Rakas mieheni jätti minut yksin

jos se mies on sunnuntaina ollut tulossa kotiin, mutta jotain on sattunut

Yhtä mahdollista kuin se että lauantai sunnuntai välisenä yönä olisi ollut jotain käynyt.

Miksi ap:n pitäisi taas soitella miehelle kun on jo kerran tehnyt niin eikä mies kettuillakseenkaan vastannut.

Kun sutta tarpeeksi huutaa niin...ja sitä rataa. Kyllä poliisi ilmoittaa jos jotain pahempaa on käynyt ja eiköhän työpaikaltakin oltaisi kotiin yhteydessä jos työntekijä vain jäisi tulematta töihin moneksi päiväksi.

Tämän jälkeen pari ei ole puhunut..... Kyllä minä ainankin haluaisin tietää missä mies on ja milloin tulee edes lapsia katsomaan. Ei ne asiat piilottelemalla hoidu

Olisko mahdollista, että lapsi 4v soittaisi isälleen? Luulen, että asiat tulevat normaaliin arvojärjestykseen, kun kuulee lapsensa ääneen ja sen lapsen ikävän.



Jos ei vastaa puheluun, onko sinulla ketän läheistä (isän vanhemmat, sisaruksia), joita voisit pyytää soittaamaan miehelle? Pyydä kertomaan, että lapsella olisi ollut asiaa, kun ei ole isää nähnyt sitten lauantai-illan.



Todella raivostuttava ihminen tuo miehesi. Miksi hän ei voi tulla vatsan ja pyytää anteksi. Onko se nyt nin, että hän siellä marttyyrinä on "kaverilla" ja ei voi millään tula kotiin, koska sinä menit sanomaan niinkin pahasti kuin, ettei tarvitse tulla. Siis mieheillä tällainen marttyyrikäyttäytyminen on erittäin mahdollista. Loppujen lopuksi syy on sinun, miksi hän ei ole voinut tulla kotiinsa. Mies ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää.



Ilmoitteloe ja yritä jaksaa. Ota ihan pokkana läheiset mukaan, niin mieskin saa hävetä silmänsä päästä.

tarkalleen teidän suhteen/perheen tilannetta. Riitaan ja sovintoon tarvitaan tosiaankin kaksi. Miehesi käyttäytyy nyt raukkamaisesti, kun ei ota yhteyttä ja se ettei tullut kotiin eikö ilmoittanut siitä oli todella todella raukkamaista, mutta silti minä ehdotan, että olisit se AIKUINEN ja ASIALLISESTI käyttäytyvä ja ottaisit yhteyden mieheen. Lasten takia minä sen tekisin. Teet nyt johtopäätöksiä tietämättä mikä on homman nimi ja mikä miestäsi vaivaa. Eikö olisi itsesikin kannalta hyvä selvittää asioita mahdollsimman pian. Joulu on viikon päästä, ajattele lapsiasi, ja älä vain sääli itseäsi. Rankaa sinulla varmasti on.

miten toinen lapsi voi olla suuri muutos.



Meillä meni hyvin siihen asti kun toinen lapsemme syntyi. Itse lähes sekosin synnytyksen jälkeen, kun sairastuin masennukseen ym. Nyt, 1,5 vuoden jälkeen olen suht kunnossa, mutta siihen on tarvittu kunnon lääkitykset, terapiat ja ero.



Ja siitä masennuksesta vielä: Masennus eli depressio on sairaus. Ihminen ei siinä tilassa pysty ajatuksillaan itseään muuttamaan. Vaikka kuka sanoisi tai tekisi mitä tahansa, se olo on ja pysyy, ja itse en ainakaan olisi enää tässä ilman lääkitystä.

minkämaalainen miehesi on?

kolmas lapsemme syntyi. Toisen ja kolmannen lapsemme ikäero on 4 v.

Hänen (ja minun myös) ahdistusta, väsymystä ja stressiä lisäsi vielä

kolmannen lapsen vakava sairastaminen vauvana.

Me riitelimme kauheasti monta kertaa, ja olimme vihaisia päiväkausia.

Mies paiskoi tavaroita, minä myös, ja molemmat huusivat ja haukkuivat

toisiaan. Mies lähti monta kertaa ovet paukkuen jne. Olutkin maistui hänelle.

Minä kirjoitin sitten miehelleni pitkän kirjeen tietokoneella. Purin siihen

kaikessa rauhassa omat tuntemukseni ja mietteeni. Hioin sitä pitkään

ennen kuin annoin sen miehelle luettavaksi. Mies luki sen, ymmärsi,

ja siitä alkoi suhteemme hiljalleen taas paranemaan. Oluen tissuttelukin

jäi pois.

Kirjoittamalla saa asiat paremmin selitettyä kuin puhumalla. Suosittelen

kokeilemaan! Jos kirjoittamisesta ei ole apua suhteen parantamisessa,

niin ainakin siitä on apua itselle.

En muuten pidä pahana, vaikka pysytään välillä yhdessä vain lasten

vuoksi! Parisuhteessa on välillä parempia ja välillä huonompia kausia.

Huonompien kausien yli pitää vain jaksaa sinnitellä.

Ilman molempien puolisoiden panostusta suhde ei kuitenkaan toimi

pidemmällä tähtäimellä. Siksi on tärkeää, että molemmat haluavat

yrittää uudelleen, antaa anteeksi ja jatkossa ottaa paremmin vastuuta

teoistaan ja sanoistaan.

Kuintenkin olen melkein 100% varma, että tämä kaikki johtuu siitä, että hän kaipaa vapaata elämää. Ehkä, kun esikoisemme oli jo 4½v., kun vauva syntyi, niin se oli jonkinnäköinen shokki hänelle. Siis kun noin ison kanssa se elämä on suht helppoa, nyt kun on pieni vauva lisäksi, niin kaikki on paljon, paljon vaikeampaa ja raskaampaa. Ehkä hän on herännyt todellisuuteen ja todennut, ettei tämä olekaan sitä, mitä hän elämältänsä haluaa.

Mies on nyt aika etäinen ja tuntuu, että hän roikkuu täällä enää oikeastaan säälistä ja lasten takia. Hän toki kieltää sen ja sanoo, että jos hän ei välittäisi minusta ja epäröisi, niin hän olisi jo lähtenyt pois. Itse en usko tuohon, uskon, että vaikka hän ei minusta välittäisi, niin hän voisi jäädä vain lasten takia ja jos heitä ei olisi nyt, niin perävalot vaan näkyisivät...

ap

Täytyy kuitenkin sanoa, että 67 on oikeassa. Haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen - se on se kysymys johon sinun pitää vastata, olisi pitänyt jo siinä vaiheessa kun mietit voitko tarttua puhelimeen ja soittaa...



On aivan selvää että mies teki typerästi alkujaankin, edesvastuuttomasti sekä tyhmänylpeästi kun otti kehoituksesi pysyä poissa kirjaimellisesti. Tätä ei kiistä millään tavalla.



MUTTA, kuten 67 alkup. viestissään ja myöhemmissä viesteissä kirjoitti, voit joko yrittää etsiä itsellesi oikeutta tai sitten voit yrittää pelastaa perheesi. Molempia tuskin voit saada. Joten jos päätät että et halua, pysty tms., tulemaan vastaan - koska mies on se joka teki väärin ja sinä et - niin valitset samalla sulkea mahdollisuutesi pelastaa liittosi. Toivottavasti ymmärrät tämän.



Tämä ei tarkoita etteikö miehellä olisi vastuuta tai samaa mahdollisuuta valita oikein tai väärin, mutta jokainen meistä voi hallita vain omia tekojaan. Sinulla on mahdollisuus niellä ylpeytesi ja tehdä kaikkesi pelastaaksesi perheesi tai sitten voit päättää että et pysty tai et halua, vaan itseasiassa haluat oikeutta, anteeksipyyntöä, rankaisua - ja ehkä voit saada sen, mutta todennäköisyys että perheesi pelastuu romahtaa.



Haluatko olla onnellinen vai oikeassa? Kiistatta mies teki väärin. Mutta jos haluat pelastaa perheesi ja olla onnellinen, se voi vaatia sitä että siitäkin huolimatta sitä yrität aktiivisesti tehdä oikein. Ei rajattomasti, ei ikuisesti, mutta tässä tilanteessa se voisi olla (ja olisi ollut) järkevää.



Selvästi tilanne kärjistyi siitä että sanoit "ei tarvitse tulla" etkä soittanut enää peruaksesi puheitasi. Tämä voi olla pientä verrattuna miehen isoon mogaan (kuten onkin), mutta niin tai näin, jos olisit niellyt ylpeytesi heti ensimmäisenä päivänä mies olisi tullut todennäköisesti aikaisemmin kotiin ja paljon vähemmän kylmänä ja katkerana. Ehkäpä sinäkin olisit ollut vähemmän katkera.



Tottakai samaa voi sanoa että miksei mies soittanut, mutta mies ei ole täällä - me emme voi yrittää auttaa miestä, ap:tä voi yrittää auttaa. Ap:lle toivon, että hän ymmärtää millainen valta hänellä itsellään on - päättää että vaikka toinen teki "enemmän väärin", "uhri" voi silti valita olla olematta uhri ja vääryydestä huolimatta tehdä omasta puolestaan kaikkensa että perhe ja suhe pelastuu.



Kostonkierteet eivät toimi, vaikka kuinka olisi oikealla asialla ja oikeassa. Pitää päättää haluta olla onnellinen ennemmin kuin oikeassa - ja moni solmu alkaa aueta.



Se ei tietysti tarkoita etteikö ole mahdollista että miehellä on jo toinen tai että suhteen muut ongelmat ovat ylitsepääsemättömän pahoja jatkon kannalta, mutta tässä yksittäisessä tapauksessa molempien osapuolten päätös ylpeänä "olla soittamatta" kärjisti tilannetta joka ei välttämättä itsessään olisi johtanut niin pahaan tuhoon. Myös ap olisi voinut valita katkaista sen soittamalla aikaisemmin, joten myös ap:n pitää ymmärtää että hän itsekin valitsi osittain asioiden kulun - hän olisi voinut valita myös toisin ja lopputulos ja tunnelmat nyt voisivat olla paremmat.



Se on rankka paikka, ymmärrän - rankka paikka tajuta, että toinen teki väärin ja nyt minun sitten pitäisi tehdä siitä huolimatta "oikein" että olisin onnellinen. Se on rankka paikka. Mutta onko ap nyt onnellinen siitä että itsepintaisesti ei soittanut miehelle tai odotti oikeutta itselleen? Ei se siltä näytä. Kenties unohtamalla hetkeksi kuka on oikeassa, voidaan todellista onnea lähestyä nopeammin ja varmemmin.



Ei ole reilua ei, mutta kun on onnellinen niin lopulta - ei sillä niin väliä.

mihinä tuallaasia miehenkuvatuksia kasvaa? Missä päin suamea? vai onko ulokomaan elävä? niihin ny ei ainakaan kannata kyyneleitä uhrata!

kuulunut mitään?

olisin jo hiukan huolissani jos ei ole mitään kuulunut, en pelkästään vihainen

Eli on kännipäissään ja ehkä vaihtelun halussa lähtenyt toisen naisen matkaan. Siihen viittaavat se, ettei vastnnut puhelimeen useista soitoista huolimatta. Oli yön poissa ilmoittamatta. Aivan selkeät piirteet, joista voi päätellä tulleensa petetyksi.



Ellet sitten ole kunnon pirttihirmu, jolle mies ei uskalla vastata humalassa, saati ilmoittaa jäävänsä kaverin luokse yöksi.

Ottaisin kuitenkin "härkää sarvista" ja koettaisin soittaa miehelle niin kauan että viitsii vastata. Paljon pahempaa on nyt tuo miettiminen, kun ei tiedä miehestä yhtään mitään..ei se pahemmaksi voi muuttua enää, mieluummin rehellinen totuus esiin.



Mutta onhan miehen käytös jo lähellä anteeksiantamatonta. Oma mieheni on kyllä joskus ollut yön poissa, mutta on sitten nolona soittanut herättyään kaverin sohvalta (ja joo jopa uskon tähän), ja nöyränä anteeksipyydellen sitten tullut kiltisti kotiin..

Vaikka ap olisi sanonut mitä suutuspäissään (ja aihetta oli suuttua!), niin asia olisi ollut ihan eri kunhan mies olisi tullut kotiin joka tapauksessa. Nyt näyttää tilanne siis ihan erilaiselta, valitettavasti.. Emme tosin tiedä mitä ongelmia on jo ollut aiemmin, onko tämä vain jäävuoren huippu, lasi "läikkynyt yli" viimein tms..



Joka tapauksessa yrittäisin ottaa yhteyttä jo. Etenkin lasten takia. Lasta nyt ei missään nimessä pidä laittaa ensin soittamaan, ennenkuin ap on miehensä kanssa puhunut! Mutta ellei muuten saa yhteyttä soittamalla, niin asiallinen tekstari ehkä menisi perille, lyhyesti miten lapsi on kaivannut ja kysellyt, ja että asia täytyy selvittää etenkin lasten takia!



Tsemppiä ap. Ottaisin ekan askeleen sinuna, oli miehesi vastaus mikä hyvänsä. Sinulla on täysi syy olla raivoissasi, miehesi on käyttäytynyt tosi huonosti. Mutta koettakaa selvittää asia pian, älä enää odottele.

Eli vietimme eilisen hääpäivän mukavasti, ehdotin miehelle, että ollaanko tämä yksi päivä edes niinkuin hääpari, eikä pahimmat viholliset ja vietetään hääpäivä, niinkuin se kuuluu viettää. Sain siskoni lapsenvahdiksi, kävimme syömässä, ajelemassa muuten vain ja sitten myöhään vielä kahvilla jossain huoltoasemalla. Meillä oli todella mukavaa ja taisimme molemmat muistaa, että miksi olemme naimisiin menneet ja lapsia tehneet yhdessä. Mies oli huomaavainen ja muutenkin oma itsensä.



Minulla oli tästä tosi hyvä fiilis, kunnes tulimme kotiin. Yritin hienovaraisesti kysyä miehen fiiliksiä ja että olisiko hän mahdollisesti löytänyt jostain toivoa ja uskoa meihin. Hän vastasi, että ei ole ihan varma päätösestään vielä. Kysyin sitten, että mihin suuntaan se on kallistumassa, niin hän vastasi, että eroon. Siitäkös sitten repesinkin, ärsytti ja suretti niin mahdottomasti, kun meillä oli niin kiva päivä (vaikken nyt odottanutkaan tietenkään, että se korjaa kaiken) ja eilen hän oli vielä sitä mieltä, että eiköhän tässä nyt se puoli vuotta edes voida yrittää ja parempi katsoa kuin katua. Syytin häntä toisesta naisesta ja kaikesta, olin niin pettynyt häneen ja huusin, että kuinka et edes lasten takia voi muutamaa kuukautta elämästäsi uhrata. Sitten hän ihan puskista sanoi, että "no yritetään muutama kuukausi". Olin monta minuuttia vain hiljaa miettien, että mikähän koira tässä on nyt haudattuna. Kysyin, että oletko oikeasti jo päätöksesi tehnyt, mutta jäät vain roikkumaan mielikseni muutamaksi kuukaudeksi. Hän sanoi haluavansa oikeasti yrittää vielä, koska rakastaa minua ja hänellä on ollut kanssani mahtavaa silloin, kun ei mennyt näin huonosti.



No minä sitten kysyin, että mitä hän odottaa minulta. Tiesinkin jo suunnilleen ne, eli meillä on ollut ongelmia tässä ja olen ollut niihin suurena syynä ja hän toivoi, että yrittäisimme päästä vanhoista asioista yli. Minä sitten kerroin, että mitä odotan häneltä ja hän ymmärsi täysin ja oli itsekin samaa mieltä, ettei ole ehkä toiminut niin hyvin kuin voisi. Sitten puhuimme vielä siitä, että miten voisi riidellä vähän rakentavammin, kun miehellä on suutuksissaan raivostuttava tapa, että hän on vain hiljaa ja katselee tv:tä, koska hän haluaa olla hetken rauhassa. Minä taas haluan selvittää kaiken heti ja nyt ja kun mies ei puhu minulle mitään se on sama, kun hän sanoisi, että ei kiinnosta. Tämäkös hyvä yhdistelmä onkin, mitä enemmän hän on kylmän oloinen ja hiljaa, sitä enemmän suutun ja jankutan ja mitä enemmän suutun ja jankutan, niin sitä enemmän hän suuttuu ja esittää kylmää. Eli pyysin häntä joustamaan sen verran, että kun hän on vihainen, niin hän sanoisi minulle "en jaksa nyt juuri puhua tästä asiasta, jättäisitkö minut vaikka kymmeneksi minuutiksi rauhaan, niin jutellaan sitten" ja minä lupasin joustaa sen verran, että annan hänelle sen hetken rauhoittumisen. Mahtava suunnitelma, toivotaan, että toteutus toimii myös. Minulla kun on aikas tulinen luonne ja temperamentti, niin on todella vaikea suutuksissa perääntyä. Mutta olen kyllä valmis yrittämään ja sen verran tekemään. Puhuimme myös muista ongelmistamme ja niistä asioista, mitkä kumpaakin vaivaa, rehellisyyden tärkeydestä ja siitä, kuinka sitä eroa ei oteta joka riidassa esille, koska se syö tätä liittoa todella paljon ja on syönyt jo pitkän aikaa. Se kynnys puhua siitä vain ei ole suuri, koska siitä on niin usein puhuttu, mutta yritämme kuitenkin.



Kysyin mieheltä, että kai hän nyt oikeasti sitten on valmis yrittämään, eikä tästä sitten tule minulle mikään kuukausia kestävä työhaastattelu, missä pitää koko ajan olla parhaimmillaan ja virheitä ei sallita. Hän sanoi olevansa ihan tosissaan sen yrittämisen kanssa. Tämä tilanne syö minua kyllä enemmän kuin paljon, vihaan sitä, että mies antoi minulle toisen tilaisuuden, vaikka sen piti mennä ihan toisin päin. Vihaan olla tässä altavastaajan roolissa niin sanotusti, mutta se on nyt vain kestettävä. Koska juuri niinkuin sanoitte, jos pitää valita ylpeys tai perhe, niin se on ehdottomasti perhe. Kaikkea ei voi saada ja kuka sanoikaan, että tämä olisi helppoa?



Eli pikkuhiljaa, päivä kerrallaan tässä mennään. Toivottavasti kaikki menee vielä parhain päin. Kiitos paljon teille kaikille neuvoista, tuesta ja kommenteista, ne ovat olleen kullan arvoisia! :)



Pitkästä aikaa onnellinen ap

Selviskö asia?

kumman kylmältä vaikuttaa miehesi, vaikka hänen takiaan sinä pahoitit mielesi.



Sinuna soittaisin sille KERRAN, ellei vastaa, niin en enää soittaisi.. olisitpa sitten yrittänyt

Minäkin jo tänne kirjoitin sympaattisen viestin AP:lle, mutta kyllä täytyy myöntää, että jos AP ei ole vieläkään soittanut ja miehestä ei ole kuulunut, niin provolta kuulostaa. Ei tulis mieleenkään, että joku odottaisi näin kauan ilman kuulumista sitten sunnuntai-aamun vai oliko se jopa lauantai-aamun!

Minäkin jo tänne kirjoitin sympaattisen viestin AP:lle, mutta kyllä täytyy myöntää, että jos AP ei ole vieläkään soittanut ja miehestä ei ole kuulunut, niin provolta kuulostaa. Ei tulis mieleenkään, että joku odottaisi näin kauan ilman kuulumista sitten sunnuntai-aamun vai oliko se jopa lauantai-aamun!

Jos ei käy, niin provohan se. Voi jeesus, mistä teitä sikiää???!!!

tapahtunut, ja talla hetkella ap:lla on jotain muuta tekemista, kuin kayda taalla raportoimassa. Mm. saada elamansa kuntoon samalla, kun hoitaa 2 kk lasta ja vahan isompaa... Se, etta me taalla ei olla kuultu, tuliko ap:n mies kotiin, ei tarkoita etteiko olis voinut tulla. Tsemppia ap. Miehesi teki talla kertaa vaarin.

Minäkin jo tänne kirjoitin sympaattisen viestin AP:lle, mutta kyllä täytyy myöntää, että jos AP ei ole vieläkään soittanut ja miehestä ei ole kuulunut, niin provolta kuulostaa. Ei tulis mieleenkään, että joku odottaisi näin kauan ilman kuulumista sitten sunnuntai-aamun vai oliko se jopa lauantai-aamun!

jos ihminen hoitaa 2kk vauvaa ja 4-vuotiasta yksinään, ei sillä olisi ollut aikaa kirjoittaa yhtäkään noista viesteistään. Ja kuka nyt tuollaisia viestejä muutenkaan kirjoittelisi jos oikeasti olisi joku kriisi päällä. Ettekös provoa tunnista?

"sodanjulistukseksi" ja kieltäytyi jääräpäisesti soittamasta miehelleen. Mutta sai kuitenkin sen verran myös tukea muilta mammoilta tähän omaan lapselliseen käytökseensö, että saattaahan se olla tottakin, että samaan avioliittoon on sattunut kaksi tyhmää kakaraa, jotka ovat sitten vielä lisääntyneet ja tehneet lapsia kärsimään tilanteesta...