Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä noi nuoret äidit repii rahansa
22.05.2016 |
Kaiken maailman mini rodineihin, bugaboihin, gugguihin ja muihin. Instagram on täynnä näitä max 22-vuotiaita äitejä, joilla on kuvia pelkästään merkkikledjuihin puetuista muksuista. Oma serkkuni on myös tällainen ja hänen instan kautta päädyinkin näitä katselemaan. Aika harvalla kuitenkaan on esim. perintöä tai muuta varallisuutta, saati hyväpalkkaista duunia tuon ikäisenä. Tykkään itsekin pukea lasta, joten suurin piirtein tiedän mitä mikäkin maksaa. Tuntuu hullulta, että muksuilla on monen sadan euron edestä vaatteita kaapissaan, kun toinen vanhemmista on kotona ja toinen pienipalkkaisessa duunissa(esim. serkkuni tapauksessa näin).
Kommentit (243)
Et taida ap olla ihan ajan tasalla. Joka toisella suomalaisella on nykyisin perittyä varallisuutta keskimäärin 75000 euroa. Lisäksi 1980-luvulla ja siitä eteenpäin syntyneillä alkaa olla jo vanhempien kokoamaa osakevarallisuutta. Ei tarvitse olla upporikas voidakseen koita lapselleen osakesalkun jonka tuotoilla voi halutessaan vaikka elää muutaman vuoden. Nykyisin taitaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että 18-vuotias saa haltuunsa useamman kymppitonnin osaketuoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et taida ap olla ihan ajan tasalla. Joka toisella suomalaisella on nykyisin perittyä varallisuutta keskimäärin 75000 euroa. Lisäksi 1980-luvulla ja siitä eteenpäin syntyneillä alkaa olla jo vanhempien kokoamaa osakevarallisuutta. Ei tarvitse olla upporikas voidakseen koita lapselleen osakesalkun jonka tuotoilla voi halutessaan vaikka elää muutaman vuoden. Nykyisin taitaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että 18-vuotias saa haltuunsa useamman kymppitonnin osaketuoton.
Kaveripiirissäni on lähes pelkästään 1980-luvulla syntyneitä keskiluokkaisten perheiden jälkeläisiä. Itsekin olen tällainen. Tasan yhdellä on vanhemmilta peräisin olevaan varallisuutta. Muut ovat keränneet varallisuutensa ihan itse. Saisiko linkkiä väitteesi lähteeseen?
No, eipä niitä tarvii sen kummemmin repiä kun hankkii kunnon koulutuksen ja hyväpalkkaisen työn. Kun saatiin esikoisemme, mies oli 26 v ja palkkansa lähes 5000€/kk ja mä olin 22-v ja melkein valmis KTM. Kun menin töihin äitiysvapaan jälkeen, sain palkkaa 4300€/kk. Jos ei noista palkkasummista saa säästöön rahaa vaikka sitten väskyihin ja vaatteisiin, pitää olla täysidiootti.
Äiti -94 kirjoitti:
2- vuotiaalla lapsellani on valtava kasa erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita. Haalareita on useampia eri keleihin ja eri testivoittajilta. Kaikki varusteet kengistä lakkeihin on parasta mitä rahalla saa. Lastenhuone täyttyy pienistä täyspuustoisia huonekaluista, leikkikeittiö maksoi 500 euroa, pieni pinnatuoli ja pöytä ryhmä 400 euroa nuken sänky 80 euroa, niiden lisäksi on prinsessa maja, liukumäki ym..
Lapseltani ei puutu kertakaikkiaan mitään.
Itselleni en osta vaatteita, en käy ulkona, autoni maksaa 600 euroa ja ruokakaupassa lasken joka sentin.
Lapsellani on kaikki minulla taas vähemmän. Osamaksuja en voi sietää, mieheni palkka on normaali luokkaa ja itse olen opiskelija.
Kyse ei ole mistään muusta kun priorisoinnista, minulle tärkeintä on että lapsellani on kaikki. Itse lapsena kaikesta tingittiin ja meidän lasten lelut ym. Olivat ne viimeiset hankinnat jos rahaa jäi. Oma lapsuuteni heijastuu nyt lapseni tavarapaljoudesta. Se on vaan minulle tärkeää, ettei häneltä puutu mitään.
Mikä on oikein, mikä on väärin, mikä elämässä on tärkeää? Siihen en ota kantaa, tämä on minun tapani kasvattaa oma lapseni.
hae apua, käy lapsuuden traumat läpi ammattilaisen kanssa. Odotat lapselta sitä että hän osaa isona arvostaa ja kiittää siitä ettei häneltä puuttunut mitään. Jos hän ei sitä nää samalla tavalla, olet katkera ja vihainen kun annoit kaikkesi lapselle eikä hän tajua olla kiitollinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän nuorehkon kotiäidin, jolla ei ollut varaa ostaa joululahjoja yhtään kenellekään, sillä kaikki rahat menivät lapsen vaatteiden osamaksuihin. Mies kovapalkkaisessa työssä. Tiedän 21-vuotiaan kotiäidin, jonka mies on opiskelija. Molempien vanhemmat ovat pienipalkkaisia tai eläkkeellä. Kaksi lasta päivittäin päästä varpaisiin merkkivaatteissa. Äidillä iPhone 6. Bugaboon rattaat ja Gugguun pipoja piti ostaa kaikissa väreissä, kun ei osannut päättää minkä haluaa. Ei ihan tervettä mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
No, eipä niitä tarvii sen kummemmin repiä kun hankkii kunnon koulutuksen ja hyväpalkkaisen työn. Kun saatiin esikoisemme, mies oli 26 v ja palkkansa lähes 5000€/kk ja mä olin 22-v ja melkein valmis KTM. Kun menin töihin äitiysvapaan jälkeen, sain palkkaa 4300€/kk. Jos ei noista palkkasummista saa säästöön rahaa vaikka sitten väskyihin ja vaatteisiin, pitää olla täysidiootti.
Harvalla on noin hyvä tilanne. Suurin osa niistä, jotka saavat saman ikäisenä lapsen kuin sinä, ovat ns. heikompaa ainesta. Yleensä äidin habituksesta näkee onko nuorena lapsen tehnyt KTM vai elämänkoululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi lapset ovat syntyneet 90-luvulla ja maalla asutaan, niin eipä ollut väliä, mitä päällä, kunhan jotain, että vapaasti sai tutkia ojanpohjat ym. Saako nämä gugguu-lapset pyöriä vapaasti ulkona, vai kielletäänkö koko ajan, että "ei saa mennä, vaatteet likaantuvat"? Vai päästetäänkö näitä ulos ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
hae apua, käy lapsuuden traumat läpi ammattilaisen kanssa. Odotat lapselta sitä että hän osaa isona arvostaa ja kiittää siitä ettei häneltä puuttunut mitään. Jos hän ei sitä nää samalla tavalla, olet katkera ja vihainen kun annoit kaikkesi lapselle eikä hän tajua olla kiitollinen..
Minä pääsin vastaavista köyhän lapsuuden traumoista yli ihan muutaman vuoden shoppailulla. Pidin huolen, että lapsella oli kauniit vaatteet (en leikkinyt pienenä nukeilla, ehkä se vaatehulluus tuli siitä) ja niitä leluja tuli totisesti hankittua, koska itsellä ei lapsena ollut tarpeeksi. Mutta kyllä me niillä myös leikittiin, sain kerrankin rakentaa Legoista valkoisen talon jossa oli punainen katto, ei loppunut palikat kesken (kun olin Legoshopista tilannut riittävästi valkoista ja punaista) ja Brion junaradalla leikittiin monet kerrat koko perhe.
Mihinkään tolkuttoman kalliisiin merkkivaatteisiin en koskaan onneksi höpsähtänyt. Mutta noista traumoista tosiaan pääsin eroon. Ilmapallojenkin kohdalla riitti, kun yhtenä vappuna niitä oli tolkuton määrä. Eipä ollut enää sen jälkeen mitään hinkua ilmapalloihin. Ja lapsesta on kuitenkin kasvatettu ihan tolkullinen kansalainen ja tarkka rahankäyttäjä. Huvin vuoksi ja turhan päiten ei juuri shoppailla ja vaatteiden kohdalla mietitään tarkasti, kuinka paljon raaskitaan maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 22-vuotiaana lapsen. Kuukausipalkka oli tuolloin 2500e ja miehellä reilut 3500. Kyllä sillä osteli, kun autosta ei ollut velkaa ja asumiskulut järkevät.
En olisi lasta tehnytkään, jos olis täytynyt pennejä laskea.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapset ovat syntyneet 90-luvulla ja maalla asutaan, niin eipä ollut väliä, mitä päällä, kunhan jotain, että vapaasti sai tutkia ojanpohjat ym. Saako nämä gugguu-lapset pyöriä vapaasti ulkona, vai kielletäänkö koko ajan, että "ei saa mennä, vaatteet likaantuvat"? Vai päästetäänkö näitä ulos ollenkaan?
Mun lapsella oli leikkipuistovaatteet erikseen ja sitten jos mentiin kaupungille tai kyläilemään, niin laitettiin nätimmät vaatteet päälle. Kerran jouduttiin kiireellä menemään suoraan päiväkodista Itäkeskuksen kirjastoon ja lapselle oli kova pala, kun joutui menemään haalarissa. Yritin sitten selittää, että ei Itäkeskus ole sama kuin keskusta, ei siellä ole niin tarkkaa pukeutumisen kanssa. Lapsi vaati silti saada riisua haalarit kirjastossa, häntä tilanne tuntui ahdistavan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla pisti silmään, että sanoit isovanhempien olevan eläkkellä. Etkö tunne eläkeläisiä, monet heistä ovat yllättävän varakkaita. Myös suuresta palkasta saa suuren eläkkeen, ja joillakin oli ennenvanhaan yhtaikaa toinen sivutyö, josta tulee myös eläkettä. Osakkeilla ja sijoitusasunnoilla moni tienaa sen verran ,ettei pysty tuhlaamaan. Me laitamme kaiken ylimääräisen lastenlapsille, kuten myös sisareni ja veljen perhe. Heillä on myös hyvät asunnot ja lapsilla kunnon vaatteet ja välineet. Meidän lapset ja heidän puolisonsa ovat opiskelleet ja on ollut onneakin matkassa, kun on nyt todella hyväpalkkaiset työpaikat. Olisipa ollut joskus minullakin yhtä hyvin , ei ollut, mutta nyt omillani on. Toisilla se raha vaan poikii paremmin ja arvostuksetkin voi olla eri kun ainainen bilettäminen. Leben und leben lassen!
Vierailija kirjoitti:
Sain 22-vuotiaana lapsen. Kuukausipalkka oli tuolloin 2500e ja miehellä reilut 3500. Kyllä sillä osteli, kun autosta ei ollut velkaa ja asumiskulut järkevät.
En olisi lasta tehnytkään, jos olis täytynyt pennejä laskea.
Hyvät lähtökohdat, jos miehellä noin paljon isompi palkka jo ENNEN äitiyslomaa...
Vai jatkoitko töitä ja mies jäi kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on tärkeämpää se että saa someen kuvia kuin että oikeasti tekisi jotain kivaa.
Äiti -94 kirjoitti:
2- vuotiaalla lapsellani on valtava kasa erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita. Haalareita on useampia eri keleihin ja eri testivoittajilta. Kaikki varusteet kengistä lakkeihin on parasta mitä rahalla saa. Lastenhuone täyttyy pienistä täyspuustoisia huonekaluista, leikkikeittiö maksoi 500 euroa, pieni pinnatuoli ja pöytä ryhmä 400 euroa nuken sänky 80 euroa, niiden lisäksi on prinsessa maja, liukumäki ym..
Lapseltani ei puutu kertakaikkiaan mitään.
Itselleni en osta vaatteita, en käy ulkona, autoni maksaa 600 euroa ja ruokakaupassa lasken joka sentin.
Lapsellani on kaikki minulla taas vähemmän. Osamaksuja en voi sietää, mieheni palkka on normaali luokkaa ja itse olen opiskelija.
Kyse ei ole mistään muusta kun priorisoinnista, minulle tärkeintä on että lapsellani on kaikki. Itse lapsena kaikesta tingittiin ja meidän lasten lelut ym. Olivat ne viimeiset hankinnat jos rahaa jäi. Oma lapsuuteni heijastuu nyt lapseni tavarapaljoudesta. Se on vaan minulle tärkeää, ettei häneltä puutu mitään.
Mikä on oikein, mikä on väärin, mikä elämässä on tärkeää? Siihen en ota kantaa, tämä on minun tapani kasvattaa oma lapseni.
Surullista, että puute on vaikuttanut sinuun noin. Monet, joilla ei ole lapsena ollut paljon materiaa, oppivat sen kautta miten merkityksetöntä se lopulta on. Minäkin olen köyhästä perheestä, enkä todellakaan saanut kaikkea mitä halusin, vaikka vanhemmat yrittivät kyllä panostaa aina kun voivat. Vaikka se silloin kirpaisi opin siitä, että elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin trendituotteet. Nyt ei tulisi mieleenikään toimia samalla tavoin kuin sinä. Jo ympäristön ja rahan kannalta tuntuisi järjettömältä ostaa upouusia trendituotteita joiden käyttöikä on hyvin lyhyt... Ei 2-vuotias tajua onko sen lakki "parasta laatua" vai ei. Pienille lapsille vaatteiden funktio on ennen kaikkea käytännöllinen ja tuntuu omituiselta, että tahdot ihan ehdoin tahdoin hemmotella lapsesi. Ja kasvattaa hänet tuollaista kerskakulutusta suosivaan elämäntapaan. Olet aika nuori, mutta sinuna miettisin millaisia arvoja haluan siirtää lapseeni. Haluatko hänen todella oppivan, että raha = rakkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain 22-vuotiaana lapsen. Kuukausipalkka oli tuolloin 2500e ja miehellä reilut 3500. Kyllä sillä osteli, kun autosta ei ollut velkaa ja asumiskulut järkevät.
En olisi lasta tehnytkään, jos olis täytynyt pennejä laskea.
Hyvät lähtökohdat, jos miehellä noin paljon isompi palkka jo ENNEN äitiyslomaa...
Vai jatkoitko töitä ja mies jäi kotiin?
Äitiysloma kestää 3 kuukautta, siinä ei ehdi talous kaatua. Vanhempainvapaalla tein vähän töitä, mutta en rahan takia vaan siksi, että pidän työstäni.
Miehellä on tutkinto ja minulla ei, olen palkkanu ansainnut ihan ylenemällä työssäni. Hyvin tulen sillä toimeen, miksi vertailet?
Ihan normaalia. Itse tunnen monia noin 23-vuotiaina maisteriksi valmistuneita ja alle 3kymppiaiä väitöskirjan tekijöitä. Vain 1/3 nuorista pitää mitään välivuosia, laskepa siitä. Valtaosa jatkaa suoraan 18-19-vuotiaana korkeakouluopintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Itse tunnen monia noin 23-vuotiaina maisteriksi valmistuneita ja alle 3kymppiaiä väitöskirjan tekijöitä. Vain 1/3 nuorista pitää mitään välivuosia, laskepa siitä. Valtaosa jatkaa suoraan 18-19-vuotiaana korkeakouluopintoihin.
Ja ihan normaalin näköisiä ihmisiä, ei se korkeakoulutus tai muukaan koulutus paista ihmisestä läpi.
Mulla on ihan hyvä palkka, samoin miehellä. Silti en osta törkykalliita lastenvaatteita kuten MiniRodinia, koska mun mielestä siinä ei ole juurikaan järkeä. Vaatteet menee sekunnissa pilalle kun niihin tulee reikä tai tahra, ja niitähän tulee jos lapsi on yhtään aktiivinen. Yleensä kuosit ei ole kalliissa merkeissä sen kummempia kuin perusvaatteissakaan.
Ulkovaatteet ja kengät ostan hinnasta huolimatta. Niissäkin ensimmäinen valintakriteeri on ominaisuudet, pitää olla kestävä, kunnon heijastimet, kosteussuojat parasta jne.
Jokainen tyylillään, me tykätään panostaa laadukkaaseen ruokaan, matkusteluun, siihen omakotitaloon. Mun mielestä ei ole väliä onko se punainen paita HM vaiko Gant. Jonkun toisen mielestä sitten toisin.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät minkä verran käytän rahas asumiseen? En maininnut esim. kaupunkia missä asun, tai kämpän kokoa(asutaan halvasti). Mutta tajuan kyllä sen mitä yrität sanoa, mutten tajua mikä järki siinä on. Lapsi varmasti arvostaisi niitä rahoja enemmän esim. omalla tilillään isompana. Kulut kasvaa, kun lapsi kasvaa. Ne rahat kannattaisi säästää siihen, kun teini-iässä lapsen sosiaalinen status on kiinni merkkivaatteista eikä käyttää nyt, kun pelissä on vain äidin status.