En halua ottaa lasta syliin, halailla enkä varsinkaan pussailla. Miten olette pitäneet yllä rajojanne pienen lapsen kanssa?

Jos et pysty koskemaan lastasi, hellimään ja pitämään sylissä, hakeudu hoitoon. Lapsen, ei itsesi takia.

No. Pidä ainakin ehkäisystä huolta jatkossa.

Mutta nelivuotias on jo niin iso, että voit jutellakin hänen kanssaan ja kertoa ystävällisesti, mistä et pidä. Keksi teille yhteistä kivaa tekemistä joka ei edellytä koskettelua. Ja nielet vastenmielisyyden ja kestät satunnaiset kosketukset lapselta.

Miksi teit lapsen?

Miten te edes olette saaneet lapsen aikaiseksi? Ei teillä taida puolisoidenkaan kesken läheisyyttä olla.

Niin ja korosta korostamasta päästyäsikin, että vika ei ole lapsessa vaan sinussa, ja että rakastat lasta kaikesta huolimatta.

3

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tuollaista ymmärrä. Sun pitää nyt ajatella lapsesi parasta ja työntää omat ongelmat sivuun.

Ei tämä ole sellainen asia, jonka voisi vain työntää sivuun. Jos se olisi, olisin tietenkin tehnyt sen jo aikaa sitten. Ap

Vierailija kirjoitti:

No. Pidä ainakin ehkäisystä huolta jatkossa.

Mutta nelivuotias on jo niin iso, että voit jutellakin hänen kanssaan ja kertoa ystävällisesti, mistä et pidä. Keksi teille yhteistä kivaa tekemistä joka ei edellytä koskettelua. Ja nielet vastenmielisyyden ja kestät satunnaiset kosketukset lapselta.

Kiitos rationaalisesta vinkistä. Jotakin tällaista olen jo tehnytkin. Minusta on tärkeä opettaa lapsellekin, että hän saa itse päättää, kuka häneen koskea ja millä tavalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi teit lapsen?

Tiesin, että pystyn olemaan hyvä vanhempi omalla tavallani. Kaikki eivät ole fyysisiä tai helliä, mutta minulla on muita vahvuuksia. Ap

Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia

Saako lapsi halit ja pusut runsain määrin toiselta vanhemmalta?

Mitä teet jos lapsi vaikka satuttaa itsensä ja tarvitsee lohdutusta?

Hanki tällainen hygieniahaalari itsellesi, lisäksi voit laittaa kommandopipon ja kypärän sekä hansikkaat käteen, niin vältyt ainakin ihokosketukselta.

https://www.hoivatarvike.fi/hygieniahaalarit

Vierailija kirjoitti:

Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia

TIedän kyllä omat rajani, kiitos vain. Ap

Lapsi tarvitsee syliä ja läheisyyttä kasvaakseen eheäksi aikuiseksi, juuri luin julkaisun (thl) jonka mukaan sylittely on lapsen aivojen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Toivottavasti toinen vanhempi täyttää tarpeen mutta sinun pitäisi hakeutua terapiaan.

Tuota... millä tavalla se lapsi saatiin aikaiseksi noin niinkuin teknisesti?

Vierailija kirjoitti:

Saako lapsi halit ja pusut runsain määrin toiselta vanhemmalta?

Mitä teet jos lapsi vaikka satuttaa itsensä ja tarvitsee lohdutusta?

Kyllä, toinen vanhempi on huomattavasti fyysisempi hellyyden osoittaja.

Puhdistan haavan, laitan laastarin ja puhallan päälle. Autan lasta sanoittamaan kivun kokemusta. Ap

Ei siinä mitään rajoja ole tarvinnut pitää. Kyllä lapsi huomaa, ettei ole tervetullut syliin. En muista, että yli 3-vuotiaat olisivat juuri olleet sylissä. Varsinaisesti halannut tai pussanut en ole koskaan. 

Ihan yllättävän normaaleja ovat. Vanhimmalla oma perhe ja ammatti, kaksi muuta opiskelevat. 

Miksi se nuoleskelu olisi hyvän vanhemman mitta? Olen panostanut henkiseen läheisyyteen. En välitä fyysisestä kosketuksesta ja lapsistanikin on sitä myötä sellaisia tullut. 

Eläinmaailman perään täällä ihkuillaan usein, mutta eläinpennut hyvinkin varhain joutuvat kokemaan itsenäistymisen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuota... millä tavalla se lapsi saatiin aikaiseksi noin niinkuin teknisesti?

Kuten sanoin, kykyni sietää läheisyytä vaihtelee kausittain. Välillä tulee jaksoja, etten kestä sitä yhtään, välillä taas halailu tuntuu oikein hyvältä. Ap

Se lapsi ei tiedä rajoja, vaan nimenomaan kosketuksella opetetaan missä ne rajat ovat. Varsinkin koska lapsi ei ymmärrä sanoja yhtä hyvin kuin kosketusta, joka on tapa puhua ilman sanoja. Oma keho on raja muun maailman välillä ja sitä on vaikea löytää ilman kosketusta toiselta, jolloin sen rajan tuntee. Nämä ovat sellaisia asioita mitä ei äkkiä välttämättä tiedosta.

Pieninä lapsemme ovat toki olleet sylissä ja hellittyjä, mutta ei meillä kummankaan lapsuuden perheissäkään ole harrastettu mitään isompien lasten tai aikuisten halailuja, saati suukotteluja, joten ei niin osata itsekään omassa perheessä käyttäytyä - erityisesti muun kuin oman puolison suulle suutelua ei meistä vanhemmista ymmärrä kumpikaan, ei vain tunnu oikealta. Kättelemme kuitenkin ihmisiä "normaalisti" kuten Suomessa on tapana ja meillä on muutenkin oikein hyvät, etten sanoisi läheiset, välit niin lapsiimme kuin omiin vanhempiimme ja niin omiin kuin puolison sisaruksiin, joten emme näe mitään tarvetta suukotteluille ja halailuille. (Ei sovi meille ja aika jäykkää, ei luontevaa, tuo näyttää olevan monen muunkin suomalaisen kohdalla.)

Toivottavasti isä on pääsääntöinen huoltaja, jotta lapsi saa tarvitsemansa hoidon.