Rakas mieheni jätti minut yksin

Ikävä olla pahanilman lintu, mutta kuulostaa siltä, ettei ole tulossa pitemmäksi aikaa kotiin. Pieni vauva tietysti on lisännyt stressiä teillä kotona ja jos välit muutenkin kireät, taitaa ratkaisu olla löytynyt jostain muualta. Onko hän mennyt tänä aamuna töihin?

Että tämä ei sitten ole millään lailla sun syytäsi!! Miehesi saattaa syyttää että on sun syysi kun hän ei tullut kotiin eilen kun sanoit hälle niin inhottavasti yms.. On kumminkin ihan sama mitä sä hälle suutuksissasi sanoit. Miehesi olisi pitänyt tulla kotiin joka tapauksessa. Siinä ei mikään selittelyt ja toisen syyttelyt auta.

Ainoastaan rehellinen anteeksipyynto ja asiasta keskustelu saisi mut antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta!

Ihan samaa mieltä olet kuin tässä on kirjoitettu. Miehesi jos/kun palaa niin on takuulla linjalla "hyökkäys on paras puolustus". Älä provosoidu siihen mukaan. Sanoi miehesi mitä tahansa hyökkäävää niin muistuta faktoista. Hän meni muutamalle --> hänestä ei kuulunut enää samana päivänä mitään. Hän petti lupauksensa lapsille. Vaikka olisi kuinka suuttunut lasten äidille niin se ei oikeuta häntä pettämään lupaustaan lapsille.

Epäilen itse pahasti sitä että miehellä on suhde (tai ainakin joku toinen säätö) ja nyt asia pääsi riistäytymään häneltä käsistä eli jäi viettämään yötä tämän kanssa. Toinen vaihtoehto on tietenkin se että hänellä on jäänyt putki päälle. Kumpikin on ihan yhtä paha. Älä jää kiltti ap kynnysmatoksi onnellisena vain siitä että miehesi tulee jossain vaiheessa kotiin ja ehkä saat häneltä jonkinlaisen anteeksipyynnön ja lapset ovat onnellisia kun isi on kotona. Jos haluatte jatkaa yhdessä niin nyt on kyllä pariterapian aika + yksilöterapiaa miehelle. Siis jos haluatte jatkaa yhdessä. Ymmärrän että lasten kannalta se voisi olla mielestäsi paras mutta toisaalta ei lastenkaan kannata elää perheessä jossa isä kohtelee puolisoaan noin törkeästi. Sillä todella törkeäähän tuo miehesi käytös oli. Ja vaikka kyseessä olisi vain "hirveä stressi töissä ja miehen piti saada irtiotto" niin paskat sanon minä. Mikään maailman stressi ei oikeuta tuota minkä miehesi teki katoamalla useaksi vuorokaudeksi. Ehkä sinun kannattaisi ap valmiiksi pakata miehellesi kassi hotelliöitä varten. Kun hän tulee takaisin keskustelette minkä pystytte (jos laisinkaan) ja sitten laitat miehen hotelliin asumaan joksikin. Mies ei saa oppia että saa tulla tuosta vaan kotiin tällaisen tempun jälkeen.

Mä voisin melkein kuvitella tekeväni itse vastaavan mokan. Eli jos tuntuisi että kotona mua ei arvosta kukaan eikä siellä koskaan ole kivaa, niin baari-ilta kavereiden kanssa voisi hyvinkin venähtää. Ja sitten kun on siellä "toisella puolella" minne ei vauvan itku kuulu ja missä saa olla oma itsensä, niin ehkä ei kotiin olisi kiire aamullakaan. Olisihan se väärin, mutta en silti pitäisi itseäni vielä maailmankaikkeuden pahimpana roistona, joka ei ansaitse omia lapsiaan.

Vaikka olisi 46v niin et kyllä ole aikuistunut pätkääkään ja oppinut vastuun ottamisesta mitään.

vihainen, mutta tässä tilanteessa, kun kuitenkin on lapsiakin ja lasten onnellisuus pelissä, ottaisin sinuna itse sen ekan askeleen ja soittaisin miehelle, että onko jossain vaiheessa aikonut tulla kotiin. Eikä tarvitse nöyristellä ja ruveta anelemaan, vaan viileän asiallisesti kysellä miehen aikeita. Ja sitten kun mies tulee, niin asetat hänet selkä seinää vasten ja pakotat miettimään, millainen tilanne teillä suhteessa on. Ei tarvitse huutaa, vaan edelleen viileän asiallisesti keskustella asiasta. Kerrot esikoisen ikävästä, omasta huolestasi ja suuttumuksesta. Uskon, että tämä voi olla suhteellenne käännekohta ja uusi alku, jos mies nyt ei ihan läpimätä ole.

vihainen, mutta tässä tilanteessa, kun kuitenkin on lapsiakin ja lasten onnellisuus pelissä, ottaisin sinuna itse sen ekan askeleen ja soittaisin miehelle, että onko jossain vaiheessa aikonut tulla kotiin. Eikä tarvitse nöyristellä ja ruveta anelemaan, vaan viileän asiallisesti kysellä miehen aikeita.

Soitat ja kysyt kylmän viileästi että onko mies:

1) ajatellut milloin tulla kotiin

vai

2)tuleeko milloinkaan?

Ja että kysyt asiaa siksi että tiedät mitä lapsille sanoa ellei mies sitten itse halua soittaa heille ja kertoa miksi ei ole ollut kotona päiviin.

kun luin kirjoituksianne. Vaikka olen ihan täysin samoja asioita miettinyt ja pitänyt toista naista erittäin todennäköisenä, niin nyt kun joku "sanoi sen ääneen" se muuttui todelliseksi.



Minäkin pelkään tuota, että mies onnistuu kääntämään tämän asian niin, että minun pitääkin pyytää anteeksi.. "itsehän sanoit, etten saa tulla" jne. Mutta täytyy vain sanoa, että minulla on raivoissani ja surullisena oikeus sanoa noin, sinulla taas ei ole oikeutta hylätä meitä.



Enkä voi ottaa tätä niin, että mies nyt vain tarvitsi aikaa itselleen. Hän tietää vallan hyvin historiani viinaan menevän ja väkivaltaisen miehen kanssa ja hän tietää myös sen, että pahinta mitä minulle voi tehdä, on juuri tuollainen katoamistemppu. Olen todella lopen kyllästynyt ja uupunut juoksemaan kilpaa alkoholin kanssa ja häviämään sen jokaikinen kerta. Siksi otan tämän nyt ns. sodanjulistuksena, koska hän todella tiesi, että mihin kannattaa iskeä niin, että sattuu ja myös teki sen.



En tiedä, että onko hän mennyt töihin, mutta luulen kyllä, että on. Hän on vaihtanut työpaikkaa melkein kaksi kuukautta sitten, ja on saamassa uudesta työpaikasta ensimmäisen tilin vasta tässä viikon sisällä. Hänellä ei siis ole varaa asua hotellissa, mutta uskon, että voi kyllä siellä kaverillansa majailla. Mutta mitä minä sanon lapselle? Ja miten ihmeessä minä jaksan pyörittää tätä kotia yksin?



ap

Mutta onneksi jotkut meistä myöntää olevansa heikkoja, kärsimättömiä ja jopa itsekkäitä ja epäreiluja joskus. On varmaan toki paljon helpompi elää, jos ei koskaan tee virheitä - minä en ole siihen vielä päässyt.

Mä voisin melkein kuvitella tekeväni itse vastaavan mokan. Eli jos tuntuisi että kotona mua ei arvosta kukaan eikä siellä koskaan ole kivaa, niin baari-ilta kavereiden kanssa voisi hyvinkin venähtää. Ja sitten kun on siellä "toisella puolella" minne ei vauvan itku kuulu ja missä saa olla oma itsensä, niin ehkä ei kotiin olisi kiire aamullakaan. Olisihan se väärin, mutta en silti pitäisi itseäni vielä maailmankaikkeuden pahimpana roistona, joka ei ansaitse omia lapsiaan.

Vaikka olisi 46v niin et kyllä ole aikuistunut pätkääkään ja oppinut vastuun ottamisesta mitään.

Mutta onneksi jotkut meistä myöntää olevansa heikkoja, kärsimättömiä ja jopa itsekkäitä ja epäreiluja joskus. On varmaan toki paljon helpompi elää, jos ei koskaan tee virheitä - minä en ole siihen vielä päässyt.

Virheitäkin on eri kokoluokkaa ja jos mielessä edes käy että tällaisen voisi itse lapsilleen tehdä niin se ei ole todellakaan normaalin vastuuntuntoisen aikuisen käytöstä.

Mä voisin melkein kuvitella tekeväni itse vastaavan mokan. Eli jos tuntuisi että kotona mua ei arvosta kukaan eikä siellä koskaan ole kivaa, niin baari-ilta kavereiden kanssa voisi hyvinkin venähtää.

Ethän ole - ethän? :(

Voi sinua :( Onko sinulla ketään läheistä jonka voit kutsua luoksesi päivää viettämään ja juttelemaan?

Ja kyllä sinä jaksat, Voimia!

ite olisin jo aikoja sitten joko käynyt itse raahaamassa miehen korvasta kotiin tai soittanut poliisit perään.



Mulla on itellä alkoholistivanhemmat, ja muistan lapsuudestani (5-10-vuotiaana) ainoastaan sellaisia hetkiä, jolloin olen istunut kolmen-neljän aikaan yöllä keittiön pöydän ääressä odottamassa että edes joku aikuinen tulisi kotiin, ja sitten jompi kumpi on ilmestynyt kaatokännissä ovesta viiden tai kuuden aikaan. Tämän vuoksi mä olen äärettömän herkkä edelleen niin alkoholin kuin yöllisten baari- ja juhlimisreissujen suhteen. Meillä on tästä kotona keskusteltu useaan otteeseen sen neljän vuoden aikana mitä me ollaan miehen kanssa yhdessä oltu, eli mies on kyllä hyvin tietoinen näistä asioista.



Aiemmin, siis aikaan ennen kuin mä olen tullut kuvioihin, miehellä oli tapana harrastaa non-stop -juhlimista, eli saattoi olla viikkokausia putkeen kännissä kuin käki, eikä kukaan välttämättä tiennyt missä hän oli ja missä kunnossa. Meidän alettua seurustelemaan meininkin rauhoittui kuitenkin heti, nyt minkäänlaisia reissuja on 2-4 vuodessa, ja niistäkin puolet yhdessä mun kanssa. Kuitenkin se puolet, jonka menee yksin, menee AINA överiksi. Mies lähtee illlalla, sanoo tulevansa puolenyön maissa, soittaa tai laittaa viestiä silloin ja sanoo tulevansa valomerkin jälkeen ja mä menen nukkumaan enkä enää odottele. Aamulla herään syystä tai toisesta viiden aikaan, ja huomaan, ettei miestä näy missään, eli jään sohvalle istumaan ja odottelemaan, sekä miettimään missä se on ja mitä on tapahtunut. Kuudelta, kun alan miettiä että pitäisikö soittaa poliisille tai sairaalaan tai jonnekin, minne ensimmäisenä, mies rymistelee ovesta sisään ja sanoo menevänsä nukkumaan. Kun äkäisenä kysyn, tietääkö hän mitä kello on, hän vain toteaa ettei tiedä. Ja tämä on siis parhaimmillaan. Muutaman kerran on käynyt niin, että mies on tullut kotiin oikeasti loukkaantuneena, viimeksi kesällä oli leuassa 5 cm:n avohaava - ei muistikuvia siitä, mistä haava oikein oli tullut. Muistikuvia on harvemmin myöskään siitä, missä hän on ollut ja kenen kanssa, ja tämä pätee niihinkin reissuihin kun mä olen mukana.



Ensimmäiset pari vuotta mä vielä jaksoin yrittää rauhallisesti keskutella miehen kanssa näistä, selittää miltä musta tuntuu ja että musta olisi kauhean kiva jos hän viittisi huomioida myös mun tunteet, myös silloin kun mä en ole mukana. Miehen suhtautuminen antoi selvästi ymmärtää, ettei hän todellakaan käsitä mistä mä edes puhun, tai miksen mä voi vaan antaa hänen rällätä rauhassa, joten olen sitten siirtynyt vittumaiseksi ämmäksi - nukkukoon muutaman tunnin, kun on kotiin asti päässyt, mutta sitten mä revin miehen sängystä ja passitan tekemään jotakin järkevää. Jos ei jaksa/viitsi/tarvitse tehdä opiskeluhommia, kotoa löytyy kyllä töitä. Enkä todellakaan viitsi enää selittää sitä samaa asiaa joka kerta siitä, miksi mä suhtaudun hänen käytökseensä näin ja miksi se mua loukkaa, kun hän kuitenkin on aikuinen ja tietää jo asian laidan. Niinpä mä sitten vain kiukuttelen siitä miten hän voi olla joka kerta niin idiootti, että jos edes kerran voisi olla niinkuin ihmiset eikä aina kuin joku kuriton opiskelijakakara. Etenkin kun esikoistyttö on jo 3-vuotias, ja nyt on vielä toinen lapsi tulossakin, niin voisi jo opetella myös kännätessään käyttäytymään kuin vastuullinen aikuinen.



Joskus mies yrittää vedota siihen, että tälläistä tapahtuu vain niin harvoin, mutta musta se on hevonkukkua - mulle ei ole tapahtunut koskaan eikä tapahdu, en vaan pystyisi tekemään vastaavaa temppua lapsilleni enkä miehellekään. Ja mä myös satun tuntemaan useita miehiä, jotka pystyvät olemaan joko kokonaan käyttämättä alkoholia, tai sitten käyttämään sitäkin fiksusti, niin että osaavat silti pitää lupauksensa ja kantaa vastuunsa. Ei siis voi vedota siihenkään että hän on vain mies, olkoonkin että miehille tuntuu tällaisia tapahtuvan paljon useammin kuin naisille.



Mutta jos tuo oikeasti jäisi jollekin reissulleen päiväkausiksi, ja jättäisi tulematta kotiin (vaikka kieltäisinkin tulemasta), ei ilmoittaisi eikä mitenkään ottaisi yhteyttä, kyllä mä varmaan pakkaisin tavarat ovelle odottamaan ja soittaisin itse että tulepahan hakemaan, vai pistetäänkö roskiin. Mut tämä on siis vain mitä mä tekisin - ap:lle voimia!

nyt soittaisit sille ukollesi ja kysyisit ihan viileästi, että koska ajattelit tulla kotiin.

Äläkä nyt provosoi omaa mieltäsi ajattelemalla liikaa sitä toista naista, jota ei mahdollisesti sitten kuitenkaan ehkä olekaan.



Kyllä sä pärjäät joka tapauksessa, se on varmaa!

ja minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja 15 vuotta kestänyt avioliitto, joka näillä näkymin kestää loppuiän. Ehkä mä olen vaan nänhyt vähän enemmän elämää kuin sinä?

Enkä siis ole koskaan tuollaista tehnyt, minähän olen nainen, kiltti tyttö ja kasvatettu siihen, että minun pitää se vastuu kantaa. Mutta nurkkaan ajettuna, ahdistuneena, avioliittoon pettyneenä, ja jos tietäisin että kotona on lasten toinen vanhempi, joka pärjää kyllä...

Minä en antaisi anteeksi itselleni enkä muille väkivaltaisuutta, pitkään jatkunutta suhdetta tai valehtelua suurista asioista, enkä tietenkään suostuisi elämään juopon kanssa, mutta yksi känninen moka ja riita ei minun avioliittoani kaada. Ja lasten lapsuushan ei tästä ole kärsinyt vielä lainkaan. Joskus aikuiset pettää lupauksensa ja useimmiten siihen on hyvä syy kuten työ tai muu aikusten tärkeä asia. Joskus syy on aikuisten huonous ja epäreiluus, mutta yksi kerta ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa.

Mä voisin melkein kuvitella tekeväni itse vastaavan mokan. Eli jos tuntuisi että kotona mua ei arvosta kukaan eikä siellä koskaan ole kivaa, niin baari-ilta kavereiden kanssa voisi hyvinkin venähtää.

Ethän ole - ethän? :(

mies on monesti jäänyt yöksi kaverinsa luo ja joskus on nukkunut asemallakin yön, mutta luotan kyllä häneen täydellisesti siitä huolimatta. Jos teillä on oikeasti lieka noin kireällä, että yötä ei saa olla poissa kotoa ilman toiselta etukäteen anottua lupaa niin en ihmettele että miehesi ei halunnut ensin illalla ilmoittaa sinulle jäävänsä yöksi (suuttumisen pelossa) ja sen jälkeenkin olet olet mielestäni tehnyt asian ihan kohtuuttoman vaikeaksi. Etkö sinä ikinä käy missään vastaavasti? Sinuna ottaisin nyt lusikan kauniiseen käteen ja sopisin miehesi kanssa asiat. Muista myös että olet hirveä pirttihirmu, jota kannattaisi pyytää anteeksi. Kun saat miehen takaisin ja arjen taas rullaamaan, opetat vauvan syömään pullosta ja häivyt viihteelle samalla tyylillä kuin miehesikin. Siinä näkee sitten mieskin, miten kivaa on hoitaa hommat yh-na.

Yksi tyhjä äp-laatikko kellarissa ja muutama jätesäkki ei riitä. Enkä edelleenkään tiedä, mitä sanon lapselle.. Voisinko pakata johonkin kassiin hieman vaihtovaattetita, hammasharjan jne eteiseen odottamaan ja sanoa esikoiselle, että isä on nyt työmatkalla? En viitsisi mitään lopullista alkaa hänelle selittämään, menee lapsi ihan sekaisin, kun en itsekään tiedä juuri nyt mistään mitän.



Ja todellakin olisin halunnut hänen äidilleen "kannella", sanokaa minua vain lapselliseksi. Sittenpä olisi ainakin hävennyt silmät päästään. He vaan sattuvat nyt olemaan ulkomailla. :/



Yritän koko ajan ajatella jotain muuta ja uskotella itselleni, että tämä on pahaa unta, etten vallan romahda...



ap

iski vaan ajatus mieleen että kun eilen kerran miehelle sanoit että ei tarvi tulla kotiin. ni voisko ukko kuitenkin katuu niin pahoin että vetäis uudet kännit parantaakseen krapulaansa/pahaa oloa , kun et edes halunnut keskustella.



en tiedä muuttaako mitään mutta kuitenkin olisi järkev'mpi soittaa. mies voi hyvinkin luulla että se oli tässä sitten koko homma jos tietää sinut vahvaksi/vahvasanaiseksi. eikä sikis uskalla soittaa yms.

Soita sille miehellesi, et oikeasti häviä siinä mitään. Mä luulen kanssa, että ukko katuu ja ei uskalla nyt soittaa.

avioeroja on niin paljon jos täästä maasta löytyy näin vähä-älyisiä naisia.

Kertoisin kuinka loukkaantunut olen tempauksesta. Kuinka huolissani olin. Kuinka väsynyt olen, mutta kuinka paljon Rakastan ja haluavan liittoni korjaantuvan. Toista naista en hyväksy enkä anteeksi antaisi enkä myöskään tuollaisen tempauksen uusimista.

mies on monesti jäänyt yöksi kaverinsa luo ja joskus on nukkunut asemallakin yön, mutta luotan kyllä häneen täydellisesti siitä huolimatta. Jos teillä on oikeasti lieka noin kireällä, että yötä ei saa olla poissa kotoa ilman toiselta etukäteen anottua lupaa niin en ihmettele että miehesi ei halunnut ensin illalla ilmoittaa sinulle jäävänsä yöksi (suuttumisen pelossa) ja sen jälkeenkin olet olet mielestäni tehnyt asian ihan kohtuuttoman vaikeaksi. .

...siis jos on järkevä aikuinen. Silloin ei toisen tarvitse huolestua ja miettiä esim. sairaskohtausskenarioita.

Tietenkin jos etukäteen on sovittu että saatetaan jäädä yöksi niin silloin en odota mitään soittoa/tekstaria.