Mistä tietää jos psykoterapia on menossa pieleen?

Vierailija kirjoitti:

On aika turvaton olo, kun väkivallasta puhuessa sitä vähätellään ja kun tuo esiin tunteitaan asiasta, niin aletaan kritisoida persoonaa ja kysellä lopetetaanko terapia. Näin hyökkäävästi en muista koskaan keskusteluissa muiden hoitoalan ammattilaisten käyttäytyneen. Mietin sitäkin, että miten pitkään edes pystyn tuolla puhumaan yhtään mistään, jos suhtautuminen on tuollaista?

Mitä ihnettä teet siellä? Lopeta heti! Tuostahan vain sairastut lisää. Tee myös valitus, terapeuttisi on joko epäoätevä, tai vauhtoehtoisesti sadisti. Normaali hän ei ole. Voit esimerkiksi nauhoittaa yhden tapaamiskerran, jotta saadaan näyttöä oudosta suhtautumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika turvaton olo, kun väkivallasta puhuessa sitä vähätellään ja kun tuo esiin tunteitaan asiasta, niin aletaan kritisoida persoonaa ja kysellä lopetetaanko terapia. Näin hyökkäävästi en muista koskaan keskusteluissa muiden hoitoalan ammattilaisten käyttäytyneen. Mietin sitäkin, että miten pitkään edes pystyn tuolla puhumaan yhtään mistään, jos suhtautuminen on tuollaista?

Mitä ihnettä teet siellä? Lopeta heti! Tuostahan vain sairastut lisää. Tee myös valitus, terapeuttisi on joko epäoätevä, tai vauhtoehtoisesti sadisti. Normaali hän ei ole. Voit esimerkiksi nauhoittaa yhden tapaamiskerran, jotta saadaan näyttöä oudosta suhtautumisesta.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ksml-yha-useampi-nauhoitta…

Terapeutti saattaa alussa vaikuttaa teennäiseltä ja yli-iloiselta. Pikkuhiljaa (tai kertarysäyksellä) käytös alkaa kuitenkin muuttua: Hän ei pysty enää empatisoimaan, eikä muista asioitasi. Jos kerrot jotain triviaalia yksityiselämästäsi, hän on kyllästyneen oloinen, koska sinä et kiinnosta häntä ihmisenä. Hän ei arvosta tai suostu ymmärtämään mielipiteitäsi - vain hänen mielipiteensä on absoluuttinen totuus. 

Toki nuo voivat myös kieliä siitä, että terapeutti on kyllästynyt työhönsä.

Onko jollain kokemusta siitä miten Kela on suhtautunut psykoterapeutin vaihtamiseen kesken terapiavuoden?

Up.

Kun kemiat ei pelaa... kirjoitti:

Terapeutti saattaa alussa vaikuttaa teennäiseltä ja yli-iloiselta. Pikkuhiljaa (tai kertarysäyksellä) käytös alkaa kuitenkin muuttua: Hän ei pysty enää empatisoimaan, eikä muista asioitasi. Jos kerrot jotain triviaalia yksityiselämästäsi, hän on kyllästyneen oloinen, koska sinä et kiinnosta häntä ihmisenä. Hän ei arvosta tai suostu ymmärtämään mielipiteitäsi - vain hänen mielipiteensä on absoluuttinen totuus. 

Toki nuo voivat myös kieliä siitä, että terapeutti on kyllästynyt työhönsä.

Tässä kohtaa ollaankin heikoilla jäillä, koska muutenkin väsynyt asiakas joutuu hyväksikäytön kohteeksi. Onko tällaisesta paljon esimerkkejä; vuosikausien roikottamisesta toimimattomassa ja epäsuhtaisessa terpiasuhteessa? Tällaisiin eettisiin väärinkäytöksiin tulisi tarttua tiukasti ulkopuoliselta taholta!

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain kokemusta siitä miten Kela on suhtautunut psykoterapeutin vaihtamiseen kesken terapiavuoden?

Tähän toivon minäkin vastauksia - löytyisikö ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain kokemusta siitä miten Kela on suhtautunut psykoterapeutin vaihtamiseen kesken terapiavuoden?

Tähän toivon minäkin vastauksia - löytyisikö ketään?

Kela suhtautuu vaihtoon ymmärtäväisesti.

https://kysykelasta.kela.fi/viewtopic.php?f=46&t=16512

Changer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain kokemusta siitä miten Kela on suhtautunut psykoterapeutin vaihtamiseen kesken terapiavuoden?

Tähän toivon minäkin vastauksia - löytyisikö ketään?

Kela suhtautuu vaihtoon ymmärtäväisesti.

https://kysykelasta.kela.fi/viewtopic.php?f=46&t=16512

Kiitos paljon! 😊

Terapeuteissa on myös rikollisia, muistakaa se. Periaatteessa potilaan oikeuksien pitäisi olla turvattuja, jos on lailla säädellyllä terveydenhuollon ammattinimikkeellä työskentelevä psykoterapeutti tms., mutta käytännössä kun on mielenterveysalasta kysymys, potilaan oikeudet ovat olemattomat. Tuolla työskentelee myös potilaitaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä psykoterapeutteja. Siis jotka ovat jääneet kiinni. Tieto ei mene työnantajalle eikä mitään. Se ei mene edes JulkiTerhikkiin, niin että potilas pystyisi terapeuttia etsiessään varmistamaan sieltä, että löytää kunnollisen ammattilaisen. Ihmiset vain kuvittelevat, että valvonta jotenkin toimisi. Systeemi suojelee lähinnä näitä ammattilaisia.

Kun tällaistakin on, voi vain miettiä, miten paljon kaikkea pienempää pahaa terapeutit tekevät potilailleen vuodesta toiseen. On todella tärkeää, että potilas kuuntelee itseään siinä, miltä terapeutti tuntuu. Pahin ongelma on kuitenkin se, että juuri tämä asia mt-asiakkailta yleensä on täysin hukassa. Rajat rikottu, pienestä asti vähätelty jne. ja sen takia hakeudutaan hoitoon. He ovat alttiita täysin k-päiselle toiminnalle terapeuttien puolelta. Mitä tämäkin oli, kuten tässä ketjussa mainittiin, että asiakas oli kertonut väkivallasta ja terapeutti alkanut vähätellä asiaa ja pitänyt herkkähipiäisenä. (Muista, että terapeutti voi ns. omassa elämässään oikeasti esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan. Asema "ammattilaisena" voi tehdä ihmisestä totaalisen narsistin, ylimielisen kaikkia muita kohtaan.)

Vierailija kirjoitti:

Terapeuteissa on myös rikollisia, muistakaa se. Periaatteessa potilaan oikeuksien pitäisi olla turvattuja, jos on lailla säädellyllä terveydenhuollon ammattinimikkeellä työskentelevä psykoterapeutti tms., mutta käytännössä kun on mielenterveysalasta kysymys, potilaan oikeudet ovat olemattomat. Tuolla työskentelee myös potilaitaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä psykoterapeutteja. Siis jotka ovat jääneet kiinni. Tieto ei mene työnantajalle eikä mitään. Se ei mene edes JulkiTerhikkiin, niin että potilas pystyisi terapeuttia etsiessään varmistamaan sieltä, että löytää kunnollisen ammattilaisen. Ihmiset vain kuvittelevat, että valvonta jotenkin toimisi. Systeemi suojelee lähinnä näitä ammattilaisia.

Kun tällaistakin on, voi vain miettiä, miten paljon kaikkea pienempää pahaa terapeutit tekevät potilailleen vuodesta toiseen. On todella tärkeää, että potilas kuuntelee itseään siinä, miltä terapeutti tuntuu. Pahin ongelma on kuitenkin se, että juuri tämä asia mt-asiakkailta yleensä on täysin hukassa. Rajat rikottu, pienestä asti vähätelty jne. ja sen takia hakeudutaan hoitoon. He ovat alttiita täysin k-päiselle toiminnalle terapeuttien puolelta. Mitä tämäkin oli, kuten tässä ketjussa mainittiin, että asiakas oli kertonut väkivallasta ja terapeutti alkanut vähätellä asiaa ja pitänyt herkkähipiäisenä. (Muista, että terapeutti voi ns. omassa elämässään oikeasti esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan. Asema "ammattilaisena" voi tehdä ihmisestä totaalisen narsistin, ylimielisen kaikkia muita kohtaan.)

Kuinka pitkään kannattaa katsoa jos tilanne terapeutin kanssa kohenisi ja kyse on jostain väärinkäsityksistä? Vai pitäisikö terapiasuhde päättää nopeastikin jos tulee sellainen olo, että ollaan menossa väärään suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuteissa on myös rikollisia, muistakaa se. Periaatteessa potilaan oikeuksien pitäisi olla turvattuja, jos on lailla säädellyllä terveydenhuollon ammattinimikkeellä työskentelevä psykoterapeutti tms., mutta käytännössä kun on mielenterveysalasta kysymys, potilaan oikeudet ovat olemattomat. Tuolla työskentelee myös potilaitaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä psykoterapeutteja. Siis jotka ovat jääneet kiinni. Tieto ei mene työnantajalle eikä mitään. Se ei mene edes JulkiTerhikkiin, niin että potilas pystyisi terapeuttia etsiessään varmistamaan sieltä, että löytää kunnollisen ammattilaisen. Ihmiset vain kuvittelevat, että valvonta jotenkin toimisi. Systeemi suojelee lähinnä näitä ammattilaisia.

Kun tällaistakin on, voi vain miettiä, miten paljon kaikkea pienempää pahaa terapeutit tekevät potilailleen vuodesta toiseen. On todella tärkeää, että potilas kuuntelee itseään siinä, miltä terapeutti tuntuu. Pahin ongelma on kuitenkin se, että juuri tämä asia mt-asiakkailta yleensä on täysin hukassa. Rajat rikottu, pienestä asti vähätelty jne. ja sen takia hakeudutaan hoitoon. He ovat alttiita täysin k-päiselle toiminnalle terapeuttien puolelta. Mitä tämäkin oli, kuten tässä ketjussa mainittiin, että asiakas oli kertonut väkivallasta ja terapeutti alkanut vähätellä asiaa ja pitänyt herkkähipiäisenä. (Muista, että terapeutti voi ns. omassa elämässään oikeasti esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan. Asema "ammattilaisena" voi tehdä ihmisestä totaalisen narsistin, ylimielisen kaikkia muita kohtaan.)

Kuinka pitkään kannattaa katsoa jos tilanne terapeutin kanssa kohenisi ja kyse on jostain väärinkäsityksistä? Vai pitäisikö terapiasuhde päättää nopeastikin jos tulee sellainen olo, että ollaan menossa väärään suuntaan?

Minä ottaisin asian puheeksi heti. Sanoisin suoraan, ettei homma etene, lähinnä pahenee, ja sen lisäksi tunnet negatiivisia viboja jatkuvasti. Et tunne tulleesi kuulluksi, puhumattakaan että ymmärretyksi. Harkitset lopettamista.

Kohottautukaa mieluummin henkisyyteen, hakekaa vaikka Jumalaa, kuin uskotte jonkun terapeutin muka "parantavan" sinut. Älkää olko osa mielenterveysteollisuutta, johon kuuluvat: lääkärit, terapeutit, psykologit, lääketeollisuus, psykiatrit, he haluavat vian rahasi. Paranna itse itsesi; luo itsesi, ole rohkea, usko itseesi, elä aistein, älä mielestäsi käsin. Ei ole mitään oikeaa kaavaa "onnellisuuteen" ja hyvinvointiin, eikä se terapeutti sitä sinulle ainakaan pysty kertomaan. Rahan ja ajan tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuteissa on myös rikollisia, muistakaa se. Periaatteessa potilaan oikeuksien pitäisi olla turvattuja, jos on lailla säädellyllä terveydenhuollon ammattinimikkeellä työskentelevä psykoterapeutti tms., mutta käytännössä kun on mielenterveysalasta kysymys, potilaan oikeudet ovat olemattomat. Tuolla työskentelee myös potilaitaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä psykoterapeutteja. Siis jotka ovat jääneet kiinni. Tieto ei mene työnantajalle eikä mitään. Se ei mene edes JulkiTerhikkiin, niin että potilas pystyisi terapeuttia etsiessään varmistamaan sieltä, että löytää kunnollisen ammattilaisen. Ihmiset vain kuvittelevat, että valvonta jotenkin toimisi. Systeemi suojelee lähinnä näitä ammattilaisia.

Kun tällaistakin on, voi vain miettiä, miten paljon kaikkea pienempää pahaa terapeutit tekevät potilailleen vuodesta toiseen. On todella tärkeää, että potilas kuuntelee itseään siinä, miltä terapeutti tuntuu. Pahin ongelma on kuitenkin se, että juuri tämä asia mt-asiakkailta yleensä on täysin hukassa. Rajat rikottu, pienestä asti vähätelty jne. ja sen takia hakeudutaan hoitoon. He ovat alttiita täysin k-päiselle toiminnalle terapeuttien puolelta. Mitä tämäkin oli, kuten tässä ketjussa mainittiin, että asiakas oli kertonut väkivallasta ja terapeutti alkanut vähätellä asiaa ja pitänyt herkkähipiäisenä. (Muista, että terapeutti voi ns. omassa elämässään oikeasti esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan. Asema "ammattilaisena" voi tehdä ihmisestä totaalisen narsistin, ylimielisen kaikkia muita kohtaan.)

Kuinka pitkään kannattaa katsoa jos tilanne terapeutin kanssa kohenisi ja kyse on jostain väärinkäsityksistä? Vai pitäisikö terapiasuhde päättää nopeastikin jos tulee sellainen olo, että ollaan menossa väärään suuntaan?

Minä ottaisin asian puheeksi heti. Sanoisin suoraan, ettei homma etene, lähinnä pahenee, ja sen lisäksi tunnet negatiivisia viboja jatkuvasti. Et tunne tulleesi kuulluksi, puhumattakaan että ymmärretyksi. Harkitset lopettamista.

Otan tämän puheeksi, mutta jännittää jo ennakkoon miten käy. Ei ole helppoa puhua asioistaan sellaiselle ihmiselle, joka tuntuu suhtautuvan niihin mitätöivästi. Mutta tässä tapauksessa jopa ilman terapiaa oleminen voisi olla jopa parempi vaihtoehto kuin se, että terapiassa käyminen pahentaa omaa oloa. Jonkun toisen terapeutin kanssa voivat kemiat mennä paremmin yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kohottautukaa mieluummin henkisyyteen, hakekaa vaikka Jumalaa, kuin uskotte jonkun terapeutin muka "parantavan" sinut. Älkää olko osa mielenterveysteollisuutta, johon kuuluvat: lääkärit, terapeutit, psykologit, lääketeollisuus, psykiatrit, he haluavat vian rahasi. Paranna itse itsesi; luo itsesi, ole rohkea, usko itseesi, elä aistein, älä mielestäsi käsin. Ei ole mitään oikeaa kaavaa "onnellisuuteen" ja hyvinvointiin, eikä se terapeutti sitä sinulle ainakaan pysty kertomaan. Rahan ja ajan tuhlausta.

Nyt mennään ohi aiheen. Tätä ei tässä kysytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuteissa on myös rikollisia, muistakaa se. Periaatteessa potilaan oikeuksien pitäisi olla turvattuja, jos on lailla säädellyllä terveydenhuollon ammattinimikkeellä työskentelevä psykoterapeutti tms., mutta käytännössä kun on mielenterveysalasta kysymys, potilaan oikeudet ovat olemattomat. Tuolla työskentelee myös potilaitaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä psykoterapeutteja. Siis jotka ovat jääneet kiinni. Tieto ei mene työnantajalle eikä mitään. Se ei mene edes JulkiTerhikkiin, niin että potilas pystyisi terapeuttia etsiessään varmistamaan sieltä, että löytää kunnollisen ammattilaisen. Ihmiset vain kuvittelevat, että valvonta jotenkin toimisi. Systeemi suojelee lähinnä näitä ammattilaisia.

Kun tällaistakin on, voi vain miettiä, miten paljon kaikkea pienempää pahaa terapeutit tekevät potilailleen vuodesta toiseen. On todella tärkeää, että potilas kuuntelee itseään siinä, miltä terapeutti tuntuu. Pahin ongelma on kuitenkin se, että juuri tämä asia mt-asiakkailta yleensä on täysin hukassa. Rajat rikottu, pienestä asti vähätelty jne. ja sen takia hakeudutaan hoitoon. He ovat alttiita täysin k-päiselle toiminnalle terapeuttien puolelta. Mitä tämäkin oli, kuten tässä ketjussa mainittiin, että asiakas oli kertonut väkivallasta ja terapeutti alkanut vähätellä asiaa ja pitänyt herkkähipiäisenä. (Muista, että terapeutti voi ns. omassa elämässään oikeasti esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan. Asema "ammattilaisena" voi tehdä ihmisestä totaalisen narsistin, ylimielisen kaikkia muita kohtaan.)

Kuinka pitkään kannattaa katsoa jos tilanne terapeutin kanssa kohenisi ja kyse on jostain väärinkäsityksistä? Vai pitäisikö terapiasuhde päättää nopeastikin jos tulee sellainen olo, että ollaan menossa väärään suuntaan?

Minä ottaisin asian puheeksi heti. Sanoisin suoraan, ettei homma etene, lähinnä pahenee, ja sen lisäksi tunnet negatiivisia viboja jatkuvasti. Et tunne tulleesi kuulluksi, puhumattakaan että ymmärretyksi. Harkitset lopettamista.

Otan tämän puheeksi, mutta jännittää jo ennakkoon miten käy. Ei ole helppoa puhua asioistaan sellaiselle ihmiselle, joka tuntuu suhtautuvan niihin mitätöivästi. Mutta tässä tapauksessa jopa ilman terapiaa oleminen voisi olla jopa parempi vaihtoehto kuin se, että terapiassa käyminen pahentaa omaa oloa. Jonkun toisen terapeutin kanssa voivat kemiat mennä paremmin yksiin.

Tiedän tunteen. Syyllistävän ja manipuloivan mitätöinnin kohdalla keskeytä terapeutti röyhkeästi, ja sano, että juuri tätä tarkoitat, tästä et pidä. Siinä kohtaa sitten tietysti vedotaan sinun tunne-elämäsi haurauteen. Tähän totea kylmästi, että voipi olla hyvin niin, mutta sinun tekniikoillasi se ei ainkaan vahvistu - päinvastoin. Tuloksia olisi varmasti jo tähän mennessä näkynyt.

Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuteissa on myös rikollisia, muistakaa se. Periaatteessa potilaan oikeuksien pitäisi olla turvattuja, jos on lailla säädellyllä terveydenhuollon ammattinimikkeellä työskentelevä psykoterapeutti tms., mutta käytännössä kun on mielenterveysalasta kysymys, potilaan oikeudet ovat olemattomat. Tuolla työskentelee myös potilaitaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä psykoterapeutteja. Siis jotka ovat jääneet kiinni. Tieto ei mene työnantajalle eikä mitään. Se ei mene edes JulkiTerhikkiin, niin että potilas pystyisi terapeuttia etsiessään varmistamaan sieltä, että löytää kunnollisen ammattilaisen. Ihmiset vain kuvittelevat, että valvonta jotenkin toimisi. Systeemi suojelee lähinnä näitä ammattilaisia.

Kun tällaistakin on, voi vain miettiä, miten paljon kaikkea pienempää pahaa terapeutit tekevät potilailleen vuodesta toiseen. On todella tärkeää, että potilas kuuntelee itseään siinä, miltä terapeutti tuntuu. Pahin ongelma on kuitenkin se, että juuri tämä asia mt-asiakkailta yleensä on täysin hukassa. Rajat rikottu, pienestä asti vähätelty jne. ja sen takia hakeudutaan hoitoon. He ovat alttiita täysin k-päiselle toiminnalle terapeuttien puolelta. Mitä tämäkin oli, kuten tässä ketjussa mainittiin, että asiakas oli kertonut väkivallasta ja terapeutti alkanut vähätellä asiaa ja pitänyt herkkähipiäisenä. (Muista, että terapeutti voi ns. omassa elämässään oikeasti esimerkiksi pahoinpidellä puolisoaan. Asema "ammattilaisena" voi tehdä ihmisestä totaalisen narsistin, ylimielisen kaikkia muita kohtaan.)

Kuinka pitkään kannattaa katsoa jos tilanne terapeutin kanssa kohenisi ja kyse on jostain väärinkäsityksistä? Vai pitäisikö terapiasuhde päättää nopeastikin jos tulee sellainen olo, että ollaan menossa väärään suuntaan?

Minä ottaisin asian puheeksi heti. Sanoisin suoraan, ettei homma etene, lähinnä pahenee, ja sen lisäksi tunnet negatiivisia viboja jatkuvasti. Et tunne tulleesi kuulluksi, puhumattakaan että ymmärretyksi. Harkitset lopettamista.

Otan tämän puheeksi, mutta jännittää jo ennakkoon miten käy. Ei ole helppoa puhua asioistaan sellaiselle ihmiselle, joka tuntuu suhtautuvan niihin mitätöivästi. Mutta tässä tapauksessa jopa ilman terapiaa oleminen voisi olla jopa parempi vaihtoehto kuin se, että terapiassa käyminen pahentaa omaa oloa. Jonkun toisen terapeutin kanssa voivat kemiat mennä paremmin yksiin.

Tiedän tunteen. Syyllistävän ja manipuloivan mitätöinnin kohdalla keskeytä terapeutti röyhkeästi, ja sano, että juuri tätä tarkoitat, tästä et pidä. Siinä kohtaa sitten tietysti vedotaan sinun tunne-elämäsi haurauteen. Tähän totea kylmästi, että voipi olla hyvin niin, mutta sinun tekniikoillasi se ei ainkaan vahvistu - päinvastoin. Tuloksia olisi varmasti jo tähän mennessä näkynyt.

Toimii.

Kiitos, hyvä neuvo!

Vierailija kirjoitti:

Annoin terapeutille kriittistä palautetta eräästä asiasta ja hän kysyi samantien, että tarkoittaako tämä sitä, että haluan lopettaa terapian. Tuntui aika erikoiselta reaktiolta. Aika hyökkäävältä.

Mulle on käynyt hieman samalla tavalla. En ehtinyt käydä lyhytterapiassa kuin pari kertaa, kun terapeutti oli mielestäni niin kohtuuton ja ilkeä, että aloin itkeä. Terapeutin tulkinta oli papereiden mukaan, että suutuin. No, ehkä sitten osin niinkin. Yhtä kaikki, kysymys oli heti tuon jälkeen, että ilmoitetaanko YTHS:lle, että tämä oli tässä.

Jouduin jauhamaan tapahtunutta YTHS:llä, sillä olin asiasta tosi hämmentynyt. Se oli ihan kuin rankaiseva kysymys tunnereaktiosta. Vuosien jälkeenkin pidän kysymystä vääränä, sillä ehdottomasti mielestäni olisi pitänyt antaa kuva, että kyllä täällä itkeä saa, jatketaanpa ensi kerralla. 

MInun tulkintani oli se, että terapeutti halusi itse minusta eroon, ja oli kätevää tarttua tuohon ja ikään kuin pistää asiakasta vastuuseen mahdollisesta lopettamisesta.