Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko te noin 35-v. tosiaan itsenne niin vanhoiksi ja raihnaisiksi, kun ette
12.06.2008 |
voisi edes lasten tekoa enää harkita?
Minusta nämä kommentit ovat aivan käsittämättömiä (viitaten mm. toiseen ketjuun). Minä olen 34-v. ja elämäni kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla on 6- ja 4-v. lapset, ja haaveilen vielä vähintään yhdestä. Uskon, että tähän mennessä hankkimani elämänkokemus tarjoaa minulle vielä paremmat eväät vanhemmuuteen kuin ensimmäisten lasten kohdalla.
Biologisesti ottaen nainen voi saada lapsen niin kauan kuin hänellä on kuukautiset. En minä ainakaan tässä vielä vaihdevuosia odottele, hyvänen aika!
Arvon naiset, elämä ei lopu kolmekymppisenä! Vastahan tässä on keskimäärin alle puolet elämästä eletty. En käsitä, millä voimalla nämä itseään vanhoina pitävän kolmevitoset kuvittelevat jaksavansa parinkymmenen vuoden kuluttua, jos kerran nyt jo tekee niin tiukkaa.
Kommentit (170)
mutta vapaehtoisesti en ryhtyisi sijaislasta hankkimaan enkä adoptiota suunnittelemaan.
Omassa suvussa on kokemusta noista sijaislapsista. Yhdellä sukulaisperhellä oli sijoitettuja lapsia ja se meni ihan hyvin silloin kun vanhemmat olivat max 45-vuotiaita. Sitten totesivat että ei tätä hyvänen aika enää jaksa. Sijoitetut lapset tuovat perheeseen ihan erilaisia ongelmia kuin mitä omien kanssa on. Aikansa kutakin, ihan aikuisten oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ihmiset saivat lapsia pitkään. Ensimmäiset nuorina, viimeiset vanhoina. Kun ei ollut ehkäisyä. Mutta siis kyllä ihmiset tulivat vielä yli 40v raskaaksi silloin - ja nytkin.
Sosiaaliviranomaisilla on siihen myös sanansa sanottavana jos liian iäkäs ihminen yrittää adoptoida sukulaisensa lasta.
Että ihminen voi miettiä joko vauvoja tai sitten avioeroa. Aika pienet on ympyrät :)
Itse tunnen paljon nelikymppisiä, jotka ovat esim hakeutuneet siinä vaiheessa ihan eri alalle, perustaneet oman yrityksen, vaikka mitä... Vaihtoehdot eivät ole joko vauva tai kuolema.
"pakkotilanteessa" päädyt yllättäen lähellä viittäkymmentä pienen lapsen äidiksi. Ei tietenkään koskaan ole pakko, mutta kuka todella voi kieltäytyä jos läheinen ja rakas ihminen on kotia vailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tehdä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa omilla ehdoillaan kuin valvoa yöt, olla koko ajan lapsen käytettävissä ja hoitaa ja vahtia toista. Totta hemmetissä mäkin aion vielä eläkkeellä matkustella ja huvitella, mutta silti en halua enää liki nelikymppisenä kolmatta lasta ja pikkulapsivaihetta.
Tässä nyt ei taas ymmäretä jutun pointtia.
Omat vanhempani ovat 60 ja eipä tuo näytä tahtia hidastavan, reissaavat ympäri maailmaa ja muttivat juuri kaupungin keskustaan ollakseen lähempänä kaikkea "menoa ja meininkiä", Vaikka molemmilla on jonkinlainen perussairaus.
että vaikka ihmiset nykyään kuinka olisivat nuorekkaampia ja tuntisivat itsensä suunnilleen teinityttösiksi vielä nelikymppisinä, niin ihmisen BIOLOGIA ei ole miksikään muuttunut.
Se nuorekkuus ei todellakaan poista sitä faktaa, että hedelmällisyys alkaa laskea 30:nvuoden jälkeen ja 35:n jälkeen jo tosi rajusti, samoin kuin raskauden riskit lisääntyy.
Siis totta kai saa alkaa tehdä lapsia vaikka 50-vuotiaana, jos itsestä kovasti siltä tuntuu. Mutta biologiaon biologiaa, ja sitä ei muuta se naapurin Irmakaan, joka sai kaksoset vielä kuuskymppisenä...
Normaalipaino, tupakoimattomuus, alkoholin kohtuukäyttö, terveet elintavat yms. auttavat omalta osaltaan naista pysymään hedelmällisenä vielä lähes viisikymppiseksi. Naisen biologia kun on muutenkin sellaista, että raskaus on mahdollinen lähes viisikymppiseksi asti, ei sitä mitkään lääkärin lausunnot muuksi muuta. Tietysti hedelmällisyys laskee, mutta mahdollisuus on aina olemassa terveellä naisella. Esimerkkinä vielä omaan hedelmällisyyteen vaikuttamisesta voidaan sanoa vaikkapa sukupuolitaudeilta suojautuminen. Sukupuolitaudit ovat hurjasti yleistyneet, eivätkä parikymppiset taida tajuta, millaista tuhoa he voivat omalla käytöksellään tehdä omalla kropalleen. Onneksi itse sain elää nuoruutta aids:n aikaan, joka tuutista toitotettiin kondomin tärkeyttä ja harkintakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne itseäni liian vanhaksi, mutta perusfysiikka on mennyt parin pikku virhearvion takia...
Ikä ja kunto eivät kuitenkaan ole kolmannen lapsen este. Este on miehen ikä: 50v tulee mittariin puolen vuoden päästä. Tuskin lasta huvittaa rippijuhlissaan lykkiä iskää rullatuolissa...
35v,lapset 3 ja 6
Olen mielestäni parhaassa iässä! :) Ihanaa kun ei tarvitse hötkyillä. Oma identiteetti on kehitynyt, eikä puristele mikään.
Paras ikä tulla äidiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pakkotilanteessa" päädyt yllättäen lähellä viittäkymmentä pienen lapsen äidiksi. Ei tietenkään koskaan ole pakko, mutta kuka todella voi kieltäytyä jos läheinen ja rakas ihminen on kotia vailla?
En tunne ketään, jolle olisi käynyt näin, joten en aio suunnitella elämääni sen varaan, että näin käy. Eikä pakkotilanteessa sijaisvanhemmaksi suostuminen liity mitenkään tähän keskusteluun, jossa on kyse siitä, aikooko suunnitellusti hankkia lapsia vielä "vanhoilla päivillään" vai ei.
40+, itse tein kuopukseni 42v ja elän nyt lähes 50v:nä elämäni upeinta aikaa! Kroppa on kunnossa, pää samoin - enää ei stressaa ihan pienistä vaan selviää elämänkokemuksella, vielä miehet ihailee (nuoremmatkin...) ja seksi maistuu:D Juuri eilen juttelin ikäiseni naisen kanssa ja totesimme yksimielisesti että 18-35v oli ehdottomasti elämän tuskaisinta aikaa, sitä ei todellakaan kaipaa vaikka ulkoisesti kaikki olikin ok (työ, asunnot, lapset, parisuhde yms). Suuret muutokset tapahtuu usein juuri 30 ikävuoden jälkeen ja vasta kun ne on läpikäynyt osaa nauttia elämästä oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naimisiin, 25-vuotiaana on jo 3 lasta ja 3-kymppiin mennessä jo talot ja autotkin hankittu. Lapset ovat jo yläasteikäisiä, niin tuntuuhan se jo monesta, että elämä oli siinä, vaikka ikää on 35v.
T. Nimim. 38v eskarilaisen äiti
-- läheltä olen seurannut useita tällaisia tapauksia. Kovin ovat vanhoilta vaikuttaneet jo 35-vuotiaina. Kai se tosiaan vaikuttaa jos jo on saanut "kaiken" 35-vuotiaana.
t. 37-v yrittäjänainen jolla vasta pienet lapset, tunnen vasta nyt heränneeni elämään!
En pidä itseäni vanhana enkä raihnaisena, mutta kohta on minun vuoroni tehdä uraa, panostaa töihin, käydä lenkillä kun itse haluan jne.
Ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaiset, ettei kannata ehkä paheksua sitä, että joku toinen ajoittaa elämänsä toisin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotusaika mullisti elämäntapana, tupakka jäi heti kättelyssä, tietysti alkokin raskauden ajaksi, sen jälkeenkin on kontrolli tullut päälle - ja oli tarpeen. Aloin lisäksi kuntoilla, mikä kaksikymppisenä ei olisi tullut mieleenikään, lihaskuntoa ja aerobista harjoittelua lähinnä, kerran viikossa hikitreeni. Näin nelikymppisenä olen elämäni kunnossa, eikä tasan tarkkaan kremppaa mikään osa, ei edes henkinen kantti, siitäkin yritän pitää huolen. Olen melko lailla sovussa itseni, perheeni ja ympäristöni kanssa. Työn ja kodin sovittaminen sujuu sekin, jopa niin että ennen stressasin henkeni edestä, enkä osannut organisoida asioita. Oppia ikä kaikki.
Näin minun tapauksessani, mutta uskon ja tiedän, että on hyviä nuoria äitejä, jotka rokkailevat pienokaisten kanssa festareilla ja ikään kuin kehittyvät rinta rinnan lastensa kanssa. Joku täällä joskus kirjoitti, että me vanhemmat äidit ylisuojelemme lapsiamme, niin että varjelemme heidän varjokuvaansakin. Se on samanlainen karikatyyri kuin kuva teiniäidistä, joka karjuu keskari toisessa kädessä ja tupakka toisessa kädessä niin lujaa, että purkka lentää lapsen naamaan. On kai heitäkin, kuten niitä jotka eivät lapsensa kanssa oikein uskaltaisi mennä suojatien yli, mutta enemmistö sijoittuu johonkin siihen väliin. Ei äitiys iästä ole kiinni.
ja näin äkkiseltään keksin tasan yhden perheen, joiden lasta tultaisiin tarjoamaan meille sen takia, että olisimme ne lähimmät ja ketään muuta ei olisi. Ja näin kävisi siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat siis kuolisivat, sairastuisivat vakavasti samanaiksesti tms mikä estäisi lapsen olemisen kotonaan. Lapsi on tervetullut meille heti jos noin kävisi, mutta tilanne on sen verran epätodennäköinen että en tähän hätään ala tekemään siitä mitään suunnitelmaa :)
ja aika monta vuotta tässä on saanut olla illat kotosalla ja neuvotella miehen kanssa milloin pääsisin lenkille. Sellaista on elämä pienten lasten kanssa, ja hyvä niin, mutta en näe mitään syytä, miksi tekisi minusta huonon ihmisen se, että välillä haluan jotain muutakin
että joku on saanut KAIKEN JO 35-vuotiaana :) Olisitte itsekin vähän yrittäneet aikoinaan niin ette olisi noin katkeria. Minusta on itsestäänselvyys että tuossa iässä on lainat maksettu, talo ja auto ja mökki ja lapset hankittu.
Ei täällä nyt taideta olla sulle kateellisia... Mietitään tätä milloin lapset on hankittu/hankittava. Harvoilla kyllä on käynyt tuollainen flaxi kuin sulla mutta elämä antaa ja elämä ottaa, voi olla onnellinen maallisilla rikkauksilla tai vaikka onneton.
Onneksi enää pari viikkoa odotusta jäljellä.
Työelämässä olen ollut vuosikausia, ammattikorkeakoulututkinto hankittuna.
Koululaisia pari kappaletta.
Elämä hymyilee ja en tunne itseäni lainkaan vanhaksi. nyt olen vauvajuttujen kanssa ihan höperönä. Tällä vaatteen ja tarvikkeiden määrällä varmaan hoitaisi kaksosetkin.
ettei niissä voi auttaa jos...
- joskus lirahtelee housuun
- on pukamia
- limakalvot kuivuvat
- jalkoja särkee
- hikoiluttaa (kuumat aallot)
- on harmaita hiuksissa