Millaista on elämä lapsettomana keski-ikäisenä?

Minä en ainakaan halua elää enää siinä vaiheessa, kun olen täysin muiden avun varassa. Mieluummin lähden oman käden kautta. Ei elämä ole mitenkään itseisarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Yksin sitä on lapsellisetkin vanhana. Luulitko että sinua käydään katsomassa? Tai jopa otetaisiin lastesi kotiin kun olet sairas? 

Totta kai useimpia autetaan ja tehdään jopa kaikkensa vanhentuvien vanhepiensa eteen. Kovin on kyynen asenne sinulla. 

Tässä katsoin juuri naapurin vanhaa pariskuntaa, kun ihana poika kävi pesemässä ikkunat ja parvekelasit. Toki joillekin käy syystä tai toisesta niin ikävästi, että lapset hylkäävät. Mutta vähemmistössä nämä varmaa ja omaa syytä siihen sitten paljolti on. 

Terve suhde lapsiin poikiii auttamisen halun, silloin kun elämänsä ehtoopuolella sitä tarvitsee. 

Aika paljon halvemmaksi tulee muuten palkata joku pesemään ne ikkunat ja parvekelasit.

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Yksin sitä on lapsellisetkin vanhana. Luulitko että sinua käydään katsomassa? Tai jopa otetaisiin lastesi kotiin kun olet sairas? 

Totta kai useimpia autetaan ja tehdään jopa kaikkensa vanhentuvien vanhepiensa eteen. Kovin on kyynen asenne sinulla. 

Tässä katsoin juuri naapurin vanhaa pariskuntaa, kun ihana poika kävi pesemässä ikkunat ja parvekelasit. Toki joillekin käy syystä tai toisesta niin ikävästi, että lapset hylkäävät. Mutta vähemmistössä nämä varmaa ja omaa syytä siihen sitten paljolti on. 

Terve suhde lapsiin poikiii auttamisen halun, silloin kun elämänsä ehtoopuolella sitä tarvitsee. 

Aika paljon halvemmaksi tulee muuten palkata joku pesemään ne ikkunat ja parvekelasit.

Jos raha on sinulle kaiken mittari, niin ei voi kuin sääliä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ja helppoa ja kivaa :). Mulla on mies, työ, kaverit ja harrastukset. En tarvitse muuta.

Jos miehesi jättäisi ja saisit potkut, niin jäisikö elämääsi mitään sisältöä?

Jos sun lapset kuolisivat, jäiskö elämääsi mitään sisältöä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Olen laittanut saman merkille, että lapsettomat keski-ikäiset pariskunnat vaikuttavat jotenkin surullisilta, aivan kuin heiltä puuttuisi jotain tärkeää. Yksinäiset lapsettomat keski-ikäiset taas tulevat mökkihöperöiksi ja välit kaikkiin läheisiin katkeavat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Johtuisko kuitenkin siitä, että fyysisesti ja psyykkisesti sairaat eivät niitä lapsia halua, koska eivät koe kykenevänsä hoitamaan lapsiaan?

T: olen lapseton, koska olen sairas. En ole sairas, koska olen lapseton.

Oikein hyvää on elämä.

Olen 54-vuotias.

Työn lisäksi huolehdin kuolleen äitini entisestä 94-vuotiaasta lapsettomassa miesystävästä.

Minulla on aviomies jolla on 25- vuotias tytär josta pidän kovasti,

Olen vanhusten parissa touhutessaninhuomannut että ei omat lapset automaattisesti tarkoita että huolta pidetään. Kroonikko-osastot ja vanhainkodit ovat täynnä erittäin yksinäisiä lapsellisia vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Kyllä perheellinenkin saa olla rauhassa, kun lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja muuttaneet pois kotoa. Sitä alkaa jo kaivatakin elämää taloon, kun on tottunut lapsiperheen arkeen. Surettaa niiden puolesta, jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, he eivät ymmärrä mitä menettävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla? 

Isäni oli töissä Linnanmäellä ja vapaa pääsy sinne tietysti joka päivä. Näin 70-luvulla. Kaverit ihmettelivät, miksen joka päivä siellä käy:D 

Kun rauhaa on rajoitetusti (lapset isovanhemmillaan, naapurissa, leirillä ym.), niin siitä vain silloin nauttii. En minä 80 vuotta halua nauttia putkeen rauhasta. Haudassa ehtii...

Mutta jokainen toki valintansa tekee ja en sano, että sinun on mitenkään huonompi kuin minun. 

En itse tiedä, mitä olisin tehnyt jos en perhettä olisi saanut? Kai jotenkin sopeutunut? Turha sitä nyt on miettiä, kun on lapsia ja lapsenlapsiakin liuta. 

Tässä ketjussa on mainittu sisään päin käpertyminen jotenkin negatiivisena asiana. Mutta se ei ole aina sitä ollenkaan. Se voi olla luonnollinen elämänvaihe, jossa elämänilo aletaan löytää sisältä sen sijaan, että sitä tarvitsisi haalia ulkomaailmasta ikään kuin sisäisen tyhjyyden ja pitkästyneisyyden poistamiseksi. 

Itse olen vaistomaisesti valinnut yksin elämisen ja lapsettomuuden jo ennen kuin ymmärsin miksi. Oli aika, jolloin jopa valitin että kun kukaan mies ei minua huoli, ja kun en saa sitä mitä kaikki muut saa, mutta oikeasti en edes etsinyt, sillä jokin syvempi osa itseä tiesi jo silloin, että se ei ole minun tieni, minun ei kuulu elää sitä tavallista elämää. 

Vasta keski-iän kynnyksellä aloin ymmärtää miksi, että se on henkinen ja hengellinen tie joka vaatii valtavasti yksinäisyyttä ja rauhaa ja tietynlaista itsensä eristämistä siitä mitä "maailma" ajattelee, miten maailma kokee. On ollut aikoja, jolloin minulla ei ole ollut ulkoisesti juuri mitään, mutta olen ollut niin täynnä iloa, rauhaa ja onnea, että ne jotka ulkoapäin arvostellen ovat voineet sääliä köyhää elämääni, olisivat kadehtineet jos olisivat saaneet hetkeksi kokea sen mitä koin sisäisesti. Sisäinen runsaus tosin aina alkaa ilmetä myös ulkoisena runsautena, tavalla tai toisella, joten tuskin minua nykyisin enää kukaan säälisi ihan ulkoisinkaan kriteerein. Mutta rauhani ja iloni lähde ei ole ulkoisessa, sillä tässä maailmassa kaikki on muuttuvaista ja katoavaista - elämäni sisältö ja iloni on pelkästään Olemisessa, joka on itsen syvin olemus ja yhtä jumaluuden kanssa. Sen lisäksi en tarvitse muuta sisältöä.

Samankaltaista kuin lapsettomana nuorena aikuisena, mutta on varaa tehdä mitä haluaa ja elämä on paljon kivempaa muutenkin. Rakastan elämääni.

Monivammaisista 98% on lapsettomia. Johan tämä tilasto kertoo karua tarinaansa siitä, mitä lapsettomille käy.

Hei haloo! Valuiko aivot synnytyksessä kaarimaljaan? :D

T: sisäänpäin kääntynyt onnellinen erakko, joka nauttii hiljaisuudesta, yksin luonnossa olemisesta, tuntikausien lukemisesta, iltapäivään nukkumisesta, aikatauluttomuudesta, hiljaisuutta vaativasta tutkimustyöstään.

P.s tulisin hulluksi jos joutuisin päivästä toiseen toistamaan samoja rutiineja ja kuuntelemaan vikinää ja siivoamaan muiden sotkuja. Minä haluan tuijottaa ikkunasta joelle kolme tuntia hiljaisuudessa, syödä pelkkiä suklaadonitseja ruuaksi, nukkua kun nukuttaa ja lukea hyvää kirjaa koko viikonlopun putkeen riippumatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Kyllä perheellinenkin saa olla rauhassa, kun lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja muuttaneet pois kotoa. Sitä alkaa jo kaivatakin elämää taloon, kun on tottunut lapsiperheen arkeen. Surettaa niiden puolesta, jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, he eivät ymmärrä mitä menettävät.

Yritä löytää ilonaiheita omasta elämästäsi, äläkä kanna huolta elämiinsä tyytyväisten puolesta.

Ei toisen iloa tai ilon puutetta voi ulkopuolelta tietää, siksi kannattaa keskittyä siihen että oma elämä on sellaisessa kuosissa että siinä on hyvä olla.

Jos puhtia vielä sen jälkeen riittää, voi aina yrittää tuoda ilonaiheita toistenkin elämään. Kutsu vaikka lapsettomia ystäviäsi mukaan perheenne iloihin, näin voitte kaikki tuoda iloa toistenne elämään ja lapsesikin oppivat ymmärtämään erilaisia elämänvalintoja tutustuessaan uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Entä jos ei tykkää sosiaalisista suhteista? Lapsettomuuden parhaita puolia on se, että ei ole näitä "pakkosuhteita" hoitajien ja lasten kaverien vanhempien ja opettajien jne jne kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää lähinnä nuo työn oravanpyörässä juoksevat uraihmiset. Kaikki on uhrattu rahan alttarille, ja rahaa  on pakko saada koska on asuntolainat ja lapset ja lasten harrastukset ja autolainat tms. Lapseton voi elää ikuista nuoruuttaan.

Lapsetonkin kuihtuu iän myötä. Vanhana on kurja olla sairas ja yksin.

Yksin sitä on lapsellisetkin vanhana. Luulitko että sinua käydään katsomassa? Tai jopa otetaisiin lastesi kotiin kun olet sairas? 

Totta kai useimpia autetaan ja tehdään jopa kaikkensa vanhentuvien vanhepiensa eteen. Kovin on kyynen asenne sinulla. 

Tässä katsoin juuri naapurin vanhaa pariskuntaa, kun ihana poika kävi pesemässä ikkunat ja parvekelasit. Toki joillekin käy syystä tai toisesta niin ikävästi, että lapset hylkäävät. Mutta vähemmistössä nämä varmaa ja omaa syytä siihen sitten paljolti on. 

Terve suhde lapsiin poikiii auttamisen halun, silloin kun elämänsä ehtoopuolella sitä tarvitsee. 

Aika paljon halvemmaksi tulee muuten palkata joku pesemään ne ikkunat ja parvekelasit.

Jos raha on sinulle kaiken mittari, niin ei voi kuin sääliä... 

Jos sinulle puhtaiden ikunoiden mittari on se, että ne on pessyt vastoin omaa tahtoaan maailmaan pakotettu, kärsimykseen ja kuolemaan tuomitsemasi biologinen jälkeläinen, jonka elättämiseen ja kasvattamiseen olet uhrannut pari sataa tuhatta euroa rahaa ja parhaat vuotesi elämästäsi, en voi kuin ihmetellä.

Hitto mikä myyntipuhe!

Kuka rauhaa elinehtona pitävä tekee lapsia koska " kyllä sitten saa olla rauhassa, kun lapset muuttaa pois. Ja sitten siihen on jo niin tottunut, ettei kaipaa rauhaa"

Kuule, mä en halua tottua meteliin ja toisten passaamiseen ja toisten sotkujen siivoamiseen!

Mä en halua kärsiä 20-vuotta ja yrittää tottua lapsellisen ihmisen elämään. Mielummin istuisin vankilassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla? 

Isäni oli töissä Linnanmäellä ja vapaa pääsy sinne tietysti joka päivä. Näin 70-luvulla. Kaverit ihmettelivät, miksen joka päivä siellä käy:D 

Kun rauhaa on rajoitetusti (lapset isovanhemmillaan, naapurissa, leirillä ym.), niin siitä vain silloin nauttii. En minä 80 vuotta halua nauttia putkeen rauhasta. Haudassa ehtii...

Samalla logiikalla lapsellinen kyllästyy aina saatavilla olevaan aitoon rakkauteen ja niihin ihaniin sosiaalisiin suhteisiin sekä oikeaan elämään. Kai sitten lapseton osaa nauttia niistä aidommin, kun niitä ei ole aina saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkutin harrastuksia nyt on sellaisia, joita ei voi perheellinen toteuttaa? Kun niistä nyt niin kovasti puhutaan? 

Tuntemani lapsettomat käpertyvät pikemminkin sisäänpäin vanhentuessaan toisin kuin lapsiperheiden vanhemmat, joilla menoa riittää. Sosiaaliset suhteet ovat muotoutuneet paljon rikkaamiksi jo puisto- ja päiväkotiajoista lähtien ja sitä sitten kypsässä aikuisuuden iässä niitetään. 

Tilastotkin kertovat tämän rankasti. Lapsettomissa on niin fyysisesti kuin psyykkisesti sairaat enemmistössä. 

- tahattomasti lapseton

Yksi perheelliselle mahdoton harrastus on spontaani rauhassa oleminen. Minun rakas harrastukseni. :)

Nauttiiko sellaisesta joka on aina saatavilla?

Hedoninen adaptaatio on tosiaan ihan oikea ilmiö. Lapsettomuudessa on vain se hyvä puoli, että jos haluaa pitää taukoa omasta rauhasta, matkustelusta, elokuvissa käymisestä tai muusta mielihyvää tuottavasta asiasta, sen voi tehdä omilla ehdoillaan. Jos arvioi, että saa matkustelusta enemmän irti, kun säästää koko vuoden matkabudjetin yhteen kaukoreissuun viikonloppumatkojen sijaan, niin voi tosiaan tehdä, eikä tarvitse miettiä kohteiden lapsiystävällisyyttä tai muuta sellaista. Täysi askeesikin onnistuu paljon helpommin lapsettomalta sinkulta tai pariskunnalta kuin lapsiperheen äidiltä.

Oma rauha on kyllä ennemminkin perustarve kuin mikään mielihyvää tuottava lisäjuttu. En ole siteeraamasi kirjoittaja, mutta ainakin minä olen joka päivä kiitollinen siitä, että saan töiden jälkeen istua hiljaa omassa kodissani kenenkään häiritsemättä tai vaatimatta minulta mitään.