Rakas mieheni jätti minut yksin

en yritä puolustella mihen tekoa,mutta älä nyt eroa ota ennen kuin asioista keskustelette.

Osa porukasta sanoo, että jätä tuollainen sika ja loput, oikeastaan suuri osa, käskee olevaan ymmärtäväinen ja suurinpiirtein unohtamaan yksittäisen kännimokailun.



Minusta ei ole sinänsä outoa, jos kerran joku illanvietto venähtää ja mies menee kaverille yöksi. Eikä sellaiseen kai lupaa tarvitse anoa, tuskin ap:kaan siitä sinänsä olisi hermostunut. Mutta sitä en käsitä, miksei siitä voi laittaa vaimolle viestiä! Ainoa selitys lienee, että ukko on ollut niin kännissä, ettei ole joku sormet pelanneet puhelimella tai ei ole yksinkertaisesti edes ajatellut mitä vaimo mahtaa ajatella, kun jättää tulematta kotiin!



Sekin on minusta varsin ymmärrettävää, että vaimo tuhtuneena töksäyttää, ettei tarvitse vaivautua kotiin. Ja minusta vastuullisen miehen ja isän pitäisi se myös ymmärtää. Ja heti kun on ajokuntoinen kiiruhtaa kotiin, mielellään kukkakaupan kautta ja anteeksi pyytäen. Koska hänhän sen mokan teki, jätti tulematta kotiin ilmoittamatta! Eihän vaimo ole tehnyt tässä mitään pahaa.



Nythän tilanne on jo ihan toinen, kun mennään jo seuraavaa päivää eikä ukosta ole kuulunut. Ap, sinuna yrittäisin jaksaa olla kärsivällinen ja odottaisin ja katsoisin milloin mies tulee kotiin ja mitä silloin sanoo/tekee. En tosin tiedä jaksaisinko itse vain odottaa... luultavasti soittelisin ukon perään. Jos mies tulee katuvaisena kotiin, yhden erehdyksen voisi varmaan antaa anteeksi...keskustelun paikkahan se olisi joka tapauksessa. Mutta jos tuo poissaolo venyy eikä mies edes lasten vuoksi tule kotiin, niin sitten en kyllä tiedä mitä tekisin!



Koita sinnitellä ja jaksaa lasten kanssa joka tapauksessa! Esikoiselle kannattanee keksiä joku valkoinen valhe työreissusta tms., lapsen murhehan tuo ei saisi olla.

ei kannata mitään päätöksiä tehdä! Minusta keskustelu on nyt paikallaan. Lapsivuodeaika on haastavaa ja raskasta niin naiselle, miehelle kuin parisuhteellekin ja todellakaan et ap ole ainut joka tuollaista tälläkin hetkellä läpi käy.



Kysymys on nyt se: Oletko valmis yrittämään parisuhteen korjausta jos ei omasta puolestasi niin ainakin lasten puolesta. Tietysti yritys täytyy tulla myös miehen puolelta. Uusimmassa Vauva tai kaxplus lehdessä oli todella hyvä kirjoitus säröilevästä parisuhteesta ja parisuhdeneuvojalla käynnistä. Nyt rohkeutta ja puhelin kouraan. Käy niin sääliksi lapset! Niin ja olethan keskustellut neuvolassa masennuksesta? Kolme kuukautta synnytyksestä masennus on parhaiten havaittavissa, joten voi olla, että tilanteesi pahenee vielä.

Mua alkoi oikeasti ahdistaa kun luin sun tekstejäsi, varsinkin tuo viimeinen "sodanjulistus"... onko se mitä sinä ihan oikeasti haluat SOTA? lastesi kotiin? Miehesi on tehnyt todella paskan tempun, mutta et ole yhtään parempi, jos sillä verukkeella oikeasti lietsot päälle hirveän riidan -miehen syytähän se on.



SInä et ole uhri, jos et sitä halua. Nyt sinä selvästi haluat, kaikki tekstit on vain sitä voi minua, kamala mies, miten se näin teki, kun MINÄ MINÄ MINUN TUNTEET; MINÄ OLEN MASENTUNUT; MINUA PITÄÄ TUKEA... ehkä se mieson vähän väsynyt ja kyllästynyt siihen, että kaikki on vain sinun ympärilläsi pyörimistä? Nyt sä varmaan tyrmistyt, koska SINÄHÄN se jhoidat laspet SINÄ olet väsynyt vauvan koliikista, SINÄ hoidat kodin, SINÄ joudut koko ajan komentamaan miestä edes tekemään jotain... niinpä.



Sun pitää nyt ihan oikeasti miettiä mitä snä ja lapset haluatte. ONko se sota ja lopullinen välirikko miehen kanssa oikeasti sitä? Ihan vaan sen takia ku mies teki niin väärin ja on niin paha ja ilkeä eikä osaa sua tukea eikä oikeastaan mitään.



Jos se mitä sinä haluat on se, että teidän liitto jatkuu ja paranee, sun on pakko laskeutua tuosta marttyyritornista alas, ja nöyrtyä vähän itsekin. Kukaan ei ole pakolla jästipää, tyhmä sen sijaan voi olla. Tyhmyyttä on just se, että "minäkin olen itsepäinen, joten minä vain riitelen"- meininki. Et sinä sielustasi mitään menetä, jos astut askeleen miestäsi kohti ilman jatkuvaa syytöstä.



Jos mä olisin sinä, mä päättäisin toimia vaikka niin, että järjestäisin miehen kanssa sen keskusteluhetken, mieluiten ilman lapsia.



Päättäisin etukäteen, että en syyttele, vaan kerrankin kuuntelen. JOS alkaa keittää, pitää poistua vaikka toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja ajattelemaan vähäksi aikaa.



Kysyisin mieheltä JA KUUNTELISIN KESKEYTTÄMÄTTÄ: Mitä hän ihan oikeasti haluaa? Missä hänen mielestään asita suhteessanne mättää, ja mitä niille voi tehdä/voiko tehdä mitään.



Sen jälkeen kertoisin miehelle oman näkökantani asiaan, ja kysyisin, onnistuisiko minkäänlainen kompromissi. JOS se ei onnistu, sitten pitäisi varmaan alkaa tehdä sitä eroa.



Mun pointtini on ainoastaan se, että ihan oikeasti, riitelemällä ja huutamalla sä et tule saavuttamaan yhtään mitään. Et mitään. Edes sun oma olosi ei parane, vaan pahenee, koska riidat teidän perheessä pahenee entisestään, tai sitten mies ei vaan enää palaa kotiin, ja sitten sä voit rauhassa siellä katkeroitua, kun taas sua kohdeltiin niin pahasti. Vaikka sä et itse ole antanut edes tilaisuutta toiselle.



JA hei ap. mä puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mun mies on entinen nisti. Sekin katoili, tosin vähän pahempiin hommiin kuin dokaileen. Totta helvetissä se oli niin perseestä kuin olla ja voi. Ja kyllä mä nakkelin sitä pitkin seiniä ja hyökkäsin sen kimppuunkin jne. silloin kun tilanne oli akuutti. Toisin sanoen mä tein sen retkahduksista sille yhtä helvettiä.



Mutta mä myös tuin ja jeesasin sitä kaikkina muina aikoina. En jäänyt märisemään ja märehtimään mitään luottamuspulia sun muita, vaan kun asiat oli hyvin, ne oli silloin hyvin. Mä myös sanoin miehelle, että se voi koska vaan soittaa mulle, ja sanoa, että nyt hän aikoo vetää jotain. Ainoa mitä mä vaadin, oli se, että se puhuisi, ennen kuin toimisi. Lupasinpa vielä, että jos se mun kanssa puhumisen jälkeen vielä haluaisi mennä vetämään jotain, niin sen kuin menisi. Eipä se koskaan mennyt, kun mä oikeasti KUUNTELIN sitä, enkä alkanut huutamaan ja syyllistämään ja kertomaan kuinka minäminäminä. Mä en koskaan myöskään pakottanut miestä lupaamaan, että hän ei ikinä enää vedä mitään, koska ei sellaista voi luvata. Ja kun ei se asia liity minuun, vaikka vaikuttaakin ihan helvetisti.



Ja hei, meilä on tänä päivänä kaikki todella hyvin. Mies on ollut jo vuosikausia täysin kuivilla, ei retkahduksen retkahdusta viiteen vuoteen. Tilanne tuskin olisi tämä, jos en itse olisi aika paljon nöyrtynyt myös toisen ihmisen ihmisyyden edessä, ja unohtanut välillä sitä omaa syvää loukkaantumistani " kuinka se voi tehdä mulle noin".

Minusta ei ole sinänsä outoa, jos kerran joku illanvietto venähtää ja mies menee kaverille yöksi. Eikä sellaiseen kai lupaa tarvitse anoa, tuskin ap:kaan siitä sinänsä olisi hermostunut. Mutta sitä en käsitä, miksei siitä voi laittaa vaimolle viestiä! Ainoa selitys lienee, että ukko on ollut niin kännissä, ettei ole joku sormet pelanneet puhelimella tai ei ole yksinkertaisesti edes ajatellut mitä vaimo mahtaa ajatella, kun jättää tulematta kotiin!

Sekin on minusta varsin ymmärrettävää, että vaimo tuhtuneena töksäyttää, ettei tarvitse vaivautua kotiin. Ja minusta vastuullisen miehen ja isän pitäisi se myös ymmärtää. Ja heti kun on ajokuntoinen kiiruhtaa kotiin, mielellään kukkakaupan kautta ja anteeksi pyytäen. Koska hänhän sen mokan teki, jätti tulematta kotiin ilmoittamatta! Eihän vaimo ole tehnyt tässä mitään pahaa.

Ei siinä ole mitään kovin pahaa jos nyt jää kaverille yöksi (ellei sitten heti aamusta ollut jotain ohjelmaa suunniteltuna). Mutta se ettei vaivaudu ilmoittamaan siitä että jää jonnekin (oli sitten kyse vaimosta tai miehestä, tyttö- tai poikaystävästä) on väärin ja vähintäänkin erittäin ajattelematonta kännipäisen kohellusta. Ja todella vähintäänkin olettaisi että sitten kun järki taas pelaa niin heti ensimmäiseksi soittaisi sille kotona olevalle ja pyytäisi tuhannesti anteeksi ettei ilmoittanut.

Mutta tosiaan. Että:

- 1) sanoo menevänsä parille ja lapsellekin että isi tulee ihan kohta kotiin ja sitten jää koko illaksi/yöksi juhlimaan ilman että vaivautuu ilmoittamaan asiasta

- 2) ei aamullakaan heti soita vaimolle pahoitteluja

- 3) jää tulematta koko päivänä kotiin

- 4) ei ota mitään yhteyttä vaimoonsa

on törkeää toimintaa.

Ja palatakseni vielä tuohon känniläisen kohellukseen että ei ole enää tajunnut soitella vaimolle kun on ollut niin kännissä. Mitä luultavimmin se humaltuminen on kuitenkin tapahtunut sen verran hitaasti että kyllä siinä sen viidennen oluen jälkeen on tajunnut että ilta venähtää siitä "menen ottamaan muutamasta". Joten jo silloin olisi voinut soittaa (tai laittaa tekstarin jos "pelottaa" soittaa). En oikein keksi mitään syytä mikä oikeuttaisi sen että mies ei ole ilmoittanut illan venähtämisestä.

Joku tuossa ylempänä sanoi että heillä on suhteessa ihan normaalia että jäädään yöksi ja taivasteli pitääkö siitä ilmoittaa erikseen. No ei heidän tarvitse ilmoitella jos se on heillä suhteessa normaalia ja oletusarvo että jos miestä/vaimoa ei näy niin tuo on jäänyt yöksi. Mutta jos tällaisesta ei ole etukäteen (suhteen alussa, myöhemmin, joskus!) puhuttu ja yhteisymmärryksessä sovittu niin kyllä tämä on vähintään ilmoitusluontoinen asia. Ei sitä voi tuosta vaan hävitä. Kauhea mikä pelko siinä on päällä kotiin jääneellä!

Viisas ihminen.

että saa poliisin yhteyden yöllä), kaikki sairaalat yms. aamu kasilta olin soittamassa vielä poliisille kun mies tuli taksilla kotiin. putkareissulla oli ollut. ei kyllä muista mistä syystä mut 500 euron sakko oli kourassa.. on muuten kiltti ja hyvä ihminen ja hyvä isä mut näinkin voi käydä.

kannattaa niellä ylpeys ja soittaa perään sekä YSTÄVÄLLISESTI selvittää asia.



Sellaista se meidän naisten elämä on. Itse nielen ylpeyden mieluummin joissa tilanteissa kuin päädyn yh:ksi. Mutta kukin tyylillään.

Minusta on kuitenkin outoa, miten kaksi aikuista ihmistä päästää tilanteen tuohon pisteeseen. Miksi mies ei voinut ilmoittaa missä on? Kännin piikkiin vielä voisi mennä, mutta että edelleenkään ei ole tullut kotiin.. Miksi ap ei soita ja sano, että äkkiä kotiin, nyt olis keskusteltavaa. Meillä on monesti käyty keskusteluja läpi noista baarireissuista. Meillä mies tosin on aina ilmoittanut jos jää kaverille yöksi ja minä olen joskus sanonut, että takaisin ei ole tulemista, jos ei tulla tiettyyn aikaan mennessä kotiin. Aina on mies tullut takaisin, välillä se on tosin vaatinut sen toisen soiton. Kun itse tajuaa, kuinka naurettavasti on käyttäytynyt, on paljon helpompi ottaa se puhelin käteen ja tehdä ensimmäinen aloite.

Minäkin neuvoisin että soita miehellesi AP, mutta mitäpä jos ryökäle ei vastaa puhelimeen.. silloin voi oikessti tulla TOSI paha mieli :(

Ai isukilla on vaan oikein tosi paha mieli, voivoi. Silitä päätä ja paijaa kun se lopulta tulee himaan.



Tsiisus. Nyt puhutaan aikuisista ihmisistä joilla on lapsia! Silloin ei paha mieli eikä muukaan saa vaikuttaa perheestä huolehtimiseen. Tuo on selkeästi mieheltä aivan sikamainen teko.



Itse en soittaisi perään, se on miehen asia soitella ja anteeksi pyydellä. Ja paljon.

Lue se ajatuksella ja mieti, mitä todella haluat että tästä edespäin tapahtuu. Haluatko sen sodan ja mahdollisen avioeron vai oiekasti selvittää asian ja KUUNNELLA, miten mies kokee teidän tilanteen.

Toistaiseksi minusta mies ei ole tehnyt mitään kovin pahaa, vaikken puolustelekaan tuollaista ilmottamattomuutta. Itsekin olisi huolesta ja lopulta raivosta sekaisin...

Mutta sen verran ymmärrää, ettei teidän tämänhetkinen tilanne ole kovin ruusuinen ja mieskin voi olla väsynyt ja neuvoton.

Keskustelkaan ja kuuntele oikeasti. Syyttely ja kosto vaan vie tilannetta huonommaksi. Nyt ei kannata miettiä ketä on loukattu eniten ja kenen kuuluu aloittaa anteeksipyynnöt. Jos haluat pelastaa perheenne, niin teet kaikkesi, kuten myös miehesi joutuu tekemään.

Pelkään vastausta. Pelkään sitä, että nielen kaiken ylpeyteni ja otan askeleen kohti häntä ja sovintoa, sitten toiselta puolelta tuleekin "ei meillä ole enää mitään puhuttavaa" tai "tulen tällä viikolla hakemaan tavarani" tms. Nyt on aikaa mennyt jo niin paljon, etten ihan todella tiedä, mitä odottaa... Ja hänen on kyllä pakko tulla käymään tänään, koska hän on nyt tälläkin hetkellä töissä (tai missä nyt onkaan) samoilla vaatteilla, millä oli lauantai-illan ja -yön baarissa ja koko eilisenkin päivän. Se hänen kaverinsakin on niin eri kokoa kuin hän, mikäli hän nyt siellä on edes ollut...



En voi uskoa, että hän olisi toisen kanssa, mutta hän on tässä muutaman päivän aikana osoittanut olevansa ihan eri ihminen kuin se kenet nain ja johon rakastuin. Mistä siis tiedän mihin kaikkeen muuhunkin hän on kyennyt?



Ja voi ollakin, että olen itsekäs ja olen asettanut itseni marttyyri-alustalle ja mitä muuta kaikkea sinä, jonka numeroa en nyt muista kirjoititkaan, mutta nyt on tosiasia se, että mies on tehnyt väärin ja minä en. Mies on anteeksi pyynnön velkaa. Olkoonkin sitten minä, minä, minä-ajattelua, mutta näin minä sen näen. Miksi alkaisin ymmärtämään tällaista käytöstä, pyytäisin hänet kotiin jne? Pitäisikö vielä kattaa ruokakin pöytään ja ottaa kädestä kiinni, kun hänellä on niin vaikeaa? Miksi ihmeessä minä palkitsisin tällaista käytöstä, sama kuin sanoisin, että "hei hyvin toimittu, toivottavasti toistat saman uudellen!"



Minä olen nyt niin surullinen, pettynyt, ymmälläni ja vihainen ja kaikkea mahdollista, etten näe mitään selkeästi. Tuskin siitä juttelustakaan mitään tulisi juuri nyt. Pakkasin hänelle muutamaksi päiväksi tavaroita reppuun ja aion sanoa tytölle, että hän menee muutamaksi päiväksi työmatkalle. Juttelemme sitten, kun tiedän mitä haluan edes sanoa ja kun olen valmistautunut kuulemaan mitä miehellä on sanottavaa. Ja jos silloin on liian myöhäistä, niin ehkä tämä avioliitto sitten oli vain sitä viimeistä naulaa vaille ohi. Se on riski, jonka olen valmis ottamaan. Koska jos se niin pienestä on kiinni, niin kyllä tämän sitten jokin muu kaataa pian, jos ei tämä...



ap

Täällä on taas katkeria petettyjä ja kusetettuja naisia, jotka toivovat kaikille muillekin samaa.



Tuollaista ei aikuisen miehen kuulu kerta kaikkiaan tehdä. Hän on perheenisä, jolla on vastuullaan kaksi pientä lasta, ja silloin ei enää kuulu elää kuin pellossa. Mielestäni tuo älä vaivaudu -tokaisusi oli aivan luonnollinen reaktio, ja miehesi pahentaa tilannetta entisestään vetäisemällä siitä mukamas herneen nenäänsä - näin hän katsos saa itselleen hyvän tekosyyn koko kämmälleen (tyyliin se on sulle ihan oikein, kun sä olet tuollainen - ihan kuin nämä katkerat naiset täällä taas yrittävät vihjailla).



Sinun kannattaisi ihan oikeasti lyödä nyt nyrkkiä pöytään ja vaatia selonteko asiasta.

Ap on kotona lasten kanssa, mies on töissä kuten arkisin yleensäkin. Mies on koko ajan tiennyt että voi luottaa ap:n hoitavan lapset. Se että esikoinen joutui itse kampaamaan tukkansa yhtenä aamuna, ei vielä ihan heitteillejätöstä käy.



miehen teko on sikamainen, mutta on niin tyypillistä naisilta ottaa heti peliin järeimmät syytökset ja lyödä miestä tuolla lapset kärsii -aseella. Lapsilla on toistaiseksi kaikki hyvin, kriisi on ap:n ja miehen välillä, ja heidän on se selvitettävä. Mieluiten niin, että lasten ei tarvitse sitä kuunnella ollenkaan, edes jäkikäteen äidin katkerina kommentteina.

jossain. En tiedä vieläkään tarkalleen missä. Lähti tiistaiaamuna normaalisti kouluun (opiskelle uutta ammattia) ja sanoi tulevansa kotiin koulun jälkeen. Tulikin, käytiin kaupassa ja sano sitten lähtevänsä käymään nopeesti kaverillaan. Seuraavan kerran näin miehen torstaina kolmen aikaan. Ei vastannut puhelimeen ei viesteihin koko aikana. Keskiviikkoaamuna soitti ja sano tulevansa jälleen koulun jälkeen kotiin ei näkynyt ei kuulunut, puhelin oli pois päältä. Puolen yön aikaan tuli viesti ettei tulekaan kotiin. Torstaiaamuna taas soitti ja sanoi tulevansa kotiin. Oltiin aikoja sitten sovittu että on kahdelta kotona, jotta pääsen vauvan kanssa neuvolaan ja hän on esikoisen kanssa kotona. Eipä tullut. No oli sitten kotona kun tultiin neuvolasta. Ja kännissä kun käki.



Tuo episodi oli jotain niin kamalaa. Mä en jaksanut enää olla edes vihainen miehelle. Mä olin niin maassa, että otin yhteyttä perheneuvolaan ja nytpä me käydään siellä. Välillä käydään yhdessä, useimmiten minä yksin ku masennustakin on. Mulla on huono suhde alkoholiin, pelkään kuollakseni, että miehestä tulee alkoholisti ja sen takia meillä riidellään lähes joka kerta kun mies lähtee juomaan. Viimeksi itsenäisyyspäivänä. Mies sanoi tulevansa kymmeneksi kotiin ja lupasi pojillekin vielä. Lopulta kotiutui kahden jälkeen. Mä en enää tiedä millä keinoilla ilmaisisin sen etten pidä siitä juomisesta. Oon puhunu, selittäny tunteeni ja pelkoni, huutanu, riidelly, tapellu eikä mikään toimi. Mies vaan juo...



Eikä oikeesti ees juo usein, kerran kuussa kuitenkin riidellään siitä ettei tulla sovittuihin aikoihin niiltä reissuilta. Luottamus mennyt ja eroa harkittu useammin kun kerran. Jotenkin toivon, että tää pikkulapsiaika menee ohi ja sit helpottaa meidän olo ja elo. Kunhan kuopus tosta kasvaa niin katson jatkuuko meno entisellään ja jos jatkuu niin se varmaan on ero otettava.. En mä ikuisuuksia jaksa niitä turhia lupauksia ja sitä ryyppäämistä. Toivottavasti mies vähän aikuistus ettei tartteis erota..

Mihin on unohtunut parisuhdeneuvonta? Kyllä perheen vuoksi pitäisi yrittää kaikkensa tehdä, jotta se pysyisi yhdessä.

ei se voi enää pahemmaksi muuttua, kävi sitten miten kävi. Pakkohan sen on tulla hakemaan jotain kamojakin jossain vaiheessa? Luulisi olevan kyllä jonkun kokoinen morkula!!!!



Ihailen kyllä kärsivällisyyttäsi, että vieläkin odotat, että miehestäsi kuuluisi jotain.

mun mielestä kaikenlainen selvittelyn lykkääminen on vain huono idea. Asiat ei muutu ainakaan parempaan suuntaan, jos niitä ei ratkota. Jos homma ei suju kaksistaan, niin sitten jonnekin ammattiauttajan pakeille.

Ota se ensimmäinen askel. Ei se olo varmasti näinkään parane yhtään!