Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua ottaa lasta syliin, halailla enkä varsinkaan pussailla. Miten olette pitäneet yllä rajojanne pienen lapsen kanssa?
29.07.2017 |
Asiasta voisi kirjoittaa pidemminkin, mutta oleellinen mahtui otsikkoon. Olen aina ollut ihminen, jolle fyysinen läheisyys on kausittain hyvin vaikeaa. Puoliso ymmärtää kyllä tarpeeni ja rajani, mutta miten hoidan asian lapsen kanssa? Lapsi on nelivuotias.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes olette saaneet lapsen aikaiseksi? Ei teillä taida puolisoidenkaan kesken läheisyyttä olla.
Lue aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia että saa toiselta vanhemmalta hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut ajatusta poliisivaltioista, mutta mitä ihan kahjoihiin keskustenaloittelijoihin tulee - mikäli eivät provoile - on aika voimakkaana mieleeni tullut ajatus ajokorttitapaisesta vanhempainkortista, eli vaikka 4-5 kk kestävästä kurssista ennen vauvan syntymää, minkä perusteella sitten asiantuntijat voisivat päättää, mitä pariskuntaa kannattaa myöhemmin seurata tiiviimmin, mun muassa juuri tällaista täysin väärällä raiteella olevaa Ap:ta joka kieltää lapseltaan fyysisen hellyyden kokonaan ja elää jossain harhaluulossa että silti voisi muka jotenkin olla ,,hyvä vanhempi jolla on muita vahvuuksia. Oksettaa!
Toki voi olla hyvä vanhempi muuten.
Ei varmaan pystynyt imettämäänkään.
Apinakokeissa on tutkittu, että jos poikanen ei saa läheisyyttä tarpeeksi, se kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsen?
Ei lasta tehdä halinalleksi tai ei ainakaan pitäisi tehdä. Hyvä äiti/isä voi olla ilman jatkuvaa halailua ja imelää rakkauden hokemista. Kuka 50-luvun isä nyt edes koski lapseen? Ihan hyviä isiä on siinäkin joukossa.
Minä olen tehnyt lapsia ihan muista syistä kuin täyttääkseni omia hellyyden tarpeitani.
Mun exät olisi puutteistaan huolimatta halunneet lapsen. Aikuisella (sulla) olisi ollut vastuu sanoa ajoissa ei. Nyt tossa kuviossa kärsii kaikki. Näin itekin eksien pettyvän kuullessaan kielteisen vastauksen. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia
TIedän kyllä omat rajani, kiitos vain. Ap
Oletko ajatellut ikinä hakeutua terapiaan tuollaisen estymän takia?
Todennäköisesti lapsestasi tulee seksiriippuvainen, joka etsii nälkäisesti toisen ihmisen läheisyyttä, jota lapsena jäi puuttumaan.
Mutta toivottavasti lapselle on läheisyydestä pitävä isä ja isovanhemmat, he voivat ravita lasta hellyydellään.
Vähän kyllä arveluttaa, millaisia omat vanhempani ovat olleet, jos sinusta on tullut noin jännittynyt.
Oma äitini ei kyennyt pitämään minua sylissä kuin syntymäpäivänäni. Olen koko ikäni kärsinyt iho-ongelmista, jotka kytken tähän hellyyden puutteeseen. Kosketuksen kaipuuseen.
Hae apua, älä jää tuleen makaamaan. Aika kulkee, ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua olet katkeran tai surullisen nuoren aikuisen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut ajatusta poliisivaltioista, mutta mitä ihan kahjoihiin keskustenaloittelijoihin tulee - mikäli eivät provoile - on aika voimakkaana mieleeni tullut ajatus ajokorttitapaisesta vanhempainkortista, eli vaikka 4-5 kk kestävästä kurssista ennen vauvan syntymää, minkä perusteella sitten asiantuntijat voisivat päättää, mitä pariskuntaa kannattaa myöhemmin seurata tiiviimmin, mun muassa juuri tällaista täysin väärällä raiteella olevaa Ap:ta joka kieltää lapseltaan fyysisen hellyyden kokonaan ja elää jossain harhaluulossa että silti voisi muka jotenkin olla ,,hyvä vanhempi jolla on muita vahvuuksia. Oksettaa!
Toki voi olla hyvä vanhempi muuten.
Varsinkin alakouluikäiselle lapselle ja siitä eteen päin. Vauvalle ei. Sanaton hellyys on elinehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän sylissä, halaan ja silitän, mutta naamani minkäänlaiselle rääpimiselle on nolla toleranssi.
Tunnen vaikka millä mitalla miehiä jotka ei todellakaan jatkuvasti hali ja pusi lapsiaan mutta näköjään täällä kaikilla mammoilla on kunnon sylittelijä-pusittelija isukit kaikilla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia
TIedän kyllä omat rajani, kiitos vain. Ap
Oletko ajatellut ikinä hakeutua terapiaan tuollaisen estymän takia?
Todennäköisesti lapsestasi tulee seksiriippuvainen, joka etsii nälkäisesti toisen ihmisen läheisyyttä, jota lapsena jäi puuttumaan.
Mutta toivottavasti lapselle on läheisyydestä pitävä isä ja isovanhemmat, he voivat ravita lasta hellyydellään.
Vähän kyllä arveluttaa, millaisia omat vanhempani ovat olleet, jos sinusta on tullut noin jännittynyt.
Oma äitini ei kyennyt pitämään minua sylissä kuin syntymäpäivänäni. Olen koko ikäni kärsinyt iho-ongelmista, jotka kytken tähän hellyyden puutteeseen. Kosketuksen kaipuuseen.
Hae apua, älä jää tuleen makaamaan. Aika kulkee, ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua olet katkeran tai surullisen nuoren aikuisen äiti.
Yritätkö nyt siis sanoa että sinä olet seksiriippuvainen koska jäit vaille äitisi kosketusta? Ehkä sinä itse tarvitset sitä terapiaa
Lapsiparka. Toivottavasti edes iskä pitää sylissä kun äiti on kylmä jääkalikka.
Miten ihmeessä pystyit edes yhdyntään jos kosketus on noin vastenmielistä? Pidit silmät kiinni ja ajattelit isänmaata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoppa ap videoita orpokodin lapsista jotka ovat saaneet vain mekaanista hoivaa ilman syliä ja pusuja. He ovat apaattisia, ilottomia, vaisuja.
Miten ruokit vauvaa? Pidit tuttipulloa kepin nokassa ja olit itse viiden metrin päässä?
Sääliksi käy miestäsikin kun vaimo vihaa kosketusta ja seksiä. Varmaan hänellä on jo sivusuhde normaalin naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuikkuli kirjoitti:
Miten ruokit vauvaa? Pidit tuttipulloa kepin nokassa ja olit itse viiden metrin päässä?
Sääliksi käy miestäsikin kun vaimo vihaa kosketusta ja seksiä. Varmaan hänellä on jo sivusuhde normaalin naisen kanssa.
Joko nyt loppuu ukkojen kulissisuhteiden ihannointi?
Hänestä varmaan kasvaa kylmä aikuinen joka kohtelee ihmisiä etäisesti. Sen näkee kuka ei ole saanut rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia
TIedän kyllä omat rajani, kiitos vain. Ap
Oletko ajatellut ikinä hakeutua terapiaan tuollaisen estymän takia?
Todennäköisesti lapsestasi tulee seksiriippuvainen, joka etsii nälkäisesti toisen ihmisen läheisyyttä, jota lapsena jäi puuttumaan.
Mutta toivottavasti lapselle on läheisyydestä pitävä isä ja isovanhemmat, he voivat ravita lasta hellyydellään.
Vähän kyllä arveluttaa, millaisia omat vanhempani ovat olleet, jos sinusta on tullut noin jännittynyt.
Oma äitini ei kyennyt pitämään minua sylissä kuin syntymäpäivänäni. Olen koko ikäni kärsinyt iho-ongelmista, jotka kytken tähän hellyyden puutteeseen. Kosketuksen kaipuuseen.
Hae apua, älä jää tuleen makaamaan. Aika kulkee, ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua olet katkeran tai surullisen nuoren aikuisen äiti.
Yritätkö nyt siis sanoa että sinä olet seksiriippuvainen koska jäit vaille äitisi kosketusta? Ehkä sinä itse tarvitset sitä terapiaa
Olen jo 66-vuotias, ja monella tavalla elämäni varrella käsitellyt tämän tunne-elämän ongelman. Seksi ei ollut kohdallani se asia, johon jäin koukkuun, vaan syöminen. Kärsin ahmimishäiriöstä ja anoreksiasta vuorotellen.
Omien lasteni kanssa eläminen oli hyvin tervehdyttävää, saatoin antaa heille hellyyttä ja läheisyyttä, ja se paransi minua.
Äitini sanoi, kun näki miten pidän lapsiani sylissä, että nyt hänkin tajuaa, miten lapsia pitäisi hoitaa. Syntynyt v. 29, vaurioituneessa perheessä, joka vaurioitti hänetkin. Mutta lapsiani hän oppi pitämään sylissä, ja se paransi häntäkin.
Mutta hän kertoi, että kun hän sitten tajusi, mitä oli menettänyt meidän lapsuudessa, hän itki, eikä koskaan ennen ollut itkenyt sillä tavalla, eikä sen jälkeen.
Isoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia
TIedän kyllä omat rajani, kiitos vain. Ap
Oletko ajatellut ikinä hakeutua terapiaan tuollaisen estymän takia?
Todennäköisesti lapsestasi tulee seksiriippuvainen, joka etsii nälkäisesti toisen ihmisen läheisyyttä, jota lapsena jäi puuttumaan.
Mutta toivottavasti lapselle on läheisyydestä pitävä isä ja isovanhemmat, he voivat ravita lasta hellyydellään.
Vähän kyllä arveluttaa, millaisia omat vanhempani ovat olleet, jos sinusta on tullut noin jännittynyt.
Oma äitini ei kyennyt pitämään minua sylissä kuin syntymäpäivänäni. Olen koko ikäni kärsinyt iho-ongelmista, jotka kytken tähän hellyyden puutteeseen. Kosketuksen kaipuuseen.
Hae apua, älä jää tuleen makaamaan. Aika kulkee, ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua olet katkeran tai surullisen nuoren aikuisen äiti.
Yritätkö nyt siis sanoa että sinä olet seksiriippuvainen koska jäit vaille äitisi kosketusta? Ehkä sinä itse tarvitset sitä terapiaa
Olen jo 66-vuotias, ja monella tavalla elämäni varrella käsitellyt tämän tunne-elämän ongelman. Seksi ei ollut kohdallani se asia, johon jäin koukkuun, vaan syöminen. Kärsin ahmimishäiriöstä ja anoreksiasta vuorotellen.
Omien lasteni kanssa eläminen oli hyvin tervehdyttävää, saatoin antaa heille hellyyttä ja läheisyyttä, ja se paransi minua.
Äitini sanoi, kun näki miten pidän lapsiani sylissä, että nyt hänkin tajuaa, miten lapsia pitäisi hoitaa. Syntynyt v. 29, vaurioituneessa perheessä, joka vaurioitti hänetkin. Mutta lapsiani hän oppi pitämään sylissä, ja se paransi häntäkin.
Mutta hän kertoi, että kun hän sitten tajusi, mitä oli menettänyt meidän lapsuudessa, hän itki, eikä koskaan ennen ollut itkenyt sillä tavalla, eikä sen jälkeen.
Isoja asioita.
Vielä sen täydennän tähän, että meidän lasten ongelmia hellyydenpuutteen takia hän oli surrut vuosikausia, mutta vasta sitten tajusi myös itse menettäneensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenpani olivat juuri tuollaisia, ikinä ei halattu tai osoitettu kiintymystä mitenkään. Tämän seurauksena fyysinen läheisyys on minulle hankalaa ja sen tarve ajaa turvautumaan huonojen ihmisten seuraan. On pieni vaiva halata lasta ja pitää sylissä verrattuna siihen, että lapsi joutuu kärsimään. Sitä paitsi pitelemällä lasta sylissä totut itsekkin halaamiseen ja läheisyyteen, joka ei ole ollenkaan huono asia
TIedän kyllä omat rajani, kiitos vain. Ap
Oletko ajatellut ikinä hakeutua terapiaan tuollaisen estymän takia?
Todennäköisesti lapsestasi tulee seksiriippuvainen, joka etsii nälkäisesti toisen ihmisen läheisyyttä, jota lapsena jäi puuttumaan.
Mutta toivottavasti lapselle on läheisyydestä pitävä isä ja isovanhemmat, he voivat ravita lasta hellyydellään.
Vähän kyllä arveluttaa, millaisia omat vanhempani ovat olleet, jos sinusta on tullut noin jännittynyt.
Oma äitini ei kyennyt pitämään minua sylissä kuin syntymäpäivänäni. Olen koko ikäni kärsinyt iho-ongelmista, jotka kytken tähän hellyyden puutteeseen. Kosketuksen kaipuuseen.
Hae apua, älä jää tuleen makaamaan. Aika kulkee, ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua olet katkeran tai surullisen nuoren aikuisen äiti.
No tuskin tulee mitään seksiriippuvaista.
Todennäköisempää on, että lapsi kaihtaa aikuisena vain kosketusta. Miten voi kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollut?
Meilläkään kotona ei halailtu. Ihan vauvana ja taaperona pidettiin kyllä sylissä. Joskus saatettiin silittää päätä.
Olen isosta perheestä ja vanhemmat veljet joskus kanniskelivat meitä pienempiä esim. reppuselässä.
Minä en oma-aloitteisesti juuri hinkunut vanhempieni kainaloon. Toisaalta jos olin vaikka tipahtanut jostain tai kaatunut, niin minua ei aina lohdutettu silloin kun olisi tarvinnut.
Nyt aikuisenakaan en ole läheisyydenkaipuinen.
En kaipaa ihmisten käsiä iholleni. Sen täytyy olla joku aistijuttu, että toisten koskettelu tuntuu vastenmieliseltä.
Eläimiä tykkään kyllä silitellä.
Omaa suhdetta kosketukseen kannattaisi tarkastella, sillä kosketusvaje ruokkii riippuvuusalttiutta, ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Olen aina inhonnut ajatusta poliisivaltioista, mutta mitä ihan kahjoihiin keskustenaloittelijoihin tulee - mikäli eivät provoile - on aika voimakkaana mieleeni tullut ajatus ajokorttitapaisesta vanhempainkortista, eli vaikka 4-5 kk kestävästä kurssista ennen vauvan syntymää, minkä perusteella sitten asiantuntijat voisivat päättää, mitä pariskuntaa kannattaa myöhemmin seurata tiiviimmin, mun muassa juuri tällaista täysin väärällä raiteella olevaa Ap:ta joka kieltää lapseltaan fyysisen hellyyden kokonaan ja elää jossain harhaluulossa että silti voisi muka jotenkin olla ,,hyvä vanhempi jolla on muita vahvuuksia. Oksettaa!