Mitäs nyt? Kaverilla on ongelma sen kanssa että minulla ja hänen lapsellaan on ihan omat jutut, ja tapaamme toisiamme ilman kaveriakin

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdintaa, en kohdista sinuun tätä arvioita, vaan se tunne mikä on tullut joistakin aikuisista. Nuori rakentaa vielä identiteettiä ja ajatuskuvioita. Kuka tahansa vieras ihminen ei ole hyvä malli aina siihen. Nuori on vaikutuksille altis ja ohjailtava, haavoittuva. Minua inhottaa että vieraat aikuiset (tai jotkut opettajat) menevät lasten ja nuorten elämään pitämään esitystään /turhaa puhetta /ajanhukkaa. Kyse on teineistä vielä, joiden pitäisi elää omaa elämäänsä rauhassa, vaikka osa etsii varmaan tukea aikuisista. Aikuisen pitäisi ottaa huomioon ikäkehitys ja ikä, että henkilö on vanhempi ja kyvykäs arvioimaan asioita - ei muiden vietävänä. On varmaan poikkeuksia että ystävyys toimii eri ikäisillä, mutta miksi nuori sitoutuisi jonkun paljon vanhemman ystäväksi siinä iässä, ei mitään järkeä. Vaikka kuinka huumori naurattaisi, muillakin on huumorintajua.

Tämä oli hyvin analysoitu. Tulee myös mieleen narsismiin taipuvainen aikuinen etsii mielellään vaikutuksille alttiita, arvostelukyvyltään vielä kehittymättömiä nuoria yleisökseen.

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta oikein paistaa rajattomuus.

Vähän nyt kaipaisi perusteluja tämä.... Mun mielestä absurdi tilanne että joku on noin mustasukkainen omasta aikuistuvasta lapsestaan, ettei hänellä saisi olla ketään muita aikuisia kuin äiti. Etkö sinä ole läheistesi lasten kanssa missään tekemisissä kuin ainoastaan vanhempien kautta? Merkillistä. En yhtään ihmettele miksi on niin paljon yksinäisiä lapsiperheitä, tai yksinäisiä teinejä jos kielletään hyvät suhteet...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tällanen kaveri myös jonka lempihommaa on kaverustustua ja bondata ystäviensä teinilasten kanssa, oikein nauttii kun pääsee juoruilemaan ja kehuskelee sitten vanhemmalle kun on lapsen kanssa jo läheisempi kun omat vanhemmat. Oikeesti ne teinit on aika kiusaantuneita mutta ei kehtaa sanoa. 

Miten tämä liittyy ap:hen? Hänhän on ollut lapsen kanssa tekemisssä jo kauan ennen teini-ikää? 

Onpa loukkaavaksi tarkoitettuja viestejä. Saisiko vielä kuulla millä tavoin pahaa aiheuttaa se että joku on läheinen itselle läheisen lapsen kanssa jonka on tuntenut jo pienenä? Eihän tässä nyt herrantähden olla mitään bestiksiä, vaan ihan normaalia kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa johon nyt yhtäkkiä on kiinnitetty negatiivista huomiota.

Kuulisin mielelläni vastauksen siihen että eikö teillä ole ketään läheisiä lapsia, teinejä, tai jo aikuiseksi kasvaneita entisiä lapsia elämässänne, jotka eivät siis ole omia? Minä olen hyvin läheinen mm. tätini kanssa, ja kummityttäreni on luonani jokaisella lomallani viikon, kaksi. Haluaisinpa nyt kuulla tähän kysymykseeni vastauksen ennen kuin viitsin kommentoida mitään näihin typeriin juttuihin.

Vai koskeeko tämä vain sitä että juuri teidän lapsillanne ei saa olla muita  tärkeitä aikuisia elämässänne kuin te itse? Jompi kumpi vastaus tässä nyt on valittava.

ap

Vain Suomessa voi porukka ajatella näin että läheiset suhteet toisten lapsiin (tai tässä tapauksessa melkein aikuisiin) on väärin :D :D :D :D :D

Ei tarvitse katsoa kuin johonkin naapurimaahan, saati kauemmaksi todetakseen että muualla perhettä on myös ystävät ja naapurit, ja lapsilla paljon välittäviä aikuisia elämässään.

Aivan käsittämätöntä :D :D :D Minä ja MUN lapset, älä ole sille kiva! Lastakin varmaan kielletään että ei saa kiintyä kehenkään muuhun kuin äitykkään :D :D :D Olisikos nyt löytynyt syy lasten ja nuorten pahoinvointiin? Omat vanhemmat jotka riistävät lapselta ihmissuhteiden muodostamisen.

Häpeäisin jos olisin joku teistä :D :D :D

Kyllä tuossa aloituksessa jokin haisee. Minullakin on nuoria tuttavia, "entisiä kavereiden lapsia", joille neuvon kysyttäessä esim jotain teknistä asiaa mutta en mitenkään tekeydy heidän kaverikseen enkä tapaa missään. Tuntuis ihan absurdilta mennä kaverin 20-v lapsen kanssa kaljalle, vaikka pyytäiskin. Olen tuttu vanhempi, jolta saa tarvittaessa neuvoja mutta en mikään kaveri.

-M48-

Minun mielestä ihan normaalia olla kaveri. Ikä on vaan numeroita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa aloituksessa jokin haisee. Minullakin on nuoria tuttavia, "entisiä kavereiden lapsia", joille neuvon kysyttäessä esim jotain teknistä asiaa mutta en mitenkään tekeydy heidän kaverikseen enkä tapaa missään. Tuntuis ihan absurdilta mennä kaverin 20-v lapsen kanssa kaljalle, vaikka pyytäiskin. Olen tuttu vanhempi, jolta saa tarvittaessa neuvoja mutta en mikään kaveri.

-M48-

Minäkään en tekeydy miksikään, enkä käy alaikäisten kanssa kaljalla, kun en kaljaa muutenkaan juo.

Edelleen kiinnostaisi kuulla vastauksia edelliseen kysymykseeni.

ap

Sanoisin että se on ongelma jos siitä koituu ongelmia lapsen ja äitinsä väleihin. Jos se kaikille olisi ok niin eihän siinä mitään ihmeellistä olisikaan. Itse en kyllä antaisi itselleni anteeksi jos olisin ystäväni ja hänen lapsensa välirikon syy. Miksi edes haluaisin aiheuttaa ongelmia ystäväni ja hänen lapsensa suhteeseen?

Minusta on outoa kaveerata alaikäisten kanssa AP:n kuvaamalla tavalla. En voi mitään että mulla herää heti ikäviä mielikuvia ja epäilyksiä jonkun tyyppisestä hyväksikäytöstä. Tosi monissa hyväksikäyttötapauksissa syyllinen (yleensä aikuinen mies) on kaveerannut nuorten kanssa ulospäin ihan viattomalta vaikuttavalla tavalla.

Itselläni ei ole lapsia tai nuoria ystävinä eikä omilla lapsillani ole heitä huomattavasti iäkkäämpiä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Onpa loukkaavaksi tarkoitettuja viestejä. Saisiko vielä kuulla millä tavoin pahaa aiheuttaa se että joku on läheinen itselle läheisen lapsen kanssa jonka on tuntenut jo pienenä? Eihän tässä nyt herrantähden olla mitään bestiksiä, vaan ihan normaalia kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa johon nyt yhtäkkiä on kiinnitetty negatiivista huomiota.

Kuulisin mielelläni vastauksen siihen että eikö teillä ole ketään läheisiä lapsia, teinejä, tai jo aikuiseksi kasvaneita entisiä lapsia elämässänne, jotka eivät siis ole omia? Minä olen hyvin läheinen mm. tätini kanssa, ja kummityttäreni on luonani jokaisella lomallani viikon, kaksi. Haluaisinpa nyt kuulla tähän kysymykseeni vastauksen ennen kuin viitsin kommentoida mitään näihin typeriin juttuihin.

Vai koskeeko tämä vain sitä että juuri teidän lapsillanne ei saa olla muita  tärkeitä aikuisia elämässänne kuin te itse? Jompi kumpi vastaus tässä nyt on valittava.

ap

Tuskin kukaan tarkoituksella loukkaa. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, että olet lapsen kanssa läheinen, vaan siitä, että ystäväsi näkee tilanteessa jotain häiritsevää. Hän on lapsen vanhempi ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä tulkita tilanteen paremmin kuin sinä, saati sitten tuntemattomat ihmiset anonyymilla keskustelupalstalla. 

Mitä menetät siinä, että otat hieman etäisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdintaa, en kohdista sinuun tätä arvioita, vaan se tunne mikä on tullut joistakin aikuisista. Nuori rakentaa vielä identiteettiä ja ajatuskuvioita. Kuka tahansa vieras ihminen ei ole hyvä malli aina siihen. Nuori on vaikutuksille altis ja ohjailtava, haavoittuva. Minua inhottaa että vieraat aikuiset (tai jotkut opettajat) menevät lasten ja nuorten elämään pitämään esitystään /turhaa puhetta /ajanhukkaa. Kyse on teineistä vielä, joiden pitäisi elää omaa elämäänsä rauhassa, vaikka osa etsii varmaan tukea aikuisista. Aikuisen pitäisi ottaa huomioon ikäkehitys ja ikä, että henkilö on vanhempi ja kyvykäs arvioimaan asioita - ei muiden vietävänä. On varmaan poikkeuksia että ystävyys toimii eri ikäisillä, mutta miksi nuori sitoutuisi jonkun paljon vanhemman ystäväksi siinä iässä, ei mitään järkeä. Vaikka kuinka huumori naurattaisi, muillakin on huumorintajua.

Tämä oli hyvin analysoitu. Tulee myös mieleen narsismiin taipuvainen aikuinen etsii mielellään vaikutuksille alttiita, arvostelukyvyltään vielä kehittymättömiä nuoria yleisökseen.

Eräs sukulaiseni osuu juuri tähän kuvaukseen. Omat lapseni lähestyvät ikää, jossa ovat hänen kiinnostuksensa kohteena. Yritän keskustella rehellisesti (mutta lapsentajuisesti) kys. henkilöstä ja hänen toimintatavoistaan. Kanssakäymistä emme valitettavasti voi täysin välttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta oikein paistaa rajattomuus.

Vähän nyt kaipaisi perusteluja tämä.... Mun mielestä absurdi tilanne että joku on noin mustasukkainen omasta aikuistuvasta lapsestaan, ettei hänellä saisi olla ketään muita aikuisia kuin äiti. Etkö sinä ole läheistesi lasten kanssa missään tekemisissä kuin ainoastaan vanhempien kautta? Merkillistä. En yhtään ihmettele miksi on niin paljon yksinäisiä lapsiperheitä, tai yksinäisiä teinejä jos kielletään hyvät suhteet...

Miksi ihmeessä kuvittelet kyseessä olevan mustasukkaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa aloituksessa jokin haisee. Minullakin on nuoria tuttavia, "entisiä kavereiden lapsia", joille neuvon kysyttäessä esim jotain teknistä asiaa mutta en mitenkään tekeydy heidän kaverikseen enkä tapaa missään. Tuntuis ihan absurdilta mennä kaverin 20-v lapsen kanssa kaljalle, vaikka pyytäiskin. Olen tuttu vanhempi, jolta saa tarvittaessa neuvoja mutta en mikään kaveri.

-M48-

Minäkään en tekeydy miksikään, enkä käy alaikäisten kanssa kaljalla, kun en kaljaa muutenkaan juo.

Edelleen kiinnostaisi kuulla vastauksia edelliseen kysymykseeni.

ap

Vastauksena kysymykseen, lakkaat lähettelemästä ja vastaamasta niihin "naureskeluviesteihin" - alat käyttäytyä kuin aikuinen. Ja sitten kun toinen osapuoli alkaa ihmettelemään asiaa, vastaat reilusti että olet miettinyt asiaa että ehkä tällainen/sellainen viestittely ole sopivaa. Kerrot että voit olla tarvittaessa tukena jos on tarvis, mutta jätetään ne (päivittäiset?) huumoriviestit vähemmälle. Kehota etsimään ikäistään seuraa yms yms.

Vaikka tarkoituksesi ehkä onkin vilpitön, vaikutat nuoren kehitykseen todennäköisesti haitallisella tavalla. Et kertonut ikääsi, mutta oletettavasti olet 4- 5-kymppinen kuin minäkin? Ei ole "normaalia" että meidän ikäinen kaveeraa puolta nuorempien, ja vielä kaverin, lapsien kanssa. Toimintasi kertoo valitettavasti omasta kypsymättömyydestäsi. Raakaa tekstiä, tiedän, mutta näin on.

-M48-

Miksi ihmeessä sinulla on edes kaverin lapsen numero?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että se on ongelma jos siitä koituu ongelmia lapsen ja äitinsä väleihin. Jos se kaikille olisi ok niin eihän siinä mitään ihmeellistä olisikaan. Itse en kyllä antaisi itselleni anteeksi jos olisin ystäväni ja hänen lapsensa välirikon syy. Miksi edes haluaisin aiheuttaa ongelmia ystäväni ja hänen lapsensa suhteeseen?

Miten tuosta siis koituu ongelmia äidin ja lapsen suhteeseen? Miksi äiti päättää kenen kanssa jo lähes aikuinen saa olla läheinen? Miksi se on mielestäsi ok että äiti päättää lapsensa läheiset ihmissuhteet, varsinkin tällaisessa tapauksesa jossa lapsi on jo lähes täysi-ikäinen? Miksi äiti katkaisee välit omaan lapseensa siitä syystä että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia elämässään? Miksi se on mielestäsi sekä oikein että tervettä? Jos äiti haluaa katkaista välit lapseensa, niin eikö ole hyvä että lapsella on muitakin aikuisia tärkeitä ihmisiä elämässään ettei ole sen varassa milloin äiti päättääkin hänet yhtäkkiä hylätä?

Tässä vähän pohdituttavia kysymyksiä

Itse olen toki ollut aina iloinen ja hyvilläni että joku muukin on huomannut miten mahtava mukula minulla on ja haluaa viettää hänen kanssaan aidosti aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa kaveerata alaikäisten kanssa AP:n kuvaamalla tavalla. En voi mitään että mulla herää heti ikäviä mielikuvia ja epäilyksiä jonkun tyyppisestä hyväksikäytöstä. Tosi monissa hyväksikäyttötapauksissa syyllinen (yleensä aikuinen mies) on kaveerannut nuorten kanssa ulospäin ihan viattomalta vaikuttavalla tavalla.

Itselläni ei ole lapsia tai nuoria ystävinä eikä omilla lapsillani ole heitä huomattavasti iäkkäämpiä kavereita.

En kaveeraa. Hän on minulle tärkeä ihminen ja viihdyn hänen seurassaan. Harrastamme samaa asiaa, ja sen puitteissa meillä on yhteisiä juttuja. Lapsen äiti on aikoinaan toivonut että ottaisin lasta mukaan harrastuskeen jossa lapsi on vaikuttanut viihtyvän. Vien kaupungille käymään kahville välillä, kuskaan jos muut ei ehdi, huumorimme on samanlaista, ja tykkäämme molemmat samanlaisista asiosita joita teemme yhdessä välillä. 

ap

Ap ei kerro omaa ikäänsä, eikä sukupuoltaan, eikä tämän kaverin lapsen sukupuolta. Epäselvää on myös se, onko hän tämän teinin kaveri vaiko läheinen aikuinen, kuten kummi tai täti/setä. Aloitusviestissä hehkutetaan kuinka ollaan kavereita, jopa läheisempiä kuin teinin äidin kanssa. Sitten kun tulee kritiikkiä, yhtäkkiä suhde pyritäänkin esittämään lapsen ja turvallisen aikuisen välisenä suhteena. Nämä ovat kuitenkin eri asioita. On eri asia olla aikuinen lapselle kuin kaveri.

Kovin on kummallisuuksia tässä tarinassa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa loukkaavaksi tarkoitettuja viestejä. Saisiko vielä kuulla millä tavoin pahaa aiheuttaa se että joku on läheinen itselle läheisen lapsen kanssa jonka on tuntenut jo pienenä? Eihän tässä nyt herrantähden olla mitään bestiksiä, vaan ihan normaalia kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa johon nyt yhtäkkiä on kiinnitetty negatiivista huomiota.

Kuulisin mielelläni vastauksen siihen että eikö teillä ole ketään läheisiä lapsia, teinejä, tai jo aikuiseksi kasvaneita entisiä lapsia elämässänne, jotka eivät siis ole omia? Minä olen hyvin läheinen mm. tätini kanssa, ja kummityttäreni on luonani jokaisella lomallani viikon, kaksi. Haluaisinpa nyt kuulla tähän kysymykseeni vastauksen ennen kuin viitsin kommentoida mitään näihin typeriin juttuihin.

Vai koskeeko tämä vain sitä että juuri teidän lapsillanne ei saa olla muita  tärkeitä aikuisia elämässänne kuin te itse? Jompi kumpi vastaus tässä nyt on valittava.

ap

Tuskin kukaan tarkoituksella loukkaa. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, että olet lapsen kanssa läheinen, vaan siitä, että ystäväsi näkee tilanteessa jotain häiritsevää. Hän on lapsen vanhempi ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä tulkita tilanteen paremmin kuin sinä, saati sitten tuntemattomat ihmiset anonyymilla keskustelupalstalla. 

Mitä menetät siinä, että otat hieman etäisyyttä?

Näkee, tai on näkevinään, mutta ei kerro mitä. Mustasukkaisuus minulle tuee tuosta mieleen, ei muu. Noh, lapsi on vuoden sisällä aikuinen? Sitten ei ole kellään enää mussuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeesta oikein paistaa rajattomuus.

Vähän nyt kaipaisi perusteluja tämä.... Mun mielestä absurdi tilanne että joku on noin mustasukkainen omasta aikuistuvasta lapsestaan, ettei hänellä saisi olla ketään muita aikuisia kuin äiti. Etkö sinä ole läheistesi lasten kanssa missään tekemisissä kuin ainoastaan vanhempien kautta? Merkillistä. En yhtään ihmettele miksi on niin paljon yksinäisiä lapsiperheitä, tai yksinäisiä teinejä jos kielletään hyvät suhteet...

Miksi ihmeessä kuvittelet kyseessä olevan mustasukkaisuus?

Siksi koska ap veikkasi niin, ja koska ei ilmeisesti ole saanut mitään syytä miksi yhtäkkiä ei saisi lapselle enää viestiä laittaa eikä käydä jossain ilman äitiä.