Voi MIKSI mun 2vuotias huutaa kaikki päivät aamusta iltaan??

En ymmärrä miten toi mun 2 vuotias voi olla niin tyytymätön lapsi. On myös todella tempperamenttinen, mutta sen lisäksi myös jatkuvasti joku huonosti. Lapsi aloittaa heti aamusta sen itkemisen ja vinkumisen ja sitä hupia jatkuu koko päivän. Päiväunet varmaan vähän pelastaisi, mutta ei suostu nukkumaan. Ei vaunuissa, eikä sisällä sängyssä. Auto on ainoa paikka minne nukahtaa päiväunille, mutta silloinkin pitää ajeluttaa ainakin puolituntia ennen kun nukahtaa. Eikä mun kukkaro riitä siihen, että ajeluttaisin kaiket päivät.



Ei siis nukahda viereen edes päikkäreille. Olen joskus kokeillut parhaimmillaan tunnin "nukuttaa" akaamalla vieressä, mutta reuhas vaan ja kävi hakkaamassa ovea. Minulla myös kaksi isompaa lasta, joten tuollaiset monen tunnin nukutukset ovat muutenkin ihan mahdottomia täällä kun olen lasten kanssa yksin siihen aikaan. Iltaunille menee nätisti itse, ei tarvitse nukutella laisinkaan.



Mutta se huutaminen, se raastaa oikeesti minua. Tulen todella pahalle päälle ja niin tulee kaikki muutkin tässä perheessä. Lapsi saa sen perus kitinän lisäksi vielä sellaisia "mukavia" raivareita päivittäin, jotka kestää pahimmillaan tunteja. Oikeasti tunteja!!! Siis huutaa pää punaisena ja raivoaa. Tänäänkin se lähti siitä kun annoin sen kävellä ulkona, kun oli istunut niin hienosti vaunuissa pitkän tovin. Kävellessään kaatui ja sitä se huuto alkoi. Lohdutin puhlasin ja puhdistin, mutta huuto vaan yltyi. Ei halunnut vaunuihin, eti halunnut kävellä, jos otin syliin niin rimpuili, eli mikään ei ollut hyvä. Ja huusi sitten tunnin putkeen. Jouduin raahaamaan täysillä karjuvan ja rimpuilevan mukulan kotiin. Sama show alkoi sitten uudestaan ruokapöydässä kun ei saanut lisää lihapullia ennen kun on maistanut myös perunaa. Ja sit taas huudettiin tunti...huoh.



isommat lapsetkin on aivan rikki tuohon huutamiseen. Miksi tuo lapsi mahtaa olla niin tyytymätön? Onko se vain luonne? Hän oli myös vauvana aina vaikea, taisi olla koliikki. Ollaan otettu kaikki allergia testit kun olen epäillyt mahavaivoja niin monet kerrat. Mutta mitään ei ole löytynyt.



Lapsi on aina ollut myös aika totinen. Muut lapsemme ovat kovin iloisia lapsia, tempperamenttisia hekin, mutta kuitenkin pääsääntöisesti onnellisen oloisia. Tämä kolmas tuntuu aina olevan onneton. Hänellä on vain todella lyhyitä hetkiä kun silminnähden nauttii elämästä. Ja nekin hetket ovat tulleet vasta nyt lähempänä kahden vuoden ikää. Vauvana hän oli aina totinen.



Muuten kehittynyt ihan normaalisti, mitään outoa en ole huomannut.



Onko odotettavissa koko loppu elämäksi vaikeaa ihmistä? Vai onko jonkun tempperamenttinen ja paljon huutava lapsi muuttunut myöhemmin leppoisammaksi?