Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
12.06.2008 |
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
yritäpä vaikka opettaa 40-vuotiaana lasta pyöräilemään! Kun olet juossut sen pyörän perässä muutaman kilometrin, tule kertomaan miten helppoa se oli!
Sähän vasta vitsin väänsit.
Sitäpaitsi mä kyllä kyseenalaistan sen, että pitääkö sitä kersaa kilometrikaupalla työntää. Meidän lapsemme (6v ja 8v) ovat ihan itse harjoitelleet fillarointia ilman kilometrien työntämistä.
t. 34-vuotiaat vanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on monia muitakin. Ja monet lapset tosiaan vaativat sen, että jonkun on pyörän perässä juostava, tuntui se raskaalta tai ei... Muita ihanan rasittavia juttuja ovat myös uimahallireissut, samoin kuin etelänmatkat pikkulasten kanssa (nämä ovat ihan extremeä, mutta moni niitäkin harrastaa). Työntelepä huviksesi rattaissa taaperoa hiekkarannalla ja ui uhkarohkeiden ja epävarmalla uimataidolla varustettujen lasten kanssa 6 tuntia päivässä pari viikkoa vuodessa niin alkaa kyllä iän asettamat rajoitteet tulla vastaan :-) No, onneksi monella lapsella on hyväkuntoinen ja paremmin nukkuva isä.
kuin ilmeisesti (nuorilla?) jees-jees-vanhemmilla, jotka odottavat lapsen kantavan vastuun. "Nyt pitää uida 6 tuntia". Hei please... Ehkä vanhemmalla mammalla on sen verran järkeä päässä, että ei ole enää pakko minnekään juoksuhiekkaan itseään tunkea vankkureiden kanssa.
ensimmäisen sain 23 vuotiaana, seuraavan 33 ja kolmannen 34 vuotiaana.
Kyllä on raskaampaa vanhempana yöheräilyt, mutta täytyy sanoa etten vaihtaisi päiväääkään. Nyt on ihanaa olla lasten kanssa puistossa ja ulkoilla, ekan lapsen kanssa oli vaan kiva hengata. ei sillon hiekkalaatikot kiinnostaneet.
enenmmän jaksan panostaa lapsiini näin vanhempana. mutta lisää lapsia en enää halua, ihan muusta syystä ku iän takia.
Olen 35v ja tammikuussa sain esikoisen.
Olen onnellinen, että nyt tähän asti kiersin maailmaa ja elin täysillä. Onneksi ei aikasemmin tullut "saatua" lapsia, sillä paljon olisi jäänyt kokematta.
Elämä ei lopu edes kolmevitosena. Tästähän se vasta alkaakin...... :)
Hauskaa elämää!
Vaviskaa ja järkyttykää ja arvostelkaa satasella! Sain esikoiseni 24-vuotiaana ja nyt olen 35-ja toivon saavani vielä yhden rakkaan lapsen! Eikö ole ihän hirveän moraalitonta elämää minulla!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ei ole pakko ulkoilla tai harrastaa liikuntaa lasten kanssa jos ei jaksa, sehän on aivan selvää. Monet vaan haluaisivat näin tehdä, mutta eivät välttämättä yli nelikymppisinä jaksa. Ja kun se elämä on niiden pikkulasten kanssa aika raskasta ihan joka päivä, ilman liikuntaharrastuksiakin. Ja voi sen huutavan lapsenkin antaa huutaa yksin omassa huoneessa vaikka koko yön ja laittaa vaan kuulosuojaimet tiukemmin korville, mutta tuskinpa moni äiti niin haluaisi tehdä.
Minulla on 3 lasta joista nuorin 1v ja EI en tunne olevani "vanha" enkä tunne olevani tulossakaan vanhaksi..en ainakaan seuraavaan pariin kymmeneen-kolmeen kymmeneen vuoteen ja toivoisin olevani vetreä, virkeä ja pirtsakka mummo vielä 85v iässäkin ;)
Se on kiinni just siitä mitä tuolla nupissa liikkuu ja kuinka pidät huoli itsestäsi, voisin kyllä vielä tehdä neljännen lapsenkin, todellakin voisin. Ei tämän päivän äidit ole vanhoja jos he saavat lapsensa 40 vuotiaana, oletettu elinikä on kuitenkin noussut.
Täytyy kuitenkin sanoa, että ratkaisevasti muuttui tuo palautuminen tuossa viimeisessä raskaudessa/synnytyksessä, että en tiedä tekikö ikä vai se määrä että oli jo kuitenkin kolmas.. itse epäilen että se määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan sit kun keskustelun alkupuolella sanottiin että haluaa mennä viipottaa vielä lastensaannin jälkeenkin, eli saada lapset kotoa pois niin että on mahdollisimman nuori, ja tätä ei muka jaksa jos on yli 40 kun lapset alkaa pärjätä omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelevat varmaan että jokaikinen ihminen sen tietää.
vaan asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Yli 35-vuotiaan raskaus EI OLE riskiraskaus.
riskisynnyttäjiksi. Ja toki kaikki kehitysongelmariskit ovat jo tuonikäisten äitien lapsilla kasvussa. Mutta eihän tilastollisesti kasvaneet riskit suinkaan tarkoita, että kaikki riskit toteutuisivat kaikilla yli 35-vuotiailla äideillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei laitettu edes sokerirasitukseen. Mietin usein, että kuinka se raskauden seurannassa näkyy, että kuulun riskiryhmään, mutta ei se todellakaan näkynyt mitenkään. Onko jotakuta tässä iässä lapsen saanutta seurattu tarkemmin iän vuoksi?
Mua ei ainakaan "kohdeltu" kuin riskisynnyttäjää. Olen siis se 35v. tammikuussa syntyneen esikoisen äiti. En joutunut edes ylimääräisiin ultriin tai muihin. Ja mulle sanottiin, että en ole riskisynnyttäjä..... Vaan olisko se jostain 38v. eteenpäin, kun tehdään enempi tutkimuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en omia, enkä lapsenlasten (kun joku aiemmin halusi että 50-vuotiaana on ohi jo lastenlastenkin vaippavaihe)
Minulla lapset on silloin ohi vaippavaiheesta ja lastenlapsia saan toivon mukaan vasta pitkälti yli 60-vuotiaana.
T: 39-vuotias 5- ja 3-vuotiaan äiti, joka harkitsee vielä kolmatta lasta
mutta pitäisi miettiä sitäkin mitä lapsi haluaa.
oman kokemukseni mukaan tietyssä iässä lapselle on suuri rasite jos vanhemmat ovat oikeasti vanhoja..
tässä on varmasti vaihtelua sen mukaan, että joku viisikymppinen teini-ikäisten äiti voi vielä jaksaa lasten kanssa reissata ja näyttää maailmaa, notkua puoli päivää vaatekaupoilla valkkaamassa farkkuja, minä en vain ole tavannut yhtään sellaista vanhempaa äitiä.
itse huomasin, että vanhempien tuttujeni lapset jäivät kauhean yksin teini-iän myllerryksessä kun vanhemmat eivät jaksaneet enää tehdä heidän kanssaan asioita, lätkäisivät rahat kouraan ja toivoivat että lapset häviäisivät jonnekin....
minun vanhempani jotka saivat minut 23 vuotiaina olivat koko ikäni kaikissa jutuissa mukana, harrastuksissa, lomamatkoilla, yhdessä shoppailtiin ja yhdessä käytiin lopulta ekat kerrat yöelämässäkin :) tunsin oloni aika turvalliseksi enkä sortunutkaan mihinkään surullisiin ylilyönteihin kuten kaksi hyvää ystävääni joiden vanhemmat olivat 50+ kun olimme teini-iässä.. en pidä heihin enää oikeastaan yhteyttä kun aloittivat viinan juonnin ja sille tielle jäivät..
on tosi tärkeää, että jos tekee lapsia vanhemmalla iällä, niiden kanssa on PAKKO jaksaa viettää aikaa, niin tekemisistä TÄYTYY olla kiinnostunut, harrastuksissa ja jutuissa pitää olla mukana tai ne lapset tekee just mitä haluaa kun iskä ja äiti katsoo telkkaria lepotuoleissaan!
eli ei ole pakko ulkoilla tai harrastaa liikuntaa lasten kanssa jos ei jaksa, sehän on aivan selvää. Monet vaan haluaisivat näin tehdä, mutta eivät välttämättä yli nelikymppisinä jaksa. Ja kun se elämä on niiden pikkulasten kanssa aika raskasta ihan joka päivä, ilman liikuntaharrastuksiakin. Ja voi sen huutavan lapsenkin antaa huutaa yksin omassa huoneessa vaikka koko yön ja laittaa vaan kuulosuojaimet tiukemmin korville, mutta tuskinpa moni äiti niin haluaisi tehdä.
liikkua omien kinttujenkin avulla. Kuitenkaan emme ole vielä keksineet ainuttakaan syytä esimerkiksi
- juosta kilometrikaupalla fillareiden perässä (pyöräilemme vieressä)
- työntää lastenvaunuja upottavassa rantahietikossa
- harrastaa mitään vastaavaa
Sen sijaan me fillaroimme lasten kanssa (ei vaadi kuin normaalin kunnon), työnnämme rattaita/vaunuja tavallisessa maastossa tai tavallisella tiellä. Joskus pelaamme sulkista pihalla. Usein teemme pihatöitä ja lapset juoksentelevat ja tekevät mitä lystäävät.
Se ettei työnnä kersaa kilometrikaupalla ei tarkoita sitä, että jättäisi lapsia huutamaan. Ehkä nuoren ihmisen kypsymättömällä logiikalla tämä asia on vielä vaikea hahmottaa. Tosin vielä enemmän epäilen yksinkertaisesti järjenjuoksun rajallisuutta, mihin tosin ikä ei auta.
minun vanhempani jotka saivat minut 23 vuotiaina olivat koko ikäni kaikissa jutuissa mukana, harrastuksissa, lomamatkoilla, yhdessä shoppailtiin ja yhdessä käytiin lopulta ekat kerrat yöelämässäkin :) tunsin oloni aika turvalliseksi enkä sortunutkaan mihinkään surullisiin ylilyönteihin kuten kaksi hyvää ystävääni joiden vanhemmat olivat 50+ kun olimme teini-iässä..
riskisynnyttäjiksi. Ja toki kaikki kehitysongelmariskit ovat jo tuonikäisten äitien lapsilla kasvussa. Mutta eihän tilastollisesti kasvaneet riskit suinkaan tarkoita, että kaikki riskit toteutuisivat kaikilla yli 35-vuotiailla äideillä!
miksi en yli 35-vuotiaana odottajana ole joutunut yhteenkään riskikontrolliin? Miksi asiasta ei ole kertaakaan mainittu minulle mitään? Siksi, koska yli 35-vuotias ei ole vielä riskisynnyttyjä. Siinäpä se. Yli 38-vuotiaat katsotaan riskisynnyttäjiksi ja he joutuvat ylimääräisiin kontrolloihin.
Idiootti. Älä levittele täällä väärää tietoa.
Oletko nähnyt sankoin joukoin viimeisiä työvuosiaan tekeviä kollegoita työnnettävän pyörätuolissa? Vai siirtyvätkö ihmiset sitten sairaseläkkeelle, koska he joutuvat pyörätuoliin kun 65 tulee täyteen?
Tämä on aivan uutta tietoa nyt minulle.
t. pyörätuolikauppias