uskotko, että koulutuksella on merkitystä kumppanin valinnassa?

akateemista ajatusmaailmaa. Mutta parempi toki kun ihan duunari, mutta ero tullee ennemmin tai myöhemmin, koska ajatusmaailma ei kohtaa riittävän hyvin.

ihan perusduunari. Täytyy kyllä myöntää, että välillä tunnen haikeutta, kun en voi ihan kaikista asioista hänen kanssaan keskustella ja yleensä saan selittää asioiden taustoja yms.

Mutta hän on muuten ihan täydellinen, kohtelias, muut huomioon ottava sydänmeltään sivistynyt ihminen. Hänellä on myös aikaa vievä ja "haasteita" antava harrastus ja työ on hänelle vain keino ansaita harrastusrahoja.



Eikä ainakaan ystäväpiirissäni pelkkä akateemisuus todellakaan takaa kovin korkeatasoisia keskusteluja. Suurin osa akateemisista tutuistani on ihan yhtä pihalla maailman asioista kuin muutkin tuttuni:)

ovat matalasti koulutettuja, mutta laajasti sivistyneitä, mm. lukeneet aina valtavasti (tyyppiä kirjaston läpi) ja seuranneet yhteiskunnallisia kysymyksiä hyivn aktiivisesti.



Olen itsekin yhteiskunnallisesti aktiivinen ja kiinnostunut politiikasta ja kulttuurista. Ja niitä asioita haluan myös parisuhteessa jakaa. Varmaan perhetaustani takia en ajattele että siihen välttämättä tarvitaan korkeakoulututkintoa, mutta akateemisilla se sattuu olemaan *keskimäärin* yleisempää. Olen kyllä tavannut ihan pihalla yhteiskunnallisista kysymyksistä olevia KTM:ia.. Joten ei se pelkkä akateemisuuskaan pitkälle riitä.



t. FL itse

Jalkapallo on ajatusmaailman ykkönen. Siitä mieheni jaksaa puhua loputtomasti, siis lähinnä kavereilleen, jotka on fifty-fifty duunareita ja akateemisia. Miehen paras kaveri on pappi, mies itse ei usko kristinuskon oppeihin ollenkaan. Toinen tosi hyvä kaveri on kirvesmies, jonka ykkösharrastus on kulttuuri (on mm. kulttuuriseuran puheenjohtaja).



Toinen mieheni rakas harrastus on kalastus ja kolmas rakentelu. Näistä sitä juttua riittää. Näistäkin aiheista keskustelemme, samoin kuin minun mielenkiinnon kohteista: sisustamisesta, puutarhanhoidosta, henkimaailman asioista ja kirjoista ja elokuvista.



Politiikka meitä ei pajonkaan kiinnosta kumpaakaan. Hyvä ruoka ja viini on pop. Ja tietysti perhe.



Miksi mieheni sitten valitsi minut, tavallisen duunarin? Mieheni on vieläpä huippuälykäs, äo 145 ja tietysti jumalaisen komea. Joskus kiusoittelen, että kyllä hänelläkin pitäisi olla joku maisterisnainen vaimona. Siihen mies vastaa, että opiskeluaikoina sai kuunnella niitä nahkasaranoita ihan riittävästi..! Onpa rumasti sanottu.

mm.

-kriittisyyden "tietoa" kohtaan.

-kyvyn käsitellä oikeastaan kaikkia maailman asioita monilta eri kannoilta

-ennakkoluulottomuuden

-halun oppia aina vaan lisää

-suvaitsevaisuuden

-pitkäjänteisyyden

-yleisen älykkyyden eli asiat ymmärretään jo ensimmäisellä eikä viidennellä kerralla

-eteenpäinpyrkimisen

-kiinnostuksen moniin eri aiheisiin



Joku muu voi jatkaa haluamallaan tavalla.

eli politikoikaa ja yhteiskuntatieteilkää, kun pikkuihmiset ovat jo unten mailla. Perheeni oli tällainen politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut, oikein mikään muu ei sitten kiinnostanutkaan. Solidaarinen maailma oli in, vaikka omat lapset kulki rääsyissä.

Tunnen oloni luontevimmaksi suunnilleen oman koulutustasoni ihmisten parissa (noin pääsääntöisesti). Silloin ei sitä omaa tai toisten koulutusta oikeastaan tule ajatelleeksikaan. Jos muut ovat paljon koulutetumpia (vaikkapa tohtoreita kaikki) tai sitten pelkän amiksen käyneitä, niin koulutus tulee usein puheeksi. Ei ole mukavaa olla ainut akateeminen joukossa (saa kuulla irvailua koulutuksestaan) ja vastaavasti maisterina tuntee joskus itsensä vähäpätöiseksi tohtoreiden seurassa. Näin ollen puolisokin on helpointa valita omiensa joukosta.

Minulla on tuttuja, sukulaisia ja ystäviä kaikista sosiaaliryhmistä, eikä tee tiukkaa kenenkään kanssa. Voi tietty olla toisinpäin vaikeaa keskustella tällaisen typeryksen kanssa, onneksi eivät näytä suoraan ajatuksiaan.

sinunkin maailmankatsomuksesi, 70.

Minulla on tuttuja, sukulaisia ja ystäviä kaikista sosiaaliryhmistä, eikä tee tiukkaa kenenkään kanssa. Voi tietty olla toisinpäin vaikeaa keskustella tällaisen typeryksen kanssa, onneksi eivät näytä suoraan ajatuksiaan.

Tietenkin ystäviensä ja sukulaistensa kanssa pystyy juttelemaan normaalisti. Sitä paitsi varsinkin vanhemmalla ikäpolvella ei ole ollut käytännössä mahdollista opiskella niin paljon kuin haluaisivat toisin kuin nykynuorilla.

Mutta jos menee "juhlimaan" nuorehkon porukan kanssa esim. baariin, niin kyllä se koulutus tulee nopeasti puheeksi jos jonkun koulutus poikkeaa muista. Alkoholin nauttiminen varsinkin saa ihmiset sanomaan mielipiteensä toisen koulutuksesta turhankin suoraan. Ehkäpä ihmiset ajattelevat samoin toisistaan myös selvinpäin vaikka eivät sitä aina sano.

Voisitko hieman eritellä kommenttiasi tarkemmin?



t.70

on meillä vaikuttanut. En nyt ensimmäiseksi kysellyt missä mies on töissä tai opiskeleeko, kyllä sitä ensin kiinnostuttiin toisista muuten. Sitten kävi ilmi tämä hänen 'duunaritasonsa'. Luulenpa etten edes kiinnittänyt huomiota siihen missä hän on töissä, koska oli jotenkin itsestään selvää miehen käytöksen perusteella että hän on enemmän 'käsillään tekijä' kuin lukenut ihminen. Itse asiassa ei hänellä ole minkäänlaista koulutusta peruskoulun lisäksi, mutta todella fiksu ihminen kuitenkin on, ja vakinainen työpaikkakin löytyy. :)



En varmaan luonnostaankaan hakeudu 'akateemisten' seuraan, koska en tunne oloani miellyttäväksi heidän seurassaan. Siis, olemme niin eri planeetoilta, enkä itse voi sietää esim. politiikasta puhumista. Ei siksi että olisin niin tyhmä, etten tajuaisi, vaan siksi, ettei minua kiinnosta hölkäsen pöläystäkään. Politiikka on tylsää. Varmaankaan ei tarvitse mainita, että itse olen myöskin duunari, leipuri oikeammin. On minulla toinenkin ammatti opiskeltuna.

Voisi kärjistää näin, etten pidä 'akateemisten' ajatusmaailmasta, tai puheenaiheista, joten hakeudun siis omieni kaltaisten seuraan. Ja tällä en siis tarkoita tyhmää (jos joku sen ottaa esille), itseäni pidän suht älykkäänä ihmisenä.

On tietty mahdollista, että vanhempani ja sisarukseni pitävät minua jotenkin eriarvoisena, koska olen lähisukuni ainoa ei-akateeminen henkilö. En ole heitäkään humalassa tavannut.

mutta ei yhteiskunnasta puhuminen sitä sinänsä aiheuta, eikä lapsia vahingoita, päinvastoin. Pieni tylsistyminenkin on hyväksi kuulemma...

Minä olen FM, mieheni AMK:n käynyt. Fiksu, huumorintajuinen ja sanavalmis pakkaus. Söötti tietenkin ja hyvä isä.

Viime päivinä olemme keskustelleet mm. populaarikulttuurin ilmiöistä, musiikista, leffoista, tulevan kesän veneilystä, avaruuden valloituksesta, matkoista, lapsuusmuistoista, Liliuksen eläkepotista... Mieheni tekee kotitöitä ja osaa ohjelmoida esim. kaikki digiboksit, läppärit, kännykät ja navigaattorit.

Ja kyllä - tienaa asiantuntijatyöstään tuplat esim. tutun opettajapariskunnan palkkoihin nähden.

Ainakin siinä mielessä että insinöörit varmaan liikkuvat keskenään samanlaisissa ympyröissä. Autonasentajilla taas on varmaan vähän erit mielinkiinnon kohteet...

vai pitääkö jostain tinkiä? Minkäikäinen olet? Itse olen juuri muuttamassa erilleen puolisosta ja nämä kysymykset tietysti tulevat mieleen mahdollisen uuden puolison tullessa vastaan. Itse täytin juuri 40 ja jollain tasolla ymmärrän, ettei sitä "joka tasolla" täydellistä oikeasti tule vastaan

sivistyneisyyttä (koulutusta). Olen melko vaativa ja tällä kertaa koulutuksen peittosivat fyysinen vetoavaisuus ja yhteisen hauskanpidon ja huumorin yhteensopivuus.

Lähdin siis suhteeseen ammattitutkinnon suorittaneen vähän yksinkertaisen ja mistään tietämättömän henkilön kanssa.

Ja täytyy sanoa, että hyvin usein tulee pohdittua oliko se suuri virhe ja pitäisikö tämä lopettaa ajoissa. Mutta eikö se olisi typerää vain siksi, että minusta todella tuntuu ettemme voi useinkaan keskustella järkevästi yhdessä ja olemme "eri maailmoista". Oli aihe mikä tahansa, on tajunnan kuilu tuntuva.

Jatkuvasti saa kuulla "mitä toi tarkoittaa", "kuka se oikein on" -kysymyksiä. Ei lue kirjoja tai ole oikein kiinnostunut muusta kuin autoista ja pelaamisesta. En tahtoisi olla se ns. fiksumpi vaan tuntea myös älyllistä tasavertaisuutta. Nauttisin eniten siitä jos toinen tietäisi vielä enemmän ja minä saisin olla se joka esittäisi kysymyksiä.

SIlti mies on tunteellisesti kypsä ja hyvä kunnollinen ihminen. Fyysisesti miellyttävä ja huumorintajuinen. Sellainen jolle riittää, että pääsee kerran viikossa saunaan, ruoka on pöydässä ja palkka juoksee työnkuvasta riippumatta. Kirjaa ei jaksa aloittaakaan saati loppuun lukea ja mitä väliä sillä on mikä on yhdyssana ja mikä ei.

Ja nyt olen sitten loukossa miettimässä, voiko oma asenteeni muuttua. Voinko löytää jostain arvostusta sivistymätöntä duunaria kohtaan ja elää yhdessä vailla älykkäitä keskusteluja. Hyvin usein tuntuu siltä että se ei ole mahdollista.

Mutta onko olemassa sitä täydellistä? Korvaavatko fiksut keskustelut ulkonäön, urheilullisuuden, huumorintajun, tunneälyn tai kunnollisuuden, vai voiko kaiken saada samassa paketissa?

Ja olisihan se hassua valita oma mies sen perusteella, että sen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan politiikasta. Kyllä meillä on paljon tärkeämpiä asioita keskusteltavana.

Koska ollaan sitä opiskeltukin ja työkin liittyy siihen. Toki keskustellaan paljon muustakin. Tietenkään ei kaikkien tarvitse keskustella siitä, mutta siis omassa elämässäni se on yksi niistä asioista joista tykkään, tähän vastasin siis minä. Yksi valtiotieteiden opiskelun etu on muuten että osaa erottaa yleisen yksityisestä, eli ei tuota vaikeuksia ymmärtää että ihmisillä voi olla erilaisia kiinnostuksen kohteita, onnellisen avioliiton perustoja jne. ;-)

Minäkin olen iloinen Sinun ja puolisosi puolesta, että valitsitte valtsikan ja osaatte erottaa yleisen yksityisestä (vai kenties yksittäisestä?)

[i

Olen akateeminen, eikä tulis mieleenkään kotona keskustella akateemisen mieheni kanssa yhtään mistään tieteellisestä tutkimuksesta!

no me ainakin mieheni kanssa keskustelemme. Akateemisiakin on moneen junaan, monet eivät ole kiinnostuneita kehittämään itseään enää akateemisesti tutkinnon jälkeen. Varsinkin jos täytyy työssä kehittää johonkin ammatillisempaan suuntaan.

Meniköhän nyt puurot ja vellit sekaisin (olettaen, että ensimmäinen kappale oli lainausta ja jälkimmäinen kirjoittajan oma mielipide)? Voihan sen asian nähdä niinkin, ettei kotona kannata keskustella työasioista, jotta sitten työssä jaksaisi kehittää itseään. Ihminen kun tarvitsee irtiottoa työstään eikä sekän ole toivottavaa, jos työt ja työhön liittyvät keskustelut tulevat illaksi kotiinkin, Kai muistatte hoitaa parisuhdettanne muutenkin ja keskustella muistakin asioista?

näiden "keskustelemme politiikasta sivistyneesti"-ihmisten joukkoon. Olen itse asiassa kuin amis =) . Tosin luen Hesaria ;), luen joskus kirjoja (tosin lähinnä dekkareita), kiroilen ja minua kiinnostaa lähinnä kasvatus, lääketiede jne, mutta politiikka, yhteiskuntatieteet ym. ei tippaakaan. Hesarista luen aina kaikki terveysjutut ja yhteiskunnalliset aiheet, jotka liittyy jollain tapaa esim. perheisiin, vanhuksiin, kunnallisten palvelujen supistamiseen ym... maailmanmeno ei jaksa kiinnostaa pahemmin.