Miksi ET ole alkanut sijais/tukiperheeksi? Heistä on huutava pula koko Suomessa.

Lapsilla on usein psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia joiden kanssa pitää osata pelata. Ei se ole vaan niin että suloinen pieni lapsonen tulee asumaan ja ollaa yhtä isoa perhettä.

Henkisesti äärimmäisen raskasta hommaa.

Sijoituslapsista melkein kaikki on erityistarpeisia. Monella taustalla esim. sikiöaikainen päihdealtistus, joka aiheuttaa käytös- ja oppimihäiriöitä. Tukipalveluitakaan ei ole helppo saada, niistä joutuisi tappelemaan.

Hoitakoon muutkin omat lapsensa niin kaikilla olisi paremmin.

Vaikka moni on täällä olevinaan, niin hyvää perhettä, niin lapsen saisi vain harva!

Raha- asiat pitää olla kunnossa, tilaa pitää olla, perheen pitää olla erittäin tasapainoinen, pitää sietää sossun tätejä ja tukea lapsen ja hänen vanhempiensa tapaamisia.

Jokaisessa perheessä on jonkinmoisia ongelmia, niinkuin kuuluukin olla.

Mutta sijaisperheeksi pääsee vain sellaiset joilla kaikki asiat on niin hyvin.

Itse ottaisin sijaislapsen, mutta ei taideta saada.

12 sanoisin, että sijaislapsen pitää olla tasa-arvoinen omien lasten kanssa ja itse minä ainakin maksaisin lapsen kulut ja häntä rakastaisin, vaikka ei oma olisikaan.

mutta en jaksaisi sellaisia tarkastust käyntejä, tavoitekeskusteluja ym. Minusta ei ole jatkuvaan paperin täyttämiseen ja arvosteluun. Haluan elää normaalia elämää lapseni kanssa.

Mutta meillä on liian vähän tilaa,

omiakin lapsia on neljä ja

minulla on liian äkkipikainen luonne.

meillä ei ole tilaa. Toinen määräävämpi syy on se, että mieheni ei koe pystyvänsä siihen, ja näin varmaan onkin. =(

Toiseksi molemmat olemme töissä nuorisopsykiatriassa. Eiköhän siinä ole tarpeeksi tälle hetkelle?



Olemme miettineet jos myöhemmin ryhtyisimme

tuki-tai sijaisperheeksi, mutta molempien 3-vuorotyö taitaa tehdä sen mahdottomaksi.

Hyvä kun jaksan omat lapseni hoitaa ja käydä töissä. En jaksais lisää lapsia enkä varsinkaan sellasia joilla ei oo kaikki kunnossa. Mies ei myöskään ole innostunut vieraitten muksujen hoitamisesta

Joten me toimimme kriisiperheenä ja meille sijoitetaan alle 3v ikäisiä lapsia; pääasiassa vauvaikäisiä. Osa palaa kotiin, osa siirtyy pitempiaikaiseen sijoitukseen ja osa saa uuden perheen adoption kautta. Kriisisijoitus kestää korkeintaan muutaman kuukauden; usein vain muutamia viikkoja.

Mutta toistaiseksi ollaan luovuttu ajatuksesta, koska teemme molemmat vuorotyötä ja koko perheen yhteistä vapaa-aikaa on todella vähän, ehkä kerran 2 kuukaudessa kokonainen viikonloppu.



Sijaisperheeksi en haluaisi ryhtyä, koska en jaksaisi pitää yhteyttä lapsen vanhempiin ja sukulaisiiin. Lisäksi pelottaisi se, että kun lapseen on kiintynyt hänet voitaisiinkin koska vaan ottaa posi...

tukivanhemmuutta muille, joilla on rikkinäinen tai raskas tausta. Tunnen vastuuni.

eikä niitä lapsia niin vaan haeta, onneksi! tunsin yhden ladyn joka kaksisuuntaisissaan oli kovasti aloittamassa tukivanhemmuutta...

tilanpuute haittaa. Asumme kolmiossa nelihenkinen perhe ja tukilapset nukkuvat siskonpedeissä. Sijaisperheeksi rahkeet ei riitä. Juuri niiden rajoitteiden ja etenkin niiden lasten sekopäisten omaisten vuoksi.

Lapsilla on usein psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia joiden kanssa pitää osata pelata. Ei se ole vaan niin että suloinen pieni lapsonen tulee asumaan ja ollaa yhtä isoa perhettä.

Henkisesti äärimmäisen raskasta hommaa.

Tunnen yhden sijaisperheen, jonne lapsi on tullut jo ihan vauvana ja kaikki on mennyt hienosti. Hekin ovat tottuneet jo siihen "sossujen" kanssa toimimiseen vaikka välillä onkin tunne että kaikkea vaan kytätään.

Tiedän myös epäonnistuneen sijaisperheen. Ensimmäinen lapsi vielä meni, vaikka hän tulikin todella ongelmaisesta kodista. Toisen kanssa voimat loppuivatkin eikä mikään ihme... Emme itse ikinä pystyisi tuohon ja minusta on parempi jättää leikki sikseen kuin saada mahdollisesti vaan pahempaa aikaan lapselle.

En usko että edes saisimme sijaislapsia!

Meille mahtuisi yksi mutta kun molemmat ollaan töissä niin aika hiljaista pitelee. Tosin mä kyllä epäilen että me ei muutenkaan kelvattaisi kun ollaan liian tavallisia ;)

Olen samaa mieltä, että sijaislapsen pitää olla tasa-arvoinen omien kanssa ja saada kaikki sama minkä omatkin lapset. Sepä se yksi syy olikin, miksi meille ei sijaislasta ainakaan toistaiseksi oteta, vaikka periaatteessa hyvin voisimmekin ottaa. Adoptioneuvonnassa sosiaalityöntekijä yritti puhua meidä kovasti ympäri sijaislapsen ottamiseen. Adoptiolapsi tuntui kuitenkin omemmalta juuri sen vuoksi, että hänestä tulee oma: sekä hänen kulunsa pitää itse maksaa, että hänen asioistaan saa itse päättää.



Minusta sijaislapsessa saa (ainakin meidän kohdallamme saisi) vain ne huonot puolet molemmista. Sijaislapsen ottaminen tulisi meidän kohdallamme kalliimmaksi (koska ei saisi ansiosidonnaisia vanhempainvapaita ja saattaisi jopa menettää työpaikan, koska ei ole subjektiivista oikeutta vapaaseen kuten adoptiolapsen kohdalla) ja lisäksi pitäisi ottaa ne sijaislapsen muut ongelmat, eli mahdolliset sukulaiset, jatkuva säätäminen eri tahojen kanssa jne. Minun mielestäni sijaislapsen ottaminen pitäisi kerta kaikkiaan tehdä houkuttelevammaksi ja meidän kohdallamme se pointti olisi kyllä tuo taloudellinen puoli: eli jos kerran emme saa päättää lapsen asioista itsenäisesti ja tehdä hänen kanssaan niin kuin parhaaksi näemme, niin sitten sossu edes maksaisi lapsen kulut eikä meidän tarvitsisi itse kustantaa ainakaan kaikkea (vapaat, harrastukset, matkustelu) jne.



En tiedä, ymmärrätkö pointtini, mutta ajatukseni on se, että oman lapseni kulut olen valmis maksamaan, mutta jos lasta ei kerran anneta oikeasti omaksi eikä hänen asioistaan saa päättää kuten oman lapsen asioista, niin silloin ei minusta voi oikein velvoittaa maksamaan lapsen kulujakaan. Tällä hetkellä tuntuu, että sosiaalipuoli vain hyväksikäyttää sijaisvanhempia maksattamalla näillä lasten kuluja - sijaisperheeseen sijoittaminen tulee kuitenkin joka tapauksessa paljon halvemmaksi kunnalle kuin laitoshoito.



t. 12

Ja äitiyspäivärahaa nyt ei muutenkaan saa kuin lapsen ensimmäisenä vuotena. Esim. Helsinki maksaa vauvan sijaisvanhemmille noin 1600 euroa tukea. Harvalla on tätä huomattavasti parempaa äitiyspäivärahaa.



Sossu maksaa myös harrastukset, ei tietenkään pienlentokoneen ohjaamista mutta kohtuulliset harrastusmenot.

mieheni on maahanmuuttaja ja muslimi. Minä olen taas mormooni.

Jotka haluaisivat oman lapsen, mutta eivät jostain syystä saa. Onkohan heitä paljonkin näissä toimissa mukana?



Itse en pystyisi repeämään noin moneen asiaan, kun on omakin perhe hoidettavana ja pienet lapset.

- en jaksaisi niitä moniongelmaisia biovanhempia. Tämä on ehdottomasti se suurin syy.



- korvaus on käsittääkseni todella pieni suhteutettuna siihen, että pitäisi jäädä kotiin. Olen juuri palannut työelämään vuosien omaishoitajuuden jälkeen. Ihanaa kun on rahaa eikä tarvi laskea riittääkö...



- meillä menee hyvin, on kivaa yhdessä ja lapset ovat jo isoja. miksi siis hankaloittaisin elämääni?



-Omien lasten kanssa on tullut oltua riittämiin tekemisissä kelan, puheterapeuttien, sossun omaishoidon, ravitsemusterapeuttien ja lukemattomien lääkäreiden kanssa johtuen heidän perussairauksistaa jotka nyt jo onneksi hoidettu. En jaksaisi tätä uudelleen. Ainakaan tällähetkellä..



-tuttavalla on ollut sijoitettuja lapsia ja on kuulemma todella rankkaa etenkin niiden väärinymmärrettyjen biovanhempien takia...