää meille 900e elämiseen.
Ei nyt olla ihan köyhimmästä päästä sentään ja silti nuo summat ei kyllä perheen elättämiseen riitä.
Onko teillä kotona 3 vuotta olevilla oikeasti kaikilla superrikkaat miehet tai perintöä jolla elää tms? Tuntuu pahalta kun lapsen päiväkotiin nuorena laittavia äitejä kutsutaan hirviöiksi, mutta miten ihmeessä se kotonaolo onnistuu? Saako Kelalta esim jotain muuta tukea kun kotihoidontukea josta en ole tietoinen?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö koti merkkaa ihmisille enää mitään?! En mistään hinnasta luopuisi edes vuodeksi kokeiluna omasta rakkaasta kodista, lapseni lapsuudenkodista, muuttaakseni jonnekkin uudelle tuntemattomalle paikkakunnalle vaan jotta lapsi saisi olla kotona.
Koti on valittu rakkaudella ja lapsia ajatellen, siellä on perheen ja lapsen juuret.
Koti, jossa lapset eivät saa olla. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
En tiennytkään, että päiväkodit ovat nykyään sisäoppilaitoksia jossa lapsia pidetään sekä yön yli että viikonloppuisin🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Me laitettiin vuodeksi asunnon lainanmaksu seis (tietysti pankin kanssa neuvoteltiin, oli lähinnä ilmoitusluonteinen asia). Maksettiin vain korkoja, n. 150-200e. Laina normaalisti n. 1000e.
Suositttelen!
Taidetaan lähteä tällä liikkeelle, silloin rahat riittää erinomaisesti! Mies haluaisi enemmän olla kotona kun minä, joten meidän 1% kiinteellä korolla säästettäisiin 800-900e kuukaudessa jos lainanlyhennys on tauolla. Silloin vaikka itse jäisin kotiin niin elämiseen jäisi montasataa euroa yli tonnin ja sillä pärjäämme helposti!💕 Harvoin näitä tajuaa ajoissa ajatella, onneksi voi aina kysyä neuvoa tarvittaessa!
Ap
Mä jäin oravanpyörästä pois, kun alettiin lapsia tekemään. Olin silloin 32 vuotias, hyvin nousujohdanteisessa urassa kiinni oleva nuori aikuinen.
Tehtiin pari omaa lasta ja alettiin tukiperheeksi kahdelle muulle lapselle. Olin yhteensä 17vuotta kotona.
Teki pirun hyvää mulle. Löysin itsestäni uusia puolia ja kehityin hurjasti noina vuosina. Treeniä ja hommia lasten kanssa ja sivussa. Sain uuden uran ja sen varassa olen nyt työelämässä.
Toki äityysrahat, kotihoidontuen ja lapsilisät napattiin, mutta muita tukia en ole koskaan hakenut. Esim moni luuli, että saan työttömyyskorvauksia, mutta ei.
Mulla oli jonkin verran säästöjä silloin ja mies on it-alalla, ettei sinänsä pienet palkat. Tietty sijoituslapsista sai jonkun korvauksen. Ei rahassa pyöritty, muttei tarvinnutkaan. Pienitupa ja perunamaa pkseudulla. < 3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Asuntolaina oli lyhennysvapaalla. 2. Menot olivat pienemmät, ehdin laittaa ruokaa ja hyödyntää tarjouksia, matkustettiin edullisemmin, en tarvinnut bussilippua ja muutenkin menoja oli vähemmän, kun oltiin paljon kotona. 3. Olin säästänyt hoitovapaata varten, että ei tarvinnut pihistellä ihan kaikesta.
Ihan vain sivuhuomautuksena, miksi vain sinä olit säästänyt hoitovapaata varten? Jos puoliso löytyy, eikö hoitovapaaseen tulisi käyttää molempien säästöjä kun yhteistä lasta kerran toinen jää hoitamaan. Miksi vain toinen joutuu kantamaan tästä taloudellisen vastuun eli käyttää vain omia säästöjä, oma urakehitys saattaa jäädä jälkeen, eläkekertymä on pienempi. Ihan riippumatta siitä kumpi jää kotiin, molempien taloudellinen tilanne tulisi turvata tasapuolisesti.
Oisko vaikka siksi, että sen toisen palkalla pääosin eletään sen hoitovapaan ajan?
Ilmeisesti ei ole eletty jos hoitovapaaseen on käytetty toisen säästöjä. Sinusta on siis reilua, että hoitovapaan jälkeen toinen ei pysty säästämään, mutta saa pitää omat säästönsä ja toinen ei pysty säästämään ja käyttää kaikki omat säästönsä? Kun kyseessä on kuitenkin yhteinen lapsi.
Ei kannata hankkia lapsia ollenkaan, jos rupeaa noin monimutkaisesti asioita miettimään. Perhe-elämästä tulee todella hankalaa, jos kaikki ruvetaan miettimään millilleen tasapuoliseksi ja tasajaetuksi.
Sinusta on monimutkaista turvata molempien vanhempien talous tulevaisuutta varten? Sanoisin, että ei kannata harkita lapsia, eteen tulee paljon vaikeampiakin tilanteita kuin yhteisen säästötilin perustaminen isompia kuluja varten. Ei ihme, että keskustelupalstat ovat pullollaan useimmiten naisten ihmettelyä siitä, miten voi olla, ettei ole kertynyt yhtään säästöjä/eläkettä/omaisuutta, kun ei yhtään viitsitä pitää omia puolia. Ja turha vedota, kuinka ne lapset ovat elämässä tärkeintä, nämä asiat eivät mitenkään poissulje toisiaan.
Kultapieni, vanhempain vapaa kestää max 3 vuotta. Ennen sitä ja sen jälkeen on kymmeniä vuosia aikaa hankkia sitä eläkerahastoa. Eikä mikään pakota eläkerahastoa käyttämään lapsen kotihoitoaikaan, kun hyvin voi tehdä ratkaisun, että eletään vain toisen puolison tuloilla tuo lyhyt aika.
Turhaan yrität nostaa itseäsi yläpuolelle vähättelevällä kommentilla. Lapsien lukumäärästä riippuen niitä hoitovapaavuosia voi tulla enemmänkin kuin kolme vuotta. Edelleen, ne lapset ovat yhteisiä, ne ovat molempien vastuulla, niiden kulut ovat molempien vastuulla. En ymmärrä tätä ajatusta, että edelleen ajatellaan useimmiten äidin kantavan päävastuun lapsen hoidosta ja elättämisestä. Ei se isä ole mikään ulkoinen yksikkö, joka käy nukkumassa samassa talossa, samalla tavalla hänelle kuuluu ne perheen elämisen kulut.
Mutta kukin tavallaan, toivoisin vain, että naiset huolehtisivat oikeasti omasta toimeentulostaan nyt ja tulevaisuudessa eivätkä vain passiivisena odota asioiden jotenkin järjestyvän.
Vierailija kirjoitti:
Helposti riittää 900€/kk. Menot tietysti tulojen mukaan eli kaikki ylimääräinen karsitaan.
Tämä . Se riittää ,että saa lainat ym pakolliset maksettua ja ruuat ostettua. Mitä muuta perhe , jossa on pikkulapsi, muka tarvitsee? Ensimmäisen maailman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitettiin vuodeksi asunnon lainanmaksu seis (tietysti pankin kanssa neuvoteltiin, oli lähinnä ilmoitusluonteinen asia). Maksettiin vain korkoja, n. 150-200e. Laina normaalisti n. 1000e.
Suositttelen!
Taidetaan lähteä tällä liikkeelle, silloin rahat riittää erinomaisesti! Mies haluaisi enemmän olla kotona kun minä, joten meidän 1% kiinteellä korolla säästettäisiin 800-900e kuukaudessa jos lainanlyhennys on tauolla. Silloin vaikka itse jäisin kotiin niin elämiseen jäisi montasataa euroa yli tonnin ja sillä pärjäämme helposti!💕 Harvoin näitä tajuaa ajoissa ajatella, onneksi voi aina kysyä neuvoa tarvittaessa!
Ap
Tämä on helpoin tapa vähentää kiinteitä kuluja. Loppujen lopuksi sillä ei ole hirveästi väliä, onko asuntolainaa jäljellä 19 vai 20 vuotta. Ja toki kannattaa yrittää siitä huolimatta säästää jos lapsia toivoo lisääkin. Jos vaikka heidänkin kanssaan haluaa olla hieman pidempään kotona.
Omilla rahoilla tietenkin, olipa typerä kysymys.
Katsos aloitin säästämisen jotain tarkoitusta varten, ehkä asunnon käsirahaa, 10 vuotta aiemmin.
Jäädessäni kodinhoidontuelle, aloin paikkaamaan taloutta säästämälläni rahasummalla. Asuntolainan lyhennys laitettiin molemmilla minimiin. Vauvan ja lapsen tarvikkeita haalin kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Meillä oli kyllä aika pienet kulut muutenkin. Talo on pieni ja lähellä keskustaa, toinen auto oli pitkän aikaa seisonnassa, kun hoidin kauppa-asiat samalla kun vauva nukkui vaunussa.
Eli siis, se nykyaikana täysin unohtunu sana on ennakointi.
Me esim suunniteltiin elämä niin, että yhden tuloilla pärjää. Esikoisen ollessa pieni asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa, ennen kuopuksen syntymää ostettiin rivitalokolmio okt:n sijaan ja ajettiin vanhalla autolla tai polkupyörällä. Joten ei ongelmaa taloudellisesti, vaikka meillä on pienemmät nettotulot kuin teillä. Mutta ei minun oma pää kestänyt kotona oloa paljon 1,5 vuotta pidempään, joten esikoinen meni osa-aikaisesti päiväkotiin reilun vuoden ikäisenä, jäi kotiin kuopuksen syntyessä ja sitten lapset menivät hoitoon taas kuopuksen ollessa n. 1v10kk (mies hoiti lapsia muutaman kuukauden kun palasin töihin). Ihan ongelmitta sujui hoidon aloitus ja minä olen paljon onnellisempi ja voin paremmin tässä ruuhkavuosiarjessa kuin kotiäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Omilla rahoilla tietenkin, olipa typerä kysymys.
Katsos aloitin säästämisen jotain tarkoitusta varten, ehkä asunnon käsirahaa, 10 vuotta aiemmin.
Jäädessäni kodinhoidontuelle, aloin paikkaamaan taloutta säästämälläni rahasummalla. Asuntolainan lyhennys laitettiin molemmilla minimiin. Vauvan ja lapsen tarvikkeita haalin kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Meillä oli kyllä aika pienet kulut muutenkin. Talo on pieni ja lähellä keskustaa, toinen auto oli pitkän aikaa seisonnassa, kun hoidin kauppa-asiat samalla kun vauva nukkui vaunussa.
Eli siis, se nykyaikana täysin unohtunu sana on ennakointi.
Maailmassa on katsos erilaisia tapoja tehdä asioita, siksi ihmiset välillä kyselee miten muut asioita tekee. Eli ei yhtään tyhmä kysymys. Eikä myöskään auta apn nykyiseen tilanteeseen. Kaikilla ei myöskään ole mahdollista säästää🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhean montaa kommenttia ollut missä sanottiin että omilla säästöillä, aika paljon tuli kommentteja että miehen tai yhteiskunnan rahoilla...
Mies maksaa naiselle ikään kuin palkkaa siitä, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Mielestäni olisi aika kohtuutonta, jos naisen pitäisi vielä säästönsäkin käyttää palkasta luopumisen lisäksi. Kun kuitenkin yhteinen lapsi niin vähintäänkin reilua, että mieskin osallistuu kustannuksiin.
Jos noin on, niin miehelle ei todellakaan kuulu töiden lisäksi kodin- tai lapsenhoito, hänhän jo maksaa siitä naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhean montaa kommenttia ollut missä sanottiin että omilla säästöillä, aika paljon tuli kommentteja että miehen tai yhteiskunnan rahoilla...
Mies maksaa naiselle ikään kuin palkkaa siitä, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Mielestäni olisi aika kohtuutonta, jos naisen pitäisi vielä säästönsäkin käyttää palkasta luopumisen lisäksi. Kun kuitenkin yhteinen lapsi niin vähintäänkin reilua, että mieskin osallistuu kustannuksiin.
Jos noin on, niin miehelle ei todellakaan kuulu töiden lisäksi kodin- tai lapsenhoito, hänhän jo maksaa siitä naiselle.
Ei, mies maksaa kodin- ja lastenhoidon miehen työpäivän ajan. Illalla molempien "töiden" jälkeen jaetaan vastuu tasan.
AP:llä on aika isot asumis-, auto- ja vakuutuskustannukset. Meillä samoihin menee noin 1500€. Palkat nettona yhteensä hitusen enemmän kuin ap:llä puolisoineen. Ja kyllä, Helsingissä ollaan töissä, eli esim. Helsingin asumiskustannuksiin ei voi tässä kohtaa vedota. Emme siis itse siellä asu, mutta töissä kun voi käydä muualtakin.
Meille on lapsi tulossa ja helposti olisi varaa olla 3 vuotta kotona ja vaikka toisenkin lapsen kanssa 3 vuotta siihen perään, käyttäen puolison palkan lisäksi säästöjä. Aikomuksena onkin olla suht pitkään kotona, mutta vielä ei olla päätetty sen tarkemmin. Koko ansiosidonnaisten ajan pärjätään kajoamatta säästöihin, mutta hoitovapaan aikana niitä joudutaan erittäin todennäköisesti käyttämään.
Jos teillä jää 500-900e/kk asumisen ja muiden pakollisten kulujen jälkeen niin kyllähän sillä pärjää muutaman kuukauden. Kaikki kulut vaan minimiin ja kai teillä jotain säästöjä on pahan tilanteen varalle? Ostat lapselle jo nyt valmiiksi vaatteita alesta/kirppikseltä niin ei oikeasti tarvitse ostaa sitten mitään kun tulot on pienimmillään, ja laitatte rahaa säästöön. Veroprosentit kannattaa myös laskea mahdollisimman alhaisiksi, muutaman kuukauden palkaton aika vaikuttaa yllättävän paljon veroprosenttiin keskituloisilla. Pystyykö lainasta ottamaan lyhennysvapaata, pystyykö jotain muita kuluja pienentämään? Uskoisin että pystyisitte venyttämään hoitoon menoa ainakin sinne 2v ikään, jos oikein yrittäisitte.
Ap, ei ne pienet tulot, vaan suuret menot...
Asuntolainaan voi pankin kanssa sopia lyhennysvapaata. Meilläkin otettiin sellainen vuodeksi. Korkokuluthan nyt on matalat, joten pelkät korot hoitamalla varmaan kykenette laskemaan menoja aika huomattavasti?
Valitettavasti aika usein se on niin, että vaimo on pienituloisempi ja siksi jää kotiin, että käyttörahaa tulee enemmän. Meillä se itse asiassa on toisin päin ja mies olikin esikoisen kanssa vuoden hoitovapaalla, tosin minä sitten molempien kanssa myöhemmin.
Eli menoista tingitään. Mitään sen kummempia säästöjä meillä ei ollut tuota varten, asuntolainat ja lapsettomuushoidot yksityisellä olivat iso kuluerä, mutta ensin mainitusta siis säästettiin.
Valintakysymyshän tuo on, monella.
Vierailija kirjoitti:
Omilla rahoilla tietenkin, olipa typerä kysymys.
Katsos aloitin säästämisen jotain tarkoitusta varten, ehkä asunnon käsirahaa, 10 vuotta aiemmin.
Jäädessäni kodinhoidontuelle, aloin paikkaamaan taloutta säästämälläni rahasummalla. Asuntolainan lyhennys laitettiin molemmilla minimiin. Vauvan ja lapsen tarvikkeita haalin kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Meillä oli kyllä aika pienet kulut muutenkin. Talo on pieni ja lähellä keskustaa, toinen auto oli pitkän aikaa seisonnassa, kun hoidin kauppa-asiat samalla kun vauva nukkui vaunussa.
Eli siis, se nykyaikana täysin unohtunu sana on ennakointi.
Tuossa siis syy lapsettomuudelle/vähälle lapsiluvulle, kun sakki säästelee ensin kymmenen vuotta ennen kuin alkaa hankkia lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhean montaa kommenttia ollut missä sanottiin että omilla säästöillä, aika paljon tuli kommentteja että miehen tai yhteiskunnan rahoilla...
Mies maksaa naiselle ikään kuin palkkaa siitä, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Mielestäni olisi aika kohtuutonta, jos naisen pitäisi vielä säästönsäkin käyttää palkasta luopumisen lisäksi. Kun kuitenkin yhteinen lapsi niin vähintäänkin reilua, että mieskin osallistuu kustannuksiin.
Jos noin on, niin miehelle ei todellakaan kuulu töiden lisäksi kodin- tai lapsenhoito, hänhän jo maksaa siitä naiselle.
Ihan kuin kyseessä olisi jokin rangaistus. Miehelle kuuluu oma osuus yhteisen lapsen kuluista. Ei se ole mitään palkkaa naiselle, outo ajatuskin. Jos tarkoitus on, että toinen vanhempi jää hoitovapaalle, kannattaisi siihen molempien säästää etukäteen. Toisen vanhemman ei tarvitse käyttää kaikkia säästöjään yhteisen lapsen hoitamiseen, vastuu kuuluu molemmille. Aivan samoin kuin vastuu lapsen ja kodin hoidosta kuuluu molemmille. Luonnollisesti kotona oleva hoitaa lasta toisen työpäivän ajan, mutta ei se työssäkäyvä silti missään täysihoidossa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhean montaa kommenttia ollut missä sanottiin että omilla säästöillä, aika paljon tuli kommentteja että miehen tai yhteiskunnan rahoilla...
Mies maksaa naiselle ikään kuin palkkaa siitä, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Mielestäni olisi aika kohtuutonta, jos naisen pitäisi vielä säästönsäkin käyttää palkasta luopumisen lisäksi. Kun kuitenkin yhteinen lapsi niin vähintäänkin reilua, että mieskin osallistuu kustannuksiin.
Jos noin on, niin miehelle ei todellakaan kuulu töiden lisäksi kodin- tai lapsenhoito, hänhän jo maksaa siitä naiselle.
Meinaat, että on vähän niin kuin pakettitarjous? Kaksi lasta yhden hinnalla.
Ei ole isoja auto-, asunto-, vene-, mökkilainoja, vaan asutaan vuokralla ihan normaalisti kuluttaen. Hyvin riittää 2500€ nettopalkkaa kuussa tämän perheen menoihin.
Kiva kuulla, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Itsellä ei ole aikomustakaan käyttää pelkästään omia säästöjä yhteisen lapsen hoitamiseen, mutta ilmeisesti tämä on monelle ok. Omia tuttuja kun on seurannut, niin se vain tuntuu jäävän päälle sen jälkeenkin, kun toinen osapuoli on palannut töihin. Edelleen useimmiten äiti maksaa ison osan lapsen juoksevista kuluista (päivähoito, vaatteet, jne) ja isä makselee sitten sitä asuntoa ja autoa. Tämähän on ihan ok jos se talo on molempien nimissä ja molempien varallisuus kasvaa. Mutta niin sinisilmäinen ei kannata olla, ettei pidä huolta omasta omaisuudestaan. Jokainen parisuhde päättyy joskus ja jos se päättyy eroon, niin voin luvata, että kaikilla niillä kauniilla puheilla omaisuuden tasapuolisesta jakamisesta voi pyyhkiä takapuolta. Ihmisen mieli muuttuu kummasti, kun maksun aika tulee.
Kyllähän sitä aina jotenkin toimeen tulee, mutta ei sinne köyhyysrajan tuntumaan kannata ehdoin tahdoin itseään ajaa. Niitä elämän vastoinkäymisiä tulee ilmankin ja useimmiten niihin ei pysty itse vaikuttamaan.