Rakas mieheni jätti minut yksin

onneksi ei ajanut humalassa

Jotenkin ei vain jaksaisi keskustella, kun pitäisi olla itsestään selvää, että noin ei tehdä. Minä en koskaan jättäisi lapsiani tuolla lailla ilmoittamatta mitään...



Olin neljä vuotta yhdessä todella paskamaisen miehen kanssa, joka harrasti samanlaisia temppuja. Sillä erotuksella, että hän ei edes ollut pahoillaan. Ainoa mitä kadun on se, että katselin sitä niinkin kauan.. En siis haluaisi toistaa virheitäni ja siksi mietin ihan vakavasti avioliiton lopettamista. En siis tietenkään vain tämän tempauksen takia, olemme riidelleet enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) jo pitkän aikaa, luottamus ei pelaa jne.



Inhottaa vain todella, kun on noin pienet lapset. :( Ja ihan kun ei olisi muutenkin väsynyt, masentunut ja stressaantunut olo, hänen täytyy toiminnallaan vielä lisätä sitä...



ap

Jos mies ei ole aikaisemmin tehnyt näitä katoamistemppuja?



Sano miehelle, että laittaa tekstarin seuraavan kerran kun päättää jäädä yöksi kaverilleen.

Älä ala heti riiteleen, kuuntele! Älkää vaan lasten kuullen sitte selvittäkö. Älä tee asiasta liian isoo, kyllä se siitä. Jatkakaa elämää....

Jospa sillä miehellä on myös stressaantunut olo?

Olin neljä vuotta yhdessä todella paskamaisen miehen kanssa, joka harrasti samanlaisia temppuja. Sillä erotuksella, että hän ei edes ollut pahoillaan. Ainoa mitä kadun on se, että katselin sitä niinkin kauan.. En siis haluaisi toistaa virheitäni ja siksi mietin ihan vakavasti avioliiton lopettamista. En siis tietenkään vain tämän tempauksen takia, olemme riidelleet enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) jo pitkän aikaa, luottamus ei pelaa jne.

Inhottaa vain todella, kun on noin pienet lapset. :( Ja ihan kun ei olisi muutenkin väsynyt, masentunut ja stressaantunut olo, hänen täytyy toiminnallaan vielä lisätä sitä...

ap

Tsemppia sulle kovasti.



Itsea kiukutti ja kiehutti eksan kans ollessa hanen katoamistemput, kun ei vastannut puhelimeen, lahti kesken riidan jne. Sain talta miehelta myos taudin, jonka sain onneksi hoidettua pois.. Mutta opin kylla paljon.



Eli, kun miehesi lopulta tulee kotiin, ja jos uskottavaa selitysta ja aitoa anteeksipyyntoa kuulu, istuta ukko poydan aareen ja sano etta sinua ei nain kohdella. Jos miehesi todella haluaa olla kanssasi naimisissa, kylla han heraa todellisuuteen. Jos tuntuu etta keinoja ei loydy kaksin kesken, menkaa johonkin terapeutille.



Itsellani on hyva avioliitto, puhutaan asioista paljon, ja onkin sovittu etta joka paiva vahintaan se puoli tuntia on meidan aikaa, saadaan puhua huolistamme jne.



Toivottavasti miehesi tajuaa kuinka paljon hanella on menetettavaa. Lapsesi ansaitsevat hyvan isan ja vaimo luotettavan miehen, vice versa,

Tiedän, että minussakin on vikaa ja paljon onkin. Ja miehellä on varmasti myös stressaantunut olo, tiedän senkin. Ihmettelen vain, että mitä hän kuvittelee saavuttavansa tuollaisella käytöksellä ja miksi on valmis vaarantamaan avioliittomme, kun muutenkin se on ollut jo vaakalaudalla. Onko tämä hänen tapansa sanoa, että nyt riitti?



Sanoin, että älä vaivaudu siksi, koska olin todella vihainen. Todella vihainen, surullinen ja pettynyt. Hän ei edes pistänyt vastaan, ei pyytänyt, että keskustelisimme asiasta, eikä mitään, mitä häneltä varmaankin odotin... Minussa on dramaqueenin vikaa ja ehkä odotin edes jonkinnäköistä reaktiota.. Mutta hän vain kysyi "entäs minun tavarat?". Eikä hänestä ole kuulunut pihaustakaan sen kello 12 jälkeen.



Jos asetelmat olisi toisin päin, minua ei kyllä estäisi yksi "älä vaivaudu"-lause, niin paljon lapsiani ikävöisin. Ja miestäni myös. Miksi hän ei voi niellä ylpeyttänsä ja tulla, olla pahoillaan ja näyttää se? Hän on kuitenkin ollut loistava isä ja aviomieskin halutessaan...



Tämä taisi olla viimeinen naula meidän avioliiton arkkuun...



ap

Ja mies ei voi olla (eikä varmasti olekaan) niin pönttö, että tuon ilmaisun takia ei tulisi kotiin. Jotain muuta siinä nyt valitettavasti on pielessä.

En mäkään tuollaisen pirttihirmun luokse tulisi.

ehkä hän ajatteli sinun olevan aivan tosissasi. Ei hän voi osata lukea ajatuksiasi. Ny soitat perään ja kysyt haluaako hän tulla. Sitten keskustelette. Yritä olla riitelemättä tai kaatamatta kaikkea toisen niskaan. Kerro mikä harmitaa, mutta älä hauku ihmistä, äläkä vertaa eksään tai sano, että no kun sä aina. Tässä mun "viisaita" neuvoja. Menkää yhdessä ammatti-ihmiselle juttelemaan ja kaivakaa kaikki tarpeelliset asiat puhuttavaksi. oikein muuta ei voi tehdä. Jaksamista!

Jos siihen voisit vielä vastata.



Ja en usko hänen luulleen minun olevan tosissani. Meillä on ollut todella rajuja riitoja, missä on sanottu todella pahoja asioita puolin ja toisin. Tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun jompi kumpi jotain tällaista sanoo.. Ehkä tämä vaan todella oli viimeinen niitti sitten miehelleni.



En ymmärrä miksi minun pitäisi soittaa, miksi hän ei soita? Tietysti viisaampi ja aikuisempi katkaisee riidan ja käyttäytyy järkevästi, mutta mies ei ole ainoa, joka on liian ylpeä...



Ja siis vaikka hän olisikin ottanut sanomiseni todesta, en edelleenkään ymmärrä miksi hän antaa sen estää itseään..? Mikään maailman mahti ei pitäisi minua poissa lasteni luota...



Mistäs minä edes tiedän missä hän on yönsä viettänyt.. Ja missä aikoo tämänkin yön viettää.



ap

Enkä todellakaan kaipaa noita aikoja! Meillä myös pienet lapset ja ainaista kiistaa oli miehen menoista. No sitten tuli ensimmäinen tälläinen katoaminen ja puhe ei auttanut, huuto ei auttanut, ei kiristys, ei uhkailu, vaan mies pysyi "mykkänä" eikä selittänyt, pyytänyt anteeksi, tai kommentoinut yhtään mitenkään.



No seuraava samanlainen tempaus tapahtui muutaman viikon päästä joilloin sain tarpeekseni. Ilmoitin erosta(jota mies ei uskonut), hankin asunnon ja hoidin käytännön asioita kuntoon. Päivää ennen kuin olisi ollut vuokrasopimuksen allekirjoittamisen aika, mies tuli järkiinsä. Anoi ja rukoisi että asiat puhutaan, hän muuttuu jne.



Tämän keskustelu hetken jälkeen meillä on asunut aivan toisenlainen iskä ja avomies=)

ja jonkinnäköisiä masennuksen oireita synnytyksen jälkeen. Kuinka hän voi jättää minut yksin?



Jotenkin sen yhden illan irroittelun ymmärrän ja sallin, mutta en sitä, että ei ilmoiteta mitään, eikä tulla seuraavanakaan päivänä kotiin.



Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille ja paljon töitä tekevien miesten vaimoille, jotka hoitavat pienet lapset yksin. Täällä on ollut täysi kaaos koko päivän ja olen aivan poikki, en tiedä mihin tämä vielä johtaa, jos nyt yksin jään.. Enkä tiedä mihin tämä johtaa, jos yhdessä pysymme.. :(



ap

Ensin tuntui että ylireagoit tilanteeseen, mutta jos liitto natisee muutenkin liitoksissaan, niin tuo voi olla mieheltä kohtalokas irtiotto. Varsinkin jos on huolissaan vain kamoistaan, mitä niille tapahtuu.



Eipä sinun auta muu kuin kovettaa itsesi kylmän rauhalliseksi ja istua keskustelemaan miehesi kanssa tulevaisuudestanne. Ja lapset kannattaa silloin antaa hoitoon, ainakin se vanhempi. Pienempi nukkuu varmaan päiväunia sen verran että keskustelu onnistuu.



Missähän se mies yönsä vietti. Hiipii vaan takaraivoon sellaisia ajatuksia, että pienen vauvan kanssa moni on väsynyt eikä seksielämäkään kotona paljon kukoista...

kun mies sanoo lähtevänsä parille ja on yön pois - ilmoittamatta? Oli lapsia tai ei, niin tuollainen ei kävisi meillä. Enkä ole pirttihirmu, eikä ap:kaan siltä kuulosta.

mutta mistäs minä sitä tiedän... Ja seksielämä kyllä kukoistaisi minun puolelta, oikeastaan heti kun synnytyksestä toivuin haluni olivat suuremmat kuin ennen raskautta. Se on ollut mies, jota ei ole niin paljon kiinnostanut kuin ennen.. Mikä sopii hyvin kuvaan, kun muutenkin menee huonosti...



Mutta kyllä ne ajatukset on täälläkin, ei vain hiipinyt, eikä vain takaraivossa, vaan oikein räjähtänyt päähän. On niin voimaton olo...



Menen nyt yrittämään, josko uni tulisi edes vähän.. Kiitos kaikista vastauksista ja hyvää yötä!

ap

En ottaisi minäkään takaisin enää tuollaisen tempun jälkeen.

En ottaisi minäkään takaisin enää tuollaisen tempun jälkeen.

Eli sinä hakisit avioeroa, katkaisisit mahdollisesti kymmenen vuoden suhteen ja muuttaisit yksin lasten kanssa jonnekin kaupungin vuokrakaksioon, antaisit lapset isälle joka toinen viikonloppu ja olisit täysin yksin ja yh,

sen takia että miehellä kerran venähti yksi kaljoitteluilta? :D

No tuskinpa sentään noin ehdoton olet, ettet siis lainkaan ottaisi miestä takaisin kottin

Mielestäni ei voi syyttää ap:ta erosta, jos mies ei itse tule vastaan. Miehen tehtävä on hyvittää tekonsa.

Ehkä mies oli jo pidempään harkinnut eroa ja näyttää nyt sen näin.

Ehkä mies oli jo pidempään harkinnut eroa ja näyttää nyt sen näin.

Usein lopulta päädytään toimimään noin, miehet varsinkin, syystä tai toisesta panikoidutaan, ollaan ehkä ajauduttu liian nurkkaan ja liian pitkälle epätoivossa, mene ja tiedä.

Voi olla että mies joko ei aiokaan tuolta palata, tai sitten toivoo että vaimo ei ota takaisin ja saa hyvän syyn lähteä.