Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
12.06.2008 |
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
se kremppaaminen riippuu ihan itsestään. Jos liikkuu aktiivisesti, ei polta, käyttää kohtuudella alkoholia, syö terveellisesti ja ei stressaa liikaa kremppaamisesta, niin eiköhän ihan hyvin jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa. ;)
toki voit säädellä, koska saat omat lapsesi, mutta heidän puolestaan et voi valintaa tehdä. ehkä he haluavat vanhemmiksi vasta kypsällä iällä ja sinusta tulee joka tapauksessa normaali/vanha mummo :P
minä olen 30 ja lapsia on kaksi; toinen 2 ja toinen 5. ajattelen ilman muuta niin, että he tulevat olemaan elämässäni aina; ei ole mitään kiirettä tuuppia heitä matkoihinsa. itse muutin kotoa 16-vuotiaana, mutta lasteni käytettävissä olen niin kauan kuin he minua tarvitsevat.
minulla on paljon projekteja, harrastuksia ja ammatillista kunnianhimoa, mutta mikään ei ole edes verrattavissa lasteni tärkeyteen. muut hommat voin mainiosti hoitaa tässä sivulla; etusijalla on oma perhe.
olen hyvin onnellinen näin :)
Sain ekan lapsen 35-vuotiaana ja lisääkin saa tulla. Muutenkaan olo ei ole raihnaisempi kuin parikymppisenä.
Tässä iässä ei ole kiire mihinkään. En kaipaa omaa aikaa, olen saanut sitä jo ihan tarpeeksi. Äitinikin oli 35, kun minä synnyin, ja hyvin jaksoi teinin viisikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin lasten ja perheen ehdoilla kymmenen vuotta ja nyt on mun vuoro. Onneksi olen ollut terve ja perhe kans.
Kohta on 40 vuotta kasassa.
Iltatähti tuli vahingossa 3 vuotta sitten, 36-vuotiaana. Ja täytyy myöntää etten meinaa enää millään jaksaa. Huonosti tulee likka hoidettua, mitään ruoka- tai unirytmiä ei ole, isotveljet hoitaa leikkimiset, lukemiset ja satunnaiset ulkoilut. Haluaisin tässä iässä jo omaa rauhaa enkä meinaa millään sietää jatkuvasti ympärillä pyörivää herhiläistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä halua enää lapsia;minulla yksi 6v lapsi.
Raihnaisuudesta ei ole kysymys vaan mukavuudenhalusta;ei kiitos vaippaikää enää.. Ja minulle muutenkin riittää yksi lapsi enkä tähän elämäntilanteeseen toista tekisi kun olen yh.
Omat vanhempani ovat 60 ja eipä tuo näytä tahtia hidastavan, reissaavat ympäri maailmaa ja muttivat juuri kaupungin keskustaan ollakseen lähempänä kaikkea "menoa ja meininkiä", Vaikka molemmilla on jonkinlainen perussairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä aio neljättä enää tehdä.
Ei kysymys ole mun raihnaisuudestani vaan siitä etten koskaan ole haaveillut suurperhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eiköhän ne vauvajutut ole minun osalta jo takana. Muut saa lisääntyä vaikka 50-vuotiaina jos haluavat, minä haluan tehdä elämässäni muutakin :)
Mitenkähän tässä käy, kun olen noin 65 kun tämä pienin on kaksikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä, miksi en tekisi lisää lapsia. Fyysistä syytä siis. Kuopus heräili öisin 4-vuotiaaksi, mutta olen siitäkin väsymyksestä jo toipunut.
En kuitenkaan tee, mutta syynä on ihan oma mukavuudenhalu. Sillä ei ole mitään syytä fysiikan kanssa.
Sitten voi arvostella toisia vanhoiksi ja raihnaisiksi, vaikka eiköhän se syy ole ihan vaan siinä että kaikki eivät halua viettää sitä pikkulapsielämää kovin kauan aikaa.
naimisiin, 25-vuotiaana on jo 3 lasta ja 3-kymppiin mennessä jo talot ja autotkin hankittu. Lapset ovat jo yläasteikäisiä, niin tuntuuhan se jo monesta, että elämä oli siinä, vaikka ikää on 35v.
T. Nimim. 38v eskarilaisen äiti
Entäs jos lapsen saa tekemättä? Siis lapsi tulee kotiin adoptoituna, sijoitettuna, muuten vain vaikka sukulaisen kanssa sopimalla? Jos jollekin teistä ehdottomasti ei-lapsia- 30v -jälkeen, tulisi tilanne, että läheisen ihmisen pieni lapsi tarvitsisi äkkiä kodin, kieltäytyisittekö ehdottomasti? Tällainen tilannehan voi tulla eteen kenelle tahansa, vaikkapa viisikymppisenä.
että vaikka ihmiset nykyään kuinka olisivat nuorekkaampia ja tuntisivat itsensä suunnilleen teinityttösiksi vielä nelikymppisinä, niin ihmisen BIOLOGIA ei ole miksikään muuttunut.
Se nuorekkuus ei todellakaan poista sitä faktaa, että hedelmällisyys alkaa laskea 30:nvuoden jälkeen ja 35:n jälkeen jo tosi rajusti, samoin kuin raskauden riskit lisääntyy.
Siis totta kai saa alkaa tehdä lapsia vaikka 50-vuotiaana, jos itsestä kovasti siltä tuntuu. Mutta biologiaon biologiaa, ja sitä ei muuta se naapurin Irmakaan, joka sai kaksoset vielä kuuskymppisenä...
itse haluaisin 55 tehdä jo mitä huvittaa, olen kai sen siinä iässä jo ansainnut.
oma äitini 55 vitosena on yli 10vuotiaiden lasteni mummo eikä tarvitse enää vaippoja vaihdella tms.
siis jos näin haluaa niin siitä vaan, mutta minusta ei ajatus tunnu yhtään kiehtovalta, haluan olla nuori äiti ja nuori mummo sitten aikanaan ja yli viisikymppisenä miettiä jo muuta kuin vauvoja...
avioeroa?
Hänen mielestään lapset pitivät nuorekkaana pitkään. :) Onhan siinä varmasti perää, että mitä pitempään talossa pyörii nuoria, sitä pitempään vanhemmatkin pysyvät ns. "elämässä kiinni".