Miksi ET ole alkanut sijais/tukiperheeksi? Heistä on huutava pula koko Suomessa.

Perhehoitaja voi käydä töissä kodin ulkopuolella. Joskus tietenkin on pakko jäädä kotiin, esim kun sijoitettava lapsi on vauva. Sairaudet, jotka ovat tasapainoissa hoidon tms avulla, eivät estä perhehoitajaksi alkamista. Esim paniikkihäiriö ei ole este. Korvaukset eivät tosiaan muualla maassa ole lähelläkään noita Helsingin summia. Itse esim saan yhteensä korvausta ja palkkiota noin 700 euroa ja siitä tietenkin vero pois. Varsinaisen palkkion osuus siis n 350/kk. Korvaukset pienenevät aina, jos hoitaja lähtee muualle töihin.Ulkomaanmatkoihin ja harrastusvälineisiin saa kyllä avustusta sosiaalitoimistosta. Samoin esim poliklinikkamaksuihin. Tavalliset lääkärissä käynnit ja lääkkeet täytyy perhehoitajan kustantaa siitä kulukorvauksesta. Samoin lapsen vaatteet maksetaan itse.

Ensinnäkään en ole mennyt ehdottamaan sosiaalitoimelle yhtään mitään sijoituslapsesta, vaan HE OVAT EHDOTTANEET MEILLE ollessamme adoptioneuvonnassa. Vakavasti harkitsimme ehdotusta, mutta asian hankaluuden (tuo yhteydenpito vanhempiin ja sosiaalityöntekijöihin sekä luvan hankkiminen kaikkeen mahdolliseen) ja taloudellisten seikkojen vuoksi totesimme, että homma on liian hankalaa meille.



Toisekseen en ole vaatinut mitään enkä esittänyt mitään summia. Olen yksinkertaisesti todennut, että nykyiset muutaman sadan euron kuukausikorvaukset eivät ole meille riittäviä. Jonkinlainen raja menee mielestäni vaikkapa siinä, että sijaislapsi tulisi - ainakin ensimmäisinä vuosina - huomattavasti kalliimmaksi kuin biologinen lapsi tai adoptiolapsi (johtuen tulosidonnaisten päivärahojen puutteesta), mikä minusta on kohtuutonta. Kyllä korvaussumman nyt pitäisi sentään olla vähintään se, mitä omasta lapsesta saa, mielellään vähän ekstraa niistä ekstrahankaluuksista, joita sijoituslapsesta tulee. (Huomioikaa, että omasta lapsestakin saa lapsilisän ja erityislapsesta usein korotettua hoitorahaa tai erityishoitorahaa, jotka voivat jo ne olla enemmän kuin kunnan sijoitetusta lapsesta maksamat korvaukset)



On tekopyhää väittää, että jonkun pitäisi olla halukas tekemään hommaa niin paljon tappiokseen, koska veikkaan ettei täältäkään löytyisi yhtään oikeasti halukasta, toisia on vain niin helppo arvostella.



Kun ap kysyi, miksi sijaislapsia ei oteta, niin olen yrittänyt osaltani valottaa asiaa. Jos sitä ei haluta ymmärtää, niin sitten ei haluta ja siitä seuraa, että sijaisperheistä on pula. Mutta jos ei haluta ymmärtää, niin minusta vähän kaksinaamaista sitten valittaa, ettei ole halukkaita perheitä.



Sijaisperheeltä vaaditaan aika paljon: pitää olla perheeksi sopiva, omata riittävä tulotaso lapsen kasvattamiseksi ja vielä asua riittävän isossa asunnossa jotta sijoitettu lapsikin sinne mahtuu. Käytännön realiteetti pääkaupunkiseudun asumiskustannuksilla ja elintavoilla on se, että nykyisillä korvauksilla halukkaita perheitä ei yksinkertaisesti löydy, koska pitäisi olla valmis uhraamaan niin paljon omasta pussistaan. Ainoastaan maaseudulla asumiskustannukset, elintavat ja toimeentulo voivat vielä olla sellaisia että näillä korvauksilla on varaa sijoitettu lapsi ottaa, mutta maaseudulla asuvat alkavat vähitellen olla ehtyvä luonnonvara. Jos halutaan sijaisperheitä pääkaupunkiseudulta, niin korvauksia pitää yksinkertaisesti nostaa vastaamaan pääkaupunkiseudun asumis- ja harrastuskustannuksia sekä elintapoja.



t. 12, 43, 67

sairastan skitsofreniaa...

hankalaksi kerran tai pari vuodessa pidettäviä asiaspalavereja. Muualla ei sossutätejä tarvitse tavata eivätkä he kotona käy tarkistusreissuilla.

suositellaan, että sijoituslapsi olisi nuorin. Olen kyllä monesti miettinyt asiaa ja tn. alan muutaman vuoden sisällä ottaa tarkemmin asiasta selvää. Näin etukäteen pelottaa juuri nuo kaksi asiaa: jos lasta ei saa eheytymään millään (rikkinäisiä lapsiahan nämä enimmäkseen ovat) edes vuosien saatossa ja haasteet on esim. murrosiässä liian kovat. Lisäksi mua pelottaa moniongelmaiset vanhemmat...

Että kiintyisi lapsiin liikaa?



Minulla nimittäin tämä on viimeinen syy. Minä olen todella lapsirakas, mm. ollessani töissä päiväkodissa lukion jälkeen, sain aivan kauhean trauman kun lopetin työt ja vieläkin muistelen joitakin lapsia sieltä ja mietin mitä heistä on tullut. Minä olin se, joka jaksoi niitä hankalimpiakin joita vakihenkilökunta piti lähinnä pain in the ass -tapauksina. Samoin olin ihan hajalla lähtiessäni au-pair hommista, vaikka pidämmekin edelleenkin tiiviisti yhteyttä.



Olisin siis synnynnäinen sijaisäiti, mutta oma pääni ei kestäisi eroja. Itken kun luen juttuja sijoitetuista pikkuvauvoista ja pointtina nimenomaa se, miltä sijaisvanhemmista tuntuu ottaa vastaan avuton nyytti ja sitten taas luopua siitä esim. parin viikon päästä.

Hyvä jos riittää tarpeeksi aikaa omillekaan, valitettavasti =(



Mutta mulla on World Visionin kautta kummilapsi ja lisäksi olen antanut lasteni pieneksi jääneitä vaatteita hyväntekeväisyyteen. Onhan sekin jo jotain, vai mitä?

Tosiaankin pitää muistaa, että sijoitetusta lapsesta ei makseta niitä normaaleja korvauksia, mitä omasta lapsesta saa. Äitiys- ja vanhempainlomalla voi olla oikeutettu osan ajasta palkkaan ja loppuajan saa tulosidonnaista päivärahaa. Hoitovapaalla saa hoitorahaa ja usein kuntalisää, erityislapsesta lisäksi allamainitut korvaukset. Näitä ei saa sijoitetusta lapsesta.



Lisäksi omasta lapsesta tulee lapsilisä, esimerkiksi kolmannesta lapsesta 141€ tai neljännestä lapsesta 161,50 €.



Sijoitetut lapset ovat usein myös erityislapsia. Erityislapsen vammaistuki on 85,59€, korotettu vammaistuki (esim. FAS, ADHD,..) 199,71€ ja ylin vammaistuki (kaikki vähänkään vaikeammat viat) 387,26€.



Lisäksi erityislasten vanhemmat ovat monissa kunnissa oikeutettuja omaishoidon tukeen, joka on työssäolevalle vanhemmalle vähintään 336,41 euroa kuukaudessa ja lapsen takia töistä poissa olevalle vanhemmalle vähintään 672,81€. Omaishoidontuki on veronalaista ansiota, josta kertyy myös eläkettä.



Näin esimerkiksi yli kolmevuotiaasta ylintä vammaistukea saavasta neljännestä lapsesta, jota vanhempi hoitaa kotona omaishoidontuen turvin saa omastakin lapsesta tukia jo 1221,57€, josta puolet veronalaista. Korotettua vammaistukea saavan erityislapsen töissä oleva vanhempikin saa tukia yhteensä 697,62€. Näihin verrattuna kunnan sijoitetusta lapsesta maksama yhteensä yleensä alle 1000 euron hoitopalkkio + kulukorvaus kuulostaa todellakin naurettavan pieneltä - yhteiskuntahan maksaa sijaishoitajalle jopa vähemmän kuin mihin lapsen oma vanhempi olisi oikeutettu!



Mielestäni tässä on itsestäänselvä syy siihen, että sijaisperheitä ei löydy. Eihän näillä korvauksilla hommaan ryhdy kukaan täysjärkinen. Tämän valossa kuulostaa jopa siltä, että todellisia haluja sijaisperheiden saamiseen ei edes ole, vaan lapset halutaankin hoitaa laitoksissa.

Mutta:



Meitä tuskin huolittaisi sijaisvanhemmiksi koska:



- liian pienet tulot. Toisaalta, jos odotetaan että jäisin kotiin sijaislasta hoitamaan niin tulot olisivat yhdestä lapsesta=palkkani keikkatyöstä, kahdesta lapsesta jo enemmän. Toisaalta kaikki mun työhistoriani on lastenhoitoa/ohjausta vaikka koulutusta ei ole, voisihan se olla etukin.



- Toisen teini-ikäisen osalta olemme lastensuojelun asiakkaita ja lapsi on sijoitettuna (ei perheeseen). Perheemme ja muut lapsemme eivät ole ls asiakkaita, lapsen sijoitus ei johdu perheestämme tai kyvyttömyydestämme vanhempina (muista lapsista tulee oikeasti ylistävää suitsutusta koulusta ja päiväkodista). Sijoitetulla on neurologisia, käytösongelmia ja mahdollisesti psyykkisiä (masennus) ongelmia, ja raivokohtausten, väkivaltaisuuden ja sen takia ettei hyväksy aikuisen auktoriteettia on tämän lapsen kanssa mahdotonta elää kotiolosuhteissa kun on muitakin lapsia jotka pelkäävät ja tilanteissa oikeasti loukkaantumisen riski (minulla on pysyviä arpia yhteydenotoista lapsen kanssa). Ei käynyt koulua, kun yritimme saada kouluun kävi päälle jne.



- olen raskaana.





Tukiperheeksi ryhtymistä olemme ihan vakavasti harkinneet. Tai kriisiperheeksi voisimme joidenkin vuosien päästä ryhtyä, kun olen opiskellut ja talousasiat ja tuon teinin asiat ovat paremmalla tolalla.

Pride-koulutus on käyty ja kelpoisuus saavutettu, mutta lasta vain ei ole. Sinänsä se ei ole ihmekään, sillä adoptoimme vuosi sitten lapsen, joten ei tässä ole oikein sijaisperheitten jonoon ehditty. Mutta ei täällä päin pahemmin lapsia perheisiin sijoitella, joten taidetaan olla lapsetta vielä kauan.



Tukiperheenä olimme muutama vuosi sitten, mutta ei ole jaksettu jatkaa. Olin ennen tätä adoptiota perhepäivähoitajana ja kun arkipäivät hoidin toisten lapsia kellon ympäri, ei todellakaan innostanut ruveta viikonloppuna samaan touhuun. Arkisin sai tarpeekseen toisten mukeloista.

Työssä jaksamisen kannalta koen erittäin tärkeäksi vapaa-ajan vieton oman perheen kanssa.



Ehkä asiaa voisi ajatella joskus kun oma lapsi isompi tai jos olen muualla töissä.

Kuulostaa erikoiselta paitsi tietysti, jos kyseessä lapsettomuusongelma.



Mikäli lapsettomuusongelmaa ei ole, niin kuulostaa erikoiselta, että perhe voisi saada adoptiolapsen jos ei käytä ehkäisyä, koska adoptiolasta odottaessa ei saa tulla raskaaksi, ikäeron muihin lapsiin pitää olla luonnollinen ja adoptiolapsen pitää tulla perheen nuorimmaksi lapseksi. Lisäksi harva maa antaa adoptiolasta perheeseen, jossa on ennestään enemmän kuin 3-4 lasta.

pariskuntia/perheitä joissa on sekä adoptiolapia/sijaislapsia eli heille kyllä ainakin annetaan.

Olen itse vl ja tässä meidän naapurissa asuu pariskunta jolla on 2 adoptiolasta.

saaneet omaa lasta (ilmeisesti lapsettomuus ongelmana)

T: se vl

Muuten, ei sijaisperheen vanhemman tarvitse jäädä kotiin. Rahakin on melko reipas summa, lisäksi saa työnohjausta.

mutta suurin este on elämäntyylimme vaihteluvuus. Saatamme muuttaa hyvinkin lyhyellä varoajalla, ja vaikka ulkomaille. Me emme pystyisi mitenkään sitoutumaan sijaislapsen tarpeisiin, joihin kuuluu olennaisena osana se yhteydenpito biologiseen sukuun. Heidän määräämisoikeutensa lapsen asioihin vaikeuttaisi kohtuuttomasti taas meidän toimiamme.

Tosiaankin pitää muistaa, että sijoitetusta lapsesta ei makseta niitä normaaleja korvauksia, mitä omasta lapsesta saa. Äitiys- ja vanhempainlomalla voi olla oikeutettu osan ajasta palkkaan ja loppuajan saa tulosidonnaista päivärahaa. Hoitovapaalla saa hoitorahaa ja usein kuntalisää, erityislapsesta lisäksi allamainitut korvaukset. Näitä ei saa sijoitetusta lapsesta.

Lisäksi omasta lapsesta tulee lapsilisä, esimerkiksi kolmannesta lapsesta 141€ tai neljännestä lapsesta 161,50 €.

Sijoitetut lapset ovat usein myös erityislapsia. Erityislapsen vammaistuki on 85,59€, korotettu vammaistuki (esim. FAS, ADHD,..) 199,71€ ja ylin vammaistuki (kaikki vähänkään vaikeammat viat) 387,26€.

Lisäksi erityislasten vanhemmat ovat monissa kunnissa oikeutettuja omaishoidon tukeen, joka on työssäolevalle vanhemmalle vähintään 336,41 euroa kuukaudessa ja lapsen takia töistä poissa olevalle vanhemmalle vähintään 672,81€. Omaishoidontuki on veronalaista ansiota, josta kertyy myös eläkettä.

Näin esimerkiksi yli kolmevuotiaasta ylintä vammaistukea saavasta neljännestä lapsesta, jota vanhempi hoitaa kotona omaishoidontuen turvin saa omastakin lapsesta tukia jo 1221,57€, josta puolet veronalaista. Korotettua vammaistukea saavan erityislapsen töissä oleva vanhempikin saa tukia yhteensä 697,62€. Näihin verrattuna kunnan sijoitetusta lapsesta maksama yhteensä yleensä alle 1000 euron hoitopalkkio + kulukorvaus kuulostaa todellakin naurettavan pieneltä - yhteiskuntahan maksaa sijaishoitajalle jopa vähemmän kuin mihin lapsen oma vanhempi olisi oikeutettu!

Mielestäni tässä on itsestäänselvä syy siihen, että sijaisperheitä ei löydy. Eihän näillä korvauksilla hommaan ryhdy kukaan täysjärkinen. Tämän valossa kuulostaa jopa siltä, että todellisia haluja sijaisperheiden saamiseen ei edes ole, vaan lapset halutaankin hoitaa laitoksissa.

Sijaislapsen hoidosta maksetaan surkeasti ja se on syy siihen, että sijaisvanhempia ei löydy. Palkkiot pitää korottaa asialliselle tasolle ja maksaa kulut kokonaisuudessaan, niin sijaisvanhempiakin alkaa löytyä. Vaan luulkaa vaan, että tässä taloudellisessa tilanteessa tällekään asialle tapahtuisi mitään vaikka se oikeasti toisi säästöä, kas kun kuukausi lastenkodissa maksaa keskimäärin yli 7000 euroa pelkkinä hoitomaksuina ja muut kulut päälle.

http://www05.turku.fi/ah/perla/2009/0401006x/2059724.htm

oon aika vasy, ilman tukiverkostoa.

Helsingin sosiaaliviraston sivuilta, töissäkäyvälle sijaisvanhemmalle maketaan 450 euroa



sekä kulukorvaukset.