Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
12.06.2008 |
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
Viiden vuoden sisään sitten näen olenko ihan loppu. Tosin tarkoitukseni on palata työelämään jo paljon ennen sitä.
Toivottavasti ei ainakaan ero uhkaa sentakia että saan lapsen 35 vuotiaana.
T: se joka raskaana vielä pari viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on hyvin todennäköisesti väsyneempi ja raihnaisempi kuin samanikäinen lapseton joka nukkuu hyvin. Itse meinaan kyllä vielä nyt 34-vuotiaana ottaa unihäiriöiden riskin ja olen raskaana parhaillaan. Mutta tämä on viimeinen, eli voin syvällä rintaäänellä luvata että yli 35-vuotiaana en enää hanki lapsia ja haukkua kaikki vanhat äidit ;)
oikeasti on. Jos taas on siihen mennessä pyörittänyt ipanarumbaa useita vuosia, ei varmasti enää tunne itseään yhtä reippaaksi kuin 25-vuotiaana. Ja sitten on muistettava myös se, että lapsetkin ovat erilaisia. Huonolla tuurilla joku 35-vuotias saa unihäiriöisen lapsen, joka valvottaa vuosia, seurauksena äidin terveyden menetys, työkyvyn merkittävä heikentyminen, parisuhteen tuho, ja uusi alku 40-vuotiaana. Itse olisin liian raihnainen 34-vuotiaana ottamaan tuon riskin, vaikka hoikka ja terve olenkin.
Elin lasten ja perheen ehdoilla kymmenen vuotta ja nyt on mun vuoro. Onneksi olen ollut terve ja perhe kans.
Kohta on 40 vuotta kasassa.
Toiset vaan pariutuu parikymppisinä ja kolmevitosina "kaikki" on hankittu ja on noin päivänselvää.
Minä en tosiaan kuulu edellä mainittuihin. Olen nelikymppinen, on mies ja pari alla kouluikäistä lasta. Vasta nyt aletaan rakennuttamaan omaa taloa, ennen tätä ei oltaisi edes tiedetty, millainen halutaan. Velkaa on, ja lisää hankitaan =)
Ennen lapsia ja avioliittoa meistä on kumpikin elänyt ihan toisenlaista elämää. Opiskeltu pitkään ja pitkälle, matkusteltu, oltu töissä ulkomailla, koettu muitakin suhteita kuin tämä nykyinen, eletty sinkkuelämää, vietetty yöelämää ja ns. omaa aikaa niin paljon, että rupesi riittämään.
Onneksi me kaksi samanlaiset elämänarvot omaavaa tapasimme toisemme ja päätimme perustaa perheen. Ei olla kyselty muilta, mikä on oikea ikä hankkia lapsia, vaan ollaan eletty ihan omaa elämää. Meillä on ihana perhe ja ollaan toisistamme kiitollisia. Ja ihan itsestäänselvää on, että tässä vaiheessa ei ole "maksettu lainat, talot, autot ja mökit".
Kaikenkaikkiaan nelikymppisenä perheenäitinä suhtautuu elämään ihan eri tavalla kuin nuorempana. Sallivammin, rennommin, elämän tärkeysjärjestystä unohtamatta. Toiset saa elää just niinkuin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän voisi sitten jakaa vinkkinsä meidän väsyneiden ja raihnaisten valvoneiden kanssa. Itselläni oli jossain vaiheessa masennus tosi lähellä kun en saanut yöllä nukkua muutamaa tuntia enempää, ja senkin pätkissä. Ja siihen ei tosiaankaan auta yksi tai kaksi hyvin nukuttua yötä joskus. Muisti huononee, pinna kiristyy, ja ennen lapsia mitä leppoisimmasta ihmisestä kuoriutuu hirvittävä hermokimppu, jonka seuraa ei kestä edes se hermokimppu itse. Tietenkin tässäkin suhteessa ihmiset ovat yksilöitä: joku saattaa pärjätä muutaman tunnin yöunilla ihan normaalistikin, jolloin yövalvominen ei välttämättä rasitä ollenkaan. Ja ihan fyysisesti lastenhoito on rasittavaa, yritäpä vaikka opettaa 40-vuotiaana lasta pyöräilemään! Kun olet juossut sen pyörän perässä muutaman kilometrin, tule kertomaan miten helppoa se oli!
esikoistaan odottavan uhoamista siitä, miten paljon paremmin hän pärjää kuin me muut, joilla on jo lapsia.
Kiva jos pärjäätte. Jos ette, tervetuloa meidän epätäydellisten äitien joukkoon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen 39 vuotias viiden lapsen äiti, kuopus täyttää kohta vuoden. Tunnen olevani elämäni kunnossa, sekä fyyisesti että henkisesti. Olen itse sitä mieltä että olin turhan nuori kun tulin äidiksi, eihän parikymppisellä ole aikuiselämää takana ollenkaan joten olen ollut äiti koko aikuisikäni. Itse olen iloinen että lapsiperhe-elämä jatkuu meidän perheessä vielä pitkään, nyt olen kypsä siihen enkä enää odota että lapset kasvavat äkkiä isoiksi niin kuin nuorempana tein.
korkeakoulututkinto 22-vuotiaana, sitten töihin, sitten tapasin mieheni 28-vuotiaana, lapset kun olin 30, 31 ja 32. Ennen lapsia on ollut monta hyvää työvuotta, miehelläni samoin ja on nykyään yrittäjä. On ollut sinkkuvuosia ja matkusteltu. Helppoa kuin heinänteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämäni kunnossa. Yksi lapsi on, ja se saa riittää. Lapsi on nyt 5-vuotias, ihanassa iässä, ja alkaa olla taas aikaa itselle ja parisuhteelle. En millään haluaisi alottaa enää alusta, kun elämä on jo niin helppoa ja vaivatonta. Haluan nauttia siitä, että minulla on ihana perhe ja lapsi jo siinä iässä, että ei tarvitse enää jatkuvaa hoitamista ja olen vielä itsekin nuori ja nätti. ;) Ja kun lapseni on aikuinen, olen itse vielä alle viisikymppinen, ja edessä on vielä monta hyvää vuotta ja vuosikymmentä, jolloin voin omistautua täysin itselleni...
se on silkkaa fysiikkaa että yli 35-v raskaudet on riskiraskauksia.
Minä tein mielummin lapseni nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mulla 37-vuotiaana on vielä iso talolaina edessä, lapset on vielä pieniä eli en saa elää vapaata elämää kuin vasta moooonen vuoden kuluttua! Mutta tällaista tämä on elää tällaisen myöhäisheränneen elämää...:)
että mutsinko pitää juosta polkupyörää ajamaan opettelevan lapsensa perässä monta kilometriä?! Taitaisin siihen näin nelikymppisenäkin pystyä ilman suurempaa slaagin vaaraa, mutta hei, eiköhän se helpomminkin suju...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihin ihmiset laittavat lapsensa siinä iässä? Kyllä ne lapset hoidetaan vielä siinäkin iässä, joten siis jaksetaan. Jos ei jakseta niin se tarkoittaa sitä, että tosiaan ei jakseta. Ja en tiedä yhtään tapausta, jossa yli nelikymppisenä lapsen saanut olisi sitten nelivitosena luopunut lapsestaan jaksamisvaikeuksien takia.
Sellainenkin asia tuli mieleen, jota ei myönnetä, tai ainakaan sitä ei saisi sanoa. Nimittäin hyvin nuorena jaksaminen on vähintäänkin yhtä vaikeaa kuin "iäkkäänä". Nuori äiti saattaa väsyä jopa enemmän. Tarkoitan nyt hyvin nuorta äitiä, alle 20-vuotiasta. Nuorena fysiikka ja psyyke ovat vielä kehittymässä. Nuori ihminen tarvitsee vielä unta paljon eikä ole vielä "valmis". En tosiaan alkaisi itse enää tässä iässä suunnitellusti lapsia hankkimaan, enkä olisi alkanut enää vuosi sittenkään. Mutta kun niitä lapsia joskus tulee suunnittelematta. Minulle niin kävi ja niin voi käydä kenelle tahansa teistä.
se on silkkaa fysiikkaa että yli 35-v raskaudet on riskiraskauksia.
Minä tein mielummin lapseni nuorena.
Olen nyt raskauden puolivälissä, eikä kertaakaan ole kuulunut yhdeltäkään lääkäriltä, kätilöltä tai terveydenhoitajalta, että kyseessä olisi riskiraskaus. Missäköhän vaiheessa tämä sitten muuttuu riskiraskaudeksi?
Ja minusta tuo yövalvomisilla "pelottelu" ehkä tehoaa parikymppisiin, mutta ei enää tämän ikäisiin. En todellakaan olisi jättänyt lasta tekemättä sen takia, että joudun ehkä valvomaan. Kun sitä ei voi etukäteen tietää, millainen se lapsi on. Loppujen lopuksi vaikeat yövalvomiset ovat hyvin harvinaisia, mutta niistä tietysti mieluusti toitotetaan keskustelupalstoilla.
Ehkä vähän iäkkäämmät osaavat tähänkin suhtautua rennommin: otetaan vastaan se, mitä sieltä tulee sen kummemmin maalaamatta piruja seinille.
Kuvittelevat varmaan että jokaikinen ihminen sen tietää.
Olen nyt raskauden puolivälissä, eikä kertaakaan ole kuulunut yhdeltäkään lääkäriltä, kätilöltä tai terveydenhoitajalta, että kyseessä olisi riskiraskaus. Missäköhän vaiheessa tämä sitten muuttuu riskiraskaudeksi?
Niitä on monia muitakin. Ja monet lapset tosiaan vaativat sen, että jonkun on pyörän perässä juostava, tuntui se raskaalta tai ei... Muita ihanan rasittavia juttuja ovat myös uimahallireissut, samoin kuin etelänmatkat pikkulasten kanssa (nämä ovat ihan extremeä, mutta moni niitäkin harrastaa). Työntelepä huviksesi rattaissa taaperoa hiekkarannalla ja ui uhkarohkeiden ja epävarmalla uimataidolla varustettujen lasten kanssa 6 tuntia päivässä pari viikkoa vuodessa niin alkaa kyllä iän asettamat rajoitteet tulla vastaan :-) No, onneksi monella lapsella on hyväkuntoinen ja paremmin nukkuva isä.
sellaisiin, jotka eivät ole koskaan kärsineet huonoista unista. En minäkään tajunnut ennen lapsia, että kukaan voi näin vähällä unella selvitä ja mitä se minulle merkitsee. Autuaita ovat tietämättömät. BTW, itse tunnen monia vaikeista univaikeuksista kärsivien äitejä, joten ei se hirveän harvinaista ole.
oikeasti on. Jos taas on siihen mennessä pyörittänyt ipanarumbaa useita vuosia, ei varmasti enää tunne itseään yhtä reippaaksi kuin 25-vuotiaana. Ja sitten on muistettava myös se, että lapsetkin ovat erilaisia. Huonolla tuurilla joku 35-vuotias saa unihäiriöisen lapsen, joka valvottaa vuosia, seurauksena äidin terveyden menetys, työkyvyn merkittävä heikentyminen, parisuhteen tuho, ja uusi alku 40-vuotiaana. Itse olisin liian raihnainen 34-vuotiaana ottamaan tuon riskin, vaikka hoikka ja terve olenkin.
oikeasti on. Jos taas on siihen mennessä pyörittänyt ipanarumbaa useita vuosia, ei varmasti enää tunne itseään yhtä reippaaksi kuin 25-vuotiaana. Ja sitten on muistettava myös se, että lapsetkin ovat erilaisia. Huonolla tuurilla joku 35-vuotias saa unihäiriöisen lapsen, joka valvottaa vuosia, seurauksena äidin terveyden menetys, työkyvyn merkittävä heikentyminen, parisuhteen tuho, ja uusi alku 40-vuotiaana. Itse olisin liian raihnainen 34-vuotiaana ottamaan tuon riskin, vaikka hoikka ja terve olenkin.