Rakas mieheni jätti minut yksin

Oletko sinä joka ihmettelit AP:n viestiä mahdollisesti ikinä kuullut keskinäisestä kunnioituksesta?

Vihaisuutesi oikein paistaa rivien välistä. Silti yritä ajatella, että mitä miehesi on tehnyt ja mikä kaikki tulee omasta sisältäsi entisistä kokemuksista.

Onko aiheellista vielä lyödä löylyä kiukaalle, vai olisiko aika jo alkaa sevlittelemään asiaa keksustellen, syyttelemättä?Tämä on tietysti vähän klisee, mutta nainisiin meneenessä on tullut luvatuksi TAHTOA rakastaa. Tällaisissa tilanteissa ne, joiden avioliitto jatkuu, pystyy asettumaan tosienkin osaan. He pystyvät aikuismaisesti näkemään toisenkin tilanteen, ei vain omia kärsittyjä vääryyksiä. Samalla tavalla sinä olet nyt vastuussa lastesi perheen pystystyssä pitämisestä kuin miehesi.

Ja en todellakaan tarkoita miehen pään silittämistä ja pöydän kattamista!

siitä kärsii, jos mies on pari päivää poissa? Ja minusta tuo ap:n ekan viestin otsikko oli aika kuvaava - mies jätti minut yksin! Siis täh, onpa se kamalaa olla joskus yö yksin. Jos mitään muuta ongelmaa ei tässä perheessä ole kuin miehen yksi vähän venähtänyt kännimoka, niin ihmettelen vakavasti onko ehkä ap:n mielenterveydessä sittenkin jotain pahemmin vialla. Voiko aikuinen ihminen muuten olla noin ehdoton? Taitaapa olla provo.

siitä kärsii, jos mies on pari päivää poissa? Ja minusta tuo ap:n ekan viestin otsikko oli aika kuvaava - mies jätti minut yksin! Siis täh, onpa se kamalaa olla joskus yö yksin. Jos mitään muuta ongelmaa ei tässä perheessä ole kuin miehen yksi vähän venähtänyt kännimoka, niin ihmettelen vakavasti onko ehkä ap:n mielenterveydessä sittenkin jotain pahemmin vialla. Voiko aikuinen ihminen muuten olla noin ehdoton? Taitaapa olla provo.

Sehän on hyvä, että sun miehellä on lupa rypeä kuin sialla pellossa - jättää ilmoittamatta omista menoistaan, oikutella kuin pikkukakara ja ties mitä. Sä sitten urheana marttyyrinä kärsit kotona lasten kanssa, eikö niin?

Monta kertaa olen sanonut, että on pidemmän aikaa mennyt muutenkin todella huonosti. Lukisitte koko ketjun ennenkuin tulette arvostelemaan. :(



Enkä nyt sanoisi, että lapset varsinaisesti kärsii, mutta ei tuollainen lupausten pettäminen ja poissaoleminen ilman hyvää syytä nyt mukavaakaan mielestäni ole.. Mutta kaikki perheet on tosiaan erilaisia, jos teillä on hyväksyttävää, niin ok!



ap

miten tästä on paisuteltu kärpäsestä megahärkänen.



ihan oikeestikko te ootte ottamassa avioeroa, jos mies sammuu kaverin sohvalle. sattuuhan näitä joskus ja musta on ihan turha alkaa päättelemään että on heti miehellä suhde sun muutta jätti dramaattista.



onneksi olen oppinut 15 vuoden aika relaamaan. mun ukko tuppaa nukahtamaan välillä ties minne, mutta ei se siitä miehestä huonoa tee ja eikä juoppoa.



oon minäkin joskus huutanut pää punasen puhelimessa, että tänne ei enää tarvi tulla, kerran sammuit kaverin sohvalle. onneksi olen myös tajunnut, että se mies ei todellakaan olisi tullut takaisin kotiin, jos en olisi itse ottanut yhteyttä.



meillä pari kertaa käynyt näin, että ukko unohtunut kaveriporukan kanssa jonnekkin bileisiin. rähjäsin ku palosireeni, ettei kotiin ole tulemista. todellakin mies pelästynyt niin pahasti, ettei ole uskaltanut soittaa, että saisko tulla takasin.



kerran menivät pikkujoulujen jälkeen amsterdamiin aamun ekalla koneella. eihän se sillon kivalle tuntunut, mutta asia selvitettiin ihan rauhallisella keskustella ja seuraavaa kertaa ei ole lähtenyt pikkujouluista "jatkoille" =D





kyllä mä olisin moneen kertaa yrittänyt välirauhaa ja sitten sen jälkeen mietitty ilman huutoa, rähjäystä ja muuta ylireagoitia mitä molemmilla on mielessä.



mitä pidemmälle aika kuluu, sitä hankalampaa on selvitellä aikuismaisesti, ilman hirvittävää riitaa, missä tulee sanotuksi suutuspäissään ihan mitä vaan.



mulle sano kerran ystävä, kun oli miehen kanssa ihan kauhea riita jostain baarikeikasta. että nyt nukutaan yö kunnolla ja molemmat miettii ja menee itseensä. sitten keskustellaa. suutuspäissään ei tehdä niin isoa asiaa kuten avioero baarireissusta.



toivon teille kaikkea hyvää ja puhukaa toisillenne !

Mitä voisit voittaa, jos nyt soittaisit ja osoittaisit fiksuutesi miehellesi. Yllättäisit itsesi ja hänet ottamalla asiaan rakentavan kannan. Jospa tästä saisitte alun uudelle ja paremmalle avioliitolle. Vaatii paljon, mutta onnistuessaan myös antaa paljon.



t. Vaimo, joka on pitkän avioliiton aikana joutunut nöyrtymään miehen pettämisen ja tippuri-tuliaisten edessä. Naimisisa olemme olleet 18 vuotta ja tästä miehen mokasta on nyt aikaa kolmisen vuotta. Anteeksi olen antanut, vaikka unohtaa en voi. Silti olemme nyt onnellisempia, kuin ennen pettämistä. Mies putosi jalustalta ja ymmärsin, että meillä kaikilla on heikkoutemme. Lisäksi ymmärsin että kukaan ei jaksa tukea toista aina ja ikuisesti ja että elämä vaan on välillä rankkaa, ei vain minulle vaan myös tuolle toiselle.

että minulla ja miehelläni on hyvä keskinäinen luottamus, on aina ollut. Kumpikin voidaan halutessamme olla vaikka yötä poissa ilman erillistä lupaprosessia, ihan tekstari riittää. Ja minä saan aina lähteä ulos kun haluan, ja ihan miesseurassakin, ja ikinä en ole pettänyt tai epäillyt miehen pettäneen. Mies on tosin normaaliälyinen ja selviää lasten hoitamisesta siinä kuin minäkin, mutta mehän olemmekin jo kohta nelikymppisiä. Lisäksi on tullut ihan oikeitakin vaikeuksia kohdattua joten nämä tällaiset teinidraamat tuntuvat aika huvittavilta. Minua varsinkin huvittaa tuo ap:n jutuista paistava oletus, että mies ei välitä perheestä, vaikka ap:llekin ainoa asia, josta hän on kiinnostunut on se, että hänelle tuli paha mieli. Ehkä mies on pahoittanut mielensä aiemmin jostain muusta asiasta, jonka ap on ohittanut olan kohautuksella. News flash: miehet ja naiset haluavat elämältä vähän eri asioita ja on aika yksisilmäistä kahlita se mies 24h kotiorjuuteen ja olettaa että hän jaksaa rajattomasti rakastaa ja kunnioittaa pikkuvaimoa, joka näyttää olevan kykenevä ainoastaan omien fiilistensä murehtimiseen.

Sanonpa vielä ap:lle sen neuvon, jonka moni muukin on antanut, että joskus pitää vaan nähdä se isompi kuva ja pitää mölyt mahassaan. Voi olla, että miehesi tarvitsisi myös sinun tukeasi, mutta olet ollut niin vauvahuuruissasi että et ole muistanut häntä huomioida. Sopikaa välinne ja heräile kahvintuoksuun.

Mä pystyn hyvin kuvittelemaan itseni sun asemaan ja olisin myös todella vihainen ja oman ylpeyden nieleminen olisi kova paikka!



Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä täällä näitä mammoja, joiden miehille on sallittua sammua "kaverin sohvalle" ja vetää kännireissut pitkäksi. Vedättekö te itse samanlaisia reissuja vai mikä teidän lastenne isät moiseen oikeuttaa?? Kyllä se perhe on yleensä ihan yhteinen projekti, jossa molemmilla vanhemmilla on vastuu tekemisistään, eikä toinen voi sooloilla omiaan. Mitä jos äiti jättäisi tulematta kotiin?? Hänet leimattaisiin heti vähintään mielenterveyspotilaaksi ja juopoksi!



Toivottavasti miehelläsi on hyvä selitys tälle toilallulleen ja saatte asianne kuntoon. Rankka elämäntilanne teillä on ihan varmasti, sen tiedän, kun omat lapseni ovat suht samanikäisiä. Tsemppiä ja voimia!

Miehesi teki sikatempun, luulisi jokaisen täysjärkisen sen tajuavan. Yritä nyt kuitenkin rauhottua. Kaikki asiat tuppaa järjestymään,tavalla tai toisella...

tässä nyt paistaa sellainen tilanne läpi, että ap antaa piutpaut vanhoille ongelmille, joita hän on itsekin aiheuttanut ja pääasia on nyt tämä miehen tekemä ohari. Eli unohdetaan ne omat virheet ja keskitytään teurastamaan mies. Jos liitossa on mennyt pidemmän päälle huonosti, ei tällainen poissaolo ole mitenkään oikeutettua, mutta silloin pitää keskittyä selvittämään aprisuhdetta eikä pelkästää missä se mies on ollut.

Kyllähän se ap on sanonut, että muitakin ongelmia on ollut ilmassa.

En ymmärrä tuota asennetta, ettei sen ole väliä vaikka ukko johonkin sammuu. Ja joku tuolla kirjoitti, että mitä siitä jos sammuu kaverin sohvalle.. Eihän ap:lla ole tiedossa onko kaverin sohvalla vai vieraan naisen sängyssä. Isompi paha tuo jälkimmäinen, mutta ei se kaverin sohvakaan ok ole.

Jaksamista ap:lle! Soita edes kerran ukolles ja kysy onko valmis tulemaan kotiin selvittelemään. Aivan oikeutetusti olet herneen nenään vetänyt.

että minulla ja miehelläni on hyvä keskinäinen luottamus, on aina ollut. Kumpikin voidaan halutessamme olla vaikka yötä poissa ilman erillistä lupaprosessia, ihan tekstari riittää. Ja minä saan aina lähteä ulos kun haluan, ja ihan miesseurassakin, ja ikinä en ole pettänyt tai epäillyt miehen pettäneen. Mies on tosin normaaliälyinen ja selviää lasten hoitamisesta siinä kuin minäkin, mutta mehän olemmekin jo kohta nelikymppisiä. Lisäksi on tullut ihan oikeitakin vaikeuksia kohdattua joten nämä tällaiset teinidraamat tuntuvat aika huvittavilta. Minua varsinkin huvittaa tuo ap:n jutuista paistava oletus, että mies ei välitä perheestä, vaikka ap:llekin ainoa asia, josta hän on kiinnostunut on se, että hänelle tuli paha mieli. Ehkä mies on pahoittanut mielensä aiemmin jostain muusta asiasta, jonka ap on ohittanut olan kohautuksella. News flash: miehet ja naiset haluavat elämältä vähän eri asioita ja on aika yksisilmäistä kahlita se mies 24h kotiorjuuteen ja olettaa että hän jaksaa rajattomasti rakastaa ja kunnioittaa pikkuvaimoa, joka näyttää olevan kykenevä ainoastaan omien fiilistensä murehtimiseen.

Sanonpa vielä ap:lle sen neuvon, jonka moni muukin on antanut, että joskus pitää vaan nähdä se isompi kuva ja pitää mölyt mahassaan. Voi olla, että miehesi tarvitsisi myös sinun tukeasi, mutta olet ollut niin vauvahuuruissasi että et ole muistanut häntä huomioida. Sopikaa välinne ja heräile kahvintuoksuun.

Eipä kännäysreissulle ilmoittamatta jääminen oikein nelikymppiseltä aikuiselta kuulosta. Mutta onhan se hyvä, että katkeroituneet pikkurouvat täällä neuvovat, miten muiden pitää relata xD

olisin sanonut lähteväni kaverilla käymään ja mies olisi jäänyt lasten kanssa kotiin. Olisin sanonut, että tulen pian. Sitten en ilmoittaisi itsestäni mitään ja klo 12, kun mieheni olisi soittanut jo poliisit ja sairaalat vaivautuisin vastaamaan puhelimeen. Sitten ottaisin vielä niin ylimielisen asenteen, että vetäisin herneet nokkaani mieheni sanottua minulle, että "ei tarvitse tulla", enkä menisi kotiin lasteni ja mieheni luokse koko päivänä. En soittaisi, vaan jäisin kaverille makoilemaan ja syömään pitsaa, ehkä joisin vielä kaljan pari. Seuraavana päivänäkään en ilmoittaisi kotiin.



Ihanko oikeasti, jos kirjoittaisin tällaisen aloituksen, vastaisitte, että "heh heh, lähtikö vähän lapasesta, no hyvä, että sait omaa aikaa". Tuskin. Minut kivitettäisiin ja haukuttaisiin ja ihan syystä.



Tämähän on ihan törkeä temppu ap:n mieheltä. En tiedä minkälaisten moukkien kanssa olette naimisissa, jos tämä on teille normaali viikonloppu ja ap on yliherkkä liioittelija. Otan osaa.



Ap:lle haluan sanoa, että toivon miehesi olevan edes pahoillaan! Olet ihan oikeassa tuntiessasi kuten tunnet. Ei noin kohdella ihmistä jota rakastaa. Sinulla on täysi oikeus vaatia parempaa sinulle ja lapsillesi.

Saattaa tulla toistoa, koska en jaksa kaikkea muistaa mitä tässäkin ketjussa on kirjoiteltu, mutta minusta teidän kyllä kannattaisi yrittää selvittää tämä asia ihan jo siksikin, että haluatko tosissasi, että avioiliitto päättyy tälläiseen epämääräiseen soppaan, jossa suutuspäissä on puolin ja toisin tullut sanottua asioita ja toimittua ei niin järkevästi?? Asiat pitäisi pystyä puhumaan selviksi ennen eropäätöstä. Ihan sama kumpi sen ensimmäisen askeleen ottaa, mutta ette voita mitään jos molemmat olette jääräpäitä.

olen katkera? Päinvastoin. Kaikilla on mukavampaa kun jokaiselle annetaan vähän vapautta. Siitä se vastuukin syntyy. Jos pistää toisen niin kireään naruun, että ei hengittämään pysty, kyllä se jossain vaiheessa kostautuu.

Ja mitä tulee siihen mikä kuulostaa nelikymppiseltä ja mikä ei, niin sanoisin, että kyllä nelikymppiselläkin voi olla kavereita, ja joskus on mukava jatkaa juttua vielä siellä kaverin sohvalla, varsinkin jos viimeinen bussi on jo mennyt ja taksijono on pitempi kuin nälkävuosi. Olenpa joskus itsekin tullut vasta aamulla kotiin. Mies joutuu lisäksi käymään silloin tällöin toisella paikkakunnalla työhön liittyvissä edustuspippaloissa, joissa ei vedetä mitään kännejä, mutta kotiin voi olla vaikea ehtiä kun julkiset eivät kulje öisin. Se ei suinkaan tarkoita, että parisuhteessa olisi jotain vikaa. Live and let live.

joten ap:nkin täytyisi käyttäytyä aikuismaisesti, eikä jäädä vellomaan loukkaantumisen tunteisiinsa, vaan tehdä kaikkensa, että niillä lapsilla olisi tästä eteenpäinkin kaksi vanhempaa.

Onko se ihan oikeasti niin vaikeaa käsittää, että syyllisten etsiminen ja syyttely ei nyt tässä tilanteessa auta, kun selvästi ongelmat on tosi syvällä, ja niitä on jo ollut pitkään?

Lohduttaako se ap:ta ja lapsia, että isin syy, kun liitto hajoaa, ja lapset menettävät ehjän perheen? Mutku se ensin ja minäminäminä kärsin niin ku toi toinen...

Ai isukilla on vaan oikein tosi paha mieli, voivoi. Silitä päätä ja paijaa kun se lopulta tulee himaan.

Tsiisus. Nyt puhutaan aikuisista ihmisistä joilla on lapsia! Silloin ei paha mieli eikä muukaan saa vaikuttaa perheestä huolehtimiseen. Tuo on selkeästi mieheltä aivan sikamainen teko.

Itse en soittaisi perään, se on miehen asia soitella ja anteeksi pyydellä. Ja paljon.

voi voi=( Sääliksi käy lastasi ja sinua myös. Pallo on nyt täysin miehelläsi.

Ei kukaan normi mies nuon käyttäydy. Ei ole nyt puhtaat jauhot pussissa.

Odottele rauhassa pari päivää ja soita sitten perään käytännön asioista. Anopille on myös hyvä ilmottaa kun on noin vastuuntunnottoman miehen kasvattanut. Saisit varmaan apua myös lasten ja kodin hoidossa. (ei anoppi ilkeä kieltäytyä kun joulukin tulossa)Energiasi tuskin nyt niihin riittää. Koita pitää huolta itsestäsi.

Jos mies tiesi historiasi niin todella ilkeästi teki. Riidellä saa ja pitääkin, mutta arimpiin paikkoihin ei saa iskeä eikä ruveta vastuuttomaksi. Pienten lapsien isilläkin on vastuu perheestä ja äidin jaksamisesta ei pelkästään itsestään. Ei tuollanen vastuuton ole MIES. Jos halusi hylätä perheensä niin sillon pitää edes puhua ja järjestää apua. Ei isä voi lastaan hylätä. Ei mikään ole riittävän hyvä syy siihen. Nyt ehkä helpompaa kuin vain yksi kyselee isän perään. Perhe on yhteinen yritys ja siinä on säännöt eikä sooloilut siihen sovi.

Jutelkaa ja yrittäkää sopia, mutta kenenkään ei ole syytä jatkuvasti joutua kokemaan tuollaista välinpitämättömyyttä. Voima haleja

SInä haluat että tämä tilanne on sinä vastaan miehesi, että siinä on tekijä ja uhri, ja joku jonka pitää olla pahoillaan ja osoittaa katumusta, ja joku joksa saa siinä lyödä vettä myllyyn ja itkeä kuinka toinen on ollut niiiin paha.

Kyllä sä itsekin tiedät, että ei se teidän liitto siitä parane. Tässä olisi sulla itselläsi nyt mahdollisuus ottaa tilanne haltuusi, ja olla oman elämäsi herra. Mutta jos lähdet vain siihen ,että tämä on vain miehen vastuulla, hänen pitää pyytää ensin anteeksi, ja sitten sinä päätät miten asiat menee... noh, eiköhän me kaikki tiedetä miten se menee.

Sä et nyt selvästikään näe tätä asiaa niin, että se on teidän LIITTONNE joka on kriisissä, et ainoastaan sinä. Yritä ajatella se liitto jotenkin itsestäsi ulkopuolella olevana asiana, jota yrität pelastaa. KOSka niin kauan kuin sä haluat vain itsellesi hyvitystä -noh, entistä syvemmälle tulet tuohon suohosi uppoamaan.

Sitäpaitsi mä en ainakaan ole pyytänyt ymmärtämään miehen käytöstä. Sehän on ollut täysin perseestä. Ei siitä ole kysymys. Kysymys on siitä, mikä on johtanut tuohon tapaukseen, ja voiko tämä oikeasti iso kriisi kääntyä teidän parisuhteen voitoksi. Niin kauan kuin sä olet tuolla asenteella, niin sanon vaan: ei voi. '

Eli on kyllä hyvä, jos vaan lähetät sen miehen jonnekin miettimään asioita, mutta älä yritä selittää, että yrität pelastaa perheesi, jos sun ainoa tarkoitus on saada se mies pyytelemään anteeksi ja tuntemaan itsensä maailmanluokan paskaksi. Ikävä kyllä asiat ei vaan toimi niin.

T: 67

Pelkään vastausta. Pelkään sitä, että nielen kaiken ylpeyteni ja otan askeleen kohti häntä ja sovintoa, sitten toiselta puolelta tuleekin "ei meillä ole enää mitään puhuttavaa" tai "tulen tällä viikolla hakemaan tavarani" tms. Nyt on aikaa mennyt jo niin paljon, etten ihan todella tiedä, mitä odottaa... Ja hänen on kyllä pakko tulla käymään tänään, koska hän on nyt tälläkin hetkellä töissä (tai missä nyt onkaan) samoilla vaatteilla, millä oli lauantai-illan ja -yön baarissa ja koko eilisenkin päivän. Se hänen kaverinsakin on niin eri kokoa kuin hän, mikäli hän nyt siellä on edes ollut...

En voi uskoa, että hän olisi toisen kanssa, mutta hän on tässä muutaman päivän aikana osoittanut olevansa ihan eri ihminen kuin se kenet nain ja johon rakastuin. Mistä siis tiedän mihin kaikkeen muuhunkin hän on kyennyt?

Ja voi ollakin, että olen itsekäs ja olen asettanut itseni marttyyri-alustalle ja mitä muuta kaikkea sinä, jonka numeroa en nyt muista kirjoititkaan, mutta nyt on tosiasia se, että mies on tehnyt väärin ja minä en. Mies on anteeksi pyynnön velkaa. Olkoonkin sitten minä, minä, minä-ajattelua, mutta näin minä sen näen. Miksi alkaisin ymmärtämään tällaista käytöstä, pyytäisin hänet kotiin jne? Pitäisikö vielä kattaa ruokakin pöytään ja ottaa kädestä kiinni, kun hänellä on niin vaikeaa? Miksi ihmeessä minä palkitsisin tällaista käytöstä, sama kuin sanoisin, että "hei hyvin toimittu, toivottavasti toistat saman uudellen!"

Minä olen nyt niin surullinen, pettynyt, ymmälläni ja vihainen ja kaikkea mahdollista, etten näe mitään selkeästi. Tuskin siitä juttelustakaan mitään tulisi juuri nyt. Pakkasin hänelle muutamaksi päiväksi tavaroita reppuun ja aion sanoa tytölle, että hän menee muutamaksi päiväksi työmatkalle. Juttelemme sitten, kun tiedän mitä haluan edes sanoa ja kun olen valmistautunut kuulemaan mitä miehellä on sanottavaa. Ja jos silloin on liian myöhäistä, niin ehkä tämä avioliitto sitten oli vain sitä viimeistä naulaa vaille ohi. Se on riski, jonka olen valmis ottamaan. Koska jos se niin pienestä on kiinni, niin kyllä tämän sitten jokin muu kaataa pian, jos ei tämä...

ap

illalla. Onko tämä mielestänne normaalia aikuisen ihmisen käytöstä? Oletteko todella sitä mieltä, että kirjoittelisin tällaisen ketjun niin, että sukupuoliroolit olisivat toisin päin, sanotaan vaikka, että kaverin sohvalta. Olisin ollut kotona viimeksi la ja itsestäni ilmoittanut klo 12 sunnuntaina, sen jälkeen en olisi käynyt kotona, en soittanut, en huolehtinut lapsistani.



Tämäkö olisi mielestänne aikuisen ihmisen käytöstä?



Ootte te ihme sakkia..