Linda Lampenius: Imettäminen oli järkytys

se alku on melkoista kaikilla neljällä ollut...



Aluksi sitä maitoa ei tietenkään pariin päivään tule paljon, mutta vauvan on hyvä imeä tiheästi että alkaisi tulla (ja jos tässä heti on imuote pielessä niin kipua on tiedossa pitkäksi aikaa, kolmannen kanssa kävi niin).



Sitten kun maitoa on, se tosiaan saattaa suihkuta minne sattuu (en varmasti imetä kenenkään sukulaisen nähden, kun kaikki kahden metrin säteellä on vaarassa kastua...) ja vauva köhii ja parkuu saa mahavaivoja. Se hyvä puoli asiassa tosin on, että kun yksi vauva ei aluksi osannut imeä, niin silti sai tarpeeksi maitoa, kun vaan piti suun auki ja hädissään nieli :D



Monta viikkoa sain viettää yöt maitolammikossa. Aika pian opin pitämään pikku pyyhkeitä yöpaidan alla ja useamman vieressä varalta. Yön mittaan vaan nakkelin märkiä lattialle.



Mutta kyllä se sitten tasoittui ja iloksikin muuttui. Onneksi en ole koskaan odottanut miltään yksittäioseltä vauvanhoitoon liittyvältä jutulta, edes imetykseltä, mitään ihanuutta ja autuaaksi tekevää. Kokonaisuus ratkaisee, ensi hymyt, uudet taidot, vuorovaikutus. On siellä jopa ihania imetyshetkiä joukossa :)

Imettäminen on oikeasti luonnollista ja helppoa.

Paras rintojen hoitoaine on maito, puristetaan muutama tippa imetyksen jälkeen ja sivellään nänni ja ympärys sillä maidolla.

Toki voi alkuun aristaa nännejä mutta se menee nopsaan ohi.

Imetys on kiinni asenteesta, vauvan normaali ruoka on äidinmaito koska olemme nisäkkäitä.

Lisäksi imetys on helpoin ja halvin tapa ruokkia lapsi. Ruoka on aina valmiina ja sopivasti tarjoilulämpöistä.

täällä niitä neuvojaan imettämisen helppoudesta, eivätkä tajua että ihmiset on erilaisia!!!!!! Kaikille se ei ole helppoa!! Laulaminenkin on luonnollista ja helppoa, toiset vaan osaa tehdä sitä paremmin kuin toiset!!

kaikki ulkopuoliset kiinnitti siihen huomiota. Se s...nan alituinen jankutus, kuten:

Anna vauvalle tisua, mitä vauva haluaa, tuleeko maitoa jne. Lisäksi ne mun tissejä katselevat, törkkivät ja puristelevat hoitohenkilöt, kuten sairaalan kätilö, neuvolatädit jne.

Ne on saakelin mun rinnat, joten niiden käyttö ei kuulu muille.

Ja tähän samaan kategoriaan kuuluu kaikki se jankutus, miten, missä ja koska kuuluu imettää.

Ei se ehkä oliskaan ollut niin kamalaa, jos sitä olis saanut tehdä RAUHASSA!

tää oli tilitys- ja valitusketju, ei mikään olen täydellinen nisäkäs ja äiti -ketju

ja asiaan: mustakin imetys oli aluksi kamalaa: rinnat kipeinä maidon nousemisesta, nännit arat ja verillä. Lisäksi koko yläkroppa meni jumiin, kun vauva söi kohtalaisen pitkään aluksi ja piti jumitella sohvalla tai sängyllä samassa asennossa.

sitten se helpottaa ja munkin mielestä imetys oli helppoa ja ihan kivaakin loppujen lopuksi

Imettäminen on oikeasti luonnollista ja helppoa.

Paras rintojen hoitoaine on maito, puristetaan muutama tippa imetyksen jälkeen ja sivellään nänni ja ympärys sillä maidolla.

Toki voi alkuun aristaa nännejä mutta se menee nopsaan ohi.

Imetys on kiinni asenteesta, vauvan normaali ruoka on äidinmaito koska olemme nisäkkäitä.

Lisäksi imetys on helpoin ja halvin tapa ruokkia lapsi. Ruoka on aina valmiina ja sopivasti tarjoilulämpöistä.

Minä olen imettänyt 5 lasta ja tätä nuorimmaista "vain" 5kk ja sen jälkeen on ollut täyskorvikkeella. Ihan oli tuskaa alusta loppuun.. (nyt on 8kk)

Muita imettelin yli vuoden.

Tyttö oli osittaisimetyksellä 3kk asti. Jotenkin lapsellisesti kuvittelin, että kerran yhtä on jo osittain imettänyt, sen toisen imetys olisi helpompaa. Just joo!

Laitoksella olin 3pv ja maitoa ei noussut tippaakaan (syöttöpunnituksissa painonnousu tasan 0 grammaa joka ikisellä kerralla). Lääkäri laski kotiin vasta kun lupasin laittaa vauvan korvikkeelle.

Kotona itsepäisesti päivätolkulla pidin vauvaa tissillä jopa 15-25 kertaa, aina 5min-30 min kerrallaan - eikä maito noussut!

Tämä oli se harhaluuloni, että kun "vauvantahtisesti" jaksan imettää viikon pari, kyllä se maito nousee. Eikä noussut.

Lapsi on nyt 3kk ja täyskorvikkeella. Maidon tulo edes osittain lakkasi jo kun vauva oli reilun kuukauden.

Ja huonekaveri sairaalassa sai maidon nousemaan jo kolmantena päivänä...

kai se on jokin keino päteä ja korottaa huonoa itsetuntoaan. Itse lapsi ei ole tärkeä.

Nämä on juuri niitä äitejä, jotka kyllästyy esikoiseen kun ei enää imetetä ja nakataan se hoitoon kun halutaan uusi vauva ja "ei voi hoitaa kahta lasta kun vauvaa pitää imettää"



Ei nähdä sitä lasta vaan se pelkkä imettäminen ja pädetään sitten sillä.

Ne nyt valitettavasti on totta. Kaikille imetys ei ole niin helppoa.

Imettäminen on oikeasti luonnollista ja helppoa.

Paras rintojen hoitoaine on maito, puristetaan muutama tippa imetyksen jälkeen ja sivellään nänni ja ympärys sillä maidolla.

Toki voi alkuun aristaa nännejä mutta se menee nopsaan ohi.

Imetys on kiinni asenteesta, vauvan normaali ruoka on äidinmaito koska olemme nisäkkäitä.

Lisäksi imetys on helpoin ja halvin tapa ruokkia lapsi. Ruoka on aina valmiina ja sopivasti tarjoilulämpöistä.

Voitko ymmärtää, että jollain muulla ihmisellä asiat on eri lailla kun sulla?

Itse kun imetin esikoista, niin maito ei noussut kolmeen päivään. Jouduin imettämään ihan koko ajan, koska vauva halusi, enkä saanut nukuttua (olin jo valvonut muutenkin supistusten takia 2 yötä). Rinnanpäät olivat aivan verillä ja tosi kipeät. Imetyspropagandan takia en antanut lisämaitoa, enkä varsinkaan käyttänyt rintakumia.

Mikään maitotipan puristaminen ei auta paskaakaan kun vauva imee koko ajan ja tissit on verillä! Eikä auttanut se Lansinoh tai mikälie... Vauvan paino laski yli 10 prosenttia (10 prosenttia oli max. määrä minkä sai laskea). Sitten maito nousi ja utareet oli valtavat ja joka paikka maidossa.

Oloni oli kamala, koska tissit oli kipeet, oli jälkisupistuksia, alapää oli tohjona (episiotomia ja 3 repeämää) ja hiton kipeä, minulle tuli baby blues, olin helvetin väsynyt ja väsymys vaan paheni kun vauva imi melkein koko ajan, ja olin heikossa kunnossa (mm. huono hemoglobiini).

Sitten oli kaikenlaista suihkutissiä, rintaraivaria ym. Mutta oli se välillä ihanaakin. Liian sitovaa kylläkin kun mihinkään ei ehtinyt lähteä imetysten välillä.

Mä hullu imetin väkisin 1v 3kk, vaikka vauva söi öisinkin monta kertaa. Olin kuin joku haamu kun olin niin väsynyt, parisuhde meni päin helvettiä, seksihalut hävisi, vauvan isä ei voinut olla vauvan kanssa tarpeeksi, kun minä halusin imettää.

Hyvä tietää että se ei välttämättä olekaan niin helppoa. Itse en ainakaan aio kiusata itseäni. Jos imetys ei suju tai on kivuliasta, lopetan koko homman.



Kumma juttu että muissa länsimaissa lapset kasvavat korvikkeella, koska äitiyslomaa on vain muutama kuukausi mutta meillä Suomessa alkaa heti hirveä syyllistäminen jos et imetä.

Ja myos sita tuskaa kun vauva 'iskeytyi' rintaan kiinni.., heloptti hetken kulutua, mutta mulla se kipu tuntui kylla ihan tosiaan koko vartalon lapi!



Mutta ei se etta imetys alussa on hankalaa tai sattuu ole vastakohta sille etta sehan on luonnollista. Monet luonnolliset asiat sattuu, ajatelkaapa vaikka itse synnytysta! Mutta synnytksen sattumisesta puhutaan ihan avoimesti (eika Suomessa taideta epiduraalin ottajia mitenkaan edes tuomita - tai ilokaasun!). Mutta imetyksen pitaisi olla auvoista, tai aidissa on (tietenkin...) jotain vikaa, vai?

Imettäminen on oikeasti luonnollista ja helppoa.

Paras rintojen hoitoaine on maito, puristetaan muutama tippa imetyksen jälkeen ja sivellään nänni ja ympärys sillä maidolla.

Toki voi alkuun aristaa nännejä mutta se menee nopsaan ohi.

Imetys on kiinni asenteesta, vauvan normaali ruoka on äidinmaito koska olemme nisäkkäitä.

Lisäksi imetys on helpoin ja halvin tapa ruokkia lapsi. Ruoka on aina valmiina ja sopivasti tarjoilulämpöistä.

Ja kysehän on nyt lähinnä siitä, että kun imetys on alkanut, niin se tapahtuma ei ole ollutkaan sellainen, kun on odottanut. Eli se on voinut olla hyvinkin kivuliasta yms. Mutta suurin osahan tottuu siihen, ja monelle se on alusta alkaen ihanaa!!! :D

lisäksi synnytykseen liittyvistä asioista tikkien ompelu (sattuu pahemmin kuin mikään muu vaihe), hoitajan tekemä kohdun runttaus, että se supistuisi tehokkaasti sekä imetykseen liittyen nännien rikkoutuminen ja siitä aiheutuva kipu, kun vauva alkaa imeä.

Eikä kukaan ollut varoittanut siitä etukäteen! Sitten tietenkin helpotti, kun maidon nousu oli "tasaantunut". En onnistunut imettämään ilman rintakumia, sillä kipu vauvan imiessä oli niin valtava, että vedet valuivat koko ajan silmistäni. Siirryin suosiolla siis imettämään rintakumin kanssa, vaikka siitä ei päästy myöhemminkään eroon.



Imetin vauvaa osittaisimetyksellä 6 kk ikäiseksi saakka. Annoin osittain korviketta, koska a) vauva imi tosi pitkään joka kerta (noin tunnin) eli olisin muuten ollut melkein koko ajan imettämässä b) halusin tehdä muutakin kuin hoitaa vauvaa ja toisaalta miehenikin halusi pärjätä vauvan kanssa kahdestaan.



Olen siis varmaan tosi "itsekäs" äiti, mutta hassua kyllä, en ole kokenut syyllisyyttä siitä, miten meillä nuo imetysjutut menivät. Ilmeisesti olen sitten sen verran vahvalla itsetunnolla varustettu.



Oma mielipiteeni on, että on kaikille osapuolille lopuksi parempi "löysätä" tässä imetysasiassa, jos ongelmia ilmenee. Meilllä ainakin pari ekan kuukauden jälkeen vauvavuosi oli elämämme parhaita ja onnellisimpia - myös parisuhteen kannalta. Uskon, että yksi syy siihen on ollut, että en yrittänyt epätoivoisesti täysimettää ilman rintakumia, kun se ei kerta onnistunut.

Miksi te useammankin lapsen kohdalla valitatte samasta asiasta??!! Rintakumi on keksitty, luojan kiitos! Omat nännini eivät ole parhaan mahdollisen muotoiset, joten olen kaikilla kolmella lapsella käyttänyt alkuun rintakumia ja muutaman kerran myöhemminkin, jos rinta pakkaantunut.



Ei ole kipuja, ei verta, ei mitään! Olen törmännyt siihen, että joku äiti katsoo kummasti rintakumia. Kyseessä lienee tietämättömyys tai jokin ihmeellinen ajattelu, että kunnon imettäjä kärsii kivut ja veriset rinnan päät.



kolme lasta olen tiuhaan tahtiin imettänyt ja onnistunut siinä hyvin aroista nänneistä huolimatta!

Imetys synnytyssalissa ei onnistunut ollenkaan, osastolla sitten vähän harjoiteltiin ja alkoi se sieltä nousemaan kun vauva imi kunnolla. Mutta se kipu. Vauvan imuotetta käskin tarkastamaan moneen kertaan neuvolassakin kun imetyksen ei muka pitäis tehdä kipeää kun ihan aluksi. Mulla kesti pari kuukautta varmaan että tuntui ettei edes paitaa olis kestänyt pitää päällä ja kun vauva alotti imemään ja otti ne ekat imasut niin tuntui että näkyi tähtiä. Sitten helpotti ja imetin yli 2v, toisen kanssa ei ollu mitään ongelmaa(no aluksi olivat tietty vähän arat kun maito nousi ja rinnat oli sairaan pingottuneet jne.). Itse tulkitsen että se kipu esikoisen imetyksessä johtui siitä että esikoinen "venytti" ne rinnanpäät sopiviksi. Kakkosen kanssa kun meni alusta saakka tosi helposti ja nyt on jo ihan mukava ajatus että kohta pääsen imettämään taas kolmatta.



Imetys on kyllä tosi helppoa ja ihanaa sitten kun se sujuu. Harmi kun joillain ei ole onnistunut se kun pari kuukautta koska sitten saa ne kaikki kurjat puolet imetyksestä muttei ehdi nauttia siitä helppoudesta! Kun maidontulo tasaantuu ei tarvii liivinsuojia enää, yöimetykset ovat helppoja kun ei tarvii pulloa lämmitellä jne. ja eväs kulkee aina mukana.

Mulle kaikki on ollut niin helppoa! Myös imetys. Jo raskausaikana karaisin rintoja imetykseen; olin muutaman tunnin päivässä ilman rintsikoita, hieroin ja venyttelin ja harjasin karhealla harjalla nännejä päivittäin. Imetän ja hoivaan-kirjasta opettelin imetyksen oikeine asentoineen ja otteineen jo valmiiksi, tietysti vain teoriassa. Kirja oli mulla mukana myös synnärillä. Nännit ärtyivät vain hieman ja se meni parissa viikossa ohi, verta ei tullut eikä iho mennyt rikki.



Maito nousi tasaisesti, mitään kipuja ei ollut. Minusta imettäminen oli tosi helppoa ja siinähän suorastaan lepäsi.



Jälkisupistuksiin auttoi homeopaattinen lääke.



Voi miten helpolla olenkaan päässyt. Synnytykset olivat upeita kokemuksia, lapset niin "helppoja" ja sairastaneet tosi vähän, ei olla lääkäreitä ja lääkkeitä tarvittu. Kannattaa siis nähdä vähän vaivaa, tosin luomu-elämä ei niin suuria vaadi, mutta antaa paljon. Hehkutusta...

Tosin aluksi maitoa tuli ihan liikaa (rinnat pakkautui koviksi), mutta se hoitui sillä että menin lämpimään suihkuun ja pehmensin rintoja, sitten imetys. Saman toistin vielä kerran ja sen jälkeen vaiva oli poissa.

mä luulin että vauva vaan tissille, se alkaa imeä ja sieltä tulee maitoa.

mulle. Kahden lapsen kanssa just niin että rinta suuhun ja lapsi imee. Ei siinä sen kummempaa. Tokan lapsen kanssa oli jälkisupistuksia mutta niihinkin auttoi särkylääke ja kesti viikon verran synnytyksen jälkeen.



Ihan älytöntä kauhistellakaan sitä niin kamalasti, se VOI olla myös helppoa niinkuin se voi sitten ilmeisesti olla kamalan vaikeetakin.

Mulle kaikki on ollut niin helppoa! Myös imetys. Jo raskausaikana karaisin rintoja imetykseen; olin muutaman tunnin päivässä ilman rintsikoita, hieroin ja venyttelin ja harjasin karhealla harjalla nännejä päivittäin. Imetän ja hoivaan-kirjasta opettelin imetyksen oikeine asentoineen ja otteineen jo valmiiksi, tietysti vain teoriassa. Kirja oli mulla mukana myös synnärillä. Nännit ärtyivät vain hieman ja se meni parissa viikossa ohi, verta ei tullut eikä iho mennyt rikki.

Maito nousi tasaisesti, mitään kipuja ei ollut. Minusta imettäminen oli tosi helppoa ja siinähän suorastaan lepäsi.

Jälkisupistuksiin auttoi homeopaattinen lääke.

Voi miten helpolla olenkaan päässyt. Synnytykset olivat upeita kokemuksia, lapset niin "helppoja" ja sairastaneet tosi vähän, ei olla lääkäreitä ja lääkkeitä tarvittu. Kannattaa siis nähdä vähän vaivaa, tosin luomu-elämä ei niin suuria vaadi, mutta antaa paljon. Hehkutusta...