Lue keskustelun säännöt.
Käsite keskiverto on kadonnut lastensuojelusta
16.07.2011 |
Suomalainen lastensuojelu on menettänyt täysin kohtuullisuuden tajun jo puheissaan, ei enää vain toimissaan. Sijaishoitajat nimittelevät sijaislapsia mitä törkeimmillä nimillä nettikirjoittelussa ja nyt myös valtakunnan päälehdessä. Vanhempia nimittely on nyt tietysti koskenut aina, se ei ole mikään uusi asia. Koska julkisuudelta salataan todelliset huostaanoton syyt, on itsestään selvää, että vanhemmat katsotaan toisen luokan kansalaisiksi sen jälkeen, jos perhe joutuu tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Kohtuuajattelu on siis vierasta, ei ole enää lapsiyksilöitä, on vain kaksi ryhmää: 1) hyvin kasvatetut ja 2) huonosti kasvatetut lapset. Jälkimmäisiä on sitten sijaishoitajilla oikeus nimitellä vaikka perkeleiksi, kuten toissapäivän Hesarissa tehtiin.
Tosi merkillistä, kun ajatellaan, että parikymmentä vuotta sitten (ennen nykyistä huostahysteriaa) ymmärrettiin yleisesti, että myös hyvin kasvatetut laset käyttäytyvät joskus huonosti, jotkut useammin ja jotkut harvemmin. Joidenkin lasten perusluonteeseen kuuluu uhmata enemmän auktoriteetteja, nykyään sellainen ominaisuus katsotaan diagnoosin arvoiseksi ja huostaanottoperusteeksi - ja syy on vanhempien huonoudessa, totta kai!
Silloin oli myös hyvin pieni ryhmä hyviä ja huonoja vanhempia, mutta ylivoimaisesti suurin ryhmä oli keskiverto tavallisia vanhempia, jotka tekevät enemmän ja vähemmän virheitä, mutta ei kenelläkään olisi ollut otsaa leimata heitä täysin epäkelvoiksi kasvattajiksi, kuten nyt tapahtuu.
Nyt lapsen kuuluu olla nöyrä ja vain nöyrä, jopa teini-iässä, liika uhmakkuus on olevinaan vain vapaan kasvatuksen tulosta, siis äärimmäisen suuri virhe vanhemmilta ja niin ollen myös huostaanoton peruste. Käsittämätöntä!
Lapset ovat joko enkeleitä tai perkeleitä, jota sanaa viimeksi eräs sijaisvanhempi käytti Helsingin Sanomien haastattelussa huonosti käyttäytyvistä huostaanotetuista. Jos ei ole huostaanotettu, vaikka käyttäytyykin huonosti, ei silloin ilmeisesti nimetä perkeleeksi, nimitys koskee vain alimman luokan eli huostaanotettuja lapsia.
Lastensuojelu on pelote, musta uhkaava pilvi kaikille perheille. Eniten pelko koskee tavallisia keskiryhmän vanhempia, jotka olisivat olleet ihan kohtuu hyviä vanhempia vielä aikanaan, mutta nyt lastensuojelu leimaa heidät kyvyttömiksi, epäonnistuneiksi ja vastuuttomiksi kasvattajiksi.
Kohtuuttomat vaatimukset koskevat myös lastensuojelua itseään. Puhutaan korkeasta ammattitaidosta, vaikka on kyse ominaisuuksista, jota ei ikinä voi millään tutkinnolla opiskella. Kyse työhön sopivuudesta on enemmänkin puhetta ihmisten erilaisista luonteenpiirteistä. Alalle sopivat luonteenpiirteet ovat varmaan rehellisyys, suhteellisuuden taju, puolueeton arviointikyky ja inhimillisyys, mutta isolla osalla viranomaisia puuttuvat kaikki em. ominaisuudet.
Silti sosiaalityöntekijöitä pidetään korkeasti koulutettuina alan ammattilaisina, vaikka heillä ei olisi korkeakoulututkintoa, eikä edellä kuvattua alalle sopivuutta. Samoin sijaishoitajat ovat täysin virheettömiä ja täydelisiä, vaikka esim. sijaisvanhempien vaatimuksena on olla vain tavallisia vanhempia. Se onkin muuten ainut kohta, jossa sana tavalinen mainitaan ls:ssa ihmisten yhteydessä, mutta silti sijaisvanhempia ei pidetä tavallisina kasvattajina, kuten ei asiakasvanhempiakaan, koska he ovat kaikki edustavinaan vain toista äärimmäisyyttä. Täysin järjetöntä ja vailla minkäänlaista kohtuutta!
Pelkästään äärimmäisen hyviä ja äärimmäisen huonoja, enkeleitä ja perkeleitä, siihen lastensuojelun valheellinen kultakupla on ihmiset latistanut, niin lapset kuin aikuisetkin. Ketä tämä valhe maailma sitten pystyy auttamaan? Kokonaisuutta ajatellen vain hyvin harvoja lapsia, ikäviä kyllä. Jos selitystä tarjoamassa on joku lastensuojelun "asiantuntija", on syynä vain liian myöhään tehdyt huostaanotot. Valheita valheiden päälle ja syy on aina vanhemmissa. Ihanko totta?
Koska koulut, päiväkodit ja neuvolat on valjastettu luokittelemaan ja huolikartoittamaan lapsia, tavallisen perheen on miltei mahdotonta olla joutumatta jossain vaiheesa tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Liian usein riittää se ettei henkilökemiat kohtaa.
Kommentit (174)
Se ei ole työ vaan elämäntapa. Käyn myös palkkatyössä. Minulla on tutkinto kahdessa aineessa. 3
On kuitekin hyvä tulonlisä, et voi kieltää. Sijaisvanhempi saa enemmän rahaa kuin bioperhe, mikä on hyvin kummallista. Lisäksi sijarit saa sijoitetun lapsen lapsilisät. Jos sijarilla on omia lapsia niin vaatteiden ja tavaroiden kierrätys onnistuu, sijoitettu lapsi saa vanhat vaatteet ja tavarat ja ne voi sen jälkeen vielä myydä. Kerrassaan näppärä tulonlisä tuo sijoitetun lapsen ottaminen, ei ihmekkään että sijareiksi haluaa moni keskiluokan "parempi" kasvattaja, "alemman luokan" lapsia rohmuamaan.
Sille bioäidille, joka voisi sitten käyttää ne itseensä?
Lasista on kuluja. Fakta. Olivat sitten omia tai sijoitettuja.
Mä ajattelin joskus, että meidän olisi mahdollista ryhtyä sijaisperheeksi. Halusin antaa kodin sitä tarvitsevalle, rahaa en ajatellut. Työkaverini kokomusten perusteella hautasin suunnitelman. Ne sijoitetut lapset voivat oikeasti olla niitä perkeleitä. Ja jos lapset eivät niin ainakin niiden biovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että yhdessä sijaisperheessä sijoitetus lapset eivät koskaan saa mitään uutta. Omille lapsilleen sijarit ostavat kaikkea uutta mutta sijoitetut lapset saavat sijareiden lapsien vanhat vaatteet ja tavarat. Lisäksi perhe säästää käymällä ruokajonossa hakemassa avustuskasseja, mutta vanhemmat kuitenkin reissaavat noin 2kk:n välein etelässä, että semmosta..
Lapset, jotka eivät saa riittävää perusturvaa ja hoivaa omissa kodeissaan, omien vanhempiensa luona? Laitetaanko kaikki isoihin laitoksiin vai kuinka meinasit ap, et olis parempi asia hoitaa? Vai pitäiskö jokaiseen päihde- ja mielenterveysongelmaisen perheeseen saada oma ympärivuorokautinen vahti/hoitaja, että lapset voisivat olla omissa kodeissaan?
Ei ole kauhean rakentavaa haukkua netissä sijaisperheitä, sossuja, mediaa jne. Mua ärsyttää tää, koska mitään oikeasti asioita kohentavaa ei ole tarjota tilalle.
jää palkkatöistä pois häntä hoitamaan. Eräs sukulaissijaisvanhempi.
En usko, että suurin osa tekisi sitä rahan takia. Mutta kiistatta täytyy ihmetellä, miten sen lapsen hoitoon sijaisperheessä tarvitsee niin paljon enemmän rahaa kuin sen lapsen hoitoon ihan omassa biologisessa perheessä, jossa saattaa olla rahaongelmia. Toki vanhemmilla on aina elatusvastuu omista lapsistaan, mutta jos perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi, olisin ehdottomasti sitä mieltä, että ainakin taloudellista ahdinkoa voitaisiin helpottaa samoilla rahasummilla kuin mitä sijaisperhekin saa. Monesti lapsi tarvitee terapiaa tai diagnoosia, jota biologinen perhe ei osaa antaa joko rahavaikeuksien takia tai siksi, että eivät voi uskoa lapsessaan mitään sellaista vikaa. Tähän kohdistettu tuki olisi mielestäni ensiarvoisen tärkeä ennaltaehkäisykeino.
Tiedän erään sijaisperheeksi ryhtyneen naisen, jonka esikoinen kävi koulukotia ja tuolloin oli huostaanotto lähellä. Paria vuotta myöhemmin perhe ryhtyi sijaisperheeksi vastaavasti kapinoivalle teinille. Eihän siitäkään mitään tullut. Ihmetyttää lastensuojelun sinisilmäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sellaisia plösähtäneitä ja kouluttamattomia kotiäitejä, joiden äö on varmaan just sen keskitason. Ja perheessä omia ja sijoituslapsia, joista jälkimmäiset tuovat leipää pöytään. Ehkä tämänkin on lapselle parempi kasvuympäristö kuin laitossijoitus. Ongelmien syy ei ole ratkaisuissa vaan itse ongelmissa. Minusta esim.alkoholinkäyttöä hyväksytään aivan liikaa yhteiskunnassa.
(sukulainen), josta oltiin oma lapsi huostaanottamassa, mutta joka olisi kelvannut suit sait sijaisperheeksi.
Lastensuojeluviranomaiset uskoivat suit sait ihan kaiken, mitä heille sanottiin, eivätkä tarkastaneet edes omia rekistereitään. Yksi täti erityisesti piti perheenäitiä niin sivistyneenä ja ihanana, vaikka tämä valehteli myös terveydentilastaan salaten mm. vaikean mt-sairaushistoriansa kokonaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vasta tällä palstalla tajuan miten kamalan teon tein, kun hain lastenkodista vauvan omaan kotiini kasvamaan. Olisi siis pitänyt jättää hänet laitoksen kasvatiksi. Minä hirveä rahanahne ihminen annoin rakkauden siihen pieneen sukulaislapseen vaikuttaa ja jopa irtisanoudun työstäni voidaksen jäädä nyyttiä hoitamaan. Tai siis eihän se mitään rakkautta ole vaan silkkaa ahneutta ja ilkeyttä. Meillä sijaisvanhemmilla on kuulemma vaan pahat ajatukset mielessään. On niin kiva jäädä lojumaan kotiin pienellä rahallisella korvauksella. Eihän sitä vauvaa hoitaa tarvitse ja sillehän voi aina laittaa jotain rääsyä päälle. Tunnen nyt suurta syyllisyyttä siitä, että lapsi on kasvanut tässä perheessä kouluikäiseksi tasapainoiseksi pikkuihmiseksi. Parempihan hänen olisi ollut jäädä sinne lastenkotiin, vaikka vanhempansakin halusivat hänen tulevan juuri meille.
Se ei ole työ vaan elämäntapa. Käyn myös palkkatyössä. Minulla on tutkinto kahdessa aineessa. 3
On kuitekin hyvä tulonlisä, et voi kieltää. Sijaisvanhempi saa enemmän rahaa kuin bioperhe, mikä on hyvin kummallista. Lisäksi sijarit saa sijoitetun lapsen lapsilisät. Jos sijarilla on omia lapsia niin vaatteiden ja tavaroiden kierrätys onnistuu, sijoitettu lapsi saa vanhat vaatteet ja tavarat ja ne voi sen jälkeen vielä myydä. Kerrassaan näppärä tulonlisä tuo sijoitetun lapsen ottaminen, ei ihmekkään että sijareiksi haluaa moni keskiluokan "parempi" kasvattaja, "alemman luokan" lapsia rohmuamaan.
Sille bioäidille, joka voisi sitten käyttää ne itseensä?Lasista on kuluja. Fakta. Olivat sitten omia tai sijoitettuja.
Mä ajattelin joskus, että meidän olisi mahdollista ryhtyä sijaisperheeksi. Halusin antaa kodin sitä tarvitsevalle, rahaa en ajatellut. Työkaverini kokomusten perusteella hautasin suunnitelman. Ne sijoitetut lapset voivat oikeasti olla niitä perkeleitä. Ja jos lapset eivät niin ainakin niiden biovanhemmat.
Lapsilisät kuuluisi antaa sijoitetulle lapselle, omalle pankkitilille itsenäistymisvarojen lisäksi, josta hän saisi ne käyttöönsä 18v täytettyään. Surullista on että sijoitetuilla/huostatuilla lapsilla ei pahimmassa tapauksessa ole yhtään sukulaista/läheistä aikuisena tukena, kun kaikki siteet omaan sukuun on tuhottu. Kun lapsi täyttää 18v hän jää täysin puille paljaille, vai auttavatko sijarit? Ovatko sijarit hänen tukenaan aikuisiällä? Tuskimpa. Suurimmasta osasta näistä sijoitetuista, varsinkin laitoksiin sijoitetuista tulee ikuisia sosiaalihuollon asikkaita, onko tämä se tavoite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muutit nyysit sukulaislapsen, etkä tehnyt omaa?
viety vieraaseen perheeseen? Samanlaisia häijyjä sijaireita he olisivat olleet. Nykyisin muuten ensisijassa sijoitetaan sukuun. Joten jokainen teistä sijaisvanhempia mollaavista voi ilmoittautua ottamaan itse omassa suvussa tai muuten lähipiirissä huostaanotetut lapset. Näinhän asia ratkeaa ja voitte itse rellestää niillä suurilla tuloilla ja kun mitään vaivaakaan ei teille lapsista tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viety vieraaseen perheeseen? Samanlaisia häijyjä sijaireita he olisivat olleet. Nykyisin muuten ensisijassa sijoitetaan sukuun. Joten jokainen teistä sijaisvanhempia mollaavista voi ilmoittautua ottamaan itse omassa suvussa tai muuten lähipiirissä huostaanotetut lapset. Näinhän asia ratkeaa ja voitte itse rellestää niillä suurilla tuloilla ja kun mitään vaivaakaan ei teille lapsista tule.
Ja jos kerta vanhemmat sitä sijoitusta vielä halusivat. Jos on pakko sijoitaa niin sukuhan on paras vaihtoehto, lapsen kannalta. Mutta sitten kuin sijoitetaan vieraaseen perheeseen ja lapsen kaikki omat sukulaissuhteet romutetaan niin ollaan lapsen kannalta pahassa tilanteessa, laitossijoituksesta puhumattakaan.
Nykyisin jopa sijoitetaan ensisijaisesti sukuun. Se on ihan laissa oleva pykälä, että ensin kartoitetaan lapsen lähipiiri. Luulisi jokaisen lapsen suvusta tai vanhempien ystävistä tms löytyvän sopiva sijaisvanhempi, mutta eipä niin vaan aina ole. Arvostella kyllä osataan sijaishoitoa,mutta itse ei siihen haluta ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(tai ainakin osa teistä..) sairaita.
Minä olen sijaislapsi. Sisaruksenikin ovat. Sisarusteni lapset ovat sijaislapsia. Tai niin, sijoitettuja, ettei nyt kellään mene herne nenään.
Joo, sijaisvanhemmille maksetaan korvausta vanhemmuudestaan, ja hyvä niin, he hoitavat toisten ihmisten lapsia kuin omiaan - monesti vielä sellaisia henkisiä kolhuja saaneita, jotka vaativat monella tavalla enemmän kuin keskiverto ydinperhelapsi.
Sijaisvanhemmat tekevät hienoa työtä (toki poikkeuksiakin on, eniten noissa perhekodeissa..), itse olen omille sijaisvanhemmilleni ikuisesti kiitollinen, ilman heitä en koskaan olisi näin kokonaiseksi kasvanut. Biovanhempani tunnen, mutten kaipaa ollenkaan. Sijaisvanhempani ovat lasteni isovanhemmat, me olemme PERHE, emme SIJAISperhe.
Kaikilla sisaruksillani ei sijaisperheissään mennyt yhtä hyvin, ja tällä hetkellä elämä on enää hiuslangan varassa, mutta siitä ei ainakaan sijaisperheitä voi syyttää, korkeintaan lastensuojelua sijaisvanhempien vajavaisesta koulutuksesta ja heikoista resursseista auttaa erityistarpeessa olevia lapsia. Perheet tekivät kaikkensa. Ja yhden kohdalla tekevät edelleen, tämä sisarus on jo yli kolmenkymmenen, mutta elämä siinä mallissa että eteenpäin ei pääse ilman suurta apua ja tukea. Tämän tekevät hänen sijaisvanhempansa, omasta halustaan ja omasta pussistaan. Kyllä vaan, sijaisvanhemmallakin voi olla aitoja tunteita.
Melko erikoista tekstiä osalla teistä. Sanovat, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, ettei vaan osalla olisi jotain hampaankolossa lastensuojelua ja sijaisvanhemmuutta kohtaan?
Minä olen onnellinen, ehjä, perheellinen ja työssäkäyvä. En olisi näistä mitään -itse asiassa en olisi edes elossa - ilman sijaisvanhempiani. Ikinä en osaa siitä tarpeeksi kiittää.
Suomen maailmanlaajuisesti valtavat sijoitustilastot luulisi hävettävän. Missä on ne ennaltaehkäisevät tukitoimet, vai onko ne todellakin niin tehottomat? Miksi puhutaan edes avohuollon tukitoimista, jo 40% sossuistakin sentään myöntää ettei niitä käytetä, niihin ei riitä aikaa, kaikki aika menee LS-ilmoitusten tutkimiseen ja huostien valmisteluihin. Onko tullut ajatelleksi että peruspalveluiden, kuten päivähoidon rahoituksen nakertaminen, tuhoaa myös lastensuojelun avohuollon tukitoimia?
Miksi muutit nyysit sukulaislapsen, etkä tehnyt omaa?
10 vuoden kokemus lastenpsykiatrisella osastolla sairaanhoitajana on osoittanut että sellaista ei olekaan kuin turha sijoitus - valitettavasti niitä sijoituksia tehdään vaan liian vähän.
seuraan naapurin sijaisperhe-elämää. Heillä kaksi tyttöä. Molemmat kulkevat ikivanhoissa epäsopivissa ja kulahtaneissa rääsyissä. Omilla lapsilla ja itsellä on tosin vaatteet viimeisen päälle. Tyttöjen hiukset on itse kynitty epämääräisen lyhyiksi, itse tosin käydään kampaajalla. Lasten hygienista huolehtiminen on vähän niin ja näin, reppanoilta vaikuttavat. Mutta saahan "äiti" olla kotona ja saa nauttia "palkkaa" näiden lasten kasvatuksesta ja huolenpidosta. Tosin minulle se kohta huolenpito näin sivustaseuraajan roolista on jäänyt hiukan hämäräksi. Joskus mietin pitäisikö tehdä lastensuojeluilmoitus koska olen huolissani tytöistä. Taidan jättää tekemättä ja olla hankaloitamatta omaa elämääni, mitä se minulle kuuluu jos sosiaalihulto on katsonut heidät kelvollisiksi sijaisvanhemmiksi.
Hunompi vanhempi jos perhe joutuu lastensuojelun kanssa tekemisiin, lopettakaa se rienaus! Ei kaikki LS vanhemmat ole narkkareita, hulluja, juoppoja, lastenhakkajia ym. vaan ihan tavallisia perheenäitejä ja isiä. Se on vanha legenda, vain 7% huostista on päihteistä johtuvia, 10% väkivallasta/heitteillejätöstä, 30% mielenterveysongelmista. Huostaanottojen suurin syy on lasten koulunkäyntivaikeudet, liittyykö tämä auktoriteettiuhmaan esim. murrosiässä? Auktoriteettiuhmanko takia huostataan?
Tietenkin on olemassa vanhempia jotka suorastaan tarjoavat lapsiaan huostaan.
jos kerran ongelmat pysyy tuollaisina kuin tuo yksi kuvaa...
kun sijari lomailee sijoitetuilla lapsilla tienaamillaan rahoilla ulkomailla. Tekosyyksi voi sanoa että biovanhempi ei anna viedä lasta ulkomaille.