Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua ottaa lasta syliin, halailla enkä varsinkaan pussailla. Miten olette pitäneet yllä rajojanne pienen lapsen kanssa?
29.07.2017 |
Asiasta voisi kirjoittaa pidemminkin, mutta oleellinen mahtui otsikkoon. Olen aina ollut ihminen, jolle fyysinen läheisyys on kausittain hyvin vaikeaa. Puoliso ymmärtää kyllä tarpeeni ja rajani, mutta miten hoidan asian lapsen kanssa? Lapsi on nelivuotias.
Kommentit (143)
Voin yhtyä tuohon, että hellyydettömyydellä on pitkäkestoiset seuraukset. Minun äitini oli tosi kylmä, ei pitänyt sylissä, ei lohduttanut. Isä oli enimmäkseen poissa. Nyt olen 25v ja elämäni on ollut hankalaa, on masennusta ja ahdistusta ja vaikeuksia luoda läheisiä ihmissuhteita. En ole koskaan seurustellut, koska en osaa olla lämpimässä läheisessä suhteessa. En osaa antaa sitä enkä vastaanottaa.
Toivon syvästi että pystyn vielä joskus rakkaudelliseen suhteeseen ja saan omia lapsia. Jos saan omia lapsia, tahdon antaa heille kaiken mitä en itse saanut <3 Halata aina ja kertoa joka päivä että rakastan heitä. Kunpa ap:kin pystyisit katkaisemaan tuon haitallisen mallin antamaan omalle lapsellesi helpomman tien kuin mikä sinulla ja minulla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs vauva-aika? Nostit pihdeillä ja pidit vain sitterissä? Vauva ja lapsi tarvitsee fyysistä hellyyttä ja läheisyyttä, sanallinen ei riitä niin pienelle. Lapsen hellyydentarve vaihtelee yksilöllisesti, mutta sitä ei missään nimessä tule kieltää! Miten lapsi voi kasvaa terveitsetuntoiseksi, jos hänen lähin hoitajansa ei anna tätä läheisyyttä ja tuo sitten lapselle hyväksymisen tunnetta? Ei se ole tätien, setien eikä päiväkodin tehtävä. Haluatko antaa lapsellesi tunnekylmyyden ja kelpaamattomuuden tunteen evääksi elämään? Jos sinulle on tehty niin, on sinun vastuusi vanhempana toimia lapsen tarpeesta lähtien. En ikinä voisi kieltää lapseltani läheisyyttä. Mene uudelleen terapiaan ja halaa heti lastasi.
En minäkään halua ottaa muita syliin kuin yhden stripparin.
Vierailija kirjoitti:
Mommot, kummit, naapurit ja muut ilmaiset lastenvahdit peliin vain. Kannattaa hankkia sellainen turvaverkko, että lapselle on aina hoitaja paikalla eikä tarvitse itse koskea tai huolehtia. Mahdollisimman nuorena päiväkotiin tietysti ja hankit sen päiväkodin niin, että mies voi kuljettaa. Sitten muuksi ajaksi kutsut aina jonkun hoitelemaan lasta ja keksit itsellesi paljon harrastuksia ja menoja. Isompana lapsen voi tuupata kaikenlaisille leireille ja keksiä joka iltaan pitkiä harrastuksia. Nykyisin on jopa sellaisia kuljetuspalveluita, jotka vie lapsen koulusta suoraan harrastukseen ja tuo kotiin, niin ei tarvitse itse.
MOMMOT? MÖMMÖT? TÄHH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi halit ja pusut runsain määrin toiselta vanhemmalta?
Mitä teet jos lapsi vaikka satuttaa itsensä ja tarvitsee lohdutusta?Kyllä, toinen vanhempi on huomattavasti fyysisempi hellyyden osoittaja.
Puhdistan haavan, laitan laastarin ja puhallan päälle. Autan lasta sanoittamaan kivun kokemusta. Ap
Tuo ei mitenkään korvaa lapsen tarvetta fyysiseen läheisyyteen ja hellyyteen. Halusit tai et niin olet tunnekylmä ja epäempaattinen egoistivanhempi, jolle omat rajat on tärkeämmät kuin täysipainotteisesti kehittyvän lapsen kasvattaminen.
Minusta sinun olisi aika mennä hakemaan asiaan ammattiapua, jos et itsesi niin sitten lapsesi tarpeiden takia. Vielä ei ehkä ole myöhäistä mutta kohta on ja sun rajat aiheuttaa toiselle ihmiselle elämänpituisen trauman.
Mielummin haluat romuttaa lapsen itsetunnon ja kehityksen kuin joskus vähän halailla häntä?
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä helvetin takia halusit lapsen? Siksi kun kaikki muutkin?
On hyvin todennäköistä, että lapselle tulee hankaliakin ongelmia mielenterveytensä kanssa tulevaisuudessa. Ole hyvä ja hakeudu terapiaan.
En halua ottaa vanhusta syliin, halailla enkä varsinkaan pussailla. Miten olette pitäneet yllä rajojanne ison vanhuksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni jäi tollaisesta vanhemmasta ikuinen riittämättömyyden tunne. Apua en osaa ottaa vastaan ja yksin on pärjättävä.
Pahinta mielestäni sinun käytöksessä on tuo ailahtelevaisuus, joskus otat haleja vastaan ja joskus et. Tuo sekoittaa lasta paljon ja saa lapselle sen tunteen, että vika on hänessä. Parempi olis olla halaamatta ikinä.
Meillä oli niin päin, että lapsi alkoi torjua niitä halauksia. Varmaan samoista syistä kuin ap:kin, ei vaan tykännyt niistä. Minä tietenkin sopeuduin tähän, eihän toista voi väkisellä halata. Myöhemmin, kun hän oli jo isompi koululainen, kirpaisi kyllä nähdä, että kaverit saivat häntä kyllä halata.
Mietin, voisiko sitä läheisyyttä tarjota kevyemmin? Jos halus tuntuu liian vaativalta, niin auttaisiko kädestä pitäminen? Se ei ole tietenkään sama kuin halaus, mutta siinä tulisi edes jonkinlainen kosketus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono provo. Tahallaan lietsotaan mammat mesoamaan ja haukkumaan ap:ta. Toki haukut tulisivat aiheesta, jos tämä olisi totta.
Tunnen nuoren naisen, jolla on aivan uskomattoman kaunis ja vivahteikas laajaskaalainen ääni.
En ole koskaan kuullut niin kaunista ääntä IKINÄ kellään.
Jos nyt kysyt, onko tuo nainen laulaja - Ei ole, sillä hän on äärimmäisen ujo ja arka, ei usko tulevansa ikinä miksikään. Nolla.
Ja vain siksi, että hänen vanhempansa eivät pitäneet sylissä, suukotelleet, hellitelleet tyttöä lapsena.
Vanhempien mielestä lapsi oli vain välttämätön paha, joka häiritsi heidän juhlintaansa ja ulkomaanmatkailuansa.
Nyt ovat kyllä katuneet vanhoina, kun naisesta ei oikeasti tullut muuta kun työtön mt-potilas, joka ei kykene tekemään mitään, koska oikeasti luulee vieläkin, ettei kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua ottaa vanhusta syliin, halailla enkä varsinkaan pussailla. Miten olette pitäneet yllä rajojanne ison vanhuksen kanssa?
Tätä voi soveltaa, kun on vaikeaa liittyen ihmisen kokoon...
Jos lapsi tarvitsee kosketusta lohduttamiseen ja pahan mielen takia, niin silloin aikuisen on vain joustettava omista rajoistaan. Minäkään en tosiaankaan joka kerta ole ollut sillä tuulella, että halaaminen ja sylissä pitäminen olisivat tuntuneet miellyttäviltä, mutta vanhemmuuteen kuuluu tarjota lapselle turvallisuutta.
Sellainen huvin vuoksi halailu on juttu, josta voi lapselle nätisti sanoa, että nyt ei kosketus tunnu hyvältä, mutta entäs jos istutaan vierekkäin ja minä vaikka luen sinulle. Lapsi yleensä näissä tilanteissa on huomiota vailla ja sitä saa tekemällä jotakin yhdessä. Vierekkäin istuessa saa myös läheisyyttä.
Vanhemmuuteen kuuluu, että pitää mennä epämukavuusalueelle aika usein. Se pitää tiedostaa jo ennen kuin tekee lapsia, että vanhemmuus on varsinkin alle kouluikäisen kanssa vielä aika fyysistä, koska lapsi tarvitsee vanhemman kosketusta tunteistansa selviämiseen.
”Kehonkuva, hyväksytyksi tulemisen tunne, stressinsieto ja unen laatu – kaikkeen tähän kosketuksella on kiinteä yhteys. Kosketusten kautta lapsi kasvaa eheäksi ihmiseksi, mutta se on tärkeää kaikenikäisille. Kosketuksen voima on jopa maailmoja muuttava, sanoo Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen johtaja ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.”
Vierailija kirjoitti:
Tunnen nuoren naisen, jolla on aivan uskomattoman kaunis ja vivahteikas laajaskaalainen ääni.
En ole koskaan kuullut niin kaunista ääntä IKINÄ kellään.
Jos nyt kysyt, onko tuo nainen laulaja - Ei ole, sillä hän on äärimmäisen ujo ja arka, ei usko tulevansa ikinä miksikään. Nolla.
Ja vain siksi, että hänen vanhempansa eivät pitäneet sylissä, suukotelleet, hellitelleet tyttöä lapsena.
Vanhempien mielestä lapsi oli vain välttämätön paha, joka häiritsi heidän juhlintaansa ja ulkomaanmatkailuansa.
Nyt ovat kyllä katuneet vanhoina, kun naisesta ei oikeasti tullut muuta kun työtön mt-potilas, joka ei kykene tekemään mitään, koska oikeasti luulee vieläkin, ettei kykene.
Ihmisen lääppiminen ei tee hänestä parempaa.
Lääppiminen opettaa, että toinen saa nauttia kehostasi vaikka lupaa kysymättä.
Kylvetä lapsi kerran päivässä niin ei inhota. Omani olivat aina puhtaita ja aina sylissä.
Vierailija kirjoitti:
”Kehonkuva, hyväksytyksi tulemisen tunne, stressinsieto ja unen laatu – kaikkeen tähän kosketuksella on kiinteä yhteys. Kosketusten kautta lapsi kasvaa eheäksi ihmiseksi, mutta se on tärkeää kaikenikäisille. Kosketuksen voima on jopa maailmoja muuttava, sanoo Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen johtaja ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.”
Päinvastoin. Kosketus viestittää: "kehosi on MINUN käsissäni."
Alue: Aihe vapaa
Ja tästä syystä 50- luvulla syntyneet isät olivat niitä kylmiä isiä, joihin ei koskaan muodostunut normaalia suhdetta. Näiden lapset sitten istuvat terapiassa aikuisena ja sen ajan isän roolia kritisoidaan nykyään rajusti.
Ap kertoo menestyneensä elämässä ihan ilman hellimistä. Kuitenkin on käynyt terapiassa ja oman lapsen koskettaminen tuntuu pahalta. Eli jäljet näkyy ja siirtyvät seuraavalle polvelle. Eikä se näköjään edes harmita. Surullista.