Rakas mieheni jätti minut yksin

Ehkä mieskin on väsynyt ja otti tuon pitkäksi menneen illan kautta irtiottoa elämästään. Ei heti kannata epäillä uskottomuutta. Voimia ja jaksamista alkuperäiselle.

Joko mies on palannut kotiin? Tai onko edes ottanut yhteyttä?



Tuo pikkulapsiaika (toisen lapsen jälkeen) on tutkimusten mukaan todella iso "vaaran paikka" avioliitolle. Meilläkin mentiin tosi pohjalle tuossa vaiheessa. Olin todella väsynyt kahden pikkuisen kanssa (pienemmällä koliikki jne nämä perinteiset jutut...) ja miehellä rankkaa töissä ja riittämätön olo "perheen päänä". Keskustelu jäi, kun arki vei kaikki voimat. No, mies sitten löysi tällaisen ystsävällisen lohduttajan ja ymmärtäjän - joka tietysti osasi (äitinä itsekin) löytää käytöksestäni ne kaikki kammottavuudet, joita kenenkään miehen ei tarvitse sietää... Eli todella pohjalla oltiin.



Tämä ei luultavasti ap:ta tällä hetkellä lohduta pätkääkään, mutta me selvittiin kuiville keskustelemalla. Selkä seinää vasten vaan ja laitoin miehen miettimään mitä todella elämältään haluaa. Eipä sitä miettiä tarvinnut, mutta aikamoinen kohtaus minun piti järjestää, jotta mieheltä silmät aukesivat. Toki tilanne oli itsearvioinnin paikka minullekin - ja ylpeyden päälle se otti, mitä sitä kieltämään. Rankkoja aikoja.



Nyt kaikki on kuitenkin hyvin. Molemmat panostamme liittoomme täysillä, täytyi kai vain nähdä se, mitä todella on menettämässä. Keskusteluyhteys on palannut, samoin innokas seksielämä. Ennenkaikkea olemme taas hyviä ystäviä, kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Olen iloinen ja kiitollinenkin elämästäni tällä hetkellä. Tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa, mutta nyt nautin avioliitostani ja perhe-elämästämme suunnattomasti. Lapsiakin on nykyään kolme =).



Puhu miehesi kanssa. Mutta mikä tärkeintä, tee ensin itsellesi selväksi mitä Sinä haluat. Mitä olet valmis hyväksymään, missä olet valmis joutamaan ja tulemaan vastaan? Mitkä taas ovat ne asiat ne, joita et hyväksy ja joiden suhteen olet ehdoton? Anna myös miehelle tilaa kertoa oma näkemyksensä tilanteestanne. Kotona lasten kanssa ollessa se maailma jää helposti liian pieneksi, mittasuhteet vääristyvät ja on vaikea nähdä, että muu maailma ei jämähdä paikalleen. Mulle ainakin kävi näin.



Kaikkea hyvää! Toivottavasti saatte keskusteluyhteyden toimimaan, koska se on kuitenkin avain kaikkeen!

kannattaa muistaa että miehellä oli eilen kamala krapula... Vaikka kuinka paheksuu miehen käytöstä ja kihisee itse kotona raivosta, ei pidä unohtaa että mies ei ole ollut normaalitilassa vielä eilen illallakaan. Se ettei soittanut, johtui varmaan siitä, että nukkui. Ja se ettei ehdottanut keskustelua, johtui ehkä siitä että oli niin tokkurassa ja huonovointinen, ettei pystynyt moista ajattelemaankaan.



Ap, laita miehen eilinen törttöily samaan piikkiin kuin se venähtänyt kaljailta. Soittamattomuus ei ollut mikään uusi naula teidän arkussa. Ja pakkohan sun on sen kanssa puhua. Ottahaan se päähän, kun joutuu olemaan se aikuinen, ajattelemaan lasten parasta ja käyttäytymään järkevästi - mutta jonkunhan se on tehtävä. Eikä miehistä useinkaan siihen hommaan ole :-(

tarkoituksella tai vähemmän suunnitellusti.



Himot ne vie toimintaan. Lisäksi jos kotona on ollut jo pidemmän aikaa kehno ilmapiiri on pettämisen kynnys alentunut merkittävästi.

Eipä ole miehestä vieläkään kuulunut mitään. Esikoinen huuteli aamulla isäänsä sängystä (on tottunut, että hän hoitaa aamutoimet ennen töitänsä, kun nukun vauvan kanssa) ja kun huusin, että isä on töissä, niin hän vastasi epätoivoisena "pitääkö minun yksin kammata hiukset?" :(



Mitä kauemmin hän on poissa, sitä enemmän uskon, että tämä oli nyt tässä. Kun ei hän ole edes tekstiviestiä lähettänyt.



Enkä tiedä miten tästä voisi enää nousta... Ensimmäisellä kerralla kynnys on aina suuri, sen jälkeen kaiken toteuttaminen on paljon helpompaa. Eli mistä tiedän, jos anteeksi annan, (jos sitä edes pyydetään) ettei tämä toustu joka viikonloppu...?



Eikä kyse voi olla edes siitä, että mies nyt vain halusi yhden kunnon irtioton arjesta, koska hän juuri viikko sitten oli firmansa pikkujouluissa, jossa varmasti pääsi eroon arjesta oikein hyvin.



ap

Jommankumman täytyy nyt olla viisas ja lakata jumputtamasta. Jos mahdollista, viekää isommat lapset jonnekin niin saatte rauhassa puhua. Päädytte sitten mihin hyvänsä, kaikki menee aina vain vaikeammaksi kun aikaa kuluu.

Sillä on varmaan ollut toinen nainen jo jonkun aikaa ja on nyt siellä stressiään parantelemassa, eikä enää edes muista vaimoa ja lapsia. Näitähän sattuu jatkuvasti.

Älähän nyt, ihan oikeasti. Ehkä miehesi nyt tarvitsee vaan vähän aikaa.

Totta kai tuo on sydäntäsärkevää herätä tuohon, kun esikoinen heräilee isäänsä huudellen.



Tuossa on nyt loukattuja tunteita puolin ja toisinkin. Ehkä miehesi nyt jotenkin "kapinoi" siihen, kun sanoit eilen ettei tarvitse tulla ja siksi ei ole laittanut viestiä. On varmaan ollut kankkusessa eilisen, nukkunut kaverinsa luona ja hipsinyt sielä töihin.



En mä oikeasti usko, että jos anteeksiannat, että tämä välttämättä toistuisi. Teillä taitaa vaan pariskuntana olla nyt ne ns. kovat ajat. Ehkä mies halusi pikkuisen tilaa ja siksi meni kaverinsa tykö.



Jaksamista ja voimia sinulle!

Onko siis lähes ok jos toinen vanhemmista häviää omille teilleen muutamaksi vuorokaudeksi sen kummemmin asiasta ilmoittamatta? Vai onko tämä vain miespuolisille vanhemmille ymmärrettävää toimintaa? Oli stressiä tai ei niin pakeneminen ei ole kovin aikuismaista ongelmanratkaisua. Eri asia sitten jos puhutaan kahden aikuisen suhteesta, mutta suhteessa jossa on lapsia ei voi vain häipyä ja jättää toista yksin vastuuseen. Ei edes silloin vaikka ottaa päähän, tarvitaan irtiottoa, on stressiä jne.



Mitä kynnysmattoja oikein olette? Perheestä kannetaan vastuu yhdessä.

Ei tässä puhuta äiti-lapsisuhteesta tai murrosikäisestä! Aikuisen ihmisen pitäisi osata hoitaa ongelmatilanteet muutoin kuin teinin tasolle vajoamalla.

Ehkä se hipsii sieltä illalla kotiin, yhä väsyneenä ja puolustuskannalla. Mieti vähän valmiiksi, mitä haluat sanoa ja mitä pohjimmiltasi itse haluat. Luulen että sinä kuitenkin halua vielä yrittää yhdessä ja perheenä - ylpeys, pettymys ja pelko tämän toistumisesta vaan saa sut hautomaan sitä eroa.



Keskustelun avaaminen miesten kanssa on helvetin vaikeaa. Ainakin mun mies vetää heti piikit pystyyn ja syyttää minua painostuksesta ja nalkutuksesta. Ja ihan liian usein tuntuu, että jos minä en puhu, ei kumpikaan puhu, ja sitten taas en yhtään tiedä missä mennään... Kyllä teidänkin pitää jotain puhua ja sopia. jos ei muuta niin sun pitää saada lupaus, että tällaista ei enää tapahdu.



Jos ja kun mies tulee illalla kotiin, voisitko lähteä vauvan kanssa kävelylle tms? Anna miehen olla tunti pari esikoisen kanssa kotona, ja kerro lähtiessä että lapsen oli aamulla ikävä isiä. Voisi tehdä miehelle hyvää huomata miten tärkeä hän on lapselle ja toisaalta sulle ehkä tekee hyvää saada hengähdystauko ennen kuin kohtaat miehen sitten eikoisen nukahdettua.

Tuota minä koko ajan olenkin meinannut, siis vaikka olisin sanonut mitä ja mies olisi kuinka vihainen MINULLE, niin tässä ei nyt vain ole enää minä ja hän, vaan kaksi muutakin.



Ja miettikääpäs hetki, jos minä olisin sanonut lähtevän parille ja olisin kaksi päivää (ainakin, tiedä häntä koska on tulossa) poissa lasteni ja mieheni luota ilmoittamatta yhtään mitään, minkälaisena äitinä minua pitäisitte? Menisikö stressin ja "pienen irtioton" piikkiin? Tuskinpa vain, hyvä jos ei sosiaalityöntekijät olisi kolkuttelemassa ovella. Aina, kun täällä on jokin lasten tapaamis, -huoltaja tai elatusmaksut-ketju, niin kaikki toitottaa, kuinka ne lapset on sekä isän, että äidin ja isän täytyy saada olla samassa asemassa äidin kanssa. Miksi nyt on eri asia?



Ihmettelee ap

tulee jossain vaiheessa hakemaan vaatteita kuitenkin niin ei tarvitse niin kauan kotona kärvistellä. Uusi hoitohan sillä on jo valmiina odottamassa.

että hän kehtasi sanoa esikoiselle lähtiessään silloin toissapäivänä seitsemän aikaan illalla, että "isi menee moikkaan kaveria, tuun pian". Ja hän ei ole siis vieläkään tullut. Uskomatonta käytöstä ja säälittä tuo lapsi. :( Miksi hänelle täytyy kostaa...



ap

Tosiaan, samaa sanoisin kun aikaisempikin kirjoittaja että kannattaa silti ottaa huomioon se, että miehellä oli takuulla kamala krapula tai pahimmassa tapauksessa hän oli vieläkin humalassa.

Mun mieheni ei todellakana edes harrasta nykyisin baarittelua, mutta viime keväänä kaverinsa synttäreiden jälkeen heräilin aamulla 7 aikaan ihmettelemään missä mies on. Koitin soittaa tosi monta kertaa ja sitten joskus 9 aikaan puhelimeen vastasi juuri herännyt ja vieläkin mukavasti päissään oleva mieheni joka oli ihan tyrmistynyt siitä miten kulta rhakas voi nyt tälleen raivota puhelimessa. Kavereiden äänet kuuluivat taustalta ja mies oli sitä mieltä ettei hän nyt ihan vielä ehdi tulemaan kotiin. Mä suutuin niin paljon että sanoin hälle soittavani hänen äidilleen ja näinpä teinkin. Eihän siitä mitään muuta hyötyä ollut kuin että mies meinasi kuolla häpeästä kun sai äidiltänsäkin saarnan. Anoppi on kaikenlisäksi melko uskovainen.. Kiusa se oli pienikin kiusa tossa tilanteessa koska mä olin aivan raivona miehen käytöksestä.

Joskus 11 aikaan aamupäivästä se sitten soitteli iloisesti ja ilmoitti lähtevänsä kavereiden kanssa karaokebaariin laulamaan ja kertoili että on jo juonut puolipulloa punaviiniä. Sanoin ettei tarvi sit tulla enää ollenkaan kotiin ja noin 30 minsaa sen jälkeen hän ilmestyi ovelle huojuen ja viinalta haisten ja painui suihkun kautta nukkumaan.

Oli se kyllä nolona tuon jälkeen ja anteeksi pyysi ja oli hyvin huomaavainen yms. Eikä totisesti ole tämä meillä toistunut.

Tavallaan ymmärrän kyllä että kännissä voi tosiaan kontrolli lähteä käsistä ja varsinkin silloin kun harvoin käy. Jätkien kanssa on niiiiin kivaa sitten ettei välttämättä muisteta että kotonakin odotetaan.

Toista kertaa mä en silti aio hyväksyä. Jos tämä toistuu niin meidän liitto ainakin menisi selvitystilaan. Itse ainakin olin aamulla niin hermona etten halua että lapseni joka on nyt jo vähän isompi joutuisi äitiään näkemään sellaisena. Eikä muuten isäänsäkään kännisenä.

Toivottavasti saatte Ap asiat selvitettyä! Kannattaa tosiaan ottaa tuo känniosuus huomioon, ei se saisi olla selitys, mutta kyllä se aikapaljon vaikuttaa fiksummillakin ihmisillä...

Mutta miehesi kuitenkin tietää sen, että lapset ovat parhaassa mahdollisessa hoidossa, eli sun kanssasi.



En usko, että tässä kukaan puolusteleekaan miehesi käyttäytymistä, onhan tuo törkeä temppu. Olettaisin, että tässä valtaosa kirjoittajista toivoisi sitä, että saisitte keskusteluyhteyden pelaamaan.

Uskomatonta käytöstä mieheltäsi :( Minulla ja aviosiipallani on myös mennyt ajoittain huonosti ja miehesi osoittama käytös on juuri sellaista mitä omaltani eniten pelkään.

En osaa antaa sinulle neuvoja, toivon että pystyt kuitenkin juttelemaan asiasta miehesi kanssa rauhallisesti. Älkää riidelkö, miehesi on ainakin tällä osoittanut sen, että hän ei ole kovin reilu riitelijä.

Toivon sydämestäni että tälle teidän jutullenne tulee onnellinen käänne. Jatkathan tänne raportoimista.

Kyllähän olet mulkun mieheksesi valinnut, ei mitään ymmärrystä multa tuollaiselle heruisi.

Että tämä ei sitten ole millään lailla sun syytäsi!! Miehesi saattaa syyttää että on sun syysi kun hän ei tullut kotiin eilen kun sanoit hälle niin inhottavasti yms.. On kumminkin ihan sama mitä sä hälle suutuksissasi sanoit. Miehesi olisi pitänyt tulla kotiin joka tapauksessa. Siinä ei mikään selittelyt ja toisen syyttelyt auta.

Ainoastaan rehellinen anteeksipyynto ja asiasta keskustelu saisi mut antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta!

jos tämä olisi toistuvaa, niin kannattaisin minäkin miehen haukkumista pystyyn ja laukkujen pakkaamista. Mutta tässä nyt on kumminkin noita lieventäviä asianhaaroja...



Mä voisin melkein kuvitella tekeväni itse vastaavan mokan. Eli jos tuntuisi että kotona mua ei arvosta kukaan eikä siellä koskaan ole kivaa, niin baari-ilta kavereiden kanssa voisi hyvinkin venähtää. Ja sitten kun on siellä "toisella puolella" minne ei vauvan itku kuulu ja missä saa olla oma itsensä, niin ehkä ei kotiin olisi kiire aamullakaan. Olisihan se väärin, mutta en silti pitäisi itseäni vielä maailmankaikkeuden pahimpana roistona, joka ei ansaitse omia lapsiaan.



Ehkä tämä oli teille herätyksen hetki, ja nyt on aika päättää mitä haluatte tulevaisuudelta. Anna miehelle edes mahdollisuus päättää olla teidän kanssanne ja jatkaa tasavertaisena vanhempana lapsilleen. Se teki todella tyhmän tempun, jollaista ei soisi aikuisen tekevän, mutta jos tämä oli eka kerta niin se voi vielä ottaa opikseen. Fiksu mies ymmärtää sen ilman suuria saarnojakin, joten älä pahenna tilannetta suurentelemalla yhden kerran merkitystä.