Millaista on elämä lapsettomana keski-ikäisenä?

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Meillä on vain yksi lapsi, lukiolaispoika, ja on ihana seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. Kyllä hän on elämämme rakkaus ja rikkaus!!! Parisuhdekin pojan isän kanssa on hyvä, mutta ehdottomasti lapsi on kaiken a ja o!

Ihan sellaista kuin siitä haluaa tehdä. Kun ei voi paeta sen taakse, että on vanhemman velvollisuuksia, ei ole oikein tekosyitä olla elämättä.

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi lapsi, lukiolaispoika, ja on ihana seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. Kyllä hän on elämämme rakkaus ja rikkaus!!! Parisuhdekin pojan isän kanssa on hyvä, mutta ehdottomasti lapsi on kaiken a ja o!

Sinun pojastasi ja elämästäsi ei kysytty mitään.

parasta se vapaus, voi suunnitella huimia, uskomattomiakin asioita, joita ei taatusti lapsiin sitoutunut voi edes kuvitella, kuten vaikka muuttoa suurelle valliriutalle, unelmien työpaikan ottamista jostain Papuan viidakosta , tai hullujenkin työurien kokeilua, kuten näyttelijän työtä Hollywoodissa (siis kokeilua) EI ole huolta siitä että entä jos epäonnistuu, millä elättää kolme parkuvaa lasta tai asuntolainoja ym. Voi lähteä vaikka kerjäläiseksi jonnkkin huitsin nevadaan, eli ottaa riskejä joita lapsellinen ei voisi ottaa (ellei nyt ole ihan holtiton tai kelvoton mies)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Kuka pitää sinusta huolta, kun olet vanha ja sairas?

Jokainen ihminen hankkii elämälleen omanlaisensa sisällön (lapsia tai ei).

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Jaahas.... 

Tässä totuus: 

Täyttä paskaa, olen viisikymppinen enkä mikään uraohjus ole koskaan ollut ja en tule tietysti enää olemaankaan. Sisällyksetöntä tyhjän pyörittämistä valtion virassa. Onneksi on siskon lapset ja hänellä jo lapsenlapsia. Eli suku on tärkeä. Sitä tärkeämmäksi tulee, mitä vanhempi. 

Nämä "velat" valehtelevat täällä. En oikeasta elämästä tiedä yhtä ainutta, joka aidosti olisi tyytyväinen tässä iässä tilanteeseensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Kuka pitää sinusta huolta, kun olet vanha ja sairas?

sairas voi ola nuorikin, ja entä jos kukaan ei elä vanahksi?

Entä jos itse sairastut enne kunlapsesi ovat aikuisia? Typerää tehä lapsia vaan jotain kuviteltua omaa vanhuuttaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Kuka pitää sinusta huolta, kun olet vanha ja sairas?

Ei kukaan. Kuolen rauhassa sitten kun on se aika minkä luonto määrää. On ihanan rauhallista lähteä, kun tietää että kukaan ei jää edes kaipaamaan. 

Itse asiassa tämä on aika suuri pelottomuuteni ja onnellisuuteni lähde, että kukaan ei ole minusta mitenkään riippuvainen, ei edes tunnepohjaisesti saati käytännössä. Minun ei tarvitse varmistella ja turvailla, vaan voin elää miten haluan, koska olisin valmis lähtemäänkin täältä vaikka tänään, jos elämä niin määrää. Mutta niin kauan kuin riittää päiviä, nautin niistä jokaisesta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Yksin sitä on lapsellisetkin vanhana. Luulitko että sinua käydään katsomassa? Tai jopa otetaisiin lastesi kotiin kun olet sairas? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Joku on tainnut nyt viettää hieman liikaa aikaa kyselyikäisen kanssa ja taantunut siihen vaiheeseen...

Mitenniin? x 1000

Kivaa. Viihdyn mainiosti oman yritykseni, kirjojen, hyvän ruoan, opiskelemisen, monenlaisten päähänpistojen ja parin leppoisan harrastuksen seurassa. Minusta on myös mukavaa rentoutua monta kertaa päivässä eli nauttia ellun kanana olemisesta. Juuri tätä teen toivottavasti myös eläkkeellä, töitä kuitenkin vain satunnaisesti.

t. Sinkkunainen 51 v. :)

Viisikymppisen lapsettoman naisen elämäni on just sellaista kuin halusinkin. Olen hyvässä työssä ja saan hyvää palkkaa, enää ei tarvitse huolehtia urakehityksestä ja paahtaa hullun lailla töitä. Asunto on maksettu. Parisuhde saman miehen kanssa kestänyt 25 vuotta, olemme toistemme parhaat ystävät, sielunsisarukset ja rakastetut. Minulla on paljon vapaa-aikaa, jonka täytän pelkästään sellaisilla asioilla, jotka minua kiinnostavat ja huvittavat. Ei ole pakkoa mennä mihinkään ja tehdä mitään mitä ei halua.

Säästöjä on sen verran, että voimme jäädä eläkkeelle, ja huolehtia siitä, että joku pitää meistä huolen. En tiedä yhtään ainoaa vanhusta, jonka omat lapset haluaisivat heidät kotiinsa asumaan, tai hoitaisivat yötä päivää kun he ovat sairaita. En kaipaa lapsenlapsia, en ole koskaan ollut erityisen ihmisrakas enkä halua paljon sosiaalisia kontakteja. Ystäviä on vuosikymmenten takaa, ja uusia tuttavuuksia voi solmia jos sitä haluaa. Urheiluharrastus pitää hyvässä kunnossa, samoin terveellinen elämäntapa. 

Jos mieheni kuolisi tai jättäisi minut, kaipaisin häntä paljon, mutta pystyisin kyllä jatkamaan elämääni yksinkin. En näe mitään syytä miksen eläisi loppuikääni onnellisena lapsettomana ja lapsenlapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Jäisihän mulle nuo kaverit ja harrastukset. Jos mies jättäisi, osaisin elää yksinkin. Ilman työtäkin pärjäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Yksin sitä on lapsellisetkin vanhana. Luulitko että sinua käydään katsomassa? Tai jopa otetaisiin lastesi kotiin kun olet sairas? 

Totta kai useimpia autetaan ja tehdään jopa kaikkensa vanhentuvien vanhepiensa eteen. Kovin on kyynen asenne sinulla. 

Tässä katsoin juuri naapurin vanhaa pariskuntaa, kun ihana poika kävi pesemässä ikkunat ja parvekelasit. Toki joillekin käy syystä tai toisesta niin ikävästi, että lapset hylkäävät. Mutta vähemmistössä nämä varmaa ja omaa syytä siihen sitten paljolti on. 

Terve suhde lapsiin poikiii auttamisen halun, silloin kun elämänsä ehtoopuolella sitä tarvitsee.