Miksi ET ole alkanut sijais/tukiperheeksi? Heistä on huutava pula koko Suomessa.

alkamista olen miettinyt. Olen yh-äiti ja lapseni on 1v7kk.



Sijaislasta en varmaan tähän elämäntilanteeseen edes saisi?

voi tietysti tuntua katkeralle menettää ne jonkun sijoitetun lapsen takia. Mutta ehkä kannattaa sitten keskittyä siihen rahan tekemiseen ja jättää sijoitetun lapsen hoitaminen muille.

Kuinka moni oikeasti olisi valmis luopumaan ansioistaan sen takia, että pääsee sijaisperheeksi? Täällä on helppo jeesustella jos omat tulot on kotihoidontuen luokkaa ja tiukkaa tekee - tuohan olisi tienestiä siihen verrattuna. Mutta jos sijaisperheenä toimimisesta laitettaisiin parin tonnin lasku käteen kuussa niin moniko lähtee? Käsiä?

parinsadan tonnin vuosituloista. Mutta mun mielestä kuulostaa jo koomiselta mennä tollaisen lista kanssa sossuun edes ehdottamaan, että heidän budjetistaan irrotettaisiin tuollaisia summia jonkun ökyperheen sijaisperhetoimintaan...



Siis ihan tosi, teille ei varmaan kymppitonnikaan riittäisi kuussa "kohtuulliseksi korvaukseksi". Ihan pokkana olet sitä mieltä, että sossun pitäisi korvata sulle 4000 euroa kuussa tulonmenetystä ja päälle lapsen harrastukset ja matkakulut, jolloin yhteissumma olisi se 5500 euroa kuussa.



Ja tähän summaan ei edes sisältyneet lapsen vaatteet ja ruoat, joista en uskalla edes arvata mitä teidän budjetillenne kohtuullinen korvaus olisi. Tuskin alle kymppitonnin pääsisi.



Kulukorvaukset pitää maksaa, mutta kohtuus kaikessa.

mutta ei vielä. Oma lapsi vasta 2 kk ja toinen oma vielä toiveissa. Mutta siis jo ennen naimisiin menoa puhuttiin asiasta.

sijoitetusta lapsesta maksetaan hoitopalkkio (ns.palkka) joka on yleensä siinä 400-500e ja tästä tietenkin maksetaan verot. sitten onkulukorvaus (hieman vähemmän n. 300-400e) josta pitäsisi maksaa ruka, vatteet, harrastukset ja harrastusvälineet, lääkärikulut, hygienia, vesi, sähkö ym ym eli kulukorvaus ei todellakaan riitä lapsen elättämiseen.

Tiedostan oikein hyvin miten vakavia ongelmia sijoitetuilla lapsilla voi olla. Olen ollut töissä sekä lasten psykiatrisella että -neurologisella osastolla ja niin imevät tuollaiset ongelmat mehut jo perustyöpäivän aikana, että minulla ei todellakaan olisi resursseja hoitaa ongelmaista lasta 24 h päivässä ja huomioda vielä omienkin lasten (3 kpl) tarpeet ja olla heille mahdollisiman hyvä äiti. Kaupan päälle tulevat vielä biologisten vahempien mahdolliset ongelmat. Tiedostan siis hyvin omat rajalliset resurssini.

jos oikeasti kiinnostaa, ottakaa yhteys kunnan sosiaalitoimeen. Ainakin pk-seudulla on pulaa nimenomaan muslimisijaisperheistä ja varmasti muistakin.

eikä enää olisi aikaa tai tilaa sijaislapselle, varsinkaan kun suurimmalla osalla on niitä ongelmia ja omissa lapsissammekin on hoitamista, neljä alle 3v...

Lapsia kyllä jaksan ja jaksaisin hoitaa, ilman tuota sossu-handicapia.

tukivanhemmuutta muille, joilla on rikkinäinen tai raskas tausta. Tunnen vastuuni.

Jehovantodistajia esimerkiksi ei hyväksytä edes adoptiovanhemmiksi.

en kestäis olla tekemisissä niiden alkkis-sossu-väkivalta-pedofiili-vähäjauhosten-tiesminkälaisten vanhempien/sukulaisten kanssa..... Että siksi en voi alkaa.....

- Meillä alkaa omakotitalon rakentaminen, johon kaikki liikenevä vapaa-aika menee seuraavat puolitoista vuotta



- Muutamme rakentamisen ajaksi pieneen vuokra-asuntoon, joka on aika ahdas omallekin perheelle



- Meistä on mukava, kun lastemme kaverit tulevat yökylään tai viikonlopuksi meille, mutta nytkään aika ei riitä siihen, että heitä olisi edes kerran kuukaudessa



- Arkemme on nytkin aika sumplimista, välillä minuuttiaikataululla lasten hoitoon viemisiä ja hakuja, kimppakyytejä ym.



- Emme tällä hetkellä jaksa yhtään ylimääräistä ihmissuhdesotkua, yövalvomisen syytä, kriisien selvittelyä tai rahanmenoa. Omissa sukulaisissa on tarpeeksi.

useampia lapsia?

Tuskin tällaiseen voisi ongelmalapsia ottaa - ja ongelmiahan on, jos kerran on sijoitettava, eikö niin.

en kestäis olla tekemisissä niiden alkkis-sossu-väkivalta-pedofiili-vähäjauhosten-tiesminkälaisten vanhempien/sukulaisten kanssa..... Että siksi en voi alkaa.....

Siinähän sitten puuhastelisit pahimmassa tapauksessa koko vapaa-aikasi jonkun päihde&väkivaltaSUVUN kanssa. Yhdellä kaveriperheellä on sijoituslapsi, ollut varmaan 10 vuotta. Lapsen vanhempiin ei tarvitse olla missään väleissä sillä he ovat luopuneet lapsesta ihan täysin, eivät ole päihteiden käyttäjiä mutta muuten kykenemättömiä huolehtimaan edes omista asioistaan.

Minäkin olen perhehoitaja ja minulla on lääkkeellä hallinnassa oleva paniikkihäiriö.

Rakkaudella ja rajoilla ei kaikkia vaurioita voi korvata. En ehkä jaksaisi FAS-lapsen murrosikää?



Eniten mietityttäisi omat lapset, jos heidän elämä menisikin pilalle. Monilla sijoituslapsilla on vakavia käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta jne.



Ja pahimmillaan jopa tällaista

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200905199615790_ul.shtml

Tavallisin korvaus on kyllä korkeintaan puolet tuosta useimmissa kunnissa. Ja siitä menee vero.

Mutta...

- meille on tulossa 5. vauva ja omatkin lapset joutuvat elämään ahtaasti. (2 vanhinta samassa huoneessa, kolme nuorinta samassa)

- mies ei halua

- perheen ilmapiiri on kireä, koska parisuhteessa ei mene hyvin. Omatkin lapset inhoavat isäänsä.

- olemme jatkuvassa rahapulassa, kotona on ikuisuusremontti kesken, autot ovat romuja...

- itsellä on voimat vähissä, kotityöt eivät suju eivätkä kiinnosta, perheellä ei ole rytmiä eikä rajoja...

mutta mies ei halua. Ja kyllä koko perheen pitää olla ko. hommaan valmis jos sellaiseen ryhtyy. Sikäli se sopisi meille, että mies on yrittäjä ja paljon poissa kotoa, joten arki sujuisi paremmin jos minä olisi kotona enkä töissä (töihin kuitenkin olen menossa piakoin).