uskotko, että koulutuksella on merkitystä kumppanin valinnassa?

Entinen mieheni oli ammattikoulun käynyt ja oltiin ihan onnellisia. Tosin kovin syvällisiä keskusteluja ei saatu aikaan eikä hänelle koulutus ollut tärkeä asia.



Nykyinen mieheni on DI ja itsekin olen akateeminen. Mieheni arvostaa koulutustani ja hänen kanssaan voi puhua kaikesta mahdollisesta (laaja yleissivistys, ei siis vain teknistä tietämystä). Mielestäni sovimme paremmin yhteen nykyiseni kanssa ja olemme enemmän samalla "aaltopituudella".

on koulutuksella todellakin merkitystä...en voisi seurustella tavallisen työmiehen kanssa...ei vois ehken keskustella tieteellisestä tutkimuksesta tms. hänen kanssaan...

Olen akateeminen, eikä tulis mieleenkään kotona keskustella akateemisen mieheni kanssa yhtään mistään tieteellisestä tutkimuksesta!

Kyllä mulla taas nuorempana (silloin kun treffeillä kävin) aina lähes ensimmäiseksi kysyttiin sitä, että missä opiskelee, mun mielestä ihan luonnollista. Tai jos joku sanoi että oli töissä, niin sitten seuraava kysymys oli että mihin aiot sitten hakea opiskelemaan. Onpa jännä huomata miten eri piireissä ihmiset totta tosiaan liikkuu!

minulla ei olisi kovinkaan paljon yhteistä esimerkiksi DI:n kanssa, näin ammatillisesti. Ja olen siis kiinnostunut muustakin kuin politiikasta:D Nyt on luennan alla eräs kulttuurihistorian väikkäri.

Mieheni on DI, jopa tietotekniikan DI eli "nörtti", mutta on erittäin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja kultturista. Samoin minä, jolla on vain opistotason koulutus.

Isäni on DI ja äidilläni vain opistotason koulutus. Ovat eroneet ja isäni uusi vaimo on sairaanhoitaja.

Mieheni isä on DI ja anoppi on palkanlaskija vailla mitään koulutusta. Hyvin on heilläkin mennyt jo 45 vuotta!

Mieheni ja isäni ovat todella kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja kulttuurin suurkuluttajia. Heitä parempaa keskusteluseuraa saa hakea.

Eli eipäs yleistetä. Tai jos hieman saa yleistää, niin omasta tuttavapiiristäni ja miehen DI työyhteisöstä jos tekee nopean yhteenvedon, tuntuu suosituin avioparimalli olla DI+sairaanhoitaja =)

sulkee pois sen, että voisi olla laaja tietämys asioista, laaja yleissivistys? Ihanko totta? Aika jännä, että elämänkokemus, omat harrastukset ym asiat eivät voi olla yleissivistäviä vaan ainoastaan koulutuksen kautta sitä saa

en ole ikinä valinnut miestä koulutuksen perusteella..enkä valitse :o Tosin alettiinkin miehen kans seurusteleen jo silloin, kun mies oli lukiossa ja itse kävin ammattikoulua joskus 8-vuotta sitten. Mies jatkoit yliopistoon ja itse menin ammattikorkeakouluun. Mies jätti yliopisto opinnot kesken ja perusti yrityksen, jota nyt sitten pyörittää. Mut ei kyllä tulis ikinä mieleen valita miestä pelkästään sen koulutuksen takia. Mulle merkkaa se, että millainen se ihminen on yleensä, onko hyvä mies ja isä yms. Pääasia, että juttu luistaa ja toimeen tullaan.



Jos oikein tarkasti alan miettiin, niin ehkä sellaista miestä en haluaisi jolla ei olisi edes ammattikoulututkintoa, työttömänä päivät pitkät eikä edes yrittäisi etsiä töitä. Sellaiseen en alkais.

Itse olen siis akateeminen eli ns. kirjaviisas, olen opiskellut useamman ylimääräisen sivuaineenkin, mutta yleissivistykseni on surkea. En tajua politiikasta paljon mitään, en lue Hesaria enkä katso uutisiakaan melkein koskaan. Iltalehden sivut luen kerran päivässä, saisko siitä jotain extrapisteitä?? ;-)



Olen hyvä omalla alallani, muista aloista en tiedä paljon mitään enkä välttämättä haluakaan tietää. Mieheni kanssa en keskustele syvällisesti maailman tilasta, kavereidenkin kanssa mielummin juttelen vaikka ihmissuhdehömpistä kuin päivän polttavista uutisotsikoista.



Ainiin, olemme siis mieheni kanssa molemmat akateemisia. Itselleni miehen koulutus oli tavallaan tärkeä asia. Tosin lähinnä siksi, että koska olen urallani aika kunnianhimoinen niin toivoin mieheltä samaa ja toki kahden ihmisen hyvällä palkalla on helpompaa ja mukavampaa elää.

Ei kai koulutuksella sinänsä ole väliä, mutta luulen, että eri aloille ja eri tason koulutukseen hakeutuvat erilaiset ihmiset - ja siksi "samalta tasolta" saattaa olla helpompaa löytää samanhenkistä seuraa.



Itse olen kielitieteilijä, ja eksälläni on ammatillinen perustutkinto. Lukuisissa vaihtuvissa työpaikoissaan hänen puheidensa mukaan oli lähinnä samat keskusteluaiheet kuin minullakin kollegoideni kanssa - käytetyt termit olivat tietenkin erilaisia, mutta samanlaisia kielen ilmiöitä hekin siellä raksalla tai taukotuvissaan pohtivat. Kotona sitten juteltiin ja nimettiin asioita tieteellisemmästä näkökulmasta. Se oli tavallaan ihan kivaakin. Suhde kuitenkin kaatui, kuilu oli liian suuri monessa muussakin asiassa.



Nykyinen suhteeni akateemisesti koulutetun kanssa tuntuu paljon antoisammalta, vaikka olemme tosiaan niin eri aloilta, ettei työasioista juuri jutella. Yhteistä meille on kiinnostus maailmaa, kulttuuria ja niiden ilmiöitä kohtaan, ja lisäksi jaamme melko samanlaisen taustan: kotona on kannustettu eri tavalla lukemaan ja pärjäämään. En pidä meitä kumpaakaan erityisen kunnianhimoisina, mutta olisimme varmasti molemmat pettyneitä itseemme, jos emme olisi kouluttautuneet edes tähän saakka.

Mieheni on käynyt sekä ammattikoulun, että yliopiston! Meillä voidaankin keskutella sitten varmaan super laajasti :D



t.VTM

ole koskaan tavannut amislaista, joka pystyisi keskustelemaan "asiasta kuin asiasta" tietävästi ja sivistyneesti.



Useimmiten keskustelut töksähtävät heti alkuunsa siihen ettei toista kiinnosta samat aiheet, mutta viimeistään siihen, kun ei tiedot ja ymmärrys ja kiinnostus riitä.



Tottakai joku vain ammattitutkinnon suorittanut voi olla valveutunut ja haalia tietämystä esimerkiksi lukemalla, olemalla mukana kulttuuritapahtumissa jne, mutta itse en ketään sellaista tunne. Sellaiset yksilöt vain taitavat olla melko harvassa.

kui n näistä korkeakoulutetuista,ovat mielestäni paljon mielekiintoisempia ja miehekkäämpiä.

Johtuu sitten varmaan siitä että olen itsekkin tällainen tyhmä duunariakka.. :D

Kyllä mulla taas nuorempana (silloin kun treffeillä kävin) aina lähes ensimmäiseksi kysyttiin sitä, että missä opiskelee, mun mielestä ihan luonnollista. Tai jos joku sanoi että oli töissä, niin sitten seuraava kysymys oli että mihin aiot sitten hakea opiskelemaan. Onpa jännä huomata miten eri piireissä ihmiset totta tosiaan liikkuu!

käynyt, oli 23 v. Sittemmin olin jo kolmekymppinen kun vaihdoin miestä, joka oli samalla alalla kuin minä (ja on sitä edelleen, sama työpaikka). Joten en ole treffannut opiskelijapoikien kanssa, onneksi.

t:33

jotkut akateemiset eivät arvosta toisia akateemisia lainkaan. Eksäni oli tällainen. Keskittynyt opinnoissaan vaativiin poliittisiin kysymyksiin (omasta mielestään), kuten työssäänkin.

Minua ja tuttaviani haukkui tyhmiksi, kun itse olen vain historiaa lukenut ja kavereissani oli muun muassa kasvatustieteellisen käyneitä, esim lukion opettaja.

Ja mieheni mielestä he eivät olleet "oikeasti" akateemisia, koska olivat opiskelleet niin helppoja ja vaivattomia aineita, kuten minäkin.

Ei se, että on akateeminen, tarkoita, että tekisi jaon pelkästään akateemiseen ja ei-akateemisiin. Kyllä eksäni ainakin surutta jaotteli vielä akatemiset alatkin vaativiin ja höpönlöpö-aloihin.

No, oli muutenkin aika itsekäs ja omaan napaansa tuijottava tyyppi, joten jätin hänet. Mutta usein saattoi suhteemme aikana esim kuunnella puheluitani toisesta huoneesta ja puhelun päätyttyä todeta, että kyllä sulla on kavereittesi kanssa yksinkertaiset puheenaineet...

Eksä oli kyllä malliesimerkki siitä, että akateeminen sivistys ei kata kyllä hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista - minkä on tästäkin ketjusta monen kirjoituksesta saanut havaita, joskin eksäni kaltaiset törpöt tuntuvat onneksi olevan vähässä.

[i





Olen akateeminen, eikä tulis mieleenkään kotona keskustella akateemisen mieheni kanssa yhtään mistään tieteellisestä tutkimuksesta!

[/quote]

no me ainakin mieheni kanssa keskustelemme. Akateemisiakin on moneen junaan, monet eivät ole kiinnostuneita kehittämään itseään enää akateemisesti tutkinnon jälkeen. Varsinkin jos täytyy työssä kehittää johonkin ammatillisempaan suuntaan.

ohoh, onpas tullut viestejä=) Huvittavinta on mielestäni se, että jotkut luulee että mies valitaan VAIN koulutuksen perusteella! En tarkoittanut sitä, vaan sitä että onko sillä merkitystä, eli onko sitä esim vähän tai paljon.



Itselleni on. Tosin aiemmin ajattelin, etten voisi olla amiksen kanssa, mutta olen saanut työssäni tutustua muutamaan ja nämä ovat todella fiksuja ihmisiä. Tunnen toki myös niitä vähemmän fiksuja.

...voimme keskustella yhteiskunnallisista asioista politiikasta...



Ei se vaadi yliopistoa että näistä aiheista ei voisi tehdä keskustelun aihetta ihan"normaalissa" parisuhteessa.



Kun seuraa esim.eduskunnan kyselytuntia niin ei siellä todella järki päätä pakota keskustelijoilla. Lapsellista sakkia, jauhetaan yksinkertaisia perusasioita,

Hyvä että ei lällätetä toisille. "nyt te olette taas tehneet ihan sitä ja tätä.

akateemista ajatusmaailmaa. Mutta parempi toki kun ihan duunari, mutta ero tullee ennemmin tai myöhemmin, koska ajatusmaailma ei kohtaa riittävän hyvin.

että voimme keskustella yhteiskunnallisista asioista sellaisella tasolla että mulla ei mene hermot. ;-) Toki niistä voi kuka tahansa keskustella, mutta minä henk. koht. en jaksa vääntää esim. anopin (tai lähes kenenkään muunkaan) kanssa niistä (niin väitellyt kuin anoppi onkin, mutta aivan eri alalta, eli kyse ei ole snobbailusta, vaan siitä että meillä on miehen kanssa peruskonseptit samalla tavalla hanskassa koska olemme molemmat valtiotieteilijöitä) koska hänen juttunsa yhteiskunnallisista asioista ovat monesti niin populistisia ja yli-yksinkertaistettuja että mitään järkevää keskustelua ei saa edes aikaiseksi. Eduskuntaa en minäkään pidä minään poliittisen ajattelun kehtona muuten, eli siinä mielessä tämän kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla, itseä kiinnostaa lähinnä poliittinen filosofia. ;-)



Terveisin, kaikella ystävyydellä, viitonen

ja meninkin naimisiin huippuälykkään miehen kanssa. Alussa tosin meillä oli jatkuvasti yhteentörmäyksiä, koska tunsin itseni tyhmäksi ja yksinkertaiseksi hänen rinnallaan; miehellä oli ilmiömäinen muisti ja laaaaaaaaja yleissivistys, enkä meinannut pärjätä keskusteluissa ollenkaan.



Nyt vuosien jälkeen olemme tasaväkiset -erilaiset vahvuutemme ja heikkoudet pitävät vaa'an tasapainossa. Ja olen minäkin päässyt loistamaan ;)

Puoliso valitaan mieluiten samasta yhteiskuntaluokasta, mihin itse kuuluu >>> puolisolla on useimmiten samanlainen koulutustausta.



Jos linjoilla on joku yhteiskuntatieteilijä, voisi mielellään valoittaa tarkemmin, missä asiaa on tutkittu ja miten paljon. Vaan johan tuon jo maalaisjärjelläkin ymmärtää, kun tätä elämänmenoa ympärillään katselee. Ja mielestäni hyvä niin.



Minä seurustelin nuorena yo-merkonomin kanssa, tosin varsin tyhmänpuoleisen. Ei siitä mitään tullut. En usko, että voisin enää seurustella kenenkään ei-akateemisen kanssa. Nautin nykyisen mieheni kanssa niin suunnattomasti keskusteluistamme.



Tosin ei sillä pelkällä akateemisuudellakaan pitkälle pötkitä, kyllä siinä tarvitaan paljon muutakin kemiaa ja yhteisiä asioita. Mutta minä uskon, että minulla voi olla paljon enemmän yhteisiä asioita kenen tahansa akateemisen kuin duunarin kanssa.