Millaista on elämä lapsettomana keski-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

En lukenut ketjua, mutta nyt alkaa kieltämättä jo kiinnostaa, että miksi joku jaksaa tehdä joka päivä jonkun tällaisen "tehkää lapsia tai kadutte" -tyylisen aloituksen tänne. Onko syynä uskonnollinen vakaumus? Vai ovatko lapsettomat naiset kenties kateuden kohde tai jonkinlainen uhka? Ja uskooko joku todella, että jankkaamalla jotain omaa näkemystään keskustelupalstalla ihmiset yhtäkkiä muuttaisivat arvonsa, elämäntyylinsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa, koska joku sanoi jotain netissä?  :) Kiinnostaa ja samalla vähän huolestuttaa tällaisten tyyppien henkinen hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Paitsi että sitten kun täytät 52 ja naama näyttää kuin vanhalta kurpalta, ja viikon kohokohta on perjantaijurrit, eikä uutta miestä tai naista noin vaan löydykään, niin ehkä SITTEN  ajatteletkin että olisiko elämä hiukan syvällisempää lasten kanssa?

En ole tuo, jolle kommentoitiin, mutta ap:n lapsi/lapset alkavat kyllä huolestuttaa lastensuojelullisesta näkökulmasta katsottuna, kun äiti on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Huono esimerkki. Entäs jos lapsi olisi elämän sisältö ja se kuolisi. Entäs sitten?

Toivottavasti saan joskus lapsia. Täytyy kuitenkin sanoa, että on todella naivistista olettaa, että ne lapset sitten jotenkin sinun ollessa vanha, huolehtisi. Bullshit 😃 Ennen ehkä oli näin, mutta ei nykyään.

Eli keski-iässä tai vanhana voit olla aivan samalla lailla yksin ja unohdettu, oli lapsia tainei.

Odottaisin samaa kuin nykyiseltäkin (n. 30v) elämältä. Ystäviä, sukulaisia, harrastuksia. Miksi tämä muuttuisi kun en itse tee muutoksia elämässäni?

Haluaisin kuulla nimimerkki käyttäjä 102:n elämästä lisää. Kuullosti ihanalle. Miten pääsen samaan? :)

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nimimerkki käyttäjä 102:n elämästä lisää. Kuullosti ihanalle. Miten pääsen samaan? :)

Oikoteitä ovat nykyhetkessä eläminen, tietoisuus kaikesta ja sisäinen hiljaisuus. Niin moni, ja niin minäkin ennen, peittää kaiken merkityksellisen ja kauniin sillä, että tietoisuus on keskittynyt omaan sisäiseen ajatus- ja tunnevirtaan, jossa taas useimmiten pyörii tunkkaiset samat kuviot. 

Eilen kun kävelin lenkillä, olin haltioituneessa ilon tilassa siitä kaikesta kauneudesta jonka keskellä olin. Värikkäät kukat huimasivat väreillään, syreenin tuoksu täytti ilman, aurinko paistoi, västäräkki hyppi edelläni pyrstöään iloisesti keikutellen (minä aina pysähdyn jos näen sellaisen, etten häiritsisi tai pelottaisi sitä), joka puolella vehreys ja runsaus ilmaisivat Luojansa kunniaa. Mutta niin moni jonka ohitin, ei todennäköisesti nähnyt sitä juuri ollenkaan, koska he ajattelivat muita asioita, tai keskittyivät älypuhelimeensa. Minun olisi tehnyt mieli hyppiä ilosta ja halata kaikkea olemassa olevaa, mutta moni muu näytti ilottomalta ja ankaralta - keskellä paratiisia. Ihmekös sitä sitten tarvitsee elämään merkitystä ulkoisista asioista, jos ei huomaa niitä asioita jotka jo elämä on ilmaiseksi antanut.