Mistä noi nuoret äidit repii rahansa

Pakko myöntää, että olen miettinyt ihan samaa. Ovat jotain vaatekaupan myyjiä tai lähihoitajia, miestä ei joko ole tai sitten vastaavassa matalapalkkaisessa työssä. Silti ollaan #lastenvaunuhulluja ja ostetaan aina uusimmat "bugigset", vaatteet ovat Gugguuta ja Mini Rodinia ja niin edelleen. Ehkä ne sitten säästävät kaikesta muusta, asuvat jossain halvalla alueella, eivät ikinä matkustele tai tee muuta arjesta poikkeavaa ja niin edelleen? Ei sillä että voisin ihmeemmin toki paheksuakaan, mutta itse käytän 50 euroa mieluummin siihen, että päästään perheen kanssa brunssille kuin että ostaisin kaksivuotiaalle collegehaalarin. 

Ruokkomaksut

Pikavippi

Kirppis. Isovanhemmat

Sossu

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että olen miettinyt ihan samaa. Ovat jotain vaatekaupan myyjiä tai lähihoitajia, miestä ei joko ole tai sitten vastaavassa matalapalkkaisessa työssä. Silti ollaan #lastenvaunuhulluja ja ostetaan aina uusimmat "bugigset", vaatteet ovat Gugguuta ja Mini Rodinia ja niin edelleen. Ehkä ne sitten säästävät kaikesta muusta, asuvat jossain halvalla alueella, eivät ikinä matkustele tai tee muuta arjesta poikkeavaa ja niin edelleen? Ei sillä että voisin ihmeemmin toki paheksuakaan, mutta itse käytän 50 euroa mieluummin siihen, että päästään perheen kanssa brunssille kuin että ostaisin kaksivuotiaalle collegehaalarin. 

En itsekään varsinaisesti paheksu, mutta ihmettelen. Meillä on lapsella jonkun verran myös ns. kalliita vaatteita, mutta vaatteet ostetaan tarpeen mukaan, ei sen mukaan mitkä ovat "trendikkäimmät". Ja vaatteita on kaapissa tasan sen verran kuin on tarve. Aika paljon näkee fb-kirppareita myös näitä, jotka myyvät kalliita merkkivaatteita lähes käyttämättöminä, kun "ei ole vaatepaljoudessa ehtineet käyttöön". Miksi niitä pitää ostaa niin paljon, ettei edes ehdi käyttää? Ap

Osamaksu

Vierailija kirjoitti:

Osamaksu

Varmaan tämä. Yllättävän monet nuoret naiset ovat "naimisissa" Klarnan ja H&M-tilin kanssa. 

Ihmisillä vaihtelee niin paljon se, mihin rahansa käyttää. Te, jotka ihmettelette, miten jollakin toisella on varaa panostaa merkkivaatteisiin, käytätte varmasti enemmän rahaa johonkin muuhun. Monilla parikymppisillä, etenkään yh-äideillä, ei ole esimerkiksi autoa, joka on suuri menoerä, mutta jota monet pitävät luonnollisena ja itsestäänselvänä. Huomaamattaan rahaa voi käyttää vuosittain paljon esim. lehtitilauksiin, kalliisiin sähkö- ja puhelinsopimuksiin, ostamalla yksittäispakkauksissa jogurtit ja mehut, ostamalla paljon valmislastenruokia ja huomioimatta tarjouksia ruokakaupassa. Moni keskituloinen ei ajattele tällaisia "pikkuasioita", toisin kuin pienituloinen, eikä tajua, kuinka paljon tuhlaakaan rahaa asioihin, joista olisi helppo säästää. Niukasti elävä pienituloinen haluaa luonnollisesti ostaa pientä luksusta elämäänsä, vaikka lasten merkkivaatteiden muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osamaksu

Varmaan tämä. Yllättävän monet nuoret naiset ovat "naimisissa" Klarnan ja H&M-tilin kanssa. 

Typerää touhua. Klarnalla on naurettavan korkeat korot ja h&m:n tavara on niin paskan laatuista, ettei sieltä kannata ostaa kuin alusvaatteita ja sukkia.

Kirppikseltä itse ostan lapselle vaatteet, paljon siellä on edullisesti merkkivaatetta. Lapsen isovanhemmat ostivat rattaat, itse ei olisi ollut varaa bugaboon rattaita edes harkita.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä vaihtelee niin paljon se, mihin rahansa käyttää. Te, jotka ihmettelette, miten jollakin toisella on varaa panostaa merkkivaatteisiin, käytätte varmasti enemmän rahaa johonkin muuhun. Monilla parikymppisillä, etenkään yh-äideillä, ei ole esimerkiksi autoa, joka on suuri menoerä, mutta jota monet pitävät luonnollisena ja itsestäänselvänä. Huomaamattaan rahaa voi käyttää vuosittain paljon esim. lehtitilauksiin, kalliisiin sähkö- ja puhelinsopimuksiin, ostamalla yksittäispakkauksissa jogurtit ja mehut, ostamalla paljon valmislastenruokia ja huomioimatta tarjouksia ruokakaupassa. Moni keskituloinen ei ajattele tällaisia "pikkuasioita", toisin kuin pienituloinen, eikä tajua, kuinka paljon tuhlaakaan rahaa asioihin, joista olisi helppo säästää. Niukasti elävä pienituloinen haluaa luonnollisesti ostaa pientä luksusta elämäänsä, vaikka lasten merkkivaatteiden muodossa.

"Pientä luksusta"? 1500€ bugaboon rattaat ja satoja euroja merkkivaatteisiin? Musta se on lähinnä typeryyttä. Ollaan itse keskituloisia. Asutaan kaupungissa, joten ei omisteta autoa. Ei käytetä rahaa noihin mainitsemiisi "pikkuasioihin". Ostetaan lapselle silmää miellyttäviä vaatteita silloin, kun se niitä tarvitsee eikä hinnalla ole niin väliä. En jaksa uskoa, että pienituloisilla nuorilla äideillä olisi helposti varaa tuollaiseen luksukseen. Osamaksuja ja isovanhempien apua kyllä tarvitaan.

2- vuotiaalla lapsellani on valtava kasa erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita. Haalareita on useampia eri keleihin ja eri testivoittajilta. Kaikki varusteet kengistä lakkeihin on parasta mitä rahalla saa. Lastenhuone täyttyy pienistä täyspuustoisia huonekaluista, leikkikeittiö maksoi 500 euroa, pieni pinnatuoli ja pöytä ryhmä 400 euroa nuken sänky 80 euroa, niiden lisäksi on prinsessa maja, liukumäki ym..

Lapseltani ei puutu kertakaikkiaan mitään.

Itselleni en osta vaatteita, en käy ulkona, autoni maksaa 600 euroa ja ruokakaupassa lasken joka sentin.

Lapsellani on kaikki minulla taas vähemmän. Osamaksuja en voi sietää, mieheni palkka on normaali luokkaa ja itse olen opiskelija.

Kyse ei ole mistään muusta kun priorisoinnista, minulle tärkeintä on että lapsellani on kaikki. Itse lapsena kaikesta tingittiin ja meidän lasten lelut ym. Olivat ne viimeiset hankinnat jos rahaa jäi. Oma lapsuuteni heijastuu nyt lapseni tavarapaljoudesta. Se on vaan minulle tärkeää, ettei häneltä puutu mitään.

Mikä on oikein, mikä on väärin, mikä elämässä on tärkeää? Siihen en ota kantaa, tämä on minun tapani kasvattaa oma lapseni.

Hyödyntävät pankin, jonka päällä istuvat?

Itse sain lapseni 23-vuotiaana ja kk-palkka oli jo tuolloin 3100e (noin). Miehellä 2800e. On meillä varaa, kun on vain yksi lapsi. Ihan normitöissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapseni 23-vuotiaana ja kk-palkka oli jo tuolloin 3100e (noin). Miehellä 2800e. On meillä varaa, kun on vain yksi lapsi. Ihan normitöissä ollaan.

Ja meille vielä isovanhemmat ostaneet kaikenlaista omasta halustaan. Kyllä tämän ikäisillä on jo helposti amk/kandin tutkintokin, ja työelämäkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä vaihtelee niin paljon se, mihin rahansa käyttää. Te, jotka ihmettelette, miten jollakin toisella on varaa panostaa merkkivaatteisiin, käytätte varmasti enemmän rahaa johonkin muuhun. Monilla parikymppisillä, etenkään yh-äideillä, ei ole esimerkiksi autoa, joka on suuri menoerä, mutta jota monet pitävät luonnollisena ja itsestäänselvänä. Huomaamattaan rahaa voi käyttää vuosittain paljon esim. lehtitilauksiin, kalliisiin sähkö- ja puhelinsopimuksiin, ostamalla yksittäispakkauksissa jogurtit ja mehut, ostamalla paljon valmislastenruokia ja huomioimatta tarjouksia ruokakaupassa. Moni keskituloinen ei ajattele tällaisia "pikkuasioita", toisin kuin pienituloinen, eikä tajua, kuinka paljon tuhlaakaan rahaa asioihin, joista olisi helppo säästää. Niukasti elävä pienituloinen haluaa luonnollisesti ostaa pientä luksusta elämäänsä, vaikka lasten merkkivaatteiden muodossa.

"Pientä luksusta"? 1500€ bugaboon rattaat ja satoja euroja merkkivaatteisiin? Musta se on lähinnä typeryyttä. Ollaan itse keskituloisia. Asutaan kaupungissa, joten ei omisteta autoa. Ei käytetä rahaa noihin mainitsemiisi "pikkuasioihin". Ostetaan lapselle silmää miellyttäviä vaatteita silloin, kun se niitä tarvitsee eikä hinnalla ole niin väliä. En jaksa uskoa, että pienituloisilla nuorilla äideillä olisi helposti varaa tuollaiseen luksukseen. Osamaksuja ja isovanhempien apua kyllä tarvitaan.

Tuota mä just tarkoitin. On kaikkien oma valinta, mihin käyttää rahansa. Sä käytät enemmän rahaa asumiseen kuin joku lähiössä asuva äiti. Jonkun muun mielestä lasten merkkivaatteet on hyvä rahankäyttökohde. Onhan kalliilla tavaroilla jälleenmyyntiarvoakin. Ja eihän mun teorian mukaan noilla äideillä olekaan helposti varaa niihin, vaan pihistävät kaikesta muusta ja sitten on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken maailman mini rodineihin, bugaboihin, gugguihin ja muihin. Instagram on täynnä näitä max 22-vuotiaita äitejä, joilla on kuvia pelkästään merkkikledjuihin puetuista muksuista. Oma serkkuni on myös tällainen ja hänen instan kautta päädyinkin näitä katselemaan. Aika harvalla kuitenkaan on esim. perintöä tai muuta varallisuutta, saati hyväpalkkaista duunia tuon ikäisenä. Tykkään itsekin pukea lasta, joten suurin piirtein tiedän mitä mikäkin maksaa. Tuntuu hullulta, että muksuilla on monen sadan euron edestä vaatteita kaapissaan, kun toinen vanhemmista on kotona ja toinen pienipalkkaisessa duunissa(esim. serkkuni tapauksessa näin).

Ne löydetän kirppareilta! Fb-kirpparit, Huuto.net. Tori.fi, Vähänkäytetty.fi, Emmy.fi ja kaikki paikalliset kripputorit, joihin voi kävellä sisään. Niin ja sukulaisten vanhat vaattett ja tavarat. Niitä saadaan myös lahjaksi, kun enää ei nuorelle parille voi ostaa pettoja, astiastoa tai silitysrautaa, vaan kaikki tarpeellinen on jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapseni 23-vuotiaana ja kk-palkka oli jo tuolloin 3100e (noin). Miehellä 2800e. On meillä varaa, kun on vain yksi lapsi. Ihan normitöissä ollaan.

Ja meille vielä isovanhemmat ostaneet kaikenlaista omasta halustaan. Kyllä tämän ikäisillä on jo helposti amk/kandin tutkintokin, ja työelämäkokemusta.

Aika harvassa on ne, joilla on tuon ikäisenä tutkinto suoritettu ja ehditty olla työelämässäkin. Omassa lähipiirissä suurin osa teki töitä ja matkusti lukion jälkeen ensin vuoden tai pari, riippuu miten pääsivät opiskelemaan. Keksimäärin ovat olleet siinä

25-26-vuotiaita, kun ovat valmistuneet. Siitä sitten on tahkottu vähän aikaa töitä ennen kuin on ollut varaa lapsiin ja kaikin puolin mukavaan elintasoon. Teillä on ehkä ollut koulutus ja työpaikka, mutta suurimmalla osalla juuri ja juuri kahden kympin ylittäneistä äideistä ei ole kumpaakaan.

Minulla on kaksi työkaveria, joilla on samanikäiset lapset. Toinen parikymppinen yh asuu pienessä kaupungin vuokra-asunnossa eikä omista autoa. Lapsi on puettu merkkivaatteisiin, mitä en lapsettomana tietäisi, jos tämä toinen työkaveri ei olisi valistanut. Hän on jo lähes nelikymppinen ja valittaa, kuinka rahaa ei jää mihinkään. Palkka on paljon parempi kuin tällä yh:lla, mutta vaatehankintoja vertaillessa unohtaa, että iso omakotitalo kuluineen, kesämökki, kaksi autoa ja vähintään joku kylpyläloma ellei sitten ulkomaanmatka vievät jonkun verran rahaa.

Minua ei muuten liikuttaisi, mihin kukakin rahansa käyttäisi, ellei tämä varakkaampi kadehtisi myös minun taloudellista liikkumavaraani. Toinen työkaveri ei rahasta puhu.