Millaista on elämä lapsettomana keski-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Jos sinun lapsesi kuolisi, jäisikö elämääsi mitään sisältöä? Entäs jos riitaudut lapsesi kanssa syystä tai toisesta niin, että hän katkaisee välit sinuun kokonaan, jäisikö elämääsi mitään sisältöä? Minä en ole ollut puheväleissä äitini kanssa moneen vuoteen, enkä missään tapauksessa tule pitämään hänestä mitään huolta, kun sen aika on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Jos sinun lapsesi kuolisi, jäisikö elämääsi mitään sisältöä? Entäs jos riitaudut lapsesi kanssa syystä tai toisesta niin, että hän katkaisee välit sinuun kokonaan, jäisikö elämääsi mitään sisältöä? Minä en ole ollut puheväleissä äitini kanssa moneen vuoteen, enkä missään tapauksessa tule pitämään hänestä mitään huolta, kun sen aika on.

Kai siihen sitten on jotkut,oikein  painavat syynsä,jos kerran  noin äitiäsi kohtaan tunnet ja koet ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Kyllä perheellinenkin saa olla rauhassa, kun lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja muuttaneet pois kotoa. Sitä alkaa jo kaivatakin elämää taloon, kun on tottunut lapsiperheen arkeen. Surettaa niiden puolesta, jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, he eivät ymmärrä mitä menettävät.

Jaa. Minulle on sopinut paremmin kuin hyvin se, että en ole joutunut viettämään lapsiperheen arkea missään vaiheessa aikuiselämääni. Nautin joka päivä rauhalliseen ja viihtyisään kotiini tulemisesta ja ajatuksesta siitä, että saan tehdä ihan sitä, mitä mieleen juolahtaa.

Numero 32 kysyy: "Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla?" Vastaukseni on ehdottomasti kyllä. En ole ehtinyt kyllästyä tämänkaltaiseen elämään vielä 52 ikävuoteeni mennessä, enkä usko, että kyllästynkään. Minun ei tarvitse etsiytyä ns. ruuhkavuosien meininkiin hetkeksikään sen vuoksi, että sitten nauttisin omasta rauhastani enemmän. Ei minun tarvitse hakata päätäni seinäänkään vain sen vuoksi, että tuntuisi niin kivalta sitten, kun saan lopettaa. :)

Nro 28

Vierailija kirjoitti:

Olen 4-kymppinen sairaanhoitaja, hoidan ihmisiä kaikki päivät töissä enkä todellakaan kotiin tullessani jaksaisi enää hoivata ketään. Vietän elämääni aivan tavallisesti, käyn töissä ja teen pitkiä vuoroja, harrastan lenkkeilyä ja golfia, ystäviä on paljon, välillä käydään viihteelläkin yhdessä. Keski-ikäisenä todennäköisesti ryhdyn matkustelemaan, se kun on minulla aikaisemmin vähän jäänyt... :) olen hyvin eläinrakas, joten koiranhankinta on käynyt mielessä, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sitten.

Olen siis tyytyväinen. Lapsia en ole koskaan voinut itselleni kuvitella.

Muuta kysyttävää?

Katotaan kolmenkymmen vuoden kuluttua mielentilaasi. Jos AV-palsta vielä on olemassa tule kertomaan kuulumisiasi. 

Pidän tämän, että lapsettomat ikääntynnet ihmiset ovat omituisia ja vähintäänkin piilokatkeria elämälleen. Sinähän olet aivan nuori vielä. Et edes elämäsi puolessa välissä, mikä elinajanodotteet kohdallasi pitävät paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Kyllä perheellinenkin saa olla rauhassa, kun lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja muuttaneet pois kotoa. Sitä alkaa jo kaivatakin elämää taloon, kun on tottunut lapsiperheen arkeen. Surettaa niiden puolesta, jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, he eivät ymmärrä mitä menettävät.

Jaa. Minulle on sopinut paremmin kuin hyvin se, että en ole joutunut viettämään lapsiperheen arkea missään vaiheessa aikuiselämääni. Nautin joka päivä rauhalliseen ja viihtyisään kotiini tulemisesta ja ajatuksesta siitä, että saan tehdä ihan sitä, mitä mieleen juolahtaa.

Numero 32 kysyy: "Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla?" Vastaukseni on ehdottomasti kyllä. En ole ehtinyt kyllästyä tämänkaltaiseen elämään vielä 52 ikävuoteeni mennessä, enkä usko, että kyllästynkään. Minun ei tarvitse etsiytyä ns. ruuhkavuosien meininkiin hetkeksikään sen vuoksi, että sitten nauttisin omasta rauhastani enemmän. Ei minun tarvitse hakata päätäni seinäänkään vain sen vuoksi, että tuntuisi niin kivalta sitten, kun saan lopettaa. :)

Nro 28

Eihän sinulla muuta mahdollisuutta enää olekaan kuin uskotella itsellesi olevasi tyytyväinen. Ihmeitä saisi tapahtua, jos raskaaksi tulisit. 

Tule kahdenkymmenen vuoden kuluttua sanomaan naama peruslukeimilla samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Kyllä perheellinenkin saa olla rauhassa, kun lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja muuttaneet pois kotoa. Sitä alkaa jo kaivatakin elämää taloon, kun on tottunut lapsiperheen arkeen. Surettaa niiden puolesta, jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, he eivät ymmärrä mitä menettävät.

Jaa. Minulle on sopinut paremmin kuin hyvin se, että en ole joutunut viettämään lapsiperheen arkea missään vaiheessa aikuiselämääni. Nautin joka päivä rauhalliseen ja viihtyisään kotiini tulemisesta ja ajatuksesta siitä, että saan tehdä ihan sitä, mitä mieleen juolahtaa.

Numero 32 kysyy: "Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla?" Vastaukseni on ehdottomasti kyllä. En ole ehtinyt kyllästyä tämänkaltaiseen elämään vielä 52 ikävuoteeni mennessä, enkä usko, että kyllästynkään. Minun ei tarvitse etsiytyä ns. ruuhkavuosien meininkiin hetkeksikään sen vuoksi, että sitten nauttisin omasta rauhastani enemmän. Ei minun tarvitse hakata päätäni seinäänkään vain sen vuoksi, että tuntuisi niin kivalta sitten, kun saan lopettaa. :)

Nro 28

Samanikäinen ja nautin myös rauhasta ja olen nauttinut jo kymmenen vuotta täysin. Sitäkin ennen ihan tarpeeksi, vaikka on kolme lasta. 

Uskokaa, että nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. En tietenkään ole kokenut täydellistä rauhaa pikkulapsiaikana, mutta en ole sitä joka hetki halunnutkaan. Muut asiat olivat niin palkitsevia. 

Eli vastakkainasettelu on turhaa. Ja muistakaa, että on ihmisiä, jotka eivät kaipaa sitä jatkuvaa itsensä ympärillä pyörimistä. Voi nauttia siitä, että on tarpeellinen. Outoa teille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Kuka pitää sinusta huolta, kun olet vanha ja sairas?

Ammattitaitoiset hoitajat, eli hyvän vanhainkodin henkilökunta tai kotihoito. Entä sinusta?

Eikö tässä haluttukaan keski-ikäisten vastauksia (kuten otsikossa luki), vaan seitsemänkymppisten?

20-30-vuotiaalle sanotaan, että kyllä se mieli vielä muuttuu. 40-vuotiaalle sanotaan, että nyt äkkiä se lapsi, tai kadut viimeistään kymmenen vuoden kuluttua. 50-vuotiaalle taas sanotaan, että kyllä sinä nyt viimeistään 20 vuoden kuluttua kadut. Huvittavaa.

Uskokaa tai älkää. Mulla on 1-vuotias, jonka kanssa ollaa puuhailtu kaikenlaista lähes koko päivän. Nyt Hän haluaa selailla Imagea ja vaatii elehtimällä, että kääntelen hänelle sivuja. Raivarit, jos en tottele.

Haluaisin vain hetken lueskella tätä ketjua rauhassa. Sellasta se on. Mut pois en vaihtais, on se niin rakas.

Ihan mukavaa on, kiitos kysymästä.

En ole vapaaehtoisesti tässä tilanteessa kuitenkaan. Miehelleni ja minulle ei perinteisin menetelmin ole lasta kuulunut. Olemme kuitenkin ihan tyytyväisiä elämäämme kahdestaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Kuka pitää sinusta huolta, kun olet vanha ja sairas?

Entä voitko sinä olla varma etteivät lapsesi muuta toiseen maahan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Mitäs sitten jos ne lapset ja lapsenlapset elää satojen tai tuhansienkin kilometrien päästä? Näin on käynyt monelle...

Miten lapsettoman ja perheellisen keski-ikäisen elämä muka muuten eroaa toisistaan, kuin että perheellisellä on enemmän nuorempia sukulaisia. Jokapäiväisessä elämässä lapset ja lapsenlapset ei välttämättä juuri näy sen kummemmin kuin lapsettomallakaan.

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Paitsi että sitten kun täytät 52 ja naama näyttää kuin vanhalta kurpalta, ja viikon kohokohta on perjantaijurrit, eikä uutta miestä tai naista noin vaan löydykään, niin ehkä SITTEN  ajatteletkin että olisiko elämä hiukan syvällisempää lasten kanssa?

Mitäs paskaa nuo "säälin lapsettomia" kommentit on olevinaan? Juu niin minäkin säälin kaikkia jotka lapsia ovat päättäneet haluta, täysin omasta tahdosta. Jäätte kuule paljosta paitsi. Että eiköhän jokainen elä elämäänsä miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Kyllä perheellinenkin saa olla rauhassa, kun lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja muuttaneet pois kotoa. Sitä alkaa jo kaivatakin elämää taloon, kun on tottunut lapsiperheen arkeen. Surettaa niiden puolesta, jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, he eivät ymmärrä mitä menettävät.

Jaa. Minulle on sopinut paremmin kuin hyvin se, että en ole joutunut viettämään lapsiperheen arkea missään vaiheessa aikuiselämääni. Nautin joka päivä rauhalliseen ja viihtyisään kotiini tulemisesta ja ajatuksesta siitä, että saan tehdä ihan sitä, mitä mieleen juolahtaa.

Numero 32 kysyy: "Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla?" Vastaukseni on ehdottomasti kyllä. En ole ehtinyt kyllästyä tämänkaltaiseen elämään vielä 52 ikävuoteeni mennessä, enkä usko, että kyllästynkään. Minun ei tarvitse etsiytyä ns. ruuhkavuosien meininkiin hetkeksikään sen vuoksi, että sitten nauttisin omasta rauhastani enemmän. Ei minun tarvitse hakata päätäni seinäänkään vain sen vuoksi, että tuntuisi niin kivalta sitten, kun saan lopettaa. :)

Nro 28

Eihän sinulla muuta mahdollisuutta enää olekaan kuin uskotella itsellesi olevasi tyytyväinen. Ihmeitä saisi tapahtua, jos raskaaksi tulisit. 

Tule kahdenkymmenen vuoden kuluttua sanomaan naama peruslukeimilla samaa. 

Voi hellanduudelis. Sinun ja kaltaistesi kirjoittajien on pakko olla katras trolleja, koska ei noin yksiniitisiä ja ahdasmielisiä ihmisiä oikeasti voi olla olemassa kovin monta kappaletta.

Minä sanoin nelisenkymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran, että minä en halua lapsia, ja olen siis hoitanut ehkäisyn kunnolla. Sinä syytät minua valehtelijaksi ja vaadit vielä kahdenkymmenen vuoden näyttöä asiasta. Tuollaista käytöstä en ole tavannut muilta kuin kiihkouskovaisilta, jotka ovat sitä mieltä, että uskonnottomuus on selvä todiste uskovaisuudesta. Mutta kai tuo vapaaehtoisesti lapsettomien inhoaminen - tai trollaaminen - uskonnosta käy.

Sinä ja minä voimme istuskella vierekkäin kunnalliskodin pihalla sähköpyörätuoleissamme muutaman kymmenen vuoden kuluttua, mutta ei huolta, koska minä olen tosi empaattinen kuuntelija. Jaksan tuntikaupalla kuunnella sinun itkeskelyäsi siitä, että tyttäresi muistaa sinua vain jouluisin muodollisella kortilla, johon hän on väärentänyt sinulle tuntemattomiksi jääneiden lapsenlastesi nimikirjoitukset, ja poikasi käy tervehtimässä sinua usein, mutta vie sinun rahapussisi sisällön ja krapulapäissään nipistää käsivartesi mustelmille vaatiessaan tunnuslukujasi. Voit sitten kertoa minulle toisenlaisenkin tarinan, mutta tässä odotellessani arvelen, että ei sinun kasvattamiltasi lapsilta ole unohtamista ja väkivaltaa kummempaa huomaamista odotettavissa. ;)

Nro 28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Paitsi että sitten kun täytät 52 ja naama näyttää kuin vanhalta kurpalta, ja viikon kohokohta on perjantaijurrit, eikä uutta miestä tai naista noin vaan löydykään, niin ehkä SITTEN  ajatteletkin että olisiko elämä hiukan syvällisempää lasten kanssa?

Aika harvalla 52-vuotiaalla on enää syvällisiä lapsia saman katon alla. Sitä samaa perjantaikännien odotusta se on sullakin edessä, kun lapset on muuttaneet kotoa. Ainakin jos et tosiaan mitään muuta lapsetonta tekemistä oikeasti keksi.

Työ sujuu huonosti, parisuhdetta ei ole, mielenterveys reistailee ja elämästä puuttuu mielekkyys. Lapset eivät tilannetta korjaisi, enkä voisi tarjota heille kovin hyvää kasvuympäristöä. Parempi kaikkien kannalta että olen lapseton.

Minulla on kolme lasta. Elämäni on ihanaa, rakastan lapsiani ja heidän kanssaan on ihana viettää aikaa, pelata, leikkiä, jutella ym. Sopii minulle. Naapurissani asuu lapseton pariskunta, yli nelikymppisiä ovat. Näyttävät onnellisilta, omistavat koiria ja hevosen. Matkustelevat myös paljon. Uskon että heidän elämänsä on yhtä ihanaa kuin omanikin, eri tavalla vain. Me ihmiset olemme erillaisia, joten eikö ole vain hyvä että jokainen elää sellaista elämää mistä itse pitää?