Millaista on elämä lapsettomana keski-ikäisenä?

Heh, 

Täällä on taas velojen ja "velojen" kokoontumisajot käynnissä. Mikäpä mukavampaa kuin roikkua aaveellä, kun ei muuta tekemistä ole edes kauniina kesäpäivänä. 

Oikasti veloja on vain n. 10 prosenttia suomalaisista ja tässäkin on huomioitu hyvin nuoret, jotka saattavat mielensä muuttaa. 

Minä arvostan lapsiperheitä. Olen jäänyt lapsettomaksi terveydellisistä syistä. En usko näihin hehkutuksiin pätkän vertaa ja omassa elämässäni en ole tyytyväiseen lapsettomaan keski-ikäiseen törmännyt. Voivat esittää sitä, mutta ei minua petetä. 

Lapsia tehneet ihmiset ovat aivan sairaita näiden keskustelujen perusteella. Pahansuopia, ajattelemattomia ja kertakaikkisen typeriä. Kuka lapsista mukamas välittävä ihminen oikeasti markkinoi lasten tekemisen ihanuutta ihmiselle, joka ei lapsia halua? Ihminen, joka on sadistinen, vahingoniloinen ja haluaa mahdollisimman paljon huonosti hoidettuja ja onnettomia lapsia ja vanhempia maailmaan?

Mutta kun MINÄ olen niin erinomainen ja parempi ja MINUN tapani elämää ja MINUN arvomaailmani on niin ylivertainen, että kaikkien muiden tulee olla samaa mieltä. Minäminäminä...

Lapsettoman elämässä on paljon enemmän sisältöä kuin perheellisen. Lapseton voi elää täysillä, perheellisen elämä on pelkkää tavallista arkea.

Miks lapsettomat on niin helvetin kateellisia lapsettomille? Miksi mietitte jatkuvasti lapsettomien elämää, ettekö tajua että paistaa läpi tuo katkeruus ja katumus omasta päätöksestä hankkia penskoja! Jättäkää lapsettomat rauhaan!

Hei 30, ihailen sua, kun huolehdit siitä vanhasta miehestä. Olet kyllä epäitsekäs. Aika moni on, olen huomannut.

Itse tappelen kasiluokkalaisen kanssa, ja aina välillä tulee mieleen, että olis se helppoa, jos ei olis lapsia...oli niistä pieninä iloakin, mutta murkut on kyllä vaikeita. Tai ei kaikki oo, joidenkin teinit on ihan kivoja.

Monillehan ne lapset aiheuttaa valtavasti vaikeuksia ;D lapsi voi olla ongelmatapaus, rikollinen, luonnevikainen jne..... Moni lapsi ei edes mene vanhainkotiin katsomaan vanhempiaan kuin max kerran vuoteen jos silloinkaan..monilla vanhemmilla ja lapsilla välit kokonaan poikki jne.

Perheellisen elämä on yhtä huolta ja taistelua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman elämässä on paljon enemmän sisältöä kuin perheellisen. Lapseton voi elää täysillä, perheellisen elämä on pelkkää tavallista arkea.

Näkisi näitä "täysillä eläjiä" sitten vaikka viisikymppisinä. 

Kyllä se pariskunnankin elämä kumisee tyhjyyttään viimeistään tässä vaiheessa. Muuttaisin mielipiteeni, jos näitä tuntisin, mutta en ainuttakaan pariskuntaa saati yksinelävää. Yksinelävät vasta köyhää elämää viettävätkin, mikäli ulkoisesti tätä mitataan. 

Toki heillä voi olla rikas sisäinen maailma, mutta ei siltä vaikuta. 

Ja olen lapseton eli ei oma lehmä ojassa tälle havainnolle. Niin paljon on näitä lapsettomia nähnyt ja itseni nyt ainakin tunne. 

Täällä on peukutuksista päätelle ihan toisenlainen jakauma kuin netin ulkopuolella. Selvähän se, että perheelliset ovat vaikkapa lasten kanssa ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Heh, 

Täällä on taas velojen ja "velojen" kokoontumisajot käynnissä. Mikäpä mukavampaa kuin roikkua aaveellä, kun ei muuta tekemistä ole edes kauniina kesäpäivänä. 

Oikasti veloja on vain n. 10 prosenttia suomalaisista ja tässäkin on huomioitu hyvin nuoret, jotka saattavat mielensä muuttaa. 

Minä arvostan lapsiperheitä. Olen jäänyt lapsettomaksi terveydellisistä syistä. En usko näihin hehkutuksiin pätkän vertaa ja omassa elämässäni en ole tyytyväiseen lapsettomaan keski-ikäiseen törmännyt. Voivat esittää sitä, mutta ei minua petetä. 

Ei sun usko muuta sitä tosiasiaa että meitä onnellisia lapsettomia on paljon.

Minä arvostan perheellisiä ja perheettömiä ihmisiä. Miten helkkarissa teitä (esim ap ja sinä) voi näin paljon kaivella toisten ihmisten vapaaehtoiset valinnat? ?

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen elämä on yhtä huolta ja taistelua.

Harvoin kai nyt ihan näin? Toki on huolta ja vastuuta, mutta on sitten ihan toisenlaisia onnenhetkiäkin vastapainona. 

Tietysti voi käydä niin kurjasti, että on lähinnä tätä huolta. 

Life is good.

Minä nautin elämästäni.

Terveisin Keski-ikäinen lapseton hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keski-ikäinen (42) lapseton, miehetön nainen. Elämäni on oikein ihanaa :) En harrasta ihmissuhteita eikä ole mitään erityisiä harrastuksia. En kaipaa sellaisia. Nautin niin valtavasti pienestä arjestani ja silkasta olemassa olemisen tunteesta, että mitä tekisin moisilla pinnallisilla virikkeillä?

Kuka pitää sinusta huolta, kun olet vanha ja sairas?

Ei kukaan. Kuolen rauhassa sitten kun on se aika minkä luonto määrää. On ihanan rauhallista lähteä, kun tietää että kukaan ei jää edes kaipaamaan. 

Itse asiassa tämä on aika suuri pelottomuuteni ja onnellisuuteni lähde, että kukaan ei ole minusta mitenkään riippuvainen, ei edes tunnepohjaisesti saati käytännössä. Minun ei tarvitse varmistella ja turvailla, vaan voin elää miten haluan, koska olisin valmis lähtemäänkin täältä vaikka tänään, jos elämä niin määrää. Mutta niin kauan kuin riittää päiviä, nautin niistä jokaisesta :)

Ei tuo kyllä lapsettomuutta vaadi. Itse olen myös elänyt elämäni niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Siksi juuri hankin lapsetkin kun en viitsinyt varmistella ja turvailla. Nyt ovat onneksi jo aika isoja, eivätkä lapset yleensäkään ole riippuvaisia vanhemmistaan kuin rajallisen ajan. :-) Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, 

Täällä on taas velojen ja "velojen" kokoontumisajot käynnissä. Mikäpä mukavampaa kuin roikkua aaveellä, kun ei muuta tekemistä ole edes kauniina kesäpäivänä. 

Oikasti veloja on vain n. 10 prosenttia suomalaisista ja tässäkin on huomioitu hyvin nuoret, jotka saattavat mielensä muuttaa. 

Minä arvostan lapsiperheitä. Olen jäänyt lapsettomaksi terveydellisistä syistä. En usko näihin hehkutuksiin pätkän vertaa ja omassa elämässäni en ole tyytyväiseen lapsettomaan keski-ikäiseen törmännyt. Voivat esittää sitä, mutta ei minua petetä. 

Ei sun usko muuta sitä tosiasiaa että meitä onnellisia lapsettomia on paljon.

Minä arvostan perheellisiä ja perheettömiä ihmisiä. Miten helkkarissa teitä (esim ap ja sinä) voi näin paljon kaivella toisten ihmisten vapaaehtoiset valinnat? ?

Ei kaivele yhtään mikään. Olen siis itsekin lapseton, joskin tahattomasti. 

On mahdollisesti onnellisia lapsettomia ikääntyneitä ihmisiä. En vain tunne yhtäkään. Jokainen heistä on omituinen ja katkera. Minäkin siis... en sulje itseäni pois tästä arvioista. 

Useilla on jokin eläin, joka korvaa lasta. Se vasta kauheata katsottavaa on, jotenkin irvokasta usein. 

Vierailija kirjoitti:

Useilla on jokin eläin, joka korvaa lasta. Se vasta kauheata katsottavaa on, jotenkin irvokasta usein. 

Kaikki tietämäni lapsettomat koiran omistavat naiset kohtelevat koiriaan joko vauvoinaan tai miehinään. En tunne ketään koiran omistavaa naista, jolla olisi mutkaton suhtautuminen koiraansa ihan vaan koirana, kuten miehillä yleensä on.

Olen 4-kymppinen sairaanhoitaja, hoidan ihmisiä kaikki päivät töissä enkä todellakaan kotiin tullessani jaksaisi enää hoivata ketään. Vietän elämääni aivan tavallisesti, käyn töissä ja teen pitkiä vuoroja, harrastan lenkkeilyä ja golfia, ystäviä on paljon, välillä käydään viihteelläkin yhdessä. Keski-ikäisenä todennäköisesti ryhdyn matkustelemaan, se kun on minulla aikaisemmin vähän jäänyt... :) olen hyvin eläinrakas, joten koiranhankinta on käynyt mielessä, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sitten.

Olen siis tyytyväinen. Lapsia en ole koskaan voinut itselleni kuvitella.

Muuta kysyttävää?

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tässä ketjussa on mainittu sisään päin käpertyminen jotenkin negatiivisena asiana. Mutta se ei ole aina sitä ollenkaan. Se voi olla luonnollinen elämänvaihe, jossa elämänilo aletaan löytää sisältä sen sijaan, että sitä tarvitsisi haalia ulkomaailmasta ikään kuin sisäisen tyhjyyden ja pitkästyneisyyden poistamiseksi. 

Itse olen vaistomaisesti valinnut yksin elämisen ja lapsettomuuden jo ennen kuin ymmärsin miksi. Oli aika, jolloin jopa valitin että kun kukaan mies ei minua huoli, ja kun en saa sitä mitä kaikki muut saa, mutta oikeasti en edes etsinyt, sillä jokin syvempi osa itseä tiesi jo silloin, että se ei ole minun tieni, minun ei kuulu elää sitä tavallista elämää. 

Vasta keski-iän kynnyksellä aloin ymmärtää miksi, että se on henkinen ja hengellinen tie joka vaatii valtavasti yksinäisyyttä ja rauhaa ja tietynlaista itsensä eristämistä siitä mitä "maailma" ajattelee, miten maailma kokee. On ollut aikoja, jolloin minulla ei ole ollut ulkoisesti juuri mitään, mutta olen ollut niin täynnä iloa, rauhaa ja onnea, että ne jotka ulkoapäin arvostellen ovat voineet sääliä köyhää elämääni, olisivat kadehtineet jos olisivat saaneet hetkeksi kokea sen mitä koin sisäisesti. Sisäinen runsaus tosin aina alkaa ilmetä myös ulkoisena runsautena, tavalla tai toisella, joten tuskin minua nykyisin enää kukaan säälisi ihan ulkoisinkaan kriteerein. Mutta rauhani ja iloni lähde ei ole ulkoisessa, sillä tässä maailmassa kaikki on muuttuvaista ja katoavaista - elämäni sisältö ja iloni on pelkästään Olemisessa, joka on itsen syvin olemus ja yhtä jumaluuden kanssa. Sen lisäksi en tarvitse muuta sisältöä.

Jotain tällaista on omakin kokemukseni, vaikka ehkä sanallistan sen agnostikkona vähän eri tavoin. Mutta minäkin koen pelkän olemisen valtavaksi iloksi. Kun istun tässä, koen kuinka elämänenergia täyttää kehoni ja se on itsessään valtavan tyydyttävä tunne. Mieli on hiljaa, ja vain havaitsee ja huomaa kaiken. Mitä minä tarvitsisin, kun kaikki on tässä nyt. Mitä olisi jotkut lapset tai urat tai saavutukset sen hiljaisen mutta voimakkaan energian ja olemisen tunteen rinnalla joka on kanssasi aina? Miksi tavoittelisin sellaista kun minulla on jo kaikki mitä tarvitsen?

Mutta ihmiset eivät yleensä ymmärrä, kun ovat niin kiinni siinä näkemyksessä että elämää mitataan ulkoisilla saavutuksilla. Minulla ei ole miestä, lapsia, ei kummoista uraakaan eikä mitään ihmeempiä saavutuksia, joten minun oletetaan olevan onneton ja säälittävä. Syrjäytyneeksikin joku voisi sanoa koska tykkään nauttia ilostani ja rauhastani yksin. He eivät vaan tiedä mitä tämä syrjäytynyt ja säälittävä kokee sisäisesti ;)

- 5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, 

Täällä on taas velojen ja "velojen" kokoontumisajot käynnissä. Mikäpä mukavampaa kuin roikkua aaveellä, kun ei muuta tekemistä ole edes kauniina kesäpäivänä. 

Oikasti veloja on vain n. 10 prosenttia suomalaisista ja tässäkin on huomioitu hyvin nuoret, jotka saattavat mielensä muuttaa. 

Minä arvostan lapsiperheitä. Olen jäänyt lapsettomaksi terveydellisistä syistä. En usko näihin hehkutuksiin pätkän vertaa ja omassa elämässäni en ole tyytyväiseen lapsettomaan keski-ikäiseen törmännyt. Voivat esittää sitä, mutta ei minua petetä. 

Ei sun usko muuta sitä tosiasiaa että meitä onnellisia lapsettomia on paljon.

Minä arvostan perheellisiä ja perheettömiä ihmisiä. Miten helkkarissa teitä (esim ap ja sinä) voi näin paljon kaivella toisten ihmisten vapaaehtoiset valinnat? ?

Ei kaivele yhtään mikään. Olen siis itsekin lapseton, joskin tahattomasti. 

On mahdollisesti onnellisia lapsettomia ikääntyneitä ihmisiä. En vain tunne yhtäkään. Jokainen heistä on omituinen ja katkera. Minäkin siis... en sulje itseäni pois tästä arvioista. 

Useilla on jokin eläin, joka korvaa lasta. Se vasta kauheata katsottavaa on, jotenkin irvokasta usein. 

Siinä on vissi ero puhutaanko tahattomasti lapsettomista vanhuksista, vai veloista.  Minä tein onnellisessa ja keski-ikäisen vakaassa elämäntilanteessani ja onnessani abortin kun en halua lasta rakkaan puolisoni tai kenenkään muunkaan kanssa, vaan haluan turvata hyvän elämäni. Se on aivan eri lähtökohta kuin se, että on ikänsä haaveillut lapsesta, mutta ei ole saanut. Meilläkin on lemmikkejä, olisi kamalaa sanoa, että korvaisivat lasta, koska lapsihan olisi kamala asia. Eläimet taas ovat ihania ja rakkaita perheenjäseniä, toisin kuin lapsi olisi.

On tutkittu et lapsettomat on onnellisia päätöksestä ja hyvin harvoin, lähes koskaan kadu päätöstään myöhemmin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Äläpäs nyt maalaile liikaa ...Ikävä tietysti sanoakaan, mutta tosiasia on kuitenkin se,että joidenkin vanhempien(ehkä ainoakin lapsi) saattaakin kuolla johonkin, tai jostain syystä ennen aikojaan.Mitäpä luulet heidän elämänsä sisällön kokemiselleen  siinä vaiheessa käyvän?