Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
12.06.2008 |
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
Osasyynä väsymys. Kolme lasta, vanhin 4v. En jaksaisi enää yhtään pitkittää tätä pikkulapsiaikaa aloittamalla kaiken taas alusta. Ehkä joskus neljäkymppisenä voin taas saada hetken omaa aikaa, kun lapset ovat kouluikäisiä. Siihen asti kitkutellaan jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viisikymppisenä sitä pystyy ainakin taloudellista tukea tarjoamaan hyvin. Yleensä silloin on urakehitys huipussaan ja ainakin meillä asuntolaina on jo silloin maksettu.
En tunne itseäni vanhaksi ja raihnaiseksi, mutta kun olen ensimmäiset lapseni saanut jo parinkympin jälkeen, niin pikkulapsi-ikää olen elänyt jo tarpeekseni. Riippuu varmasti itsekunkin elämäntilanteesta.
Henkisesti olisin varmasti kypsempi äidiksi, mutta biologinen tosiasia on, että munasolut ovat yhtä vanhoja kuin minäkin ja raskauteen ja synnytykseen liittyvät riskit ovat kasvaneet.
Ajattelen, että parinkymmenen vuoden kuluttua elän ehkä elämäni parasta aikaa, panostan itseeni ja parisuhteeseeni enemmän kuin ennen.
Mulla on paha endo ja pco joten on onni että tein lapset nuorena. (23-30v välillä).
Elämä meni 40v kokonaan uusiksi. Painoakin on 30kg vähemmän kuin 10v sitten.
mutta onneksi ei ole ihan pieniä lapsia enää, elämä on vaan niin paljon helpompaa ja saa olla ihanan itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivänäni, että ihmettelen miten jaksan lasteni teini-iän viiden vuoden päästä. Ehkä pitäisi itsekin laihduttaa vähintään se 30kg ja keksiä elämään muutakin kuin stressiin ja tylsyyteen syöminen. Niin ja kolme lasta on jo.
Tuntuu aika erikoiselta tämä keskustelu siitä, että nykyajan ihmisten kunto joidenkin kirjoittajien mielestä romahtaa heti neljänkympin jälkeen - mistäs moinen ajatus? Ikään kuin lapsen hoitaminen olisi kiinni iästä -hui hai! Kyllä tärkeintä on vanhempien halu hoitaa lastaan ja se, mitä siellä korvien välissä on! Ja ei tarvitse kuin käväistä esim. kuntokeskuksien jumpissa, niin hyvin näkee sen, että moni yli nelikymppinen on todella paremmassa kunnossa kuin vieressä puuskuttava kaksikymppinen. Se, miten itseään hoitaa sekä fyysisesti että psyykkisesti on tärkeintä, ei ikä. Ja kyllä itse voin kokemuksesta sanoa, että vauvan hoitaminen kypsemmällä iällä on todella ihanaa ja elämä on rakkautta täynnä. On jo kokemusta ja näkemystä ja osaa monet asiat hoitaa ilman turhaa vouhkaamista. Itse en kyllä olisi halunnut esikoisenikaan kanssa lähteä yöelämään (vaikka nuori olinkin), kyllä vanhemmat voivat paljon viisaammin olla lapsensa elämässä läsnä kuin shoppailemalla ja opettamalla heitä yöelämän saloihin. Ja p.s. lohdutukseksi voin kertoa, että lapset kokevat omat vanhempansa ikälopuiksi aina tietyssä vaiheessa, murkkuiässä, ja niin kuuluu ollakin, koska he pyrkivät tekemään eroa eri sukupolvien välillä. Tämä heille suotakoon, vanhempien ei tarvitse olla lastensa kavereita, vaan luotettava ja vakaa turvasatama, josta käsin heistä huolehditaan ja rakastetaan- ja pikkuhiljaa annetaan lähteä omaan elämään, kun sen aika on.
"Muumimamma"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odotan kolmatta lasta. Vanhin lapseni on 14-vuotias ja itse olen 36-vuotias. Olen varmaan nuori ja "vanha" äiti.
Mä olen kyllä huomannut kavereistani sen että he pitävät jo itseään vanhoina, en sitten tiedä todellisuutta, mutta ainakin puheissa.
Viimeksi huomasin sen kun kerroin odottavani lasta. Moni samanikäinen kaveri kyseli että, "noin vanhana, miten sä jaksat"? Mä olin ihan huulipyöreenä ja hiukka loukkaannuinkin.
Itse en tosiaan tunne olevani vanha, toki huomaan iän tuomat jäljet kasvoissa jne. mutta ne kuuluu asiaan ja olen mielestäni kuitenkin ihan ok näköinen ikäisekseni. Myös lapset auttavat pitämään mut "nuorena
Nehän juuri tekee ihmisen raihnaaksi, väsyneeksi ja no vie elämänhalun. Ei jaksa enää välittää mistään. Moni ihminen ihan nuorenee silmissä kun lapset lähtee kotoa.
itse haluaisin 55 tehdä jo mitä huvittaa, olen kai sen siinä iässä jo ansainnut.
oma äitini 55 vitosena on yli 10vuotiaiden lasteni mummo eikä tarvitse enää vaippoja vaihdella tms.
siis jos näin haluaa niin siitä vaan, mutta minusta ei ajatus tunnu yhtään kiehtovalta, haluan olla nuori äiti ja nuori mummo sitten aikanaan ja yli viisikymppisenä miettiä jo muuta kuin vauvoja...