Lue keskustelun säännöt.
Käsite keskiverto on kadonnut lastensuojelusta
16.07.2011 |
Suomalainen lastensuojelu on menettänyt täysin kohtuullisuuden tajun jo puheissaan, ei enää vain toimissaan. Sijaishoitajat nimittelevät sijaislapsia mitä törkeimmillä nimillä nettikirjoittelussa ja nyt myös valtakunnan päälehdessä. Vanhempia nimittely on nyt tietysti koskenut aina, se ei ole mikään uusi asia. Koska julkisuudelta salataan todelliset huostaanoton syyt, on itsestään selvää, että vanhemmat katsotaan toisen luokan kansalaisiksi sen jälkeen, jos perhe joutuu tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Kohtuuajattelu on siis vierasta, ei ole enää lapsiyksilöitä, on vain kaksi ryhmää: 1) hyvin kasvatetut ja 2) huonosti kasvatetut lapset. Jälkimmäisiä on sitten sijaishoitajilla oikeus nimitellä vaikka perkeleiksi, kuten toissapäivän Hesarissa tehtiin.
Tosi merkillistä, kun ajatellaan, että parikymmentä vuotta sitten (ennen nykyistä huostahysteriaa) ymmärrettiin yleisesti, että myös hyvin kasvatetut laset käyttäytyvät joskus huonosti, jotkut useammin ja jotkut harvemmin. Joidenkin lasten perusluonteeseen kuuluu uhmata enemmän auktoriteetteja, nykyään sellainen ominaisuus katsotaan diagnoosin arvoiseksi ja huostaanottoperusteeksi - ja syy on vanhempien huonoudessa, totta kai!
Silloin oli myös hyvin pieni ryhmä hyviä ja huonoja vanhempia, mutta ylivoimaisesti suurin ryhmä oli keskiverto tavallisia vanhempia, jotka tekevät enemmän ja vähemmän virheitä, mutta ei kenelläkään olisi ollut otsaa leimata heitä täysin epäkelvoiksi kasvattajiksi, kuten nyt tapahtuu.
Nyt lapsen kuuluu olla nöyrä ja vain nöyrä, jopa teini-iässä, liika uhmakkuus on olevinaan vain vapaan kasvatuksen tulosta, siis äärimmäisen suuri virhe vanhemmilta ja niin ollen myös huostaanoton peruste. Käsittämätöntä!
Lapset ovat joko enkeleitä tai perkeleitä, jota sanaa viimeksi eräs sijaisvanhempi käytti Helsingin Sanomien haastattelussa huonosti käyttäytyvistä huostaanotetuista. Jos ei ole huostaanotettu, vaikka käyttäytyykin huonosti, ei silloin ilmeisesti nimetä perkeleeksi, nimitys koskee vain alimman luokan eli huostaanotettuja lapsia.
Lastensuojelu on pelote, musta uhkaava pilvi kaikille perheille. Eniten pelko koskee tavallisia keskiryhmän vanhempia, jotka olisivat olleet ihan kohtuu hyviä vanhempia vielä aikanaan, mutta nyt lastensuojelu leimaa heidät kyvyttömiksi, epäonnistuneiksi ja vastuuttomiksi kasvattajiksi.
Kohtuuttomat vaatimukset koskevat myös lastensuojelua itseään. Puhutaan korkeasta ammattitaidosta, vaikka on kyse ominaisuuksista, jota ei ikinä voi millään tutkinnolla opiskella. Kyse työhön sopivuudesta on enemmänkin puhetta ihmisten erilaisista luonteenpiirteistä. Alalle sopivat luonteenpiirteet ovat varmaan rehellisyys, suhteellisuuden taju, puolueeton arviointikyky ja inhimillisyys, mutta isolla osalla viranomaisia puuttuvat kaikki em. ominaisuudet.
Silti sosiaalityöntekijöitä pidetään korkeasti koulutettuina alan ammattilaisina, vaikka heillä ei olisi korkeakoulututkintoa, eikä edellä kuvattua alalle sopivuutta. Samoin sijaishoitajat ovat täysin virheettömiä ja täydelisiä, vaikka esim. sijaisvanhempien vaatimuksena on olla vain tavallisia vanhempia. Se onkin muuten ainut kohta, jossa sana tavalinen mainitaan ls:ssa ihmisten yhteydessä, mutta silti sijaisvanhempia ei pidetä tavallisina kasvattajina, kuten ei asiakasvanhempiakaan, koska he ovat kaikki edustavinaan vain toista äärimmäisyyttä. Täysin järjetöntä ja vailla minkäänlaista kohtuutta!
Pelkästään äärimmäisen hyviä ja äärimmäisen huonoja, enkeleitä ja perkeleitä, siihen lastensuojelun valheellinen kultakupla on ihmiset latistanut, niin lapset kuin aikuisetkin. Ketä tämä valhe maailma sitten pystyy auttamaan? Kokonaisuutta ajatellen vain hyvin harvoja lapsia, ikäviä kyllä. Jos selitystä tarjoamassa on joku lastensuojelun "asiantuntija", on syynä vain liian myöhään tehdyt huostaanotot. Valheita valheiden päälle ja syy on aina vanhemmissa. Ihanko totta?
Koska koulut, päiväkodit ja neuvolat on valjastettu luokittelemaan ja huolikartoittamaan lapsia, tavallisen perheen on miltei mahdotonta olla joutumatta jossain vaiheesa tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Liian usein riittää se ettei henkilökemiat kohtaa.
Kommentit (174)
Lastensuojelun avohuollon asiakkaita oli kaikkiaan 70 753 lasta ja nuorta vuonna 2009.
Asiakkaiden kokonaismäärä lisääntyi edelleen, kasvua oli 5,1 % verrattuna edelliseen vuoteen
2008 (Kuvio 9 ja Taulukko 4). Asiakasmäärien kasvua selittää osaltaan myös vuoden 2008
alusta voimaan tullut uusi lastensuojelulaki, jossa avohuollon asiakkuuden alkaminen on nyt
selkeästi määritelty.
Kaikkiaan oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna yhteensä 16 643 lasta ja nuorta vuonna 2009. Alle
18-vuotiaista lapsista oli 1,3 % sijoitettuna kodin ulkopuolelle (Liitetaulukko 1). Sijoitettujen
lasten ja nuorten määrä laski edellisestä vuodesta 1,4 % (Kuvio 1 ja Taulukko 1). Vähennys
tapahtui lähinnä kaupungeissa (-2,8 %) kun taas taajamissa ja maaseudullakin sijoitettujen
kokonaismäärä kasvoi edelleen. Taajamissa kasvua oli 4,4 % ja maaseudulla 2,2 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi laki on torsoa mielivaltaa, mutta ilmeisen harkitusti. Koneisto pyörittää itse itseään ja tätien tarve sen kun kasvaa - ja jälki on kamalaa.
kun asiakkuus lastensuojelussa alkaa. Moni ei varmaan ymmärrä sitä, että lapsen kiireellinen sijoitus ei ole huostaanotto ja että lapsi voi olla sijoitettuna myös avohuollon toimin.
edesauttamaan... Vaan tarkoitus onkin, että vain alan väki hallitsee terminologian.
Pelan edustaja kyllä eilisessä artikkelissa totesi, että nykyään ne sijoitukset nimenomaan ovat sellaisia, että lapsi jää pysyvästi perheeseen.
Luulisi hänen tietävän.
Tuo on ihan kosmetiikkaa sitten jauhaa siitä, että miten se huostaanotto on käynnistynyt, jos lopputulos on yksi ja sama.
suosiolla ls:n asiakkaiksi vaikka jollain EU-direktiivillä. Ei tarvitsisi kenenkään enää tehdä ls-ilmoituksia.
Ja jokaiselle perhelle samanlaiset tutkimukset kuin adopitoinnissa, ja jos ei läpäise niin lapsi/lapset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheestä aiheutuneet kustannukset koostuvat avohuollollisista tukipalveluista, laitoshuollon palveluista
sekä toimeksiantosuhteisesta perhehoidosta.
Lasta ja perhettä koskevat avohuollolliset tukipalvelut eriteltyinä: sosiaalityö, perhe-/kotipalveluhenkilökunnan
työ, tukihenkilö/tukiperhe, lomatoiminta/lomaperhe/leirit tms., asuminen,
päivähoito, perheneuvola samoin terapiat yms., päihdehuolto, taloudelliset tukitoimet.
Laitoshuolto lapselle/nuorelle tai koko perheelle/osalle perhettä sisältää seuraavat:
lastensuojelulaitos, terveydenhuollon laitos, ensi- tai turvakoti, ammatillinen perhekoti, päihdehuollon
laitos, jokin muu laitos.
Toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon kuuluvat niin pitkäaikainen perhehoito kuin lyhytaikainen
perhehoito sekä kriisiperhehoito.
Kunnan omavastuuraja on perhettä kohti 25.000€ (vuonna 2005).
Kunnan omavastuurajan ylittävistä kustannuksista 70% korvataan kunnalle (=Kunnalle maksetut
tasauskorvaukset (€))
Minun laskujeni mukaan kunnat kyllä menettävät rutkasti rahaa jokaisen huostaanoton myötä.
laittaa linkin siihen alkuperäiseen tekstiin. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toistaiseksi voimassa oleva.Se puretaan, jos siihen on mahdollisuus. Ei ole olemassa mitään eripituisia huostaanottoja, paitsi jos sijoitus on tehty ilman huostaanottoa avohuollollisin perustein.
Tilastotiedote • Statistikmeddelande • 23/2006
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan valtio.
Sehän se pointti onkin. Huostaanottoihin saa valtionapua, avohuollon tukitoimiin ei.
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lapsuusjaperhe/lastensuojel…
Kuten huomaat edellisestä viestistä, valtio korvaa vain osan kustannuksista ja kertaluontoisesti. Seuraavina vuosina samasta lapsesta ei enää mitään korvauksia tule, pelkästään menoja. Ja edelleenkin, myös avohuollollisena sijoituksena on lapsia ja nuoria ja heistä ei saa valtion apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei vastaa nykytilannetta.
Uusi laki räjäytti potin ja lastensuojelu toimii niin hitaasti, että uusi laki ei näy vuoden 2009 tilastoissa.
Lastensuojelusta on kehitetty tehokas ase ja pelote perheiden kurittamiseksi. Lastensuojelussa etsimällä etsitään syitä vaikka minkälaisten mielivaltaisuuksien toteuttamiseen. Oikeus ja kohtuus on täysin vieraita sanoja LS työntekijöille. Sijarit turvaavat olemassaoloaan yhtymällä sossujen kuoroon, konkurssikypsä valtio tarvitsee sijareita laitoshoidon korvikkeeksi ennenkaikkea säästösyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelusta on kehitetty tehokas ase ja pelote perheiden kurittamiseksi. Lastensuojelussa etsimällä etsitään syitä vaikka minkälaisten mielivaltaisuuksien toteuttamiseen. Oikeus ja kohtuus on täysin vieraita sanoja LS työntekijöille. Sijarit turvaavat olemassaoloaan yhtymällä sossujen kuoroon, konkurssikypsä valtio tarvitsee sijareita laitoshoidon korvikkeeksi ennenkaikkea säästösyistä.
Tilastotiedote • Statistikmeddelande • 23/2006
että kyse olisi jutusta - vaan mielipidekirjoituksesta.
yksi sairaanhoitaja. AINA.
Ihmettelen kyllä syvästi hänenkin psyykensä tilaa, kun täällä jaksaa päivystää kesät talvet, arjet ja pyhät. Luulisi että edes niitä työvuoroja olisi joskus...