Lue keskustelun säännöt.
Voi MIKSI mun 2vuotias huutaa kaikki päivät aamusta iltaan??
15.07.2012 |
En ymmärrä miten toi mun 2 vuotias voi olla niin tyytymätön lapsi. On myös todella tempperamenttinen, mutta sen lisäksi myös jatkuvasti joku huonosti. Lapsi aloittaa heti aamusta sen itkemisen ja vinkumisen ja sitä hupia jatkuu koko päivän. Päiväunet varmaan vähän pelastaisi, mutta ei suostu nukkumaan. Ei vaunuissa, eikä sisällä sängyssä. Auto on ainoa paikka minne nukahtaa päiväunille, mutta silloinkin pitää ajeluttaa ainakin puolituntia ennen kun nukahtaa. Eikä mun kukkaro riitä siihen, että ajeluttaisin kaiket päivät.
Ei siis nukahda viereen edes päikkäreille. Olen joskus kokeillut parhaimmillaan tunnin "nukuttaa" akaamalla vieressä, mutta reuhas vaan ja kävi hakkaamassa ovea. Minulla myös kaksi isompaa lasta, joten tuollaiset monen tunnin nukutukset ovat muutenkin ihan mahdottomia täällä kun olen lasten kanssa yksin siihen aikaan. Iltaunille menee nätisti itse, ei tarvitse nukutella laisinkaan.
Mutta se huutaminen, se raastaa oikeesti minua. Tulen todella pahalle päälle ja niin tulee kaikki muutkin tässä perheessä. Lapsi saa sen perus kitinän lisäksi vielä sellaisia "mukavia" raivareita päivittäin, jotka kestää pahimmillaan tunteja. Oikeasti tunteja!!! Siis huutaa pää punaisena ja raivoaa. Tänäänkin se lähti siitä kun annoin sen kävellä ulkona, kun oli istunut niin hienosti vaunuissa pitkän tovin. Kävellessään kaatui ja sitä se huuto alkoi. Lohdutin puhlasin ja puhdistin, mutta huuto vaan yltyi. Ei halunnut vaunuihin, eti halunnut kävellä, jos otin syliin niin rimpuili, eli mikään ei ollut hyvä. Ja huusi sitten tunnin putkeen. Jouduin raahaamaan täysillä karjuvan ja rimpuilevan mukulan kotiin. Sama show alkoi sitten uudestaan ruokapöydässä kun ei saanut lisää lihapullia ennen kun on maistanut myös perunaa. Ja sit taas huudettiin tunti...huoh.
isommat lapsetkin on aivan rikki tuohon huutamiseen. Miksi tuo lapsi mahtaa olla niin tyytymätön? Onko se vain luonne? Hän oli myös vauvana aina vaikea, taisi olla koliikki. Ollaan otettu kaikki allergia testit kun olen epäillyt mahavaivoja niin monet kerrat. Mutta mitään ei ole löytynyt.
Lapsi on aina ollut myös aika totinen. Muut lapsemme ovat kovin iloisia lapsia, tempperamenttisia hekin, mutta kuitenkin pääsääntöisesti onnellisen oloisia. Tämä kolmas tuntuu aina olevan onneton. Hänellä on vain todella lyhyitä hetkiä kun silminnähden nauttii elämästä. Ja nekin hetket ovat tulleet vasta nyt lähempänä kahden vuoden ikää. Vauvana hän oli aina totinen.
Muuten kehittynyt ihan normaalisti, mitään outoa en ole huomannut.
Onko odotettavissa koko loppu elämäksi vaikeaa ihmistä? Vai onko jonkun tempperamenttinen ja paljon huutava lapsi muuttunut myöhemmin leppoisammaksi?
Kommentit (83)
ja haukkuu lapsensa täysin. Ei mitään hyvää näe lapsessa. Ja nekin ongelmat, joista kertoo, ovat ongelmia äidille, mutta lapsen hyvinvoinnista ei olla huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin veikkaan että lapsi "kärsii" aistiherkkyyksistä. Voi olla tarkkaivaisuushäiriötä, keskittymiskyvyttömyyttä jne. Diagnoosia voi olla paha tehdä noin pienelle mutta voit helpottaa lapsen elämää jo nyt.
Säännöllinen rutiini josta et poikkea, lä pakota maistamaan ruokia joista ei pidä, ei maailma kaadu jos ei syö perunaa tms. Ennakoi ja kerro lapselle etukäteen mitä tapahtuu. Älä kohkaa jos kaatuu ja huutaa, anna huutaa.
Pitäiskö miettiä jotain hoitoapua, vaikka sitten päivähoitoon puolipäiväisenä, jotta sun elämä ei pyöris aina sen huutajan ympärillä vaan muutkin lapset saa huomiota. Ja toisaalta päivähoidon tädit sais kertoa oman mielipiteensä, onko lapsessa joku 'vikana' vai onko vaan normaali uhmis.
En nyt tiedä mistään mitään mutta tunnen parikin aikuista Asperger-diagnoosin saanutta ihmistä. Vaikuttavat tosikoilta.
Ei tuo kuitenkaan ihan tavalliselta menolta kuulosta, mutta en nyt enempää lähde asiasta mutuilemaan. Kannattaisi ehkä käydä ääkärillä tai neuvolassa kyselemässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puoli poissuljettu? Meidän karjuvalla temperamenttisella lapsella oli ns silent refluksia joka ei ihan vähällä korjaantunutkaan. Vasta vajaa 5-vuotiaana alkoi helpottamaan.
Pitäiskö miettiä jotain hoitoapua, vaikka sitten päivähoitoon puolipäiväisenä, jotta sun elämä ei pyöris aina sen huutajan ympärillä vaan muutkin lapset saa huomiota. Ja toisaalta päivähoidon tädit sais kertoa oman mielipiteensä, onko lapsessa joku 'vikana' vai onko vaan normaali uhmis.
Tai sitten otat yhteyttä perheneuvolaan. Jokatapauksessa kuulostaa siltä että tarviit ulkopuolisen näkemyksen tuohon lapsen käytökseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla 2v4kk lapsellani on juuri uhma päällä ja hän huutaa kyllä paljon. Siis paljon. Riita tulee lähes aina jos emme jousta. Suhtaudun asiaan kuitenkin aika rennosti, koska edellinen lapseni oli TODELLA temperamenttinen, esim.pyörtyili affektiraivoihinsa. Ja hän on nyt ihan mukava, hyväkäytöksinen tyyppi. Näen, että uhmaikä on vain kausi, joka kyllä menee ohi.
Mitä tptisiuteen tulee, niin pyrin itse välttämään lapsen kanssa "negatiivista kierrettä", eli sitä että kieltäidin jatkuvasti ja suhtautuisin häneen negatiivisesti. Lapset kun tuntuvat antavan vanhemmilleen juuri sitä, mitä heiltä odotetaan. Jos et näe juuri mitään hyvää lapsessasi niin käänny esim.perheneuvolan puoleen.
aistiyliherkkyys. Siinä voi lasta ärsyttää liian kireät sukat/hankaavat vaatteet/kovat äänet yms yms.
Kun olet huolissasi niin vie lapsi jollekin hyvälle lastenlääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on huutaja, joka on ihan tyytyväinen esimerkiksi Linnanmäellä. On vaan todella helposti tylsistyvä jostain syystä (ehkä hemmoteltu). Aamusta alkaa meilläkin kitinä ja raivarit.
paitsi ne allergiat. Keskustelut neuvolassakin jäi sitten siihen kun mitään niistä testeistä ei löytynyt. Lapsi aloittaa tarhan nyt syksyllä, että sitten saa kuulla miten menee jossain muualla. Lapsi on ollut tosi vähän nimittäin hoidossa, ei yhtään yötä ikuna hoidossa kenelläkään ja päivälläkin vain lyhyitä hetkiä muutaman kerran. Jännittää tuo tarhan aloitus, sillä jos lapsi on sellainen tarhassakin, niin mitenhän ne tarhantädit sitä jaksaa :( toivottavasti eivät vallan inhoa toista!
Kuulosti kieltämättä negatiiviselta tuo tekstini, mutta en nyt nähnyt tarpeelliseksi alkaa tähän selittämään mitä hyvää lapsessani on kun se ei liittynyt tähän aloitukseen millään tavalla. Tottakai lapsessa on myös hyviä puolia, aivan kun jokaisessa lapsessa. Niitä on vaan kovin vaikea nähdä tai kuulla tuon huutamisen takaa... :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis mitä jos sitä sattuu koko ajan johonkin? Eikä osaa vaan sanoa...
ap
herkkyyksiä niin kuin joku tossa edellä ehdotti. Sitten lisään vielä sen, että lapsi on vaan fiksu. Hän on pikkuisin ja tietää ja ymmärtää, että muut tekee just niin kuin hän haluaa, kun hän aloittaa sen huudon. Hän siis pyörittää koko perhettä. Mutta siinä pohjalla voi ihan hyvin olla niitä herkkyyksiä.
Neuvoisin, että älä hypi ja keksi uusia rakaisuja kuin tuuliviiri. Tee asiat aina samalla tavalla ja pysy niissä. Esim hän aina rattaissa tietyt matkat (esim puistoon) ja pääsee aina portilla/kotipihassa pois... mitä te nyt ikinä teettekään. Johdonmukaisuutta omaan toimintaan ihan kaikissa asioissa.
En tiedä oletko itse huomannut isestäsi, mutta mulla ainakin tuppaa olemaan toisen kanssa vähän rennompaa, eikä itse aina jaksa olla niin tiukkana kaikissa tilanteissa. Sitten se kostautuu juurikin esim noissa tilanteissa, joista itsekin kerroit. Kuopus pyörittää välillä ihan miten tahtoo koko perhettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma 2-vuotiaani on tempperamentiltaan suhteellisen iloinen. Silti nyt kun uhma on pahimmillaan, tuntuu, että hän vain itkee ja itkee, raivoaa, kiukkuaa ja huutaa. Ja millaistahan se on sitten kun lapsi on luonteeltaan helposti ärtyvä, negatiivinen, aistiherkkä ja huomionkipeä, joka ei helposti pääse yli tunteista...
Toki on hyvä miettiä voisiko taustalla olla jotain muutakin kuin vain perusluonne.
Mitä tulee tekstisi yleissävyyn, sitä kun on täällä kommentoitu, et mielestäni kirjoittanut mitenkään negatiivisesti, vaan ihan sillä tavoin kuin uskon kaikkien tavallisten (hyvien) äitien välillä tuntevan lastaan kohtaan. Etenkin jos lapsi on poikkeuksellisen vaativa, niin en yhtään ihmettele, että välillä ärsyttää.
Kyllä kiitos että on muitakin.ite oon jo peiton kehään heittänyt.huutakoon kiukutkoon ihan sama.en kehtoo enää.aina tyytymätön niin en reagoi mitenkään enää.vanhempi koht nelivuotias on aina kun airingonpaiste oikea elämänilo niin tämä 2,5vuotias on aivan toinen äärilaita.ei oo paljo hymyjä näkynyt ei edes vauva aikana.ei etes yhtä valokuvaa olla saatu jossa hymyilisi.kaitpa hällä on sitten niin paska elämä vaikka ihan samal taval elelevät isosiskon kanssa.täs hyvä esimerkki..lähetään ulkoilemaan..vanhempi joo mennään lenkille.nuorin alkaa huuto ja itkeminen heti.sama jatkuu koko lenkin ajan.niin ja joku sanoo että kuuntele lasta ja älkää menkö sitten ulkoilemaan kun se ei pienelle käy.ei ole vaihtoehto.tässä maailmassa lapset eivät vielä määrää mennäänkö ulos vai ei.piemimmän mukaan jos elettäs niin koko perheellä ois aika paskamainen elämä.jotta yritetäämpä jotain hyvää löytää tästä likasta sitten.syö hyvin ja nukkuu 12h yöunta.juuri nytei muuta tuu mieleen kyllä niin kiehuttaa.
Kokeile vielä ne päiväunet. Lähtekää vaunulenkille, jos nukahtaa autoon niin varmasti myös vaunuihin.
Tutulta kuulostaa. Nyt lähes neljävuotiaana hyvät hetket alkavat voittaa. On edelleenkin vaativa lapsi tosin.
Turhaan taas tuhlasin aikaa sata vuotta vanhan aloituksen lukemiseen. Kiitos tästä nostajat!
Nostetaan vielä tämä! Mitenköhän ap:lla ja lapsella nyt mahtaa mennä?
Löysin tämän keskustelun, kun oma pian 2v taapero on totinen, kiukkuinen ja vaativa. Päinvastainen kuin isosisaruksensa. Raskausaika tosin oli henkisesti vaikea, joten ehkä minä tein tästä lapsesta tyytymättömän. Onneksi kuitenkin ne hetket, kun taapero leikkii, hassuttelee ja on hellyyttävä, auttavat kestämään huudot ja kiukut, joita useinkin on aamusta aamuun.
Tsemppiä meille temperamenttisten lasten vanhemmille!
niin eikös silloin muutkin lapsemme huutaisi koko ajan?
ap