Mistä tietää jos psykoterapia on menossa pieleen?

Mielipiteitä?

On. Ne olot kuuluvat terapiaprosessiin. Yhteen aikaan olin varma, että terapeutti yrittää huijata minua rahallisesti, ja en siis ollut harhainen tai psykoottinen, oli vain tämmöinen kuvitelma.

Yhteen aikaan käytin paljon aikaa sen funtsimiseen, millaista terapeutilla on heidän kodissaan, siis sisustus jne.

Aina välillä mulle tuli olo, että terapeutti on hitsin ärsyttävä, suorastaan urpo, ja kaikki hänen äänensävystään alkaen ärsytti.

Sit on toinen juttu, että synkkaako sen terapeutin kanssa vai ei. Siis kokeeko saavansa empatiaa osakseen noin niinkuin suuressa mittakaavassa. Tämäkin on tosin koetuksella aina välillä. Ylipäätään terapeuttia kohtaan herää intensiivisen (esim. 2 krt / vko) terapian yhteydessä monia tunteita. Se johtuu transferenssista ja projektiosta. Normaaleja psykologisia prosesseja terapian yhteydessä.

 

T. pitkän terapian käynyt

Itsellä se oli intuitio ja kokemus. Asiat tuntuivat junnaavan paikallaan, enkä kokenut pääseväni ns. syvemmälle vaikka kuinka yritin. Minulla oli juttelukontakteja jo useita takana siihen mennessä ja hieman terapiaa toisen terapeutin kanssa, niin tiesin odottaa jotakin enemmän. Hankalin asia oli itse lopetus, koska terapeutti ei millään meinannut uskoa minua. Uhkaili laittaa laskut perään, jos en tulekaan. Vaikka olisin siis selkeästi sanonut että lopetan terapian enkä enää tule. Piti tuntemuksiani terapiaan kuuluvana vastustuksena, eikä ottanut tosissaan vaikka kuukausia puhuin asiasta. Lopulta sain lääkäriltä ohjeet miten toimia, kun terapeutille ei vaan mennyt kalloon asia. Eli sanoin useita kertoja viimeisellä kerralla selkeästi, että lopetan terapian enkä enää tule. Ahdistavaa kokemuksessa oli myös se, että hän lähetteli kirjeitä vielä useita kuukausia viimeisen tapaamisen jälkeen. Tuli kyllä tunne, että olisi itse tarvinnut terapiaa.

Myöhemmin vaihdoin kokonaan suuntausta ja se terapia toi tuloksia.

Voi se joillakin ollakin. Miettisin sinuna tunteen alkuperää ja sitä, missä tilanteissa se herää ja mitä ajatuksia huomaat. Voisiko se muistuttaa sinua jostakin aiemmasta, vai onko kyse terapeutin reaktioista johonkin

Kannattaa puhua asiasta ääneen. Voisit vaikka kysyä, mitä terapeutti ajattelee tuntemuksistasi. Loppujen lopuksi se on sun terapia. Jos sinusta tuntuu ettet pääse eteenpäin siinä ongelmassa, jonka vuoksi olet terapiaan mennyt, kannattaa harkita lopettamista tai vaihtamista. Voisit vaikka ottaa puheeksi terapian tavoitteet ja sen, miten koet että niissä edistytään. Ja kysyä, miten terapeutti kokee asian.

hups jäi lause kesken. Eli terapeutin reaktio johonkin sanomaasi tms.

Terapiaan lähtö tuntuu vastenmieliseltä, asiat kiertävät kehää kuukausia, mitään edistystä ei tapahdu, mutta terapeutti ei tunnu sitä käsittävän. Viimeistään toisena vuonna pitää olla selvillä, onko terapiasta apua. 

Vierailija kirjoitti:

suurimmalla osalla työttömistä psykoterapiasta on hyvin vähäinen hyöty. Hoidon kulmakivenä voidaan pitää lääkehoitoa

Nyt perkele tämä horina riittää! Painu helvettiin. Joka ketjuun aina samaa löysää lätinää.

Annoin terapeutille kriittistä palautetta eräästä asiasta ja hän kysyi samantien, että tarkoittaako tämä sitä, että haluan lopettaa terapian. Tuntui aika erikoiselta reaktiolta. Aika hyökkäävältä.

-Kun et halua terapiaan

-Kun terapeuttia ei tunnu kiinnostavan asiasi

-Kun terapeutti menee liian pitkälle

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Tuntui alkuun hyvältä. Nyt en ole enää asiasta lainkaan varma. Terapeutti vaikuttaa siltä, että hän pitää minua pelkkänä epämiellyttävänä ongelmakimppuna. Ei ole aiemmin juurikaan tullut näin voimakasta tällaista epämiellyttävää oloa kun olen tavannut muita hoitoalan henkilöitä.

Tämä on niin vaikeaa potilaalle jolla on muutenkin jo pään ongelmia. Kuin etsiä neulaa heinäsuovasta. Sopii toivoa että oikean terapeutin ja terapian löytämiseen saisi joskus tulevaisuudessa parempaa apua eikä jättää hoidettavaa arvailemaan toimiiko hoito oikein vai ei. Kun tässä systeemissä on sekin että potilas voi oikeasti joutua hyväksikäytetyksi (kun ne terapeutit tosiaan on vain ihmisiä) eikä tajua sitä koska mistään ei näe eteneekö terapia oikein vai väärin.

terapia toimii vain 20% tapauksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Tuntui alkuun hyvältä. Nyt en ole enää asiasta lainkaan varma. Terapeutti vaikuttaa siltä, että hän pitää minua pelkkänä epämiellyttävänä ongelmakimppuna. Ei ole aiemmin juurikaan tullut näin voimakasta tällaista epämiellyttävää oloa kun olen tavannut muita hoitoalan henkilöitä.

Minulla kävin samalla tavoin. Tietysti jokainen aistii jos sinusta ei pidetä. Minä en _halunnut_ uskoa asiaa, mutta pakkohan se oli: ihmisen mikroilmeet, elekieli ja sanat - niinä hetkinä kun ei skarpannut - puhuivat täysin toista kuin ammattilaisen rooli ja -puhe. Hänestä huokui kohdallani suurempi vastenmielisyys kuin niistä ihmisistä, joilla todella on aihetta inhota minua. Lopputapaamisessa sanoinkin, että noin rahanahne ei saa olla että se menee yli rehellisyyden: minulle olisi pitänyt kertoa heti, kun kemiat alkoivat takuta, eikä jatkaa teatteria. Vastauksena tietysti outonaamaa ja teeskenneltyä loukkaantumista. Joopa joo. Vieläkim raivostuttaa hyväksikäyttö.

Mitään edistystä ei tapahtunut koko vuonna, menin vain huonompaan suuntaan. Ei ollut mitään metapuhetta siitä mitä on tarkoitus tehdä, miten edistyn, mitä voisi muuttaa. Terapia oli minun 45 minuutin itkuinen monologi ja terapeuttia usein nukutti. Koko vuodesta jäi käteen vain yksi (!!) oivallus josta tunsin että oli apua. Tätä terapeuttia suositeltiin minulle joten ei pitäisi olla huonokaan.

Myöhemmin löysin mindfullness-tyypisen tunteiden neutraaliin tarkkailuun ja hyväksymiseen perustuvan lähestymistavan ja aloin harjoittaa sitä omin voimin. Se oli aluksi hemmetin vaikeaa ja raskasta mutta se auttoi heti eikä vuosien päästä. Puolisoni sanoi että eron elämässä alkoi huomata muutamassa viikossa. Koko lähestymistapa on käytännössä täysin päinvastainen kuin tuollaisessa vanhojen muistelu -monologitetapiassa. Pari vuotta meni ja aloin olla suht normaali. Muistan vielä sen alkuaikojen ihmetyksen paranemisen edetessä, että näin helppoako on normaalien ihmisten elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Tuntui alkuun hyvältä. Nyt en ole enää asiasta lainkaan varma. Terapeutti vaikuttaa siltä, että hän pitää minua pelkkänä epämiellyttävänä ongelmakimppuna. Ei ole aiemmin juurikaan tullut näin voimakasta tällaista epämiellyttävää oloa kun olen tavannut muita hoitoalan henkilöitä.

Minulla kävin samalla tavoin. Tietysti jokainen aistii jos sinusta ei pidetä. Minä en _halunnut_ uskoa asiaa, mutta pakkohan se oli: ihmisen mikroilmeet, elekieli ja sanat - niinä hetkinä kun ei skarpannut - puhuivat täysin toista kuin ammattilaisen rooli ja -puhe. Hänestä huokui kohdallani suurempi vastenmielisyys kuin niistä ihmisistä, joilla todella on aihetta inhota minua. Lopputapaamisessa sanoinkin, että noin rahanahne ei saa olla että se menee yli rehellisyyden: minulle olisi pitänyt kertoa heti, kun kemiat alkoivat takuta, eikä jatkaa teatteria. Vastauksena tietysti outonaamaa ja teeskenneltyä loukkaantumista. Joopa joo. Vieläkim raivostuttaa hyväksikäyttö.

Terapeutti vähätteli kokemaani väkivaltaa. Huomauttaessani asiasta hän totesi, että "ai sinä olet tuollainen tarkka ja joustamaton, ei pitäisi kaikkeen tuolla tavalla tarttua..." Ei tuo tunnu löytyvän oikein normaalilta. Ehkä pitäisi alkaa selvittää Kelasta miten terapeuttia pystyy vaihtamaan siltä varalta, jos tämä jatkuu näin vaikeana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Tuntui alkuun hyvältä. Nyt en ole enää asiasta lainkaan varma. Terapeutti vaikuttaa siltä, että hän pitää minua pelkkänä epämiellyttävänä ongelmakimppuna. Ei ole aiemmin juurikaan tullut näin voimakasta tällaista epämiellyttävää oloa kun olen tavannut muita hoitoalan henkilöitä.

Minulla kävin samalla tavoin. Tietysti jokainen aistii jos sinusta ei pidetä. Minä en _halunnut_ uskoa asiaa, mutta pakkohan se oli: ihmisen mikroilmeet, elekieli ja sanat - niinä hetkinä kun ei skarpannut - puhuivat täysin toista kuin ammattilaisen rooli ja -puhe. Hänestä huokui kohdallani suurempi vastenmielisyys kuin niistä ihmisistä, joilla todella on aihetta inhota minua. Lopputapaamisessa sanoinkin, että noin rahanahne ei saa olla että se menee yli rehellisyyden: minulle olisi pitänyt kertoa heti, kun kemiat alkoivat takuta, eikä jatkaa teatteria. Vastauksena tietysti outonaamaa ja teeskenneltyä loukkaantumista. Joopa joo. Vieläkim raivostuttaa hyväksikäyttö.

Terapeutti vähätteli kokemaani väkivaltaa. Huomauttaessani asiasta hän totesi, että "ai sinä olet tuollainen tarkka ja joustamaton, ei pitäisi kaikkeen tuolla tavalla tarttua..." Ei tuo tunnu löytyvän oikein normaalilta. Ehkä pitäisi alkaa selvittää Kelasta miten terapeuttia pystyy vaihtamaan siltä varalta, jos tämä jatkuu näin vaikeana.

Kyllä sen pystyy, jokaisella on siihen oikeus. Suosittelen. Miksi tuhlata miutenkin vähäisiä voumavaroja ja etenkin rahoja (!) toimimattomaan hoitoon. Ei miksikään. Tässä kohtaa luulisi terapeutinkin tulevan jo vastaan: kertomalla asiakkaalle suoraan ajattelevansa tämän hyötyvän erilaisesta suuntauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Tuntui alkuun hyvältä. Nyt en ole enää asiasta lainkaan varma. Terapeutti vaikuttaa siltä, että hän pitää minua pelkkänä epämiellyttävänä ongelmakimppuna. Ei ole aiemmin juurikaan tullut näin voimakasta tällaista epämiellyttävää oloa kun olen tavannut muita hoitoalan henkilöitä.

Minulla kävin samalla tavoin. Tietysti jokainen aistii jos sinusta ei pidetä. Minä en _halunnut_ uskoa asiaa, mutta pakkohan se oli: ihmisen mikroilmeet, elekieli ja sanat - niinä hetkinä kun ei skarpannut - puhuivat täysin toista kuin ammattilaisen rooli ja -puhe. Hänestä huokui kohdallani suurempi vastenmielisyys kuin niistä ihmisistä, joilla todella on aihetta inhota minua. Lopputapaamisessa sanoinkin, että noin rahanahne ei saa olla että se menee yli rehellisyyden: minulle olisi pitänyt kertoa heti, kun kemiat alkoivat takuta, eikä jatkaa teatteria. Vastauksena tietysti outonaamaa ja teeskenneltyä loukkaantumista. Joopa joo. Vieläkim raivostuttaa hyväksikäyttö.

Terapeutti vähätteli kokemaani väkivaltaa. Huomauttaessani asiasta hän totesi, että "ai sinä olet tuollainen tarkka ja joustamaton, ei pitäisi kaikkeen tuolla tavalla tarttua..." Ei tuo tunnu löytyvän oikein normaalilta. Ehkä pitäisi alkaa selvittää Kelasta miten terapeuttia pystyy vaihtamaan siltä varalta, jos tämä jatkuu näin vaikeana.

Kyllä sen pystyy, jokaisella on siihen oikeus. Suosittelen. Miksi tuhlata miutenkin vähäisiä voumavaroja ja etenkin rahoja (!) toimimattomaan hoitoon. Ei miksikään. Tässä kohtaa luulisi terapeutinkin tulevan jo vastaan: kertomalla asiakkaalle suoraan ajattelevansa tämän hyötyvän erilaisesta suuntauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että niiden terapeuttien taso on kirjava ja ihmisiähän hekin ovat. On huippuja, keskivertoja ja huonoja. Tämä on vähän kurjaa, koska ihminen, joka etsii terapeuttia valitsee usein sen ensimmäisen kun haluaa uskoa. Joskus se toimii, joskus ei. Suosittelenkin katsomaan ainakin 3 eri terapeuttia ennen kuin terapia alkaa. Huomaatte erot kyllä.

Tuntui alkuun hyvältä. Nyt en ole enää asiasta lainkaan varma. Terapeutti vaikuttaa siltä, että hän pitää minua pelkkänä epämiellyttävänä ongelmakimppuna. Ei ole aiemmin juurikaan tullut näin voimakasta tällaista epämiellyttävää oloa kun olen tavannut muita hoitoalan henkilöitä.

Minulla kävin samalla tavoin. Tietysti jokainen aistii jos sinusta ei pidetä. Minä en _halunnut_ uskoa asiaa, mutta pakkohan se oli: ihmisen mikroilmeet, elekieli ja sanat - niinä hetkinä kun ei skarpannut - puhuivat täysin toista kuin ammattilaisen rooli ja -puhe. Hänestä huokui kohdallani suurempi vastenmielisyys kuin niistä ihmisistä, joilla todella on aihetta inhota minua. Lopputapaamisessa sanoinkin, että noin rahanahne ei saa olla että se menee yli rehellisyyden: minulle olisi pitänyt kertoa heti, kun kemiat alkoivat takuta, eikä jatkaa teatteria. Vastauksena tietysti outonaamaa ja teeskenneltyä loukkaantumista. Joopa joo. Vieläkim raivostuttaa hyväksikäyttö.

Eiköhän tässä olisi jo myös valituksen paikka. On eettisesti väärin hyväksikäyttää asiakasta noin. Eri asia olisi esimerkiksi lääkärisuhde, jossa ei pelata kemioilla, mutta terapia, jossa ouolinäkyvästi ”inhotaan” asiakasta, on ”hoidon” irvikuva. Kaikkea se narkkinatalous ihmisen persoonalle aiheuttaakin.

Kannattaa vaihtaa etenkin silloin, jos yhteiskunta maksaa vuosia kestävän terapian.

Miten saisit apua sellaiselta ihmiseltä, jonka käytös tai olemus ärsyttää sinua?

On aika turvaton olo, kun väkivallasta puhuessa sitä vähätellään ja kun tuo esiin tunteitaan asiasta, niin aletaan kritisoida persoonaa ja kysellä lopetetaanko terapia. Näin hyökkäävästi en muista koskaan keskusteluissa muiden hoitoalan ammattilaisten käyttäytyneen. Mietin sitäkin, että miten pitkään edes pystyn tuolla puhumaan yhtään mistään, jos suhtautuminen on tuollaista?