Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
12.06.2008 |
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
Eihän vanhempien tietenkään ole pakko tehdä mitään fyysisesti rasittavaa eivätkä kaikki lapset varmastikaan viihdy uimassa tai matkoilla yleensäkään, puhumattakaan niistä farkkuostoksista, mutta pointtina meillä "vanhoilla ja raihnaisilla" on ollut käsittääkseni se, että nuorena jaksaa paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin vanhana. Minun on vaikea tajuta, miksi tätä on joidenkin vaikea ymmärtää. Ehkä 97 on istunut siinä lepotuolissaan koko ikänsä, eikä tunne lastensa menettävän mitään kun äiskä nyt vaan lepää eikä viitsi lähteä nico-petterin kanssa harkkoihin eikä oikeastaan edes pihalle kun ne lapset voi lähettää kavereiden kanssakin ostarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes sitten kuolee yllättäen terveenä ja hyvävoimaisena.
Eihän vanhempien tietenkään ole pakko tehdä mitään fyysisesti rasittavaa eivätkä kaikki lapset varmastikaan viihdy uimassa tai matkoilla yleensäkään, puhumattakaan niistä farkkuostoksista, mutta pointtina meillä "vanhoilla ja raihnaisilla" on ollut käsittääkseni se, että nuorena jaksaa paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin vanhana. Minun on vaikea tajuta, miksi tätä on joidenkin vaikea ymmärtää. Ehkä 97 on istunut siinä lepotuolissaan koko ikänsä, eikä tunne lastensa menettävän mitään kun äiskä nyt vaan lepää eikä viitsi lähteä nico-petterin kanssa harkkoihin eikä oikeastaan edes pihalle kun ne lapset voi lähettää kavereiden kanssakin ostarille.
extreme-kuntoa.
Minusta vain vaikuttaa siltä, että teillä nuorilla pimatsuilla on vain itsellänne niin huono kunto, että nostatte matkustelun lasten kanssa jonkinlaiseksi urheilusuoritukseksi, jota tällä hetkellä juuri ja juuri kykenette tekemään, mutta ette kenties enää muutaman vuoden kuluttua.
kunnes sitten kuolee yllättäen terveenä ja hyvävoimaisena.
viime vuonna perkasimme ja hoidimme yhtä laajaa puutarhaa yhdessä 5-kymppisen naistuttavani kanssa. Ja kyllä siltä vaikutti, että kaikkein raaaasskainta ("emmä jaksa...." "auuu sattuu"... "selkääää koskee...." "lorvikatarri") oli näillä "nuorilla tyttösillä", ikäjakauma 16v-25v.
t. 30v +
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa josta mainitsit, kirjoitin juuri siitä etten jaksaisi 35+ vauva-arkea. Silloin on on ihan muiden juttujen aika :O Ja totta, olen saanut kolmekymppisenä talon, auton, vaki työpaikan, ja viimeinen lapsemme syntyy noita main. Mun ei tarvinnut odottaa kolmevitokseksi ollakseni kypsä ja kykenevä äidiksi, se tunne ja onni tuli jo paljon aiemmin onneksi.
En tuomitse 35 ja siitä yli lapsia hankkivia, miksi ihmeessä niin tekisin. Tuntuu vain että sulla ja muilla raivokkaasti asiaa puolustavilla on jotain puolustettavaa...? Mutta lääketieteen kannalta on tosiasia että 35+ on riski. Oma objektiivinen tunne sallittakoot jokaiselle.
olen muuten 35-vuotias, ja lajia on harrastettu nyt 6 vuotta. Jo lentökenttäosuus on ollut monta kertaa niin raskas, että joku ylipainoinen itseäni 10 vuotta vanhempi mummeli olisi varmasti nyykähtänyt kesken. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ja ehkä olen vaan tosi huonokuntoinen entinen fitness-urheilija 175cm ja 58kg, joka jostain syystä rasittuu helpommin kuin tavallisia asioita tekevä tavallinen äiti. Mielipiteitähän nämä vaan ovat, ja jokainen toki tietää itse parhaiten mihin kroppa ja psyyke venyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 lasta joista vanhimmat teini-iässä ja nuorin vasta vajaa 3 v. Mutta me miehen kanssa odotellaan jo että päästään kahdestaan matkustelee jne, että voi jo ajatella vähän itseäänkin. Tää on meidän valinta. Meillä on ihan riittävästi lapsia. Ja mun kroppa ei kestä enää synnytyksiä, vaikken muuten itseäni niin raihnaiseksi tunnekaan. Ja ikää mittarissa aian pian 34v.
Kukin tavallaan. :)
pahoinvointeja ei ole ollut, äippälomalle jään 3 viikon päästä ja yhtään sairausloma päivää ei ole ollut. voin siis sanoa, että olen ollut elämäni kunnossa tämän ajan. raskaus on kerryttänyt painoa 6 kiloa, joten mikään plösö en ole edes synnyttämisen jälkeen, luultavasti hoikempi kuin ennen vauvelia=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti nyt 35-vuotiaana tiedä, haluanko vielä mahdollisesti lisää lapsia vai en. Lapseni ovat 5- ja 7-vuotiaita ja toisaalta elämä on siinä mielessä jo helppoa eikä pikkuvauva-arki kamalasti houkuttele. Olen eronnut ja miesystävälläni ei ole lapsia, joten jos hän jossain vaiheessa kovasti lapsia haluaa, saatan vielä innostuakin. Tällä hetkellä vietän varsin hauskaa elämää, josta olisin ollut joissakin suhteissä 25-vuotiaana itselleni kateellinen :)
noin tyhmä ihminen on edes hankkinut lapsia. Siis sinä joka heitit tuon "ai että joku lenkkeily on tärkeämpää kuin omien lasten hankkiminen".
Mä olen 30-v ja kolmas lapseni syntyi just ennen kolmekymppisiä. Ja todellakin lapset on nyt tässä varsin monesta syystä. Siitä että lapset saa tarpeeksi huomiota meiltä vanhemmilta, talous kestää jne.
Ja todellakin haluan tulevaisuudessa just lenkkeillä, nähdä ystäviäni, harrastaa sun muuta, lapseni olen jo hankkinut.
Pitäisikö oikeasti sen lasten HANKKISIMEN olla joku elämän tärkein asia, millään muulla ei saa olla väliä? Edes sillä, että ne lapset tulee hyvin hoidettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten vastahan 35 on päässyt vauhtiin....
se itku sitten jotenkin estetään. Vinkkejä vain sitten muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekevät lapset lähellä 40v ja ovat jo unohtaneet mitä on olla nuori. Voi lapsi raukkoja :(
biologia sen sallii? Eikös ehkäisy ja mahdollisuus säädellä omaa lisääntymistään ole hyvä asia?
Itse olen 31v, jolla lapset tehty (kolme ihanaa lasta), enkä enempää aio tehdä. On elämässä muutakin kuin lisääntyminen ja kuolema. Muiden unelmien toteuttaminen vaikkapa (ammatillisesti, opintoja, harrastuksia tai muita intohimoja ja haaveita).
mutta sitten onkin eri asia, että onko 55-vuotias murrosikäisenhoitokunnossa. Näissä keskusteluissa tuijotetaan aika paljon sitä, että minkä ikäinen jaksaa valvoa vauvan kanssa ja ketä kiinnostaa vaihtaa vaippoja. Oma äitini on 59-vuotias, isä vähän vanhempi ja minusta tuntuisi kovin omituiselta jos lapsuudenkodissa olisi vielä joku nuorempi sisarus suunnittelemassa kotoa muuttoa tms. VAIKKA eivät mitään rullatuolipotilaita enää olekaan. minusta näissä asioissa on ihan luonnollinen kiertonsa: on aika hankkia lapsia, aika kun ne muuttavat pois ja sitten se seesteisempi keski & seniori-ikä - milloin se sitten kelläkin alkaa.
Minusta aikankin on ollut mukavaa seurata esim töissä esim alle 50-vuotiaita joiden lapset pakkailevat tavaroitaan ja muuttavat muualle. Ei sitten vanhemmilla ala mikään kadotetun nuoruuden etsintä vaan ihan muut jutut: on aikaa esim matkustella, käydä teatterissa tai pitää vaikka se puutarha kunnossa. Jotkut tuntuvat jopa pitävän parisuhteestaan. Viisikymppinen saattaa jopa etsiä ihan uutta uraa , voitteko kuvitella! Ei ole vielä ruumisarkku tekeillä.
Keskusteluissa tuijotetaan kanssa aika paljon siihen mitä NAINEN haluaa ja minkä ikäisenä on hyvä olla äiti. Miehilläkin on tästä mielipiteensä, esim omani on sanonut että x-vuotiaana ei sitten enää mitään vaippoja vaihdella. Kyllä minä haluan sitä kunnioittaa, vaikka kuinka rupeaisi nelikymppisenä ajatus kiehtomaan että kyllä minä vielä vauvoja jaksan, ihan vaikka vaan näyttääkseni ;)
biologia sen sallii? Eikös ehkäisy ja mahdollisuus säädellä omaa lisääntymistään ole hyvä asia?
Siksi, koska se on luonnollista. Kaikki eivät saa tai pysty tekemään niitä lapsia alta kolmikymppisenä. Luonto on kaikessa viisaudessaan varmistanut, että nainen on vielä kolmenkympin jälkeenkin parikymmentä vuotta hedelmällinen. Luontoäiti ei taida olla av-mamma...
kaikki ei ole mitään lestoja.
Eiköhän naisten kasvaneeseen elinikään vaikuta aika paljon sekin, että enää naisten ei tarvitse olla mitään lapsentekokoneita, kun ehkäisykin on keksitty. Aika finaalissa on naisen elimistö jos pukkaa lapsen joka vuosi kunnes kuolee.
mutta sitten onkin eri asia, että onko 55-vuotias murrosikäisenhoitokunnossa. Näissä keskusteluissa tuijotetaan aika paljon sitä, että minkä ikäinen jaksaa valvoa vauvan kanssa ja ketä kiinnostaa vaihtaa vaippoja. Oma äitini on 59-vuotias, isä vähän vanhempi ja minusta tuntuisi kovin omituiselta jos lapsuudenkodissa olisi vielä joku nuorempi sisarus suunnittelemassa kotoa muuttoa tms. VAIKKA eivät mitään rullatuolipotilaita enää olekaan. minusta näissä asioissa on ihan luonnollinen kiertonsa: on aika hankkia lapsia, aika kun ne muuttavat pois ja sitten se seesteisempi keski & seniori-ikä - milloin se sitten kelläkin alkaa.
Minusta aikankin on ollut mukavaa seurata esim töissä esim alle 50-vuotiaita joiden lapset pakkailevat tavaroitaan ja muuttavat muualle. Ei sitten vanhemmilla ala mikään kadotetun nuoruuden etsintä vaan ihan muut jutut: on aikaa esim matkustella, käydä teatterissa tai pitää vaikka se puutarha kunnossa. Jotkut tuntuvat jopa pitävän parisuhteestaan. Viisikymppinen saattaa jopa etsiä ihan uutta uraa , voitteko kuvitella! Ei ole vielä ruumisarkku tekeillä.
Keskusteluissa tuijotetaan kanssa aika paljon siihen mitä NAINEN haluaa ja minkä ikäisenä on hyvä olla äiti. Miehilläkin on tästä mielipiteensä, esim omani on sanonut että x-vuotiaana ei sitten enää mitään vaippoja vaihdella. Kyllä minä haluan sitä kunnioittaa, vaikka kuinka rupeaisi nelikymppisenä ajatus kiehtomaan että kyllä minä vielä vauvoja jaksan, ihan vaikka vaan näyttääkseni ;)
niin eiköhän luonto olisi asian järjestänyt, niin ettei niitä lapsia voi enää saada nelikymppisenä. Ei tarvitse pikku-av-mamman tällaisella päätään vaivata.
Me olemme jo matkustaneet sydämemme kyllyydestä, teatteriesityksiä on nähty ja puutarhaa hoidettu. Nyt on lapsen aika (vaikka en suoraan sanottuna tajua, miten lapsen kanssa näitä asioita ei voi tehdä, mutta ehkä se on sitä av-logiikkaa sitten).
Ensinnäkin ikääntyvät elävät koko ajan aktiivisempaa ja aktiivisempaa elämää. Aikaisemmin joku 60-vuotias oli vanhus. Eipä tosiaankaan ole nykyään, vaan aktiivinen, matkusteleva, kuluttava jne
Toisaalta synnyttäjien keski-iän koko ajan noustessa ikääntyneemmät vanhemmat ovat yleisempiä kuin kovin nuoret. Saattaapa siis olla, että murkkuikäinen paremminkin häpeää liian nuorta äitiään. Tätä olen ollut jo huomaavinani oman 8-vuotiaan tyttäreni kaverilla, joka häpeilee 25-vuotiasta goottiäitiään.
T: 41-vuotias 8-vuotiaan, 5-vuotiaan ja 10kk vauvan äiti