Käsite keskiverto on kadonnut lastensuojelusta
Suomalainen lastensuojelu on menettänyt täysin kohtuullisuuden tajun jo puheissaan, ei enää vain toimissaan. Sijaishoitajat nimittelevät sijaislapsia mitä törkeimmillä nimillä nettikirjoittelussa ja nyt myös valtakunnan päälehdessä. Vanhempia nimittely on nyt tietysti koskenut aina, se ei ole mikään uusi asia. Koska julkisuudelta salataan todelliset huostaanoton syyt, on itsestään selvää, että vanhemmat katsotaan toisen luokan kansalaisiksi sen jälkeen, jos perhe joutuu tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Kohtuuajattelu on siis vierasta, ei ole enää lapsiyksilöitä, on vain kaksi ryhmää: 1) hyvin kasvatetut ja 2) huonosti kasvatetut lapset. Jälkimmäisiä on sitten sijaishoitajilla oikeus nimitellä vaikka perkeleiksi, kuten toissapäivän Hesarissa tehtiin.
Tosi merkillistä, kun ajatellaan, että parikymmentä vuotta sitten (ennen nykyistä huostahysteriaa) ymmärrettiin yleisesti, että myös hyvin kasvatetut laset käyttäytyvät joskus huonosti, jotkut useammin ja jotkut harvemmin. Joidenkin lasten perusluonteeseen kuuluu uhmata enemmän auktoriteetteja, nykyään sellainen ominaisuus katsotaan diagnoosin arvoiseksi ja huostaanottoperusteeksi - ja syy on vanhempien huonoudessa, totta kai!
Silloin oli myös hyvin pieni ryhmä hyviä ja huonoja vanhempia, mutta ylivoimaisesti suurin ryhmä oli keskiverto tavallisia vanhempia, jotka tekevät enemmän ja vähemmän virheitä, mutta ei kenelläkään olisi ollut otsaa leimata heitä täysin epäkelvoiksi kasvattajiksi, kuten nyt tapahtuu.
Nyt lapsen kuuluu olla nöyrä ja vain nöyrä, jopa teini-iässä, liika uhmakkuus on olevinaan vain vapaan kasvatuksen tulosta, siis äärimmäisen suuri virhe vanhemmilta ja niin ollen myös huostaanoton peruste. Käsittämätöntä!
Lapset ovat joko enkeleitä tai perkeleitä, jota sanaa viimeksi eräs sijaisvanhempi käytti Helsingin Sanomien haastattelussa huonosti käyttäytyvistä huostaanotetuista. Jos ei ole huostaanotettu, vaikka käyttäytyykin huonosti, ei silloin ilmeisesti nimetä perkeleeksi, nimitys koskee vain alimman luokan eli huostaanotettuja lapsia.
Lastensuojelu on pelote, musta uhkaava pilvi kaikille perheille. Eniten pelko koskee tavallisia keskiryhmän vanhempia, jotka olisivat olleet ihan kohtuu hyviä vanhempia vielä aikanaan, mutta nyt lastensuojelu leimaa heidät kyvyttömiksi, epäonnistuneiksi ja vastuuttomiksi kasvattajiksi.
Kohtuuttomat vaatimukset koskevat myös lastensuojelua itseään. Puhutaan korkeasta ammattitaidosta, vaikka on kyse ominaisuuksista, jota ei ikinä voi millään tutkinnolla opiskella. Kyse työhön sopivuudesta on enemmänkin puhetta ihmisten erilaisista luonteenpiirteistä. Alalle sopivat luonteenpiirteet ovat varmaan rehellisyys, suhteellisuuden taju, puolueeton arviointikyky ja inhimillisyys, mutta isolla osalla viranomaisia puuttuvat kaikki em. ominaisuudet.
Silti sosiaalityöntekijöitä pidetään korkeasti koulutettuina alan ammattilaisina, vaikka heillä ei olisi korkeakoulututkintoa, eikä edellä kuvattua alalle sopivuutta. Samoin sijaishoitajat ovat täysin virheettömiä ja täydelisiä, vaikka esim. sijaisvanhempien vaatimuksena on olla vain tavallisia vanhempia. Se onkin muuten ainut kohta, jossa sana tavalinen mainitaan ls:ssa ihmisten yhteydessä, mutta silti sijaisvanhempia ei pidetä tavallisina kasvattajina, kuten ei asiakasvanhempiakaan, koska he ovat kaikki edustavinaan vain toista äärimmäisyyttä. Täysin järjetöntä ja vailla minkäänlaista kohtuutta!
Pelkästään äärimmäisen hyviä ja äärimmäisen huonoja, enkeleitä ja perkeleitä, siihen lastensuojelun valheellinen kultakupla on ihmiset latistanut, niin lapset kuin aikuisetkin. Ketä tämä valhe maailma sitten pystyy auttamaan? Kokonaisuutta ajatellen vain hyvin harvoja lapsia, ikäviä kyllä. Jos selitystä tarjoamassa on joku lastensuojelun "asiantuntija", on syynä vain liian myöhään tehdyt huostaanotot. Valheita valheiden päälle ja syy on aina vanhemmissa. Ihanko totta?
Koska koulut, päiväkodit ja neuvolat on valjastettu luokittelemaan ja huolikartoittamaan lapsia, tavallisen perheen on miltei mahdotonta olla joutumatta jossain vaiheesa tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Liian usein riittää se ettei henkilökemiat kohtaa.
Kommentit (174)
Haluatko purkaa traumaasi ja jutella minun, perhehoitajan (sijaisäidin) kanssa? Voin vastailla sinulle ihan oikean ja realistisen havaintomaailman pohjalta.
Ei ole osattu kouluttaa sijaisperheitä, eikä valita lapselle oikeanlaista sijaisperhettä.
Tämä lienee sama kirjoittaja joka on viime päivät ahkeroinut kirjoituksilla lastensuojelusta.
Tuon HS:n jutun sitaatti lienee osittain sarkasmia. Se kuvasti sitä miten tavalliset perheet odottavat perheeseen sijaislasta, jolla ei olisi erityisiä tarpeita. ja totuus ons e että sijoitetut lapset ovat aina enemmän tai vähemmän erityisen tuen tarpeessa. Välillä ihan neurologisten tai geneettisten ongelmein takia, mutta valitettavan usein ihan ympäristön aiheuttamien ongelmien vuoksi.
Lapsilla on takanaan historia, jhoka on valitettavasti vaurioittanut heidän psyykettään. Ei oel enää kyse huonosta tai hyvästä kasvatuksesta. Ketään ei huostaanoteta kun vanhemmat eivät osaa kasvattaa riittävän hyvin. huostaanotto tehdään kun vanhemmat eivät pysty tarjoamaan laspelle riittävän hyvää lapsuutta. Täydellisyyttä ei odota kukaan.
Sijoitetuilla lapsilla on vaikeita kiintymyssuhdehäiriöitä, persoonallisuuden muutoksia jne. ja edessä vuosien terapioita, joita tavalliset sijaisvanhemmiksi ryhtyneet eivät ole osanneet odottaa. Jo sijoitusten purkaminen kertoo siitä että alpset ovat niin vaikeita että koulutetut motivoituneet sijaisvanhemmatkkan eivät heidän kanssaan jaksa/pärjää.
Kiistetään kaikki heti. Sijarit itse epäonnistuvat kasvatuksessa hyvin usein, onko se lasten tai heidän vanhempiensa vika? Sijarit toivovat mahdollisimman helppoja lapsia, niitä he saavat sosiaalityöntekijän avulla = lisää rahaa. Joidenkin lasten luonteenpiirteisiin kuuluu auktoriteettien uhmaaminen ,se ei saisi olla syy diaknooseihin ja huostaanottoon, nyt se on niin. Kohtuus on kadonnut lastensuojelussa, on vain ne ääripäät. Miksi/miten sijarit ovat parempia kasvattajia?
eikä halua edes pohtia muuta, koska se on liian pelottavaa - ja asettaa oman toiminnan kummalliseen valoon.
"Minä saivartelen nyt sanoista - osoittaakseni että olen perillä alastani" ja "minä en ole samaa mieltä".
Todella hedelmällistä, aikuista - ja uskaliasta, juu.
Minä olen ainoastaan sanonut, että voin vastailla kysymyksiin näin sijaisvanhemman näkökulmasta. 3
Heti piti tarttua tuohon helppoon, että "ei ole olemassa sijaislapsia".
Kun kaikki kuitenkin varmaan ymmärsivät, mitä tarkoitettiin...
Lapsi ei ole kenenkään sijainen. 3
Miksi HS, Suomen vaikutusvaltaisin lehti ei kyseenalaista? Missä on tutkiva journalismi?
Jos oikeasti haluaisit keskustella, et avaisi keskustelua tuolla tavoin.
Kenen sijaiseksi sinun sijaislapsiasi sitten luullaan, kun pelkkä väärä termi saa sinut noin hysteeriseksi? Etkö saanut biolapsia ja nyt hiillyt pienimmästäkin viittauksesta kipeäksi jääneeseen lapsettomuusteemaan?
Vai oletko se yksi ja sama sijaisäiti, joka tänne aina ryntää mäkättämään?
Minun sijoitettuja lapsiani ei toivottavasti luulla kenenkään sijaisiksi. Minulla on myös biologisia lapsia. Uskoisin, että tällä palstalla kirjoittaa useampikin sijaisäiti.3
jotka rahoittavat suurperheensä sijaislapsilla. Et halunnut mennä töihin, ei ole koulutusta jne.
Lapsi ei ole kenenkään sijainen. 3
jokainen sen nyt tässä yhteydessä ymmärtää, ainakin luulisi..
Se ei ole työ vaan elämäntapa. Käyn myös palkkatyössä. Minulla on tutkinto kahdessa aineessa. 3
Tiedän yhden sijaisperheen, jossa äiti käy töissä, koska pitää saada paljon rahaa. Kyllä sille on paljon parempi vaihtoehto se, että sijaisperheen äiti ei käy töissä, koska silloin hänellä on aikaa niille lapsille. Musta sijaislapsia ottaessa pitää muistaa se, että he tarvitsevat jopa enemmän aikaa kuin omat lapset.
Mua jotenkin hirvittää tämä aggressiivinen suhtautuminen sijaisperheen vanhempiin.
miten sosiaalitädit suhtautuvat ihmisiin.
vanhemmat käyvät töissä. Meillä tavallisessa eivarakkaassa perheessä yhden ihmisen palkka ei oikeen riitä. Alussa sijoitettujen lasten tullessa meille, olen ollut vuoden verran kotona. 3
Se ei ole työ vaan elämäntapa. Käyn myös palkkatyössä. Minulla on tutkinto kahdessa aineessa. 3
On kuitekin hyvä tulonlisä, et voi kieltää. Sijaisvanhempi saa enemmän rahaa kuin bioperhe, mikä on hyvin kummallista. Lisäksi sijarit saa sijoitetun lapsen lapsilisät. Jos sijarilla on omia lapsia niin vaatteiden ja tavaroiden kierrätys onnistuu, sijoitettu lapsi saa vanhat vaatteet ja tavarat ja ne voi sen jälkeen vielä myydä. Kerrassaan näppärä tulonlisä tuo sijoitetun lapsen ottaminen, ei ihmekkään että sijareiksi haluaa moni keskiluokan "parempi" kasvattaja, "alemman luokan" lapsia rohmuamaan.
vanhemmat käyvät töissä. Meillä tavallisessa eivarakkaassa perheessä yhden ihmisen palkka ei oikeen riitä. Alussa sijoitettujen lasten tullessa meille, olen ollut vuoden verran kotona. 3
Eikö se riipu siitä että mitä tienaa.
Tämä lienee sama kirjoittaja joka on viime päivät ahkeroinut kirjoituksilla lastensuojelusta.
Tuon HS:n jutun sitaatti lienee osittain sarkasmia. Se kuvasti sitä miten tavalliset perheet odottavat perheeseen sijaislasta, jolla ei olisi erityisiä tarpeita. ja totuus ons e että sijoitetut lapset ovat aina enemmän tai vähemmän erityisen tuen tarpeessa. Välillä ihan neurologisten tai geneettisten ongelmein takia, mutta valitettavan usein ihan ympäristön aiheuttamien ongelmien vuoksi.
Lapsilla on takanaan historia, jhoka on valitettavasti vaurioittanut heidän psyykettään. Ei oel enää kyse huonosta tai hyvästä kasvatuksesta. Ketään ei huostaanoteta kun vanhemmat eivät osaa kasvattaa riittävän hyvin. huostaanotto tehdään kun vanhemmat eivät pysty tarjoamaan laspelle riittävän hyvää lapsuutta. Täydellisyyttä ei odota kukaan.
Sijoitetuilla lapsilla on vaikeita kiintymyssuhdehäiriöitä, persoonallisuuden muutoksia jne. ja edessä vuosien terapioita, joita tavalliset sijaisvanhemmiksi ryhtyneet eivät ole osanneet odottaa. Jo sijoitusten purkaminen kertoo siitä että alpset ovat niin vaikeita että koulutetut motivoituneet sijaisvanhemmatkkan eivät heidän kanssaan jaksa/pärjää.