Rakas mieheni jätti minut yksin
lasten kanssa lähtiessään "parille" eilen illalla. Tänään aamupäivästä n. klo 12, kun olin alkamassa soittelemaan sairaaloita ja poliisilaitosta läpi herra suvaitsi soittaa, että on ollut kaverillaan yötä. Sanoi tulevansa kotiin heti, kun on ajokunnossa. Sanoin, että älä vaivaudu. Niinpä hän ei ole tullut. Lapset 4v. ja 2kk.
Ja niille, jotka sanovat "mitäs otit idiootti-miehen" yms. :
Hän ei ole koskaan tehnyt mitään tällaista, ei mitään tänne päinkään. Siksi olin huolesta hulluna aamulla ja kun hän ei noin sataan puheluuni vastannut olin ihan todella soittelemassa sairaaloita läpi.
Mitähän sitä tekisi....
Kommentit (255)
Mutta tosiaan, kukaan ei ole vastannut usein kysyttyyn kysymyksen; löytyisikö teiltä sama myötätunto äidille, joka tekisi näin?
meiltä löytyi mieheltä ainakin ymmärrystä, kun aamu kuudelta olin laittanut jonkun äsäähöö jään johonkin tekstarin... vai lasketaanko tämä jo ilmottamiseksi kotiin.
seuraavana päivänä kaveri toi mut kotiin, kun en ollut ajokunnossa vielä puoli neljän aikaa iltapäivällä. auto jäi sitten aselmalle parkkiin, mihin olin sen jättänyt.
ainakin meillä vaan ukko naureskeli :) ja kyllä, meillä on lapsi ja hän ei siitä kärsinyt mitenkään.
silmälasien läpi!
Kerrohan, MISSÄ on sanottu, että miehet saavat tehdä mitä lystäävät ja naiset kantavat kaiken vastuun?
Ei kukaan, jos oikein olen lukenut.
Jos sinä asut narsistin kanssa, ei se tarkoita sitä, että ap:n mies on sellainen.
Puhut ihan asiaa, jokaisessa ihmissuhteessa pitää toista arvostaa ja kunnioittaa, niin vaimon miestä kuin miehen vaimoa. Joskus vaan tilanne on niin kireä, että joku tekee ylilyöntejä. Tässä tapauksessa katsoisin, että molemmat tekivät. Mies,kun lähti muutamalle, eikä ilmoittanut jäävänsä pitemmäksi aikaa. Vaimo, kun suutuspäissään kielsi miestä sunnuntain aamuna palaamasta kotiinsa. Mies taas, kun ei ole silti palannut kotiin ja vaimo, kun ei ylpeyksissään tai pelostaa uskalla soittaa miehellee ja kysyä koksa mahtaa tulla selvittämääna asiaa.
Mies on todella lapsellinen tässä tapauksessa ja ilmeisen kyvytön hoitamaan ihmissuhdettaan jostain syystä, mutta niin on vaimokin.
Silti en ymmärrä näitä kirjoitteluita, joissa neuvotaan pakkaamaan miehen tavarat jne. NE eivät johda mihinkään, jos tarkaoitus on kuitenkin saada avioliitto vielä toimimaan. Siitä olet varmasti samaa mieltä?
Voi sua =(
Kuulostaa niin epäilyttävältä... viime viikolla pikkujouluissa ja nyt 3-4 kertaa kaverin kanssa kahvilla ja nyt tuo katoamistemppu... vai onko tapana ollut muuten käydä kahvilla? Siis että ihan normi käyttäytyminen ja ei aihetta epäillä kahviseurasta.
Ymmmärrän siis todellakin suuttumuksen ja vaikea tilanne sun kannalta myös miten lapsille selittää...
Jossain vaiheessa miehesi kuitenkin tultava kotiin niin hyvä aihe nostaa kissa pöydälle. Ja todellakin vaatia jonkinnäköistä selitystä eikä vaan "sammuin sohvalle -that's it"-meininkiä....
Jaksamista!
jotkut teistä oikein elävät miehensä kanssa kun yksi yö yksin on ihan kauhistus? Sainpahan taas syyn olla kiitollinen omasta miehestäni, joka on paitsi elämäniloinen ja vastuullinen, myös suhteellisuudentajuinen. Me ei tällaisesta mokasta mitään kriisiä kehiteltäisi.
Eikai se yksi yö niin kauhistus olisikaan!! Mutta ei se tässä nähdäkseni AP´lla ollutkaan pointtina!!
Herranjumala sentään, eikö naisella (tai vastaavassa tilanteessa miehellä) ole oikeasti oikeutta olla raivostunut tollaisessa tilanteessa? JOS Ap´n mies olisi ollut mies ja mennyt eilen kiltisti kotiin ja pyytänyt anteeksi tätä koko hiton keskustelua ei olisi tarvinnut käydä täällä.
Pointti tässä on se, että tässä asiassa MIES teki väärin, ei AP, olivat taustat mitkä tahansa. Niitä taustoja voi kyllä sitten setviä kunhan mies ensin vaivautuu kotiutumaan.
Mä kyllä tässä tilanteessa soittaisin itse sille miehelle ja kyselisin kotiin.. Aika paljon on ukolla kyllä selitettävää, mutta anteeksipyyntö ja rehellinen katuminen tekevät ihmeitä. Mitä muihin ongelmiin tulee niin olisi ehkä aiheellista tosissaan miettiä sitä parisuhdeterapiaa. Erota ei mielestäni kannata ennenkuin on varmaa ettei asioita saa enää selvitettyä. Poikkeuksena tietysti väkivalta tms käytös..
Tsemppiä AP
Ööh, siis nythän on jo maanantai, ja ap:n mies lähti lauantaina. Notta kaksi yötähän se on jo poissa ollut.
Pukilla se on, joulukin tulossa.
kuin pikkupoja äidille, kun meni naapurin ikkuna rikki futiksessa. millaisia teidän suhteet oikein ovat ?
mä en kyllä näe, että mies on idiootti, alkoholisti ja ties mikä narsisti tai pettäjä, jos nyt kerran jättää tulematta kotiin kännäämästä. vaimo sitten huutaa, että kotiin ei oo tulemista. miehellä varmasti itellä ollut krapula ja morkkis ihan itsellään. siihen päälle vaimon rähjäämiset. varsinkin jos on mennyt jo pidenpää huonosti, ei ihme, että sitä ukkoa vituttaa ja antaa vaimon kihistä kiukussa kotonaan. viitsi mennäkkään sinne himaan kuuntelemaan raivoomista, mikä alkaa jo parkkipaikalta.
se että ukko on edelleen poissa, niin töihinhän se mies on mennyt. en minäkään soittas töistä raivoovalle vaimolle...
mun mielestä kummallakin on anteeksipyydettävää ja itseensä menoa. usein vauvaa/pikkulapsi perheessä ei jakseta hoitaa sitä parisuhteen tasoa ja olla välillä puolisot ihan kahdestaan ja hemmotella toisiaan. kun sitä aikaa ei ole ja kaikesta koko ajan tulee isompaa ja pienempää riitaa, tulee helposti näitä hirveitä ylilöntejä ja reagointia.
Jos viikko sitten pikkujouluissa, viime viikolla "kahvilla" kavereiden kanssa 3-4 krt ja nyt poissa ollut kaksi yötä. Ei vaan saanut sanottua asioiden oikeaa laitaa, kun olet ollut ensin raskaana, ja nyt pienen vauvan kanssa. Olis vaan voinut odottaa temppuineen joulun jälkeen, nelivuotiaalle ero aika iso juttu noin jouluna.
Ehkä uusi nainen ei suostukaan olemaan joulua yksin?
Paljon olet saanut vastauksia, joista osa ihan ok, ja osa todella ihmetyttää.
Mutta minusta sinä olet ihan syystä loukkaantunut. Se, ettei voi ilmoittaa toisellevaam pitää tämän tietoisesti epätietoisena on huono käytöstä.
Mutta kuten itsekin olet monesti sanonut, että tiedät myös itse omat virheesi ja sen, että teidän suhteessa on muutakin pielessä. Siitä myös miehesi käytös viestii, mutta silti se ei ole oikeutettua vaan aikuinen ihminen keskustelee asiat, eikä jätä toista aikuista lasten kanssa kotiin miettimän itsekseen asioita. Eihän ne itsekseen pohtiessa ainakaan paremmaksi muutu. Ja se, ettei tullut eilen edes kotiin, niin se on jo ihan käsittämätöntä.
Kuten joku toinenkin epäili, niin minulla myös tuli mieleen, että onko miehelläsi toinen? Olisko mahdollisesti tavannut jonkun siellä pikkujouluissa? Vai käykö muutenkin usein kavereiden kanssa kahvilla? En tä tunnetko tätä kaveria, kenen luona on ollut yötä? Voitko soittaa tälle kaverille ja kysyä, että onko ollut siellä yötä? Jos se on lapsellista muiden mielestä, niin silti pientä verrattuna miehen lapsellisiin tekoihin.
Mutta jos tulee nyt kotiin töistä. Lähde samantien vaikka tunnin kävelylle ja sano, etä kun palaat niin keskutellaan asiasta. Sinä haluat lähteä nyt itseksesi miettimän, että mitä oikeasti elämältä ja kumppanilta haluat. Ja nimenomaan; älä raivoa tai edes korota ääntäsi. Olet tyyni, josta miehesi tietää, etä ole tosissasi ja tämä riitely/keskustelu ei ole sitä mitä se on aikaisemmin ollut.
Mieti oikeasti, että mitä haluat ja anna myös miehesi sanoa, että mitä haluaa. Älä välttämättä heti ota puheeksi tätä viikonlopun juttua vaan puhut nyt yleisellä tasolla.
Ajattele teidän liittoa yrityksenä. Olette molemmat siinä yhtä suuria omistajia. Lisöksi teidän yrityksellä on kaksi tärkeää tehtävää: lapset. Yrityksellä menee nyt huonosti ja pahimmassa tapauksessa on edessä konkurssi. Molemmat teistä ovat töissä tässä firmassa ja tottakai siinä pitää ottaa toinen työntekijä huomioon, mikäli meinää lomaa pitää. Siitä tietenkin keskustellaan erikseen ja katsotaan, että se molemmille töiden puolesta sopii. Mieti siis sitä, että mitkä ovat vaihtoehdot, jotta konkurssilta vältyttäisiin. Pitääkö tehdä enemän töitä ja mitä nämä työt sitten ovat. mitä koet, että sinun tulisi tehdä lisää/toisin, mitä miehen ja mitä teidän yhdessä.
Todella vaikea tilanne, mutta tee nyt miehelle selväksi, että tämä ei ole sitä samaa riitelyä, mitä teillä on ollut jo pitkään, vaan nyt mies on ylittänyt "uuden" kynnyksen ja jotta siltä voisi takaisin astua, niin vaihtoehtona ei ole se, että edetään samalla tavalla. Ole TYYNI.
Voimia.
yöksi kaverille,ja joutuu toinen huolissaan odottamaan. Tunnet itsesi loukkaantuneeksi ap, mutta silti sinuna ottaisin yhteyttä mieheen. Joskus pitää niellä ylpeytensä, eikä minusta ole mitenkään ylpeytensä nielemistä, jos kysyt mieheltäsi mikä on homman nimi ? Yrittäkää keskustella. Kuuntele miestäsi, kysy mitä hän haluaa tulevaisuudelta. Haluaako yrittää voittaa ongelmanne ja jatkaa kanssasi ? Kerro miehellesi mitä sinä haluat. Katsokaa oletteko samoilla linjoilla. Minusta on tyhmää miettiä eroa vielä tässä vaiheessa.
Just viikonloppuna puhuttiin oman miehen kanssa siitä millaista elämä olisi jos erottaisiin. Joulut ja muut juhlat erillään lapsesta, ei saisi seurata lapsen kasvua kuin tiettyinä taapamisaikoina... kumpikaan meistä ei sellaista halua. Meillä 3-vuotias lapsi ja 4k ikäinen vauva, ja riitoja on ollut, mutta kumpikin tietää että meidän riidat johtuu tästä raskaasta ajasta.
millaista elämää jotkut täällä pitävät normaalina ja täysin hyväksyttävänä. Kai sitä tällainen elämänmalli tulee tutuksi jo omasta lapsuudesta ja lähiympäristö, asuinalue, ystäväpiiri ym. valikoituu tämänmukaiseksi... ja tietysti sama pätee myös siihen, ettei toiset taas todellakaan voi tällaista hyväksyä.
Mun omassa perheessä, suvussa tai ystäväpiirissä ei todellakaan ole ollut eikä olisi millään lailla normaalia tai hyväksyttävää kummaltakaan puolisolta a) kännätä itsensä viikottain sikakuntoon, sikakunto ei tule kyseeseen edes pikkujouluissa, häissä tms. (=alkoholia voi nauttia, kännäämään ei ruveta) b) jäädä jonkun kaverin luokse ilmoittamatta mitään eikä yleensäkään jäädä jollekin epämääräiselle kaverille ilman hyvää syytä (esim. auto hajoaa, viimeinen juna mennyt tms.) Muutenkin ilmoitellaan, esim. kun työmatkalla lentokone turvallisesti perillä tai vielä illalla, että on päässyt hotelliin turvallisesti tms. c) olla poissa kotoa jopa päiviä ilmoittamatta mitään.
Ja tää ei ole mitään "kireää liekaa" vaan meillä ei kummallakaan tulisi mieleenkään tällainen vastuuttomuus, toiselle huolen aiheuttaminen, lapsille epävakaan ja riitaisan ympäristön tekeminen jne. jne. Eipä kyllä sitten ole avioerojakaan kummankaan puolison suvussa.
Viina todella pilaa elämän sukupolvelta toisensa jälkeen.
miten jotkut voivat pitää hyväksyttävänä olla ryyppyreissuilla yön yli, saati monta päivää! Siis mitään ilmoittamatta jäädään jonnekin yöksi.
Meillä ei sitä hyväksyisi mies enkä minä.
selväksi että jos toiselle joskus sallii yövapaan, ei tarvitse riidellä. Ei meillä ainakaan tuollaisesta riideltäisi.
en minäkään hyväksy mitään ylläri yövapaita.
mutta tässähän ei ole mitenkään kyse sellaisesta...
juurihan tässä tuli
selväksi että jos toiselle joskus sallii yövapaan, ei tarvitse riidellä. Ei meillä ainakaan tuollaisesta riideltäisi.
että minä ainakin haluan tietää, missä perheenjäseneni ovat ja jos ovat ulottumattomsisa, ettei mitään ole sattunut. Miten voin tietää mitään, jos minulle ei edes ilmoiteta että olen sitten yön/ seuraavan päivän veke?
Minusta olisi aika hirveä ajatus ettei puolisoni olisi yhtäkkiä tullut päivään pariin kotiin ja sitten tulisi joku ilmoittamaan, että ruumis on löytynyt rannasta, tms. Ja ollut kuolleena jo pari päivää. Minä olisin siihen vain että 'aijaa, minä kun luulin että hänellä oli jotain hauskaa meneillään kun ei sitten viime torstain ole vastannut puhelimeen'!
Johtopäätökseni on, että miehelläs on joku toinen. Kysymys "entäs mun tavarat" oli aika paljastava. Eihän niin kysytä ellei itekin oo jo miettinyt eroa/ muuttoa. Ja pikkujoulut ja 3-4 krt kahvittelua perään.
Siis eikö sun mieleesi oikeasti ole tullut että miehelläsi voisi olla toinen nainen? En tajua/hyväksy miehesi käytöstä, ei ole hyväksyttävää jättää kertomatta missä mennään.
Tsemppiä. Mietipä nyt tarkkaan mitä elämältäsi haluat. Tosin voi olla että miehesi saneleekin ne ehdot (toinen nainen).
Että teillä ei asiasta riideltäisi eikä se vaatisi mitään keskustelua, jos toinen jää ilmoittamatta yöksi "kaverille". Ja se, ettei vasta toisen huolestuneisiin soittoihin, eikö sekään mitään ihmettelyä herättäisi teidän perheessä? Entä jos ei tule sitenkään kotiin vaan jää toiseksikin yöksi "kaverille"? Eikö todellakaan olisi keksutelun paikka teillä? No jokaisella omanlaisensa suhde, mutta kyllä minusta tuossa miehen puolelta puuttuu täysin toisen ihmisen ja toisen tunetiden kunnioitus ja huomioonottaminen.
Täysin eri asia, jos asiasta erikseen sovitaan, tai vaivautuisi edes viestin laittamaan tai puhelimeen vastaamaan.
selväksi että jos toiselle joskus sallii yövapaan, ei tarvitse riidellä. Ei meillä ainakaan tuollaisesta riideltäisi.
mutta kuullostaa kaikista noista sun viesteistä päätellen erittäin vahvasti siltä että miehelläsi on toinen nainen/tms juttu meneillään.
täytyy olla todella naiivi tai sokea jossei sitä tajua ja osaa epäillä.
mutta niinhän se menee, tiedän kokemuksesta, että sitä ei vain halua uskoa vaikka kaikki merkit viittaa siihen.
ehkä kun on tällainen tarpeeksi elämää jo nähnyt ja tarpeeksi monessa sopassa itsekin keitetty tapaus, niin voin vaan veikata kokemuksen äänellä ja laittaa pääni pantiksi että miehesi käyttäytyy nyt juuri sen takia noin lapsellisen edesvastuuttomasti, että on ihastunut johoinkin toiseen kuin vaimoonsa ja lastensa äitiin, ja kuvittelee saavansa sieltä jotain ihanaa ja sellaista mitä ei kotona ole.
voimia. sano miehellesi suoran että tiedät ja tajuat kyllä mikä on homman nimi. ja että älä pidä minua typeränä. sitten käsket sen keskustella vakavasti sun kanssais siitä miten täsät eteenpäin, mitä olette kumpikin valmiita tekemään sen eteen että siaiastte teidän parisuhteenne toimimaan taas, olette lastenne vuoksi velvoitettuja edes yrittämään.