Linda Lampenius: Imettäminen oli järkytys

tosta logiikasta ei ole kauhean pitkä matka siihen, että jos synnytyksessä kokee kipua, niin se johtuu siitä että on vieraantunut luonnosta ja itsekäs.

lapsi 8 vkoa. Enkä kehtaa sanoa neuvolassa, ettei saa rintamaitoa. Valehtelen, että saa!

Itselle on tosi kova paikka huomata, että sitä maitoa ei tule. Ei ole kyllä tullut mitään kipujakaan, rinnat eivät ole kasvaneet tms.

En ole kehdannut kenellekään kertoa, ettei maitoa tule. Mies tietää, mutta siinä se. Muille valehtelen sujuvasti päin naamaa, että tosi hyvin tulee maitoa, hyvin imee.

Pitää vaan huolehtia, että ollaan aina kotona, kun on annettava ruokaa.Minua ainakin harmittaa, etten ole näin helppoa asiaa osannut tehdä, kuin vauvan imetystä.

kahden ekan kanssa, mutta kolmas ei suostunut siitä imemään.

Ja sen kolmannen kohdalla oli nimenomaan ongelmia rikkinäisten rinnanpäiden kanssa.

Että ei se aina niin mustavalkoista ole.

Miksi te useammankin lapsen kohdalla valitatte samasta asiasta??!! Rintakumi on keksitty, luojan kiitos! Omat nännini eivät ole parhaan mahdollisen muotoiset, joten olen kaikilla kolmella lapsella käyttänyt alkuun rintakumia ja muutaman kerran myöhemminkin, jos rinta pakkaantunut.

Ei ole kipuja, ei verta, ei mitään! Olen törmännyt siihen, että joku äiti katsoo kummasti rintakumia. Kyseessä lienee tietämättömyys tai jokin ihmeellinen ajattelu, että kunnon imettäjä kärsii kivut ja veriset rinnan päät.

kolme lasta olen tiuhaan tahtiin imettänyt ja onnistunut siinä hyvin aroista nänneistä huolimatta!

Sain esikoisen 25 v ja myönnän etten tiennyt mitä on rintakumit, puhumattakaan niistä rintaliivien suojista, ennenkuin joku äiti mua valisti kun asiasta valitin.



Käytin siis myös rintakumeja, mutta rinnat oli jo rikki siinä vaiheessa ja pahasti.

Kakkosesta käytin hetken, mutta päätin että jossain vaiheessa ne rinnat on karaistettava kuitenkin. Kolmas sujui jo paljon paremmin, tosin ei ilman kipuja sekään.



Mulla on sairaan suuret nännit, jotka täyttävät lapsen suun, vika lienee niissä.

Esikoinen vielä oli 1,5 h tissillä tunnin välein. Kakkonen sai itsensä täyteen viidessä minuutissa, joten eroja on myös lapsissa.



Siitä olen säästynyt, että en tiedä mitä on jälkisupistukset imettäessä vaikka äiti niistä varoitteli. Mulle ei ole tullut kenestäkään, toivottavasti ei tule seuraavastakaan (koputtaa puuta).



Olen sitä kaikille tutuille esikoista odottaville äideille puhunutkin että ärsyttää kun neuvola keskittyy lapseen ja synnytykseen, mutta sen jälkeisestä ajasta ei juuri puhuta.



Ei puhuta imetyskivuista, jälkivuodoista, alapään tuskaisuudesta ja siitä mikä siellä sitten on normaalia ja mikä ei. Väsymys iski kuin tauti esikoisesta (muut sujuu jo helposti) jne jne....



Mutta mitä mä valitan, mähän olenkin vaan vieraantunut todellisuudesta.

Jos iemtys ei ole ollut onnistunut kokemus tai maidon nousu ja alkuimetys on tehnyt kipeää, niin silloin on muutenkin ihan luuseriäiti ja minä-minä-äiti?

Mitään välimuotoja ei siis sinusta ole?

Toivottavasti et ole koskaan antamassa kenellekään imetysneuvoja, koska tuollaiset mustavalkoiset ihmiset vievät sen muunkin ihanuuden siitä äitiydestä: jos et onnistu imettämisessä niin kuin minä, niin peli on menetetty ja olet huono äiti kaikilla osaalueilla.

Vitsi miten oksettavan itsetietoinen ihminen. Minusta sinä olet juuri niitä minä-minä-ihmisiä.

Olen pöyristynyt että ketjussa on todella paljon epäonnistumisia sekä surkeita imetyskokemuksia.

Onkohan syynä ihmisen vieraantuminen luonnosta ja itsekkyyden lisääntyminen.

Minä minä minä äidit ovat lisääntyneet. Mistään ei jousteta, lapset hoidatetaan muilla, äiti makoilee sohvalla ja jakaa määräyksiä miehelleen joka on tehnyt pitkän työpäivän ja äiti ei ole saanut päivän aikana mitään aikaiseksi.

Mies aloittaa toisen työpäivän kotiin tultuaan.

Nämä naiset ilmeisesti odottaa että mies voisi hoitaa imetyksenkin.

Vaikka en tosiaan ole mikään luomuhörhöilijä. Tissi vaan suuhun ja siitä se lähti. Mitään kipuja imetykseen ei minulla liittynyt, harmi että nuorimmaista pystyin imettämään vain 5,5 kk hänen allergioidensa takia. Se loppuaikojen imetysdieetti oli oikeasti kamalaa.

samantien, ei sua kukaan siellä neuvolassa syyllistä vaikka et imetäkään. Sitäpaitsi tarkkasilmäinen terkka huomaan vaipansisällöstä, pulautuksen hajusta sekä kasvukäyrästä imetetäänkö lasta vai ruokitaanko korvikkeella.

lapsi 8 vkoa. Enkä kehtaa sanoa neuvolassa, ettei saa rintamaitoa. Valehtelen, että saa!

Itselle on tosi kova paikka huomata, että sitä maitoa ei tule. Ei ole kyllä tullut mitään kipujakaan, rinnat eivät ole kasvaneet tms.

En ole kehdannut kenellekään kertoa, ettei maitoa tule. Mies tietää, mutta siinä se. Muille valehtelen sujuvasti päin naamaa, että tosi hyvin tulee maitoa, hyvin imee.

Pitää vaan huolehtia, että ollaan aina kotona, kun on annettava ruokaa.Minua ainakin harmittaa, etten ole näin helppoa asiaa osannut tehdä, kuin vauvan imetystä.

Olin kokenut äitini kuoleman juuri ennen esikoisen syntymää (olin vasta 20-vuotias eli äiti oli todella tärkeä, erityisesti raskauden aikana meistä tuli läheisemmät) ja jonkinlaisessa shokissa pumppasin maitoa hätäsektion jälkeen 5 päivää Kättärillä. En saanut olla hetkeäkään rauhassa, koko ajan joku hoitsuista oli joko repimässä minua liikkeelle (meinasin oksentaa kun pakottivat ensimmäistä kertaa ylös ja myöhemmin pyörryinkin) tai "opettamassa" miten pitää jotain ranteita hieroa(!) jotta maito lähtisi liikkeelle...ei,ei,ei. Sain maidon jotenkin herumaan ja sitten pääsimme kotiin.



Kotona vauva oksensi kaiken maidon jonka hänelle tarjosin. Halvin mahdollinen korvike sen sijaan kelpasi. Jäi paha mieli ja oli tarpeeksi raskasta muutenkin, joten olin sitten "tyhmä" ja lopetin koko touhun.

Ei tosiaankaan kukaan vaivautunut kertomaan, kuinka hankalaa se voi olla. Maidon nousu rintoihin, rinnat kivikovat ja kipeät. Lapsi ei saanut otetta nänneistä (tai ei halunnut saada). Käytin kaameaa rintakumia sen vuoksi. Pari viikkoa kului ja iski kaaamea rintatulehdus. Makasin sairaalassa tiputuksessa viikon ja ravasin lypsämässä koneella tissejäni. Lopulta maidontulo ehtyi täysin. Imetys oli lyhyydessäänki järkky kokemus.

Lindan ensimmäinen äitienpäivä on edessä. Ruotsissa sitä juhlitaan toukokuun lopussa. Linda odottaa juhlapäivää onnellisena.



- Se tuntuu mielettömän ihanalta, mutta samalla jopa epätodelliselta. En voi uskoa, että olen äiti, sillä ihailen edelleen omaa äitiäni niin paljon, Linda kertoo tämän viikon Ilonassa.



Tuoreen äidin arjessa Lindan yllätti eniten imettäminen.



- En ollut varautunut niin pahaan kipuun. Nyt imettäminen tuntuu ihanalta, kun tunnen tyttäreni kanssa mieletöntä läheisyyttä.



Yöherätykset imettämistä varten eivät ole olleet niin vaikeita kuin Linda etukäteen odotti.



- Luulen, että luonto on jotenkin järjestänyt niin, että sitä jaksaa kaikesta huolimatta, Linda toteaa.

siihen, kuinka helposti ne kipeytyvät? Itselläni ei ole kovin tuntoherkät nännit. Odotan esikoistani ja nyt alkoi huolestuttaa.

ei voinut nukkua, istua, eikä taivuttaa mihinkään suuntaan, kun koko yläruumis oli tulessa. Selkä, lapaluut, niska...maito lensi todellakin jos vauva vähänkin ynisi. Lisäksi olo oli saastainen kun maito haisi kuivuttuaan iholle ja vaatteisiin suojukset oli läpimärät.



Että oliko järkytys? No todellakin!

varsinkin silikoneilla maidon nousu on varmaan täyttä tuskaa...



itse olen 2 lasta täysimettänyt 1 vuotiaiksi ja siitä osittain imetyksellä jatkanut. maito ilmeisesti niin hyvää etteivät suostuneet MITÄÄN syömään ennen 1 v päiväänsä. mitään ongelmia ei ollut aluksi eikä lopuksi kummallakaan kerralla.

oli järkyttynyt aluksi, mutta nyt nauttii siitä

kaikki meni tosi luonnollisesti ja hyvin... maidon nousu tuntui vähän epämukavalta joo mutta se oli odotettavissakin ja lähinnä jännää minusta (olin 19v)... kukaan ei kerennyt neuvomaan joten nappasin vauvan syliin joka ahmaisikin rinnan suuhunsa. vauva vaikutti tyytyväiseltä eikä minusta tuntunut pahalta... jossain vaiheessa kätilö huomautti että hei teillähän menee tosi hyvin :) en miettinyt asiaa, en kokeillut mitään asentoja tai apuvälineitä, vauva osasi homman ja minä lököttelin sängyllä.. toisen lapsen kanssa sama juttu, vauva vaan nappasi rinnan suuhunsa ja rupesi ruokailemaan. musta tuntui molempien lasten kanssa että mulla meni asiat tosi helposti koska olin nuori enkä pelännyt, osannut ajatella tai stressata.. olin vain niin luottavainen, en kysellyt neuvoja, lukenut yhtään lehteä, kirjaa tms aiheesta. eikä kukaan todellakaan kertonut mulle mitään :D enkä nyt tarkoita ettei ongelmia tulisi jos kaikki äidit olisivat yhtä rentoja kuin minä.. :D mutta siis, että kannattaa esikoisen odottajien olla ottamatta paineita ja kokeilla itse.. mulla ainakin se asento tuli niin luonnostaan ja luotin vaan siihen että vauva osaa :)

- tiheän imun kaudet joita oli parin viikon välein ja kesti viikon kerrallaan. Tällöin vauva oli tissillä putkeen 2-3 tuntia, sitten välissä nukkui tunnin-pari ja taas oli tississä kiinni 2-3 tuntia



- se ettei vauva osannut hommaa heti... ei saanut otetta ja jouduin lumpsauttelemaan se suuta ja venyttämään nänniäni ja vääntämään poskista ja pistämään tissiä uusiksi suuhun



- se että maito voi pakkautua rintoihin ja se miten herkästi rintatulehdus iskee



- se miten maito valuu ympäriinsä silloinkin kun ei imetä, paidat, tuplaliivinsuojat jne kaikki märkinä



- yleensäkin se että vauvan hoito alussa oli 90%:sti sitä imettämistä, olin ajatellut että se olisi vähän kuin sivuosassa...



Joo ja kyllä se helppoa oli sitten kun vauhtiin päästiin... aina välillä... tosin kun sai hampaita niin oli "puremisvaihe" ja jossain vaiheessa maito meinas loppua kesken kun taas alkuun todellakin meinattiin hukkua siihen, heräilin alkuun öisin puristelemaan ylimääräisiä turpeista ja jomottelevista meijereistäni...

Itse en imettämisestä ole koskaan pitänyt, silti olen 4 lasta imettänyt vuoden.

Minulla se on kuitenkin sujunut niin, että vauva tissille ja se alkaa heti imeä ja maito nousi normaalisti kolmantena päivänä synnytyksestä. Sitä ennen piti imettää tiheästä ja kai noilla nälkäkin oli, mutta kasvoivat ihan hyvin alusta lähtien.

Ainoa mikä on ollut kamalaa, niin nännien kipeytyminen, mutta siihenkin auttoi rasvaaminen hyvin.

Kaikista kamalinta oli kuitenkin jälkisupistukset. Ekan kohdalla ne oli siedettäviä, mutta seuraavien kohdalla ne on vain on olleet entistä pahempia. Oli pakko sairaalassa ottaa vauva väksin välillä tissiltä pois etten olisi huutanut tuskasta. Ne oli kipeämpiä kuin synnytksessä olleet supistukset.

Ja ne maitosuihkut. Kun toisesta tissistä imetti, niin toisesta suihkusi maitoa samalla. Tissiliivien suojukset oli enemmän kuin tarpeellisia.

Maitoa on tullut aina niin paljon ettei ole voinut istualtaan imettää vain ainoastaan maaten, jotta vauva pystyi imemään.



Muuten imetyksen on aina sujuneet loistavasti ja vauvat ei ole ikinä saaneet raivareita tissillä tai kieltäytyneet imemästä. Silti olen aina ollut helpottunut ja tytyyväinen kun olen saanut lopettaa vauvojen imettämisen.



Olen näköjään tosi helpolla päässyt.

Imettäminen on luonnollinen juttu, turha siitä on showta tehdä

Vähän niin kuin jokaisen naisen raskaus, myös naiset itse ja heidän vauvansa ovat erilaisia. Toisella imettäminen on todella ihanaa ja helppoa ja toiselle se on täyttä tuskaa ja sitä yritetään itku kurkussa. Tässä oma kokemukseni:

Meidän synnäri on todella imettämismyönteinen ja suurin piirtein jokaisen varmaan odotetaan imettävän. Itsekin imetin. Sairaalassa oloaikana meinasi epätoivo iskeä monesti, kun en saanut vauvaa oikein imemään, eli hän ei saanut kunnon imuotetta. Joka kerta soitin hoitajan paikalle ja pyysin häntä auttamaan. Ja hävetti kun itku kurkussa koitan selittää etten saa vauvaa oikein rinnalle. Tosin ovat nuo mahtaneet nähdä muutaman muunkin itkevän kuin vain meikäläisen.

Kotiin lähdettäessä imettäminen sujui jotenkuten, mutta kotona se olikin yllättäen paljon helpompaa eikä hermoja tarvinnut menettää. Kukaan ei enää vahtinut ja kytännyt vaan sai omassa rauhassa yrittää. Toki välissä oli tuskaa, kun maito oikein nousi rintoihin. Rinnan päät sain pysymään pehmeinä, kun joka imetyksen jälkeen rasvasin ne bepanthenillä monta kuukautta. Rintatulehduksenkin onnistuin välttämään, varmaan osittain senkin takia, kun suojasin ihan hulluna mm kylmältä rinnat. Onhan niitä kyllä muitakin syitä, miksi rinnat tulehtuvat.

Niin eikä pidä unohtaa sitä, ettei kaikilla maito välttämättä edes nouse, eikä siitä kannata tuntea esim huonoa omaatuntoa. Kasvaahan ne lapset sillä korvikkeellakin. Tuo on kyllä helpompi sanoa nyt, kuin että olisi itse siinä tilanteessa ja hormonit ihan sekaisin.