Linda Lampenius: Imettäminen oli järkytys

Ihan älytöntä kauhistellakaan sitä niin kamalasti, se VOI olla myös helppoa niinkuin se voi sitten ilmeisesti olla kamalan vaikeetakin.

Joskus tuntui, etta sittenhan se vasta alkoi!

Olen pöyristynyt että ketjussa on todella paljon epäonnistumisia sekä surkeita imetyskokemuksia.



Onkohan syynä ihmisen vieraantuminen luonnosta ja itsekkyyden lisääntyminen.



Minä minä minä äidit ovat lisääntyneet. Mistään ei jousteta, lapset hoidatetaan muilla, äiti makoilee sohvalla ja jakaa määräyksiä miehelleen joka on tehnyt pitkän työpäivän ja äiti ei ole saanut päivän aikana mitään aikaiseksi.



Mies aloittaa toisen työpäivän kotiin tultuaan.



Nämä naiset ilmeisesti odottaa että mies voisi hoitaa imetyksenkin.

mutta, se oli oikeasti ihan hirveetä!! Varsinkin esikoisen kanssa. Muistan vieläkin kun vauva huusi kuin riivattu ja yritti saada sitä nänniä suuhun mutta ei vaan saanut. Yritettiin ja yritettiin, vauva huutaa, ja pian huusin minäkin. Ei ollut kyllä mitään kivaa aikaa!! Huh, onneksi ne ajat on takana.

siis ihan kamalaa kun Lampenius on järkyttynyt imettämisestä!!!!!!!!!!!!!!

nyt vaan mutta etkö ihan oikeesti ymmärtänyt, että lypsäminen vaan lisää maidontuotantoa....

Ja ihan turha tulla sanomaan, että se alkuvaiheen kipu, aristus ja muut haasteet johtuvat asenteesta. Hyvällä asenteella niitä ei edes tule, vai? Minä olin kovin imetysmyönteinen ja synnytin vielä haikaranpesässä kättärillä, jossa sain hyvää ohjausta. Imetys sujui hyvin eli maito kyllä nousi (kolmantena päivänä), mutta siitä huolimatta alku oli aivan kamalaa tuskaa - viiltävää kipua, painetta, kuumotusta, hikoilua ja rinnan päät verillä. Siinä ei maitotipat kuule auttaneet. Ainoa, mikä auttoi herumiseen oli lämmin kaurapussi tai lämmin suihku (helpotti paineen tunnetta ja ehkäisi pakkaantumista). Nännipäitä rasvasin hyvin tiheään, jopa imetysten välillä apteekin Lasinoh. Minun vauvani (jota imetin lapsentahtisesti) saattoi imeä kerrallaan jopa 1-2 tuntia (6-8 krt vuorokaudessa aluksi - sen lutkutuksen jälkeen jokaisen rinnat ovat hellinä asenteesta riippumatta. Helppoa on, jos vauva syö pikaiseen pari minuuttia 5 kertaa vuorokaudessa. Ihan eri tilanne silloin!



Minäkin imetin 13 kk (täysimetin 6 kk ikään) ja olen sitä mieltä, että imetys on paras tapa ruokkia vauva. Suosittelen kaikille lämpimästi, mutta realismi ei ole kenellekään pahitteeksi. Turhan ruusuista kuvaa ei kannata antaa. Mieluummin kertoo tosiasiat - alun kipu ja kaameudet helpottavat kyllä parin ekan viikon jälkeen eli ei kannata luovuttaa heti alkuunsa! Tsemppiä kaikille imettäville!

Nyt se on kyllä vielä hyvin muistissa, vaikka poika onkin jo vuoden. Kolme kertaa olen imettänyt ja suurmmaks osaks se oli just että vauva tissille ja sillä selvä. Mutta ne maidon nousun päivät, varsinkin eka voittaa kyllä kamaluudessaan jopa synnytyksen. Tissit oli kuin tiilis kivet eikä mahtunu ees mihinkään paitaan saati liiveihin. Nukkua ei voinut kun istualtaan. Mutta ei tätä mulla kestänyt kun ehkä kaks päivää ja sitten alko helpotaa. Toisen lapsen kanssa tein vielä sen virheen että yritin lypsämällä helpottaa oloani, mutta sehän vaan lisää maidon tuotantoa. Onneks mulle kerrottiin se kolmosen kanssa synnärillä niin osasin olla lypsämättä.

Mutta onneks imettäminen muuten onm ollu mulle helppoa, ja puolenvuoden jälkeen olen joka kerta lopetellu.

ja sairaalassa olin esikoisen kanssa vähän hämilläni mitäs tässä pitäisi tehdä, kun en oikein mitään neuvojakaan saanut. nostin vaan sitten vauvan rinnan lähelle, ja se itse otti nännin suuhun ja alkoi imemään. ja niin se on jatkunut.



eli minun tapauksessa imettäminen on ollut mielestäni helppoa, vauva vain rinnalle ja imemään.



toki imettämiseen liittyy sellaisiakin asioita, mitkä voisi kokea negatiiviseksi. sen sitovuus, maito kasteli välillä peitot ja lakanat, välillä tuli liivinsuojien läpi kastellen paidan etumuksen, myös minulla rinnanpäät alussa kipeytyivät ja rikkoutuivat jne.



kuitenkin koen itselleni imettämisen olleen helppoa ja sujuneen hyvin, kaksi lasta nyt ja toista vielä imetän.

EI tullut riittävästi stimulaatiota, nääs.

Miksi te useammankin lapsen kohdalla valitatte samasta asiasta??!! Rintakumi on keksitty, luojan kiitos! Omat nännini eivät ole parhaan mahdollisen muotoiset, joten olen kaikilla kolmella lapsella käyttänyt alkuun rintakumia ja muutaman kerran myöhemminkin, jos rinta pakkaantunut.

Ei synnärillä tai neuvolassa kerrottu halaistua sanaa mistään rintakumeista, vaikka kerroin kyllä verisistä nänneistä ym. alun imetysongelmista. Turha syyllistää ketään sen vuoksi, että asiantuntijatkaan eivät osaa suositella oikeita apuvälineitä!

Kyse ei ollut siitä, onnistuuko imetys kivuista huolimatta vaan siitä, että kipuasiasta ei valaista riittävästi äitejä ETUKÄTEEN! Mä en kestä näitä toisten tuomitsijoita!

mutta turha toitottaa, että se on varmasti kamalaa ja kivuliasta.



Koska kaikille se ei sitä ole, jos ei kyse ole asenteesta niin ehkä sitten erilaisesta kivunsietokyvystä... Toki se maidonnousu mustakin tuntui epämiellyttävälle, ja jälkisupistuksetkin sattui, mutta KAMALAA TUSKAA se ei todellakaan ollut koskaan. Ei aluksi eikä muulloinkaan.

Ei vastasyntynyt jaksa imeä tuntikausia ja rinnanpäät vaan muhiintuu rikki. Tehokkaampaa on imettää 15-30 min kerralla ja pitää sitten vähän taukoa.

Ja ihan turha tulla sanomaan, että se alkuvaiheen kipu, aristus ja muut haasteet johtuvat asenteesta. Hyvällä asenteella niitä ei edes tule, vai? Minä olin kovin imetysmyönteinen ja synnytin vielä haikaranpesässä kättärillä, jossa sain hyvää ohjausta. Imetys sujui hyvin eli maito kyllä nousi (kolmantena päivänä), mutta siitä huolimatta alku oli aivan kamalaa tuskaa - viiltävää kipua, painetta, kuumotusta, hikoilua ja rinnan päät verillä. Siinä ei maitotipat kuule auttaneet. Ainoa, mikä auttoi herumiseen oli lämmin kaurapussi tai lämmin suihku (helpotti paineen tunnetta ja ehkäisi pakkaantumista). Nännipäitä rasvasin hyvin tiheään, jopa imetysten välillä apteekin Lasinoh. Minun vauvani (jota imetin lapsentahtisesti) saattoi imeä kerrallaan jopa 1-2 tuntia (6-8 krt vuorokaudessa aluksi - sen lutkutuksen jälkeen jokaisen rinnat ovat hellinä asenteesta riippumatta. Helppoa on, jos vauva syö pikaiseen pari minuuttia 5 kertaa vuorokaudessa. Ihan eri tilanne silloin!

Minäkin imetin 13 kk (täysimetin 6 kk ikään) ja olen sitä mieltä, että imetys on paras tapa ruokkia vauva. Suosittelen kaikille lämpimästi, mutta realismi ei ole kenellekään pahitteeksi. Turhan ruusuista kuvaa ei kannata antaa. Mieluummin kertoo tosiasiat - alun kipu ja kaameudet helpottavat kyllä parin ekan viikon jälkeen eli ei kannata luovuttaa heti alkuunsa! Tsemppiä kaikille imettäville!

Ensinnäkin nännit on tosi "heikot" toinen miinusnapa (sisäänpäin) toinen on vain heikosti plusnapa. Eka sai suostutella ja puristaa nänniä, että lapsi sai siitä edes alkeellisen otteen. Toisekseen heruminen oli niin heikkoa ettei toista voi olla.



Kun esikoiselle (keskonen) yritti pumpata maitoa sairaalaan sai vuorokauden aikana maitoa aikaseksi alle desin.



Voitte vaan arvata miten nämä imetystarinat päättyivät. Tarina oli huono ja erittäin lyhyt.

Ensimmäisen kohdalla maito alkoi nousta kunnolla vatsa silloin kun lähdettiin laitokselta kotiin. Se kipu kun maito avasi tukkoiset maitotiehyet oli sanoin kuvaamatonta. Ihan kuin joku olisi puukolla vedetty rintaan haavoja, tosin siellä sisäpuolella.

Kaikkien kolmen kohdalla kipu ollut ihan yhtä kauheaa. Lisäksi se kipu, kun kohtu supistelee alussa imetyksen aikana. Minulle tuli ainakin ensimmäisen viikon aikana siitä supistelusta ihan sellainen olo, että oksennus lentää hetkenä minä hyvänsä.

Minulla myös erittäin herkät rinnanpäät ja etenkin viimeisen kohdalla vauvalla oli todella kova imu ja rinnanpäät pitkään ihan vuotivat verta. Onneksi sain tietoa Lasignoh tai jostakin sen nimisestä rasvasta. Se on lampaan rasvaa eikä sitä tarvitse pestä pois. Ja sitä saa apteekista. Aika kallista, mutta enemmänkuin hintansa väärti. Se ehti parantaa rinnanpäät ennen seuraavaa imetystä. Onneksi meillä vauvat ovat syäneet hyvin tarkasti 4 tunnin välein. Ensimmäiset viikot minä sitten kävelin kotona rinnat paljaana tuon imetysten välisen ajan, jotta saivat kunnolla ilmaa ja paranivat.

Mun mielestä tässä ketjussa on sanottu, että imetys on aluksi kivuliasta ja ahdistavaa, mutta sitten se useimmiten alkaa sujua.

Mitäs ihmeen pöyristymistä siinä nyt on?

Olen pöyristynyt että ketjussa on todella paljon epäonnistumisia sekä surkeita imetyskokemuksia.

Onkohan syynä ihmisen vieraantuminen luonnosta ja itsekkyyden lisääntyminen.

Minä minä minä äidit ovat lisääntyneet. Mistään ei jousteta, lapset hoidatetaan muilla, äiti makoilee sohvalla ja jakaa määräyksiä miehelleen joka on tehnyt pitkän työpäivän ja äiti ei ole saanut päivän aikana mitään aikaiseksi.

Mies aloittaa toisen työpäivän kotiin tultuaan.

Nämä naiset ilmeisesti odottaa että mies voisi hoitaa imetyksenkin.

Olen pöyristynyt että ketjussa on todella paljon epäonnistumisia sekä surkeita imetyskokemuksia. Onkohan syynä ihmisen vieraantuminen luonnosta ja itsekkyyden lisääntyminen. Nämä naiset ilmeisesti odottaa että mies voisi hoitaa imetyksenkin.

Anteeksi, kun en ihan ymmärrä tuota logiikkaasi - itsekkyys on syynä siihen, että äiti kokee kipua imetyksesta ja nännit menevät verille? Ja sitten kaikki, kenellä näitä ongelmia on, ovat itsekkäitä, epäonnistuneita, surkeita ja luonnosta vieraantuneita? Miten rintakivut tai imetysongelmat voisivat tuoda mukanaan ajatuksen, että isän pitäisi hoitaa kaikki = myös imetys? Taidat olla harvinaisen yksinkertainen ihminen!

Mutta jotenkin se aina unohtu siinä yhteydessä kun halusi vaan saada tissit tyhjäks ja äkkiä.



67

tulleet eivät ole saaneet mahdollisuutta seurata toisten naisten imetyksiä ja imetyskipuja eivätkä siksi osaa valmistautua sellaiseen. En minäkään osannut. Ainoa varsinainen yllätys, joka ekan lapsen saantiin liittyi, oli juuri tuo imetyksen tuskaisuus.



Ja jotta imetystäni ei tuomittaisi epäonnistuneeksi, kerron, että imetin tuskan kanssa ensimmäiset kolme kuukautta, ja sen jälkeen iloisesti ja ihanasti viisi kuukautta. Toisen lapsen imetys sujui alusta asti lähes kivuitta ja erittäin hyvin.



Muistakaa KAALINLEHDET! Ne ovat kipeiden rinnanpäiden parhaat kaverit.

Mulla 7-viikkoinen vauva ja vieläkin on ihan yhtä tuskaa. Synnytys ei ollut mitään tähän verrattuna. Ja vauvan imuote on kuulemma ihan oikein eli leuka edellä koko nännipihan pistää suuhun ja alahuuli jää rullalle.



Miksi neuvolassa ei puhuttu tästä asiasta vaan ainoastaan synnytyksestä?