Voi MIKSI mun 2vuotias huutaa kaikki päivät aamusta iltaan??
En ymmärrä miten toi mun 2 vuotias voi olla niin tyytymätön lapsi. On myös todella tempperamenttinen, mutta sen lisäksi myös jatkuvasti joku huonosti. Lapsi aloittaa heti aamusta sen itkemisen ja vinkumisen ja sitä hupia jatkuu koko päivän. Päiväunet varmaan vähän pelastaisi, mutta ei suostu nukkumaan. Ei vaunuissa, eikä sisällä sängyssä. Auto on ainoa paikka minne nukahtaa päiväunille, mutta silloinkin pitää ajeluttaa ainakin puolituntia ennen kun nukahtaa. Eikä mun kukkaro riitä siihen, että ajeluttaisin kaiket päivät.
Ei siis nukahda viereen edes päikkäreille. Olen joskus kokeillut parhaimmillaan tunnin "nukuttaa" akaamalla vieressä, mutta reuhas vaan ja kävi hakkaamassa ovea. Minulla myös kaksi isompaa lasta, joten tuollaiset monen tunnin nukutukset ovat muutenkin ihan mahdottomia täällä kun olen lasten kanssa yksin siihen aikaan. Iltaunille menee nätisti itse, ei tarvitse nukutella laisinkaan.
Mutta se huutaminen, se raastaa oikeesti minua. Tulen todella pahalle päälle ja niin tulee kaikki muutkin tässä perheessä. Lapsi saa sen perus kitinän lisäksi vielä sellaisia "mukavia" raivareita päivittäin, jotka kestää pahimmillaan tunteja. Oikeasti tunteja!!! Siis huutaa pää punaisena ja raivoaa. Tänäänkin se lähti siitä kun annoin sen kävellä ulkona, kun oli istunut niin hienosti vaunuissa pitkän tovin. Kävellessään kaatui ja sitä se huuto alkoi. Lohdutin puhlasin ja puhdistin, mutta huuto vaan yltyi. Ei halunnut vaunuihin, eti halunnut kävellä, jos otin syliin niin rimpuili, eli mikään ei ollut hyvä. Ja huusi sitten tunnin putkeen. Jouduin raahaamaan täysillä karjuvan ja rimpuilevan mukulan kotiin. Sama show alkoi sitten uudestaan ruokapöydässä kun ei saanut lisää lihapullia ennen kun on maistanut myös perunaa. Ja sit taas huudettiin tunti...huoh.
isommat lapsetkin on aivan rikki tuohon huutamiseen. Miksi tuo lapsi mahtaa olla niin tyytymätön? Onko se vain luonne? Hän oli myös vauvana aina vaikea, taisi olla koliikki. Ollaan otettu kaikki allergia testit kun olen epäillyt mahavaivoja niin monet kerrat. Mutta mitään ei ole löytynyt.
Lapsi on aina ollut myös aika totinen. Muut lapsemme ovat kovin iloisia lapsia, tempperamenttisia hekin, mutta kuitenkin pääsääntöisesti onnellisen oloisia. Tämä kolmas tuntuu aina olevan onneton. Hänellä on vain todella lyhyitä hetkiä kun silminnähden nauttii elämästä. Ja nekin hetket ovat tulleet vasta nyt lähempänä kahden vuoden ikää. Vauvana hän oli aina totinen.
Muuten kehittynyt ihan normaalisti, mitään outoa en ole huomannut.
Onko odotettavissa koko loppu elämäksi vaikeaa ihmistä? Vai onko jonkun tempperamenttinen ja paljon huutava lapsi muuttunut myöhemmin leppoisammaksi?
Kommentit (83)
Huh!🙄 Onneksi en ole lisääntynyt. Mitäs menit porsimaan! Kuulostaa ihan hirveältä elämältä.
Vierailija kirjoitti:
ja haukkuu lapsensa täysin. Ei mitään hyvää näe lapsessa. Ja nekin ongelmat, joista kertoo, ovat ongelmia äidille, mutta lapsen hyvinvoinnista ei olla huolissaan.
Mitä ihmettä sä selität!? Luitko edes tuota aloitusta? Ei voi muuta sanoa kun että ääliö olet. - sivusta ihmetellen-
Vierailija kirjoitti:
Huh!🙄 Onneksi en ole lisääntynyt. Mitäs menit porsimaan! Kuulostaa ihan hirveältä elämältä.
Huh! Oletko sinä se sama, joka haukkuu täällä päivät päästään lapsettomia naisia huonoiksi ihmisiksi. Ja nyt tulit tänne vinkumaan sontaa suustasi.
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin, että temperamentti ei tarkoita, että henkilö olisi hankala tai ilkeä. Inhottaa kun ne niputetaan yhteen! Itse olen tosi temperamenttinen, innostun nollasta-sataan sekunnin sadasosassa. Olen silti iloinen ja auttavainen eikä minua häiritse vaikkei joku/kukaan lähde sen hetkiseen hömpötykseeni mukaan. Minulla on aina monta projektia kesken kun innostun aina jostain uudesta ja vanha jää odottamaan (ties kuinka kauaksi aikaa kunnes taas innostun siitä!).
Miten tuo aloitus liittyy millään tavalla sinuun! Lapsestahan nyt on kysymys. Ketä kiinnostaa sinä ja sinun projektisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eih kuulostaa ihan helvetiltä!! Odotan esikoistani ja aloin panikoimaan että tällaistako se sitten on! Miten kukaan kestää hermojaan menettämättä? Myös mietin, miten tällaisia lapsia on siedetty yhtään karummissa oloissa? Kuuntelisitko sairasta raivoamista aamusta iltaan jossain Siperian maakuopassa.... Miten ihmiskunta on tähän pisteeseen päässyt edes?
Kauanko uhmaikä tavallisesti kestää?
Entis aikaan tällaisen lapsen isä olisi nostanut ilmaan ja läimäyttänyt pari kertaa puuta päin. Lopuksi ruho jätetty lähimetsän lampeen.
Toi oli entisaikkan mahdollista, koska lapsia tehtiin liukuhihnalla. Nykyään ei ole varaa menettää lapsia
Täältä löytyy 11v elämäänsä tyytymätön, oli vauvana totinen, uhmaiässä hirviö, sen jälkeen vaan tylsistynyt ja vakavamielinen. On hyvällä tuulella vain syödessään karkkia ja sitäkin oikeastaan vaan jos hänellä on enemmän kuin muilla. Ei viihdy kavereiden kanssa, ei linnanmäellä, vihaa harrastuksia ja oikeastaan kaikkea mitä on yritetty. Ei käy kateeksi hänen tulevaa elämäänsä. Nuoremmat sisarukset on perustyytyväisiä ihan tavan arkeen. Kunhan tulee teini-ikään, aion varata hänelle terapian, jos osaisi terapeutin kanssa keskustella.
Lapseni teki itsemurhan 10-vuotiaana. Kuuden vanhana meni laitoksern
-ap
Vierailija kirjoitti:
Lapseni teki itsemurhan 10-vuotiaana. Kuuden vanhana meni laitoksern
-ap
Ootko aito ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni teki itsemurhan 10-vuotiaana. Kuuden vanhana meni laitoksern
-ap
Ootko aito ap
Ei ole. Lapsi eksyi metsään ja katosi kolme v.
- aito ap
Vierailija kirjoitti:
Huh!🙄 Onneksi en ole lisääntynyt. Mitäs menit porsimaan! Kuulostaa ihan hirveältä elämältä.
Voi vaan kuvitella millaiset kuulokäyrät aloittaja saa, kun käy testeissä. Hirveää, miten pennun rääyntä voi oikeasti tuhota kuulon. Kolmekymppisellä voi jo olla kuusikymppisen kuulo. Tai huonompikin.
Statistiikan mukaan lapsettomat ihmiset rupeevat kärsimään yksinäisyydestä 45 iän jälkeen. Kenellekään sitä en toivoisi, sillä yksinäisyys on hirveää
Ei jaksa ollenkaan lukea. Mallin ottavat muilta perheestä. Jos yksi lapsi huutaa kerran niin sitten voidaan matkia sitä tyyliin 4 kertaa. Vanhempi huutaa myös pari kertaa. Niin hups taapero huutaakin kymmenen kertaa.
Esimerkin voima on kummallista myös tossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Täältä löytyy 11v elämäänsä tyytymätön, oli vauvana totinen, uhmaiässä hirviö, sen jälkeen vaan tylsistynyt ja vakavamielinen. On hyvällä tuulella vain syödessään karkkia ja sitäkin oikeastaan vaan jos hänellä on enemmän kuin muilla. Ei viihdy kavereiden kanssa, ei linnanmäellä, vihaa harrastuksia ja oikeastaan kaikkea mitä on yritetty. Ei käy kateeksi hänen tulevaa elämäänsä. Nuoremmat sisarukset on perustyytyväisiä ihan tavan arkeen. Kunhan tulee teini-ikään, aion varata hänelle terapian, jos osaisi terapeutin kanssa keskustella.
ADHD.
Minä olin samanlainen lapsi ja nuori ja nyt aikuisena elämä on pilalla.
Et odota teini-ikää vaan haet apua heti!
Vierailija kirjoitti:
Autismia?
Autistiset leikkivät kiltisti keskittyen vaikka palapeleihin, jos ne ovat se erityinen kiinnostuksen kohde.
Puhutko sinä sille lapsellesi mitään? Naapurissa huutaa kaksi pentua ja äiti ei sano siihen mitään, eikä muutenkaan juuri kommunikoi lastensa kanssa. Ihan hemmetin rasittavaa kuunnella sitä jatkuvaa rääkymistä. Itsellä 4 lasta ja kukaan ei ole ollut tuollainen raivoaja ja jos joku on huutanut, on meillä käsketty olla hiljempaa
Aloitus on n 13 vuotta vanha. Lapsi nyt vahvasti teini-ikäinen.olisipa kiva tietää, mihin vuodet ovat vieneet.
Voisiko olla maha kipeä, esim jokin allergia?