Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita kateellisia, joita ahdistaa toisten täydellinen elämä, täydelliset kauniit lapset ja menestys
21.08.2018 |
Minä olen valitettavasti tällainen ihminen. Eikä tätä auta se, että fb on tulvillaan mammojen päivityksiä siitä kuinka omat ihanat lapset saavat kymppejä kokeista, tanssivat balettia, soittavat viulua ja kuinka ihanaa elämä yhdessä perheenä onkaan. Meillä tuntuu että mikään ei onnistu, parisuhde on paska ja lapset alisuorittavat.
Kommentit (71)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset tee asialle jotain
Siksi kun se vaatii vaivannäköä.
Ei. Aina kun luen tai kuulen noita juttuja, ajattelen, että onpa ihanaa, ettei mun elämä ole tuollaista.
Myönnän!
Luulin olevani yhtä tuttavaani edellä. Hän sai lapset ennen ja miehen kanssa ollut yhdessä tarhasta asti, mutta sitten ajattelin, että vihdoin minua onnisti. Tulin raskaaksi (kaksoset) mentiin naimisiin ennen heidän syntymää ja hetken päästä ostettiin omakotitalo ja kuvittelin, että hyvään hintaan. Jouduin aika pian töihin kuitenkin palamaan, mutta sekin ok koska en jaksanut olla lasten kanssa aika raskasta sillon kun olivat ihan pieniä.
No sittenhän tämä ystävä myös osti talon samalta seudulta uuden ja isomman, parempi tontti ja sijainti. Sai unelmiensa työn saa olla lasten kanssa kotona ottamassa vastaan koulusta, sillä tekee töitä kotona.
Itseäni tämä ärsyttää! Täydellinen pieni vaimo täydellisessä kodissa ja saa olla läsnä lapsilleen, mies on hyväpalkkaisessa työssä ja rakastava he matkustelevat hyvissä kohteissa koko perhe, lapset aina puettu merkkeihin ja koti ja autot viimeisen päälle, mutta eivät ole velkaisia kuten me.
Miksi edes yritin olla parempi nyt veloissa korvia myöden ei varaa käydä missään istutaan vain täällä kotona ja mies yöt töissä ei sitäkään ikinä näe kun kotona vain nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän!
Luulin olevani yhtä tuttavaani edellä. Hän sai lapset ennen ja miehen kanssa ollut yhdessä tarhasta asti, mutta sitten ajattelin, että vihdoin minua onnisti. Tulin raskaaksi (kaksoset) mentiin naimisiin ennen heidän syntymää ja hetken päästä ostettiin omakotitalo ja kuvittelin, että hyvään hintaan. Jouduin aika pian töihin kuitenkin palamaan, mutta sekin ok koska en jaksanut olla lasten kanssa aika raskasta sillon kun olivat ihan pieniä.
No sittenhän tämä ystävä myös osti talon samalta seudulta uuden ja isomman, parempi tontti ja sijainti. Sai unelmiensa työn saa olla lasten kanssa kotona ottamassa vastaan koulusta, sillä tekee töitä kotona.
Itseäni tämä ärsyttää! Täydellinen pieni vaimo täydellisessä kodissa ja saa olla läsnä lapsilleen, mies on hyväpalkkaisessa työssä ja rakastava he matkustelevat hyvissä kohteissa koko perhe, lapset aina puettu merkkeihin ja koti ja autot viimeisen päälle, mutta eivät ole velkaisia kuten me.
Miksi edes yritin olla parempi nyt veloissa korvia myöden ei varaa käydä missään istutaan vain täällä kotona ja mies yöt töissä ei sitäkään ikinä näe kun kotona vain nukkuu.
Apua, tulee vaikutelma että sinua kiinnostaa enemmän kaverin elämä kuin omasi! En voi ymmärtää, en kyllä ole erityisen kateellinen luonnekaan. Pointsit sinulle kuitenkin rehellisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän!
Luulin olevani yhtä tuttavaani edellä. Hän sai lapset ennen ja miehen kanssa ollut yhdessä tarhasta asti, mutta sitten ajattelin, että vihdoin minua onnisti. Tulin raskaaksi (kaksoset) mentiin naimisiin ennen heidän syntymää ja hetken päästä ostettiin omakotitalo ja kuvittelin, että hyvään hintaan. Jouduin aika pian töihin kuitenkin palamaan, mutta sekin ok koska en jaksanut olla lasten kanssa aika raskasta sillon kun olivat ihan pieniä.
No sittenhän tämä ystävä myös osti talon samalta seudulta uuden ja isomman, parempi tontti ja sijainti. Sai unelmiensa työn saa olla lasten kanssa kotona ottamassa vastaan koulusta, sillä tekee töitä kotona.
Itseäni tämä ärsyttää! Täydellinen pieni vaimo täydellisessä kodissa ja saa olla läsnä lapsilleen, mies on hyväpalkkaisessa työssä ja rakastava he matkustelevat hyvissä kohteissa koko perhe, lapset aina puettu merkkeihin ja koti ja autot viimeisen päälle, mutta eivät ole velkaisia kuten me.
Miksi edes yritin olla parempi nyt veloissa korvia myöden ei varaa käydä missään istutaan vain täällä kotona ja mies yöt töissä ei sitäkään ikinä näe kun kotona vain nukkuu.
En toivo toisille pahaa ja toivon että kaikilla on asiat hyvin. Katsopa nyt vaikka Kalastajan vaimoa. Kaikki oli hyvin ja hienosti, ihanaa ja upeaa. Eikä sitten ollutkaan. Nauti siitä mitä sinulla on, koska sinullakin on valtavasti hyvää elämässäsi.
Ei minua niin ärsytä ulkonäkö tai isompi talo tai uudempi auto. Eniten kateutta herättää hyvät ja ennen kaikkea normaalit ja terveet perhesuhteet ja osallistuvat vanhemmat. Minulla ei ole mieheni lisäksi ketään. Naapurin kanssa juttelen joskus, ja se on siinä. Ei vanhempia elämässä, ei sisaruksia, ei ystäviä.
En jaksa enää ajatella, miten toisilla on mennyt elämä kuten minäkin haaveilin: lukio, hyvät paperit sieltä, mielenkiintoinen ala ja sitten töihin. En edes jaksa kadehtia toisten varoja, en isoja palkkoja. Kadehdin elämän tietynlaista tasaisuutta ja toisten tukiverkkoja. Sitä, kun toisilla on joskus iltoja ystävien kanssa, tai polttareita ja häitä, tupareita... että toisilla on äiti, jonka kanssa mennä teatteriin tms, ja isä joka vie lapsenlapsensa joskus vaikka ongelle.
Eikä tässä auta se mukatotuus, että jokaisella onnekkaammalla olisi jokin kulissiliitto ja -elämä. Kun ei se mene niin. Toisilla on tasaisen hyvä elämä. Sitä minä kadehdin. Että romahdus suuntaan tai toiseen ei romahduta heitä kokonaan, että heillä on joku joka auttaa nousemaan ylös. Kuten sanoin, minulla ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista koska tiedän että elämä on täydellistä vain leffoissa. Se on asia jonka ap:kin vois muistaa jatkossa eikä ottaa kaikkea somessa luettua täydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään, sillä tuo on kulissi jossa ei välttämättä olla lainkaan tyytyväisiä saati onnellisia. Itse en myöskään halua tuollaista elämää, joten miksi kadehtisin sitä?
En ole facessa. Instaan laitan kuvan kerran kuussa, en koskaan perheestäni tai kodistani.
Olen nuorena opetellut väkisin pois kotini myrkyllisestä ilmapiiristä, oli muutakin kyllä kuin kateutta. Osaan iloita muiden ihmisten onnistumisesta ja osaan kehua heitä. Töissä tauoilla olen haluttua seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi roikut fb:ssä? Ulospäinkatsomisen sijaan, käännä katse sisimpääsi. Olet riittävän hyvä, olet ainoa Sinä.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän!
Luulin olevani yhtä tuttavaani edellä. Hän sai lapset ennen ja miehen kanssa ollut yhdessä tarhasta asti, mutta sitten ajattelin, että vihdoin minua onnisti. Tulin raskaaksi (kaksoset) mentiin naimisiin ennen heidän syntymää ja hetken päästä ostettiin omakotitalo ja kuvittelin, että hyvään hintaan. Jouduin aika pian töihin kuitenkin palamaan, mutta sekin ok koska en jaksanut olla lasten kanssa aika raskasta sillon kun olivat ihan pieniä.
No sittenhän tämä ystävä myös osti talon samalta seudulta uuden ja isomman, parempi tontti ja sijainti. Sai unelmiensa työn saa olla lasten kanssa kotona ottamassa vastaan koulusta, sillä tekee töitä kotona.
Itseäni tämä ärsyttää! Täydellinen pieni vaimo täydellisessä kodissa ja saa olla läsnä lapsilleen, mies on hyväpalkkaisessa työssä ja rakastava he matkustelevat hyvissä kohteissa koko perhe, lapset aina puettu merkkeihin ja koti ja autot viimeisen päälle, mutta eivät ole velkaisia kuten me.
Miksi edes yritin olla parempi nyt veloissa korvia myöden ei varaa käydä missään istutaan vain täällä kotona ja mies yöt töissä ei sitäkään ikinä näe kun kotona vain nukkuu.
Edellä? Olet varmasti aito ja hieno ihminen. Tuolla kateudella pääset edelle ja nopeammin maaliin, jatka samaan malliin, pidän peukkuja että voitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti juuri tämä pilaa monet monet parisuhteet. Itsekkin saanut kokea kuinka mukavaa ja palkitsevaa on olla mies tuollaisessa perheessä. On mielenterveys koetuksella. Olkaa kateelliset naiset ystävällisiä ja älkää näytelkö normaalia siihen asti kun saatte lapsen.
Kyllä, myönnän olevani kateellinen. Näin velana en kadehdi muilta heidän lapsiaan vaikka olisivat kuinka täydellisiä. Sitä kyllä, että joillakin on työpaikka, jopa ihan koulutusta vastaava. Ja kumppani jakamassa elinkustannuksia, sitäkin, mutta tuota työpaikkaa ennen muuta.
Hah mitä luusereita tässä ketjussa. Hankkikaa elämä. Vielä ei ole liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua niin ärsytä ulkonäkö tai isompi talo tai uudempi auto. Eniten kateutta herättää hyvät ja ennen kaikkea normaalit ja terveet perhesuhteet ja osallistuvat vanhemmat. Minulla ei ole mieheni lisäksi ketään. Naapurin kanssa juttelen joskus, ja se on siinä. Ei vanhempia elämässä, ei sisaruksia, ei ystäviä.
En jaksa enää ajatella, miten toisilla on mennyt elämä kuten minäkin haaveilin: lukio, hyvät paperit sieltä, mielenkiintoinen ala ja sitten töihin. En edes jaksa kadehtia toisten varoja, en isoja palkkoja. Kadehdin elämän tietynlaista tasaisuutta ja toisten tukiverkkoja. Sitä, kun toisilla on joskus iltoja ystävien kanssa, tai polttareita ja häitä, tupareita... että toisilla on äiti, jonka kanssa mennä teatteriin tms, ja isä joka vie lapsenlapsensa joskus vaikka ongelle.
Eikä tässä auta se mukatotuus, että jokaisella onnekkaammalla olisi jokin kulissiliitto ja -elämä. Kun ei se mene niin. Toisilla on tasaisen hyvä elämä. Sitä minä kadehdin. Että romahdus suuntaan tai toiseen ei romahduta heitä kokonaan, että heillä on joku joka auttaa nousemaan ylös. Kuten sanoin, minulla ei ole ketään.
Tämä. Jos sisaruksia ei vaikka ole, niin ei sitten ole. Mutta on esim narsisteja joilla on sisaruksia ym, sisarkateutta. Voi olla hyvä ammatti ja kaikki oikein hienosti ulospäin. Ja silti heillä ei ole sisäistä elämää.
Mulla on sukua, oikeen klaani. Mutta on myös hirveitä salaisuuksia, isä joka hyväksikäytti. Äiti joka hyväksikäytti. Nämä toisistaan tietämättä. Kulissit oli aina tiptop. Voi kun olis vaan saanut olla terveessä kodissa.
Minusta tuli alisuorittaja, elän vaatimattomasti, en sure rumuuttani.
Ja siitäkin voi joku olla kade, että voin vaan olla enkä pukeudu marimekon kesämekkoon vaikka oisin ilmaiseksi saanut. En pukeudu mihinkään mikä olisi jonkun toisen mielestä hieno.
Eli teet niin tai näin aina, aivan aina on joku kadehtimassa jotain.
Täytyy vaan keskittyä omaan elämään. Tuttuja on löytynyt harrastuksista, yhdistystoiminnasta yms.
Olen sen verran älykäs, että jos olisin halunnut lukea rahakkaalle alalle ja elää taloudellisesti kadehdittavaa elämää, niin olisin voinut sen tehdä. Säälittää kyllä monen tutun puolesta, kun se kateus syö. Eikö elämällä ole muuta annettavaa teille, kiinnostuksenkohteita? Edes ne "alisuorittavat" lapset? Miksi lasten pitää suorittaa? Eikö lasten kanssa voisi olla onnellinen? Rakastaa niitä, lukea kirjoja ja viedä metsään katsomaan syksyn lehtiä?
Ei tarvii kadehtia kun itse elää sitä hyvää ja varakasta elämää :--) opiskelu ja säästäminen kannattaa
Alue: Aihe vapaa
Tässä maailmassa noin 0, 000001 prosentilla adiat on TODELLA noin. (Osa toki esittää kuin olisi)
Sitten ollaan me muut, sellaista se on:)
Koita löytää hyvät puolet arjesta ja elämästä ja keskittyä niihin.( ja tehdä niistä vaikka somepäivityksiä)