Rakas mieheni jätti minut yksin

ei se oli mikään symbioosi että minä ainakin haluan tietää, missä perheenjäseneni ovat ja jos ovat ulottumattomsisa, ettei mitään ole sattunut. Miten voin tietää mitään, jos minulle ei edes ilmoiteta että olen sitten yön/ seuraavan päivän veke?!

Aika moni on täällä sanonut että luojan kiitos itse elää suhteessa jossa ei tarvitse ilmoitella jos jää juhlista jollekin kaverille yöksi.

Niin.

Mutta kun tässä ei ollut siitä kyse.

Tässä oli kyse siitä että mies oli menossa parille mutta unohti sanoa että pari tarkoittikin tässä tapauksessa paria päivää.

Meilläkin on sovittu että jos mies menee kavereiden kanssa juhlimaan ja ei ehdi takaisin yöbussilla niin voi hyvin mennä yöksi keskustassa asuvalle kaverille ettei tarvitse jonotella tuntitolkulla taksia. Soittaa sitten viimeistään aamulla että kaikki on ok. Mieluummin laittaa tekstarin sieltä kaverilta kun sinne päätyy. Ja sama toisinpäin eli minä voin jäädä keskustassa asuvalle kaverilleni. Näin ollaankin toimittu kerran jos toisenkin mutta joka ikinen kerta on muistunut kummaltakin laittaa se tekstari aamuviiden maissa. Ja näissä tapauksissa ollaan siis oltu tietoisia että toinen on juhlimassa ja tulossa joskus aamuyöstä eli klo 5 on vielä ihan ok aika.

Mutta silti olisi ihan eri asia jos jompikumpi meistä lähtisi kaverille ottamaan parit, viettämään aikaa pariksi tunniksi illalla ja sitten häviäisi. Ei tulisi kotiin eikä ilmoittaisi mitään. Ei sitä kumpikaan meistä sietäisi.

Toiset puhuu siitä, onko ap. oikeutettu kiukkuunsa, ja toiset yrittää antaa ehdotuksia, jolla perhe saataisiin pelastettua.



Te joiden parisuhteessa tällaista ei tapahdu, moista käytöstä ei suvaita, ollaan aikuisia jne. kerrotteko vielä miten se auttaa ap:ta, jonka parisuhteessa nyt on käynyt näin? Luuletteko ihan oikeasti että kaikille on parasta, että ap. nyt vaan ripittää sen miehen oikein kunnolla ja antaa tulla oikein täyslaidallisen, tärkeintä on se, että ap saa paineet pihalle. Ihan sama hajoaako perhe siitä.



Ei minunkaan parisuhteessani tuollaista tapahdu enää, (olen nro 67), mutta mä en mitenkään jaksa nähdä miten se, että aikanaan olisin mieheni jättänyt tai ajanut pois olisi tehnyt mut ja meidän lapset onnellisiksi (okei, kahta lata kolmesta ei nyt olisikaan : ) )

mies on ollut ryyppäämässä pari päivää, eikä koko aikana ole ilmottanut mitään.



Nimenomaanhan AP. kielsi miestään tulemasta kotiin seuraavana päivänä. jospa vaikka se ukko sitten ei tule kotiin, kun kiellettiin.



eiköhän se mies luultavammin ole tänään töissä, eikä missää ryyppäämässä NIH

Voin vain kuvitella miten tuskallinen tilanne on ja mitä ajatuksia ap:n päässä liikkuu. Mutta sinä pärjäät kyllä yksinkin lastesi kanssa jos se on oleva tilanne. Miehesi menettää todella paljon jos lähtee lastensa luo

Valitettavasti se on niin, että liian monet miehet on miehiä. Vastuuttomia, lapsellisia, puhumattomia ja ongelmia pakoilevia. Meille kaikille ei riitä niitä täydellisiä miehiä, jostain ominaisuuksista joutuu aina luopumaan. Pitää vain tietää mikä itselle on tärkeintä.



Kaikkea ei voi saada. Minulla on komea, fiksu, hauska, miehekäs, kunnianhimoinen ja urheilullinen mies, mutta vähän vastuuton, itsekeskeinen ja viinaanmenevä. Kännäysreissut ärsyttää ja nyt varsinkin kun on lapsi, mutta jos yrittäisin vaihtaa parempaan, niin luultavasti mua ärsyttäisi enemmän ruma ja tylsä mies, joka ei osaa itse lamppua vaihtaa.



Ja joka tapauksessa, joku minua viisaampi on sanonut, että alle 3-vuotiaiden vanhemmat eivät saisi erota. Vauva-aika on niin raskasta, että silloin vain pitää jaksaa ja odottaa parempaa. Ja haluatko nähdä lapsiasi vaan joka toinen viikko? Miehesi ilmeisesti on ihan kunnon isä, yksi kännäysreissu ei vie mahdollisuuksia yhteishuoltajuuteen.

kumpikaan ollut pidempään poissa kuin sen yhden yön ehkä kerran tai kaksi vuodessa, joten enpä osaa sanoa tulisiko isokin riita jos olisin kaksi päivää ilmoittamatta poissa. Toisaalta jos soittaisin aamulla niin eipä varmaan toiselle tulisi mieleen kiljua että pysy poissa. Kukin taaplaa tyylillään, ja todella hyvä niin.

Pyytäisin nyt, että ne, jotka eivät minun kirjoituksiani ole kokonaan ajatuksella lukeneet, eivät vastaisi, kun ei kerran kaikkea tapahtuneesta tiedä. Se on niin helppo sanoa, että kyllä minä tekisin näin ja näin, minä en koskaan sanoisi noin, kun se ei ole omalla kohdalla. En usko, että olisitte yhtä ymmärtäväisiä, kun joudutte kantelemaan iltalevotonta vauvaa ja huolehtimaan vilkkaasta esikoisesta, ruoista, pyykeistä, kaupassa käynnstä jne. yksinäsi tällaisen syyn takia. Ja jos olisitte, niin good for you! Minä en ole.



Miehestä ei edelleenkään ole kuulunut mitään, hän pääsi tietääkseni 1½ h sitten töistä, jollei ole jäänyt ylitöihin.



Ja en muuten kiljunut miehelle, että pysy poissa, vaan sanoin ihan tyynesti. Älkää liiotelko, muutenkin on jo paha olla...



Esikoinen kävi äsken sanomassa, että "en ole nähnyt isiä pitkään aikaan". Oli naurettavan lähellä, etten pillahtanut itkuun siinä hänen edessään..



Hän on nyt toiminnallaan osoittanut, ettei välitä minusta, eikä perheemme yhdessä pysymisestä pätkääkään, joten olkoon niin. En näe enää mitään mahdollista ratkaisua tälle ja niihin ratkaisuihinkin tarvittaisiin kaksi...



ap

En minä muuta osaa sanoa kuin tsemppiä sinulle. En voi sanoa että ymmärtäin kuinka kurja olo sinulla on koska en ole vastaavaa kokenut. Mutta uskon että on ahdistava tilanne.



Olet mielestäni oikeassa siinä että mies on toiminnallaan osoittanut ettei välitä perheenne yhdessä pysymisestä pätkääkään. Jos olisi niin hän olisi tullut häntä koipien välissä kotiin kukkapuskan kanssa (tai vaikka ilman) ja tekisi mitä pystyisi parantaakseen tilannetta. Täysin mutua on seuraava mutta minusta todellakin tuntuu että mies on halunnut pitempään jo eroa ja ei ole pelkurimaisesti uskaltanut tehdä aloitetta siitä. Nyt hän sitten "pakottaa" sinut siihen aloitteen tekoon kun teki tällaisen tempun.



Sinä et yksin saa tilannetta korjatuksi ja jos mies ei itse halua pyytää tilannetta anteeksi niin on tuskin paljoakaan mitä voit tehdä ellet halua jäädä kynnysmatoksi. Jos mies oikeasti ajattelisi edes lastenne parasta hän olisi jo kotona tai ainakin avannut keskusteluyhteyden sinuun, lasten äitiin.



Jaksamista vaikeaa tilanteeseen.

Hän on niin sanotusti 'tuli perseen alla' ollut aina ja tulee aina varmasti olemaan, vaikka kuinka lapsia syntyisi. Toin sen vaan esille, kun joku sanoi, että pidän häntä kotiorjana, eikä hän pääse hihnastani koskaan mihinkään. Ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa tuo hänen kahvittelunsa...



ap

Jos lapsen on ikävä, ehkä hän voisi soittaa isälleen?



Kaikkea hyvää sinulle, ja paljon jaksamista vaikeaan tilanteeseen!

kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä asiat selvittämään, ja jonkun se aloite on tehtävä.

Jos lapset kaipaavat isää niin mikset soita miehellesi, että tulee hoitamaan lapsia, lähde sinä ulos vaikka!!!



Älä ota marttyyri asennetta. Mitä jos miehellesi on sattunut jotain? oletko edes yrittänyt tavoittaa häntä?

odotin häntä eiliseksi ja ilmoitti illalla viestillä että tulee vasta tänään, ei ole näkynyt enkä usko että tuleekaan, tosin me ei riidelty ennen lähtöään eikä reissun aikanakaan, sain vaan juuri samaan aikaan muuta kautta tietää että hänellä on toinen (veljeni näki auton ko naisen pihassa eri kaupungissa missä miehen edes piti olla "työmatkalla", taustat tuntien ei ole muuta selitystä kuin suhde, en ala erittelemään syitä mutta olen 100% varma) ja on ollut jo jonkun aikaa, laitoin hänelle viestin että kun palaa me jutellaan asioista, vein lapsetkin hoitoon, mies laittoi takaisin ettei ymmärrä mistä nyt on kyse ja tulee kyllä, on ikävä jo mua ja lapsia, no eipä näy. laitoin tuon viestini siis että "mä tiedän" jo lauantaina, leikkii kuin ei tajuaisi mutta olisin voinut olettaa että asiat voisi puhua kasvotusten eikä vaan luihusti jäädä sen toisen naisen luo, missä ilmeisesti nyt on. Eikä ole pokkaa edes soittaa mulle, mun ei enää hyödytä rimputtaa hänelle kun ei vastaa kuitenkaan ja en viitsi kovin paljoa viestejäkään laitella kun lukevat yhdessä sen naisen kanssa ne kuitenkin.

Älä ota marttyyri asennetta. Mitä jos miehellesi on sattunut jotain? oletko edes yrittänyt tavoittaa häntä?

Ehkä miehen olisi kannattanut miettiä tätä ennen kuin itse jätti tulematta kotiin lauantaina (!) ja ei vastannut ap:n soittoihin sunnuntai aamuna.

on todella omituista, ettei miehestä ole kuulunut mitään. Kai se nyt kotoa jotain tavaroita edes tarvitsee.

Joko sillä on toinen nainen, ollut jo pidempään ja nyt on päättänyt jäädä sinne eikä uskalla kohdata sinua vielä. Tai sitten joku muu on pahasti vialla.... mitä jos sille miehellesi on sattunut jotain tai on joku syy jonka takia mies ei voi/halua/uskalla tulla kotiin.



Itse en ainankaan pystyisi vaan olemaan ja odottamaan miestä kotiin. En vaikka olisin miten vihainen. Mikset sinä soita?!?!?

Kaikki tasaveroisessa parisuhteessa elävät ihmiset ymmärtävät kyllä sen. Aiempiin riitoihin en osaa sanoa mitään, muta nyt miehesi toimii ala-arvoisesti. Ehkäpä ero olisi tullut jokatapauksessa. Luulen, että miehelläsi on toinen nanen. Koita jaksaa ja pyydä apua ystäviltäsi ja sukulaisiltasi.

Älä ota marttyyri asennetta. Mitä jos miehellesi on sattunut jotain? oletko edes yrittänyt tavoittaa häntä?

Ehkä miehen olisi kannattanut miettiä tätä ennen kuin itse jätti tulematta kotiin lauantaina (!) ja ei vastannut ap:n soittoihin sunnuntai aamuna.

Hän on nyt toiminnallaan osoittanut, ettei välitä minusta, eikä perheemme yhdessä pysymisestä pätkääkään, joten olkoon niin. En näe enää mitään mahdollista ratkaisua tälle ja niihin ratkaisuihinkin tarvittaisiin kaksi...



ap

[/quote]

jos se mies on sunnuntaina ollut tulossa kotiin, mutta jotain on sattunut

Yhtä mahdollista kuin se että lauantai sunnuntai välisenä yönä olisi ollut jotain käynyt.

Miksi ap:n pitäisi taas soitella miehelle kun on jo kerran tehnyt niin eikä mies kettuillakseenkaan vastannut.

Kun sutta tarpeeksi huutaa niin...ja sitä rataa. Kyllä poliisi ilmoittaa jos jotain pahempaa on käynyt ja eiköhän työpaikaltakin oltaisi kotiin yhteydessä jos työntekijä vain jäisi tulematta töihin moneksi päiväksi.

siihen sovintoon tosiaan tarvitaan kaksi. Miehesi tekee halpamaisesti, kun piilottelee. Mutta olisiko sinusta siihen, että nousisit riidan yläpuolelle ja alkaisit selvittämään asiaa? Jomman kumman on pakko tehdä se ennen pitkää.



Voimia!

taitaa olla niin, että kannattaa alkaa asennoitua siihen, että miehellä on toinen, on ehkä ollut jo pidemmän aikaa ja ehkä montakin. Mieti mitä itse haluat ja ennenkaikkea mihin itse suostut, miten arvokkaana itseäsi pidät. Laita miehelle tekstari, että haluat keskustella ja seuraava askel on joko perheneuvola/pariterapia tai asianajaja, anna myös joku deadline, mihin mennessä odotat vastausta. Sitten lentää tavarat veks ja äijä muuttaa minne haluaa, vaikka sille "kaverilleen". Älä suostu enää kynnysmatoksi. Ilmoita myös anopille, missä mennään. Jos välittää yhtään lapsenlapsistaan ja on yhtään terveellä omallatunnolla varustettu, on syytä olla sinun tukenasi esim. lapsia hoitamalla. Oli taustat mitä tahansa, et ole ansainnut tuollaista kohtelua. Loppupeleissä mies itse häviää tässä pelissä eniten: vaimon, lapset, normaalin elämän. Ja ennen seuraavaa suhdetta HOIDA ITSESI ja oma pääsi kuntoon terapiassa tai ota selvää läheisriippuvuudesta, huonosta itsetunnosta jne.: sinulla on jostain syystä taipumus hakeutua sinua itseäsi ( ja lapsiasi) vahingoittaviin suhteisiin, miksi et arvosta itseäsi ja hanki arvoistasi miestä? Älä seuraavalla kerralla ota sitä seksikästä rentoa renttua, jonka "saat kyllä pidettyä aisoissa", kun vain rakastat tarpeeksi...sille ihmistyypille ei mikään tai kukaan ole tarpeeksi.