Lue keskustelun säännöt.
Voi MIKSI mun 2vuotias huutaa kaikki päivät aamusta iltaan??
15.07.2012 |
En ymmärrä miten toi mun 2 vuotias voi olla niin tyytymätön lapsi. On myös todella tempperamenttinen, mutta sen lisäksi myös jatkuvasti joku huonosti. Lapsi aloittaa heti aamusta sen itkemisen ja vinkumisen ja sitä hupia jatkuu koko päivän. Päiväunet varmaan vähän pelastaisi, mutta ei suostu nukkumaan. Ei vaunuissa, eikä sisällä sängyssä. Auto on ainoa paikka minne nukahtaa päiväunille, mutta silloinkin pitää ajeluttaa ainakin puolituntia ennen kun nukahtaa. Eikä mun kukkaro riitä siihen, että ajeluttaisin kaiket päivät.
Ei siis nukahda viereen edes päikkäreille. Olen joskus kokeillut parhaimmillaan tunnin "nukuttaa" akaamalla vieressä, mutta reuhas vaan ja kävi hakkaamassa ovea. Minulla myös kaksi isompaa lasta, joten tuollaiset monen tunnin nukutukset ovat muutenkin ihan mahdottomia täällä kun olen lasten kanssa yksin siihen aikaan. Iltaunille menee nätisti itse, ei tarvitse nukutella laisinkaan.
Mutta se huutaminen, se raastaa oikeesti minua. Tulen todella pahalle päälle ja niin tulee kaikki muutkin tässä perheessä. Lapsi saa sen perus kitinän lisäksi vielä sellaisia "mukavia" raivareita päivittäin, jotka kestää pahimmillaan tunteja. Oikeasti tunteja!!! Siis huutaa pää punaisena ja raivoaa. Tänäänkin se lähti siitä kun annoin sen kävellä ulkona, kun oli istunut niin hienosti vaunuissa pitkän tovin. Kävellessään kaatui ja sitä se huuto alkoi. Lohdutin puhlasin ja puhdistin, mutta huuto vaan yltyi. Ei halunnut vaunuihin, eti halunnut kävellä, jos otin syliin niin rimpuili, eli mikään ei ollut hyvä. Ja huusi sitten tunnin putkeen. Jouduin raahaamaan täysillä karjuvan ja rimpuilevan mukulan kotiin. Sama show alkoi sitten uudestaan ruokapöydässä kun ei saanut lisää lihapullia ennen kun on maistanut myös perunaa. Ja sit taas huudettiin tunti...huoh.
isommat lapsetkin on aivan rikki tuohon huutamiseen. Miksi tuo lapsi mahtaa olla niin tyytymätön? Onko se vain luonne? Hän oli myös vauvana aina vaikea, taisi olla koliikki. Ollaan otettu kaikki allergia testit kun olen epäillyt mahavaivoja niin monet kerrat. Mutta mitään ei ole löytynyt.
Lapsi on aina ollut myös aika totinen. Muut lapsemme ovat kovin iloisia lapsia, tempperamenttisia hekin, mutta kuitenkin pääsääntöisesti onnellisen oloisia. Tämä kolmas tuntuu aina olevan onneton. Hänellä on vain todella lyhyitä hetkiä kun silminnähden nauttii elämästä. Ja nekin hetket ovat tulleet vasta nyt lähempänä kahden vuoden ikää. Vauvana hän oli aina totinen.
Muuten kehittynyt ihan normaalisti, mitään outoa en ole huomannut.
Onko odotettavissa koko loppu elämäksi vaikeaa ihmistä? Vai onko jonkun tempperamenttinen ja paljon huutava lapsi muuttunut myöhemmin leppoisammaksi?
Kommentit (83)
Tiedän tunteen.Mun 2-vuotias poika on ihan samanlainen.Todella raastavaa :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itkupotkuraivarit kirjoitti:
Hei, kaikki!
Meidän naapurissa asuu lapsiperhe, jonka pieni lapsi itkee ja raivoaa kokoajan, tälläkin hetkellä. Paitsi ei sentään yöllä, silloin ilmeisesti sentään nukkuu, onneksi. Mutta muuten sitä itkua ja raivoa kestää koko päivän. Toki en ole aina kokopäivää itse kotona, mutta silloin kun olen ollut, niin se lapsi raivoaa koko päivän, aamusta iltaan asti.
Meillä on taloyhtiössä siis niin huono äänieristys, että kaikki äänet kuuluu läpi. Kuulen miten sen lapsen äiti huutaa sille, että:"Lopeta, mä en vittu jaksa sua!" Sehän se auttaakin pientä lasta rauhoittumaan, että aikuinen huutaa ja kiroilee sille. Vastikään satuin rappukäytävään samoihin aikoihin, kun tämä äiti ja lapsi olivat lähdössä ulos. Lapsi itki ja huusi, että ei halua lähteä. Aikansa tuota itkua ja karjumista kuunneltuaan äiti antoi periksi, että noh, ei mennä sitten, ja menivät takaisin sisälle. Itku ja raivoaminen lakkasi hetkeksi, mutta alkoi sitten hyvin pian kulua sisältä taas.
Ihan päivän selvä tapaus. Äiti on menettänyt tämän lapsen hallinnan. Äiti antaa periksi, kun lapsi itkee ja raivoaa, ja ei siis ihme, että lapsi tekee niin kokoajan, kun tietää, että saa niin lopulta tahtonsa läpi. Mietin, että voiko tuollaisia vanhempia oikeasti todella olla olemassa. Huh, huh.
Onko sulla lapsia?Jos ei ole niin et tiedä asiasta mitään kuinka henkisesti raskasta kun lapsi huutaa ja raivoaa koko ajan.Lapsi on meillä toivottu.Vauvana oli aivan ihana ja iloinen.Nyt kun on 2-vuotias niin olen poikki.Neuvolaan olen ollut yhteydessä ja siellä on sanottu vaan että hillitse itsesi.Olen hillitsenyt,mutta illalla alkaa mennä kuppi nurin.
Ei ole normaalia. Ensin lääkäriin ja sitten perheneuvolaan. Tulette koko perhe muuten hulluksi. Joku raja.
Ei riitä että äiti hillitsee itsensä vaan myös sen lapsen pitää oppia hillitsemään itsensä.
Rajat ja rutiinit. Lapsi ei määrää vaan vanhemmat.
Kannattaa heti opettaa että huutamalla ja raivoamalla ei saa tahtoaan läpi tai se helvetti vain pahenee.
2v ymmärtää jo puhettakin.
Harjoittelee jo oopperalaulajaksi tai on ollut sellainen edellisessä elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä istun kuulosuojaimet päässä, tytär 2v huutanut nyt yli puolen tunnin ajan. Heräsi päiväunilta raivoomaan kurkkusuorana. Yritän kysyä mikä hätänä, olen ottanu syliin, ja koettanu hoivata, mutta potkii ja karjuu vaan. Jätin yksin huutamaan. Välillä käyn ehdottelemassa, että onko nälkä tai jano tai väsy tai jopa että haluisko tutin.. mut mikään ei oo hyvä. Nyt huutaa "anna" mutta ei kerro että mitä pitäisi antaa. Kyllä on taas niin ihanaa tämä äitiys. Huutamalla ei saa periksi, mutta helpottaisi kun tietäis mitä toinen haluaa. Voisi sitten sen asian antaa kun osaa nätisti pyytää tai edes viitata siihen asiaan huutamatta.. Mutta ei. Kurkun punoituksen takia lääkäri laittoi nieluviljelyyn, auttaa varmasti tuo karjuminen, jos kipee kurkku....
Viljelyn tuloksissa ei mitään häikkää ainakaan vielä. Huomenna voi kuulema soittaa uudellee, testi tehty toissapäivänä. Pikatestissä ei mitään.
En ymmärrä. Esikoinen ei oo koskaan ollu noin itsepäinen.
Ei ole raukka saanut olla esim. Ulkona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
siis mitä jos sitä sattuu koko ajan johonkin? Eikä osaa vaan sanoa...
ap
No kokeile, hyvä ihminen. Anna särkylääkettä aamulla ohjeen mukaan ja katso, rauhoittaako se lapsen tunnetiloja. Voit aivan hyvin kokeilla vaikka kaksi päivää, anna aamulla ja alkuillasta toinen satsi. Jos lapsella on vaikkapa flunssa, lääkettä annetaan pidempikin biitti, joten tuo on ihan ok, niin näet onko hänellä oikeasti särkyjä, jotka tekevät ärtyisäksi.
Tosin jos hän on aina ollut yhtä itkuisa, se tuskin on tuosta johtuvaa.
Miten hän toimii muiden sisarusten kanssa? Onko vastavuoroista leikkiä yhtään, ottaako normaalisti katsekontaktia? Kysyn tätä, koska oma asperger-lapseni oli pienempänä myös kovin ärtyisä ja totinen, leikki oli kaksivuotiaana lähinnä lelujen riivinpanoa ja zoomailua (liikutti lelua silmien edessä edes ja takaisin ja pyöritteli esim. autojen renkaita).
Ok, normaalit lapsetkin oppivat vastavuoroista leikkiä vasta vähän päälle parivuotiaana, mutta autismikirjoon kuuluu erityisiä ongelmia leikkitaidoissa, leikki on hyvin omaehtoista eikä lapsi reagoi samalla lailla muiden lasten rooleihin.
Ja asseille tuollaiset kiukunpuuskat ovat valitettavan tyypillisiä. Ne eivät johdu "tuhmuudesta" tai huonosta kasvatuksesta, vaan autismikirjoon kuuluu, että lapsella on vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia tilanteita ja hän hakee kaoottiselta tuntuviin tilanteisiin logiikkaa rutiineista. Jos rutiini muuttuu, hän joutuu paniikkiin ja hermostuu.
Tuossa ainakin meillä on ollut apua kuvakorteilla laaditusta päiväohjelmasta jääkaapin ovessa. Sieltä lapsi voi koska tahansa käydä tarkistamassa, mitä onkaan tiedossa. Kuvakortteja voi tulostaa papunetistä.
http://papunet.net/materiaalia/kuvapankki
Aistiyliherkkyys on toinen harkinnan arvoinen selitys lapsesi ärtyisyydelle. Sitä voi esiintyä autismikirjoon liittyen tai ihan sellaisenaan.
Miten lapsesi puhuu? Onko kehitys ollut siltä osin ikätasoista?
Kolmas vaihtoehto on, että hän on vain temperamentiltaan ärtyvä. Kannattaa tutustua tästä paljon kirjoittaneen Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoihin. Lapset ovat kaikki omanlaisiaan, syntyjään.
Kaksivuotiaana minun molemmat kotihoidetut lapseni lopettivat päiväunien nukkumisen (sekä normaali esikoiseni että tuo as-kuopukseni). Aika yleistäkin tuo, jos yöllä nukutaan pitkät yöunet.
Jos sinusta tuntuu, että voimat ovat lopussa, kerro lapsen haastavuudesya neuvolassa ja kysy lähetettä perheneuvolaan. Ei olisi eka tai toka kerta, kun lapsen neurologista poikkeavuutta on älytty tuota kautta alkaa tutkia.
Neuvolassa ei lyhyen vastaanottoajan puitteissa tavalliset neuvolalääkärit yleensä osaa sanoa yhtään mitään asiaan. Varsinaiset autismi- yms. tutkimukset tehdään lastenneurologisella tai psykiatrisella osastolla keskussairaalatasolla, ja esim. autismikirjon tutkimukset vievät 1-3 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kusipää nostelee tällaisia vanhoja aloituksia? Kiva kun näkee vaivaa ja vastaa perusteellisesti, ja sitten huomaa, että joo, kuusi vuotta vanha aloitus, lapsikin jo kouluiässä.
Mitä saatte tällaisten nostelusta? Ei tuo aloittaja tätä huomaa. Voisitte laatia uuden aloituksen, jos teillä on samanlaisia probleemoita.
T. Turhautunut 32
Kyse ei voi olla siitä, että "niillä on tylsää" tai "ei pääse ulos." Ei ainakaan meidän perheessä. Koska ulos pääsee ja yhdessä tehdään. Mut kun ei saa tapahtua MITÄÄN sellaista josta ei itse päätetä. Tai sukka on huonosti. Tai äiti katsoi silmiin väärään aikaan. Tai, kun leikitään jotain 2min huutamatta ja äiti koettaa rohkaista hyvää käytöstä osallistumalla ja huomioimalla. Sanoo esim. "hoidatko vauvaa, ai kun ihana" -> ilme vakavoituu ja nukke lentää. Tai kun syödään: "onko hyvää" -> suupielet nurinpäin ja syöminen loppuu siihen paikkaan.
t: äiti kuulosuojaimineen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nämä koskaan vanhaksi käy?
Eih kuulostaa ihan helvetiltä!! Odotan esikoistani ja aloin panikoimaan että tällaistako se sitten on! Miten kukaan kestää hermojaan menettämättä? Myös mietin, miten tällaisia lapsia on siedetty yhtään karummissa oloissa? Kuuntelisitko sairasta raivoamista aamusta iltaan jossain Siperian maakuopassa.... Miten ihmiskunta on tähän pisteeseen päässyt edes?
Kauanko uhmaikä tavallisesti kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset voi viedä laitokseen jonne ne sitten jäävät asumaan. Siellä on henkilökunta koulutettu taltuttamaan raivokohtaukset.
Monet lapset ovat tänä päivänä tuollaisia koska enää ei vanhemmat opeta kristillisiä perusarvoja ja moraalia. Ei ole rytmiä,ei ruutinia,eikä sääntöjä.
Aikuinen ei osaa kohdata lapsen uhmaa. Jos lähdetään ulos ja lapsi kiukkuaa. Homma toimii näin mene lapsen tasolle älä huuda. Kerro mitä seuraavaksi tapahtuu me menemme nyt ulos. Jos lapsi potkii huutaa. Vaatteet päälle ja ulos. Periksi ei anneta. Sama homma ruokapöydässä jos ruuan kanssa leikitään annetaan varoitus jos leikit nostan sinut pois pöydästä. Aina toteutetaan se mistä varoitetaan. Jos pelleily jatkuu lautanen pois ja lapsi lattialle. Tenava huutaa anna huutaa. Kun pahin huuto loppuu kerro lapselle miksi nostettiin pois pöydästä. Omalle tenavalle jouduin tämän tekemään 2 kertaa ei leiki enää ruuan kanssa. Kauppa reissut toimii näin kerro lapselle kaupan pihassa miten kaupassa käyttäydytään. Jos juokset jos huudat lähdetään kaupasta pois. Omani heittäytyi keskelle kaupan lattiaa kun ei saanut hakemaansa lelua. Lelu takaisin hyllyyn tenava kainaloon ja autoon. Huuto hirmuinen taas kun huuto helpottaa kerrot lapselle lähdimme kaupasta kun huusit ja heittaydyit lattialle. Lähdemme joka kerta pois etkä saa edes karkkipäivän nameja. Kannattaa käyttäytyä saa naminsa. Tehosi 2 kerran jälkeen lapsi kulkee nätisti kysyy luvan saako ottaa. Jos näitä asioita ei tee tenavalle selväksi tappelet joka ikinen päivä joka asiasta. Elämä on yhtä huutoa. Tällainen epäjohdonmukaisuus rasittaa lasta. Aikuisen on ohjattava kaikkea toimintaa 2- vuotias ei pysty tekemään päätöksiä. Lapsi ei ole siihen kykenevä. Lapselta ei kysytä mita tänään syödään minkälainen auto meille ostetaan. Haloo aikuiset olkaa aikuisia kantakaa vastuu. Vanhemmuus on rankkaa mutta myos antoisaa. Nyt tenava katsoi silmät pyöreänä jos joku lapsi huutaa kaupassa. Kysyy minulta mikä äiti sitä vaivaa. Tekisi mieli sanoa aikuinen joka on taantunut lapsen tasolle.
Sille kakaralle tuli rajat NYT, ja samaten vässyköitten mammojen jankkaamiselle. Kakaraa otetaan tukevalla vartijaotteella niskavilloista kiinni, nostetaan ilmaan ja päättäväisesti todetaan, että nyt se prkle loppu! Voi siinä otteessa vakuudeksi pyöräyttää vielä pari kierrosta vastapäivään akselinsa ympäri, niin eiköhän mennyt oppi perille ja kotirauha palautui. Joo, ja eipä kestä kiittää.
Kaikkea ei saa pettymysta ja pahaa oloa on lapsesta asti opeteltava käsittelemään. Elämä kun ei ole niin että kaiken saa aikuisenakaan. Vanhempien tehtävä on tukea auttaa lasta näiden kokemusten oppimiseen. Säännöt on myos opittava. Koulussa tarhassa työpaikoilla on säännöt johon lasten on opittava. Meillä on meidän kodin säännöt kirjoitettu liitutauluun. Jos joskus unohtuu niitä luetaan ettei unohdu. Hyvin toimii 8- vuotias 6- vuotias 4-vuotias ja 2- vuotias kaikki tietää mitkä on meidän kodin säännöt. Ei valehdella ketään ei lyödä ei kiroilla vanhempia totellaan isommat lapset osallistuu kotitöihin
Ketään ei kiusata nimitellä. Koulusta tullut hyvää palautetta pojat toteuttaa oppimiansa asioita. Näin se homma toimii. Meillä mukava keskusteleva avoin iloinen tunnelma kotona. Säännöt käyttöön. Jos rikkoo niitä ei karkkipäivä ei pelejä ei kännyköitä. Kaikki viedään. Ei oo tarvinnut käyttää se todella otetaan käyttöön jos sääntöjä rikotaan
Väkivalta on erittäin huono kasvatus malli en tosiaan lyö lastani en ikinä.
Hei, kaikki!
Meidän naapurissa asuu lapsiperhe, jonka pieni lapsi itkee ja raivoaa kokoajan, tälläkin hetkellä. Paitsi ei sentään yöllä, silloin ilmeisesti sentään nukkuu, onneksi. Mutta muuten sitä itkua ja raivoa kestää koko päivän. Toki en ole aina kokopäivää itse kotona, mutta silloin kun olen ollut, niin se lapsi raivoaa koko päivän, aamusta iltaan asti.
Meillä on taloyhtiössä siis niin huono äänieristys, että kaikki äänet kuuluu läpi. Kuulen miten sen lapsen äiti huutaa sille, että:"Lopeta, mä en vittu jaksa sua!" Sehän se auttaakin pientä lasta rauhoittumaan, että aikuinen huutaa ja kiroilee sille. Vastikään satuin rappukäytävään samoihin aikoihin, kun tämä äiti ja lapsi olivat lähdössä ulos. Lapsi itki ja huusi, että ei halua lähteä. Aikansa tuota itkua ja karjumista kuunneltuaan äiti antoi periksi, että noh, ei mennä sitten, ja menivät takaisin sisälle. Itku ja raivoaminen lakkasi hetkeksi, mutta alkoi sitten hyvin pian kulua sisältä taas.
Ihan päivän selvä tapaus. Äiti on menettänyt tämän lapsen hallinnan. Äiti antaa periksi, kun lapsi itkee ja raivoaa, ja ei siis ihme, että lapsi tekee niin kokoajan, kun tietää, että saa niin lopulta tahtonsa läpi. Mietin, että voiko tuollaisia vanhempia oikeasti todella olla olemassa. Huh, huh.