Mistä noi nuoret äidit repii rahansa

Mä sain lapsen 19-vuotiaana, eikä mulla silloin mitkään huikeat tulot ollut - päinvastoin.

Satuin vaan syntymään varakkaaseen perheeseen ja sukuun, eli lapsellani on jonkinverran merkkivaatteita ja kaikki isommat hankinnat mitä lapsen synnyttyä on pitänyt tehdä, ovat tehneet vanhempani (ostivat vaunut ym., maksoivat äitiyslomalla asumiseni jne.).

Ei niistä tosin usein edes huomaa, että ovat jotain "merkkiä", paitsi esim. Burberryn kuosin taitaa moni tunnistaa, kuten myös jotkut merkit, vaikka ihan pienenä jossain huomaamattomassa paikassa olisivatkin (sellaisia tuotteita meillä ei edes ole eikä tule, missä olisi joku iso, tyylitön brändilogo).

Isovanhemmat, sukulaiset, kummit ym. siis ostelee lapselle hintavampia juttuja, harrastuksia ja lomia, itse olen persaukinen opiskelija eikä mua edes kiinnosta merkkituotteet.

Murrosiän pissisvaiheessa sai shoppailla niin paljon, ettei sen koomin olekaan napannut ja nykyään kiinnostaa vähän muut asiat.

Kasvatuksellisesti saan suurimmat kicksit siitä, kun joku sanoo esim. huomaavansa lapsestani, että tämän kanssa on keskusteltu paljon.

''Pissiksillä luottokortit, valtavasti lainaa unholaan on vaipunut jo Veikko Hursti vainaa hurahuhhahhei, heitä pois ja osta uusi Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö...''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä jo vanha äippä, mutta kuitenkin.. Omalla muksulla on paljon merkkivaatteita. Mutta minäpä olen hyvin ahkera kirpputorien kiertäjä, ostan myös facebookin kirppikseltä. Ei noi merkkivaatteet muutamaa euroa enempää kirppareilla maksa, ja kun jäävät pieneksi, myyn ne eteenpäin ja ostan uusia kirpparivaatteita (eli aina saan omat takaisin). En muista milloinka olisin uutena vaatteita lapselle ostanut.. ostan omatkin vaatteet kirppikseltä. Et silleen on ollut "varaa" pitää yllä siisti vaatetus.

Ystäväpiirissä me myös vaihtelemme vaatteita ja leluja, eli silloin raha ei vaihda omistajaa.

Vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta halvalla pääsee.

Ja kyllä, me molemmat vanhemmat käymme töissä, voisimme toki uuttakin ostaa, mutta säästetään rahat sitten perheen yhteiseen tekemiseen ja reissuihin.

Eli kierrätystä kierrätystä ja kaikkea ei tarvitse uutena ostaa. Koskee myös sisustusta, elektroniikkaa yms kodin muutakin tavaraa.

Ei kyllä muutamalla eurolla saa merkkivaatteita edes kirppareilta, ellei ne sitten ole ihan kulahtaneita, reikäisiä ja likaisia ja silloinkin niistä pyydetään melkein kymmentä euroa paidasta. Tai sitten pidät merkkivaatteina esim. Tuttaa ja Benettonia, kuten eräs tuttavani.

Hupsista heijakkaa, täällä ruuhkasuomessa on useampi lastenvaatekirppis, mistä on hyvä käydä koluamassa. Harvemmin "normaalilta" kirppikseltä löytyykään mitään hirveän ehjäkuntoisia lastenvaatteita. Ja väitän edelleen että kyllä löytyy, kun tietää minne mennä ja mistä etsiä. Facessakin sattuu olemaan erittäin hyviä lastenvaatekirppareita, usemapaan ryhmään kuulun, ja päivittäin niitä selaan. Eli viitseliäisyyttä viitseliäisyyttä vaan.

En jaksa käydä väittelemään, tiedän kyllä hyvin mitä tuolta muksun vaatekaapissa on ja mitä siellä ei ole. Että mukavaa päivää sullekkin vaan! =D

No täällä nyt tunnutaan tyrmäävän kaikki, jos ei itselle tai tutulle ole kyseinen asia sattunut tulemaan vastaan.

Tiedän itsekin useammin kirpparilla kun olen myynyt vaatteita, että halvallakin löytyy hyväkuntoista ja vaikka merkkituotetta. En itse kehtaa vaan pyytää paljoa kirpparilla, koska mielestäni kirppareiden idea on myydä edullisesti. Näin ollen en edes uusille tai uudenveroisille tuotteille laita kun muutamia euroja maksimissaan hinnaksi. Nukkavieruja en kirpparille viitsi edes kuskata.

Itselleni rahaa tärkeämpää, että vaatteet pääsevät kiertoon ja omiin kaappeihin tulee tilaa.

Monille saattaa isovanhemmat ostaa kaikkea jos on vaikka eka lapsenlapsi tulossa. Meidänkin syyskuussa syntyvälle tytölle tuleva pappa oli ostanut burberryn hupparin ja pöksyt vaikka asutaan maalla ja omat ostokset vauvalle ovat lähinnä 50snt bodyja kirpparilta. :D Mutta mikäs siinä jos haluavat ekalle lapsenlapselle ostaa, käyttöön ne vaatteet tulevat kyllä. :)

N21

Nuoret äidit! Olkaa järkeviä ja kerätkää ylimääräinen raha mielummin säästöön jotta saatte asunnon ostettua. Heinäkuussa tulee voimaan laki jonka ansiosta pitää olla entistä enemmän rahaa valmiina jotta saa asuntolainan. Ei lapsi välitä merkeistä, ne on aikuisia varten.

Ja ne joilla se asunto jo on, suosittelen lyhentämään sitä lainaa nyt jos se on kovin suuri. Toivottavasti ei tule sitä aikaa että korot menee 15% niinkuin 90-luvulla.

Varastaminen vaikuttaa palstakirjoitusten perusteella olevan hyvinkin yleistä. Ehkä osa vohkii vaatteita kaupoista tai kirppikseltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä. 23v ikää, muksuja on vain 1 eikä enempää tule niin on varaa ostella vähän spessumpaakin. Toki mulla ei ole asumiskuluja muuta kuin juoksevat, ei vuokraa tai lainaa (peritty talo). Tulot sen 4600e netto, pakollisia menoja n.600e/kk.

Missä ammatissa 23 vuotias tyllerö tienaa noin hyvin?

Vaikutat juuri sellaiselta keski-ikäiseltä katkeran oloiselta, kun puhut tylleröstä.

Kysymys oli musta aivan asiallinen. Itekkin haluaisin tietää kun ei 2 vuoden kokemuksella oleva DI.kään tienaa tuota ja 23v iässä ei todellakaan ole mitään maisterin papereita keretty hankkia. Yrittäjäksikin on aika huikee lukee, ellei firma ole jo vanhempien perustama.

Minä tahtoisin tietää, olisiko asiaa kysytty yhtä väheksyen jos olisi kerrottu 23-vuotiaan pojan tienaavan noin hyvin? :(

Vaikka itselläni rahaa olisikin niin mieluummin säästän rahat ja ostan lapselle sitten jotain kun on isompi. Ei hän muista mitkä vaatteet hänellä on ollut tai muutakaan

Isompana sitten enemmän varaa ja laittaa vaikka asuntoon tai autokouluun/autoon ne rahat

Itse olen nyt 24, aviomies 25, töitä on tehty aina, ostetaan sekä itselle ja lapsille merkkituotteita (ei kyllä todellakaan kaikkea) on oma asunto hyvältä alueelta, uusi auto ja bugaboon vaunut.

Meillä vanhemmilla on omat harrastukset ja tykätään käydä satunnaisesti koko perheen kanssa ulkomailla, ulkona syömässä ja satsataan terveelliseen ruokaan. Kyse meidän kohdalla on ollut siitä, että tarkkaillaan tarjouksia, SÄÄSTETÄÄN, ja molemmilla on hyvät työpaikat. Kuukausitulot ovat eri luokassa kuin yhdelläkään samanikäisellä tuttavalla. Tämäkin on saavutettu tosi kovalla työllä ennen lasten hankkimista. Joillain nuorillakin voi olla ihan vaan puhtaasti varaa ostaa ja elää kuten haluaa.

Vaikka sainkin lapseni alaikäisenä, oli (ja on edelleen) mulla varaa satsata lapsen vaatteisiin ja tavaroihin. Kannattavampaa ostaa laadukas vaikkakin vähän kalliimpi vaate, joka ei käytössä kulahda samantien ja jonka saa myytyä eteenpäinkin hyvällä hinnalla, kuin ostaa huonolaatuinen vaate ns edullisesti, mutta joka ei kestä käyttöä eikä jälleenmyyntiarvoa ole.

Rahaa voi käyttää niin monella tapaa, jokaisella on omat kulutuskohteensa. Mun tuttavapiiriin kuuluu niitä, jotka ostavat lapselleen tavaroita samalla idealla kuin minä ja niitä, jotka mielummin käyttävät puolet kuukauden tuloistaan tupakkaan ja alkoholiin valittaen ettei rahaa oo ikinä ostaa lapselle mitään.

Olen itse 33 ja mies, mutta minulla on ehkä vastaus teille katkerille sitruunap*******e: eivät osta itselleen mitään mutta lapselle parasta. Menettelen itse samoin. Minulla on kaksi poikaa ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä vähemmän tarvitsen itse yhtään mitään.

Mä seuraan yhtä todella nuorta mimmiä jolla on kaksi lasta, molemmat maahanmuuttajamiehelle. Vanhemman lapsensa saanut olikohan 16-vuotiaana (tai silloin tullut raskaaksi). On Rodinia ja Stokkea, eikä siinä mitään, koska tiedän että tällä mimmillä ei ole koulutusta saati työpaikkaa, niin jokainenhan päättää mihin tuet riittää.

Mutta tässä on se ongelma; sen lisäksi että on Rodinia ja Stokkea, käydään monta kertaa viikossa ulkona syömässä, ostetaan itselleenkin uusia vaatteita, otetaan huuliin täytettä, värjätään tukkaa, sisustetaan ja käydään vähintään pari kertaa kuussa baarissa. Ja tän (työttömän) mamun kanssa on jo aikaa sitten erottu. Tiedän että tällä mimmillä ei ole perintöä eikä säästöjä, (työttömän) yh-äidin lapsi.

En käsitä tätä yhtälöä ollenkaan, koska itselläni on hyvät tulot kuten miehellänikin, lainanlyhennyksemme omistusasunnosta yhtiövastikkeineen on pienempi entä monen ihmiset pikkuasunnon vuokra, eikä meillä olisi todellakaan varaa tuollaiseen elämäntyyliin! Pitää siis joka kuukausi miettiä että ostanko lapselle merkkivaatteita vai itselle, jos ostan, niin silloin en sisusta tai syö ulkona sinä kuukautena.

Saako sossusta todella noin hyvin rahaa? Silloinhan mullakin kannattaisi alkaa pummiksi.

Äiti -94 kirjoitti:

2- vuotiaalla lapsellani on valtava kasa erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita. Haalareita on useampia eri keleihin ja eri testivoittajilta. Kaikki varusteet kengistä lakkeihin on parasta mitä rahalla saa. Lastenhuone täyttyy pienistä täyspuustoisia huonekaluista, leikkikeittiö maksoi 500 euroa, pieni pinnatuoli ja pöytä ryhmä 400 euroa nuken sänky 80 euroa, niiden lisäksi on prinsessa maja, liukumäki ym..

Lapseltani ei puutu kertakaikkiaan mitään.

Itselleni en osta vaatteita, en käy ulkona, autoni maksaa 600 euroa ja ruokakaupassa lasken joka sentin.

Lapsellani on kaikki minulla taas vähemmän. Osamaksuja en voi sietää, mieheni palkka on normaali luokkaa ja itse olen opiskelija.

Kyse ei ole mistään muusta kun priorisoinnista, minulle tärkeintä on että lapsellani on kaikki. Itse lapsena kaikesta tingittiin ja meidän lasten lelut ym. Olivat ne viimeiset hankinnat jos rahaa jäi. Oma lapsuuteni heijastuu nyt lapseni tavarapaljoudesta. Se on vaan minulle tärkeää, ettei häneltä puutu mitään.

Mikä on oikein, mikä on väärin, mikä elämässä on tärkeää? Siihen en ota kantaa, tämä on minun tapani kasvattaa oma lapseni.

Lapsellasi on kaikki... materia. Entä henkinen pääoma? Fiksu, itsestään huolta pitävä äiti? Onko lapsellasi sellaisia?

Itse muistan tuossa iässä höylänneeni luottokorttia aika ahkerasti. Olin nuori ja opiskelija ja idiootti, kävin osa-aikatöissä mutta merkkilaukkuja sun muuta kallista "oli vaan saatava". Ehkäpä nuoret äidinkin höylää luotolla?

Olen siis himppasta vaille kolmekymppinen ja vanhempainpäivärahalla, ihan ok palkkaisessa työssä ja saan ihan ok päivärahaa, mutta ei ole todellakaan varaa ostella mitään kalliita vaatteita. Sen verran panostin, että ostin laadukkaat yhdistelmävaunut, syöttötuolin ja turvaistuimen, sillä mun mielestä nuo on niin pitkään kovassa käytössä että ei kannata ostaa sekundaa. Vaatteet on hm:ltä, lindexiltä ja jos oikein "pröystäilen" niin zarasta. Alennusmyynneistä löytyy hyvällä tsägällä parilla eurolla ihan ok vaatteita. Kirpparilta löysin lähes käyttämättömät Reiman välikausihaalarit pikkurahalla ja melkeimpä kiljuin ilosta. Lastenhuoneen huonekalut on Ikeasta ja vähän olen jopa tuunaillut maalilla sun muulla sisustustilpehöörillä joitain vanhoja huonekaluja lastenhuoneeseen sopivaksi. Kyllä minäkin voisin halutessani alkaa törsäämään mutta silloin vinkuisi Visa ja mun mielestä on aika lyhytnäköistä alkaa kasvattaa jäätävää luottokorttivelkaa typeryyksistä kun on asuntolainat sun muut vähän järkevämmät.

Sitten kun lapsi on vähän isompi niin hän saa harrastaa mitä tahtoo, vaikka sitte jääkiekkoa, maksan kyllä viulut. Päätin myös että tehdään vähintään se yksi ulkomaanreissu vuoteen niin lapsi näkee vähän muuta maailmaa ja kulttuuria. Minunkin harrastuksiin panostettiin ja ulkomailla käytiin, vaatteet ja muut oli sitten vähän mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä seuraan yhtä todella nuorta mimmiä jolla on kaksi lasta, molemmat maahanmuuttajamiehelle. Vanhemman lapsensa saanut olikohan 16-vuotiaana (tai silloin tullut raskaaksi). On Rodinia ja Stokkea, eikä siinä mitään, koska tiedän että tällä mimmillä ei ole koulutusta saati työpaikkaa, niin jokainenhan päättää mihin tuet riittää.

Mutta tässä on se ongelma; sen lisäksi että on Rodinia ja Stokkea, käydään monta kertaa viikossa ulkona syömässä, ostetaan itselleenkin uusia vaatteita, otetaan huuliin täytettä, värjätään tukkaa, sisustetaan ja käydään vähintään pari kertaa kuussa baarissa. Ja tän (työttömän) mamun kanssa on jo aikaa sitten erottu. Tiedän että tällä mimmillä ei ole perintöä eikä säästöjä, (työttömän) yh-äidin lapsi.

En käsitä tätä yhtälöä ollenkaan, koska itselläni on hyvät tulot kuten miehellänikin, lainanlyhennyksemme omistusasunnosta yhtiövastikkeineen on pienempi entä monen ihmiset pikkuasunnon vuokra, eikä meillä olisi todellakaan varaa tuollaiseen elämäntyyliin! Pitää siis joka kuukausi miettiä että ostanko lapselle merkkivaatteita vai itselle, jos ostan, niin silloin en sisusta tai syö ulkona sinä kuukautena.

Saako sossusta todella noin hyvin rahaa? Silloinhan mullakin kannattaisi alkaa pummiksi.

No mun mielestä sossusta ei saa hyvin rahaa. Jokainen voi tarkistaa ne summat mitä saa ja miettiä onko se paljon omiin tuloihin verrattuna vai ei. Nyrkkisääntönä voidaan kyllä pitää että keskituloinen pariskunta kyllä on paljon hyvätuloisempi kun tukisummilla elävä. (kun kummatkin vanhemmista tienaa...)

Esimerkki: Toimeentulotuella elävälle neljän lapsen yh:lle jää asumiskulujen ja sähkön jälkeen n. 1700€ muihin laskuihin ja ruokaan, vaatteisiin jne... Päivähoitomaksuja ja työmatkakuluja ei tietenkään ole jos on työtön. Summat vaihtelee tietenkina aina perhekoon mukaan. Esim. kahden lapsen yh:lle jää elämiseen n. 1200€. Onko tuo paljon vai ei tietää vain toinen yksinhuoltaja joka maksaa itse yksin oman ja lasten elämisen. Parisuhteessa elävän on aika vaikea verrata tuloja ja menoja yksinhuoltajaan koska siinä on otettava huomioon niin monta asiaa kun ne menot jakautuvat eri tavalla.

Mutta siis tuohon kysymykseen niin tuollainen huoleton rahankäyttö ei pitäisi olla mahdollista yh:lle ellei sitten esim. säästä kotiruokakuluissa paljon jotta rahaa jäisi muuhun törsäilyyn.

Ne jotka elävät tukisummilla hyvin ja törsäilevät ovat yleensä niitä jotka saavat jotain lisätuloja esim. perustoimeentulotuen päälle pimeänä esim. pimeät työt tai vanhemmilta raha-avustusta. Sossusta harkinnanvaraistakaan ei saa yleensä rahana eli se tulee yleensä vain johinkin tiettyyn tarpeeseen josta on esitettävä kuitti ja markkivaatteet tai ulkonasyöminen eivät ole asioita mihin sitä voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Itse tunnen monia noin 23-vuotiaina maisteriksi valmistuneita ja alle 3kymppiaiä väitöskirjan tekijöitä. Vain 1/3 nuorista pitää mitään välivuosia, laskepa siitä. Valtaosa jatkaa suoraan 18-19-vuotiaana korkeakouluopintoihin.

Ja ihan normaalin näköisiä ihmisiä, ei se korkeakoulutus tai muukaan koulutus paista ihmisestä läpi.

Ei kai tässä ollut habituksesta kysymys, vaan siitä miten on mahdollista tienata parikymppisenä 3000-4000 euroa kk. Juurikin tuolla reseptillä se on mahdollista. 19-vuotiaana yliopistoon tai korkeakouluun, hankkii hyvän koulutuksen ja saa hyväpalkkaisen työn. Mutta eihän nämä laiskat kouluttamattomat loiseläjät sitä tajua. Ihmettelevät ja marisevat vain, kun rahaa ei tule seinästä yhtä paljon joillakin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hae apua, käy lapsuuden traumat läpi ammattilaisen kanssa. Odotat lapselta sitä että hän osaa isona arvostaa ja kiittää siitä ettei häneltä puuttunut mitään. Jos hän ei sitä nää samalla tavalla, olet katkera ja vihainen kun annoit kaikkesi lapselle eikä hän tajua olla kiitollinen..

Minä pääsin vastaavista köyhän lapsuuden traumoista yli ihan muutaman vuoden shoppailulla. Pidin huolen, että lapsella oli kauniit vaatteet (en leikkinyt pienenä nukeilla, ehkä se vaatehulluus tuli siitä) ja niitä leluja tuli totisesti hankittua, koska itsellä ei lapsena ollut tarpeeksi. Mutta kyllä me niillä myös leikittiin, sain kerrankin rakentaa Legoista valkoisen talon jossa oli punainen katto, ei loppunut palikat kesken (kun olin Legoshopista tilannut riittävästi valkoista ja punaista) ja Brion junaradalla leikittiin monet kerrat koko perhe.

Mihinkään tolkuttoman kalliisiin merkkivaatteisiin en koskaan onneksi höpsähtänyt. Mutta noista traumoista tosiaan pääsin eroon. Ilmapallojenkin kohdalla riitti, kun yhtenä vappuna niitä oli tolkuton määrä. Eipä ollut enää sen jälkeen mitään hinkua ilmapalloihin. Ja lapsesta on kuitenkin kasvatettu ihan tolkullinen kansalainen ja tarkka rahankäyttäjä. Huvin vuoksi ja turhan päiten ei juuri shoppailla ja vaatteiden kohdalla mietitään tarkasti, kuinka paljon raaskitaan maksaa.

Tää oli jotenkin ihan superhellyttävä. <3

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nyt 24, aviomies 25, töitä on tehty aina, ostetaan sekä itselle ja lapsille merkkituotteita (ei kyllä todellakaan kaikkea) on oma asunto hyvältä alueelta, uusi auto ja bugaboon vaunut.

Meillä vanhemmilla on omat harrastukset ja tykätään käydä satunnaisesti koko perheen kanssa ulkomailla, ulkona syömässä ja satsataan terveelliseen ruokaan. Kyse meidän kohdalla on ollut siitä, että tarkkaillaan tarjouksia, SÄÄSTETÄÄN, ja molemmilla on hyvät työpaikat. Kuukausitulot ovat eri luokassa kuin yhdelläkään samanikäisellä tuttavalla. Tämäkin on saavutettu tosi kovalla työllä ennen lasten hankkimista. Joillain nuorillakin voi olla ihan vaan puhtaasti varaa ostaa ja elää kuten haluaa.

Hmmm 24 ja 25 vuotiaalla ne tulot nyt vain eivät kummoisi voi olla jos rahat tulee palkkatyöstä... Pääomatulot eriasia. Tossa vaiheessa rahat tulleet siis muualta jos on uudet autot ja talot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Itse tunnen monia noin 23-vuotiaina maisteriksi valmistuneita ja alle 3kymppiaiä väitöskirjan tekijöitä. Vain 1/3 nuorista pitää mitään välivuosia, laskepa siitä. Valtaosa jatkaa suoraan 18-19-vuotiaana korkeakouluopintoihin.

Ja ihan normaalin näköisiä ihmisiä, ei se korkeakoulutus tai muukaan koulutus paista ihmisestä läpi.

Ei kai tässä ollut habituksesta kysymys, vaan siitä miten on mahdollista tienata parikymppisenä 3000-4000 euroa kk. Juurikin tuolla reseptillä se on mahdollista. 19-vuotiaana yliopistoon tai korkeakouluun, hankkii hyvän koulutuksen ja saa hyväpalkkaisen työn. Mutta eihän nämä laiskat kouluttamattomat loiseläjät sitä tajua. Ihmettelevät ja marisevat vain, kun rahaa ei tule seinästä yhtä paljon joillakin muilla.

Väitöskirjan tekemisestä ei paljon tili kasvata...  Viimeisen kymmenen vuoden aikana ainakaan hyväpalkkaista työtä ei hankita vaan se pitää saavuttaa kokemuksen kautta. Parikymppisenä DI/KTM/OTM tai vaikka lääkärinä palkat kyllä alkavat alle 4000e:sta jos saa 3000e niin voi olla tyytyväinen.